Etymologiaketju

Sanojen ja nimien alkuperä

ViestiKirjoittaja Jaska » 07 Heinä 2011 09:11

Suomen sanojen alkuperä -teoksen mukaan taata-sana esiintyy Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa, ja osin hämäläismurteissa, sekä Karjalankannaksella. Suomenlahden saarilla sana on asussa taati ja Karjalassa ja Kainuussa taatto. Kunhan Suomen murteiden sanakirja pääsee T:hen asti, nähdään sanamuotojen tarkempi pitäjittäinen levikki kansanmurteissa.

Sanalla on laaja levikki itämerensuomessa, mutta kaikkialla muualla se tarkoittaa 'isä', vain virossa tavataan rinnalla merkitystä 'isoisä'. Sanaa on verrattu venäjän sanaan tjatja 'isä', mutta myös lastenkielessä ympäri maailman on samankaltaisia sanoja: muinaisintiassa, kreikassa ja latinassa oli kaikissa tata 'isä'. Yleinen on myös papa 'isä', kun taas mama on 'äiti'. Lapsen ensimmäisistä jokelteluista tulkitaan usein tällaisia vanhempien nimityksiä.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 07 Heinä 2011 11:05

Putkosesta tuli mieleeni vanha kummastelun aiheeni, nimittäin Puutikka, Putikko-tyyppiset paikannimet. Satuin lukemaan Janet Martinin mielenkiintoista kirjaa nimeltä Treasure in the land of darkness ja siitä selvisi että ansapolun nimi on venäjäksi putiki. Sama sana voi olla esillä vaikka lehden nimesssä Torgovij put l. "kauppatie". Paikannimet ilmaisevat ilmeisesti Novgorodille tavaraa toimittaneiden metsästäjien liikkumista. Niitä on eri muodoissa myös aika lännessä.

Kirjassa muuten todetaan, että Ves asui Bolgarin kaudella kolmessa paikassa. Ensimmäinen oli Kiovan (!) luona, toinen Olhavalla ja kolmas jossain pohjoisessa. Kirja löytyy Google-kirjastosta, kannattaa vilkaista.
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6925
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

ViestiKirjoittaja putkonen » 07 Heinä 2011 11:37

"Metsästäjä" se minunkin "putkoseni" oli: punaraitainen kollikissa-vainaa, todella mainio otus!
Avatar
putkonen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1764
Liittynyt: 06 Heinä 2011 17:46

ViestiKirjoittaja Jaska » 09 Heinä 2011 21:32

Kinaporin kalifi kirjoitti:Putkosesta tuli mieleeni vanha kummastelun aiheeni, nimittäin Puutikka, Putikko-tyyppiset paikannimet. Satuin lukemaan Janet Martinin mielenkiintoista kirjaa nimeltä Treasure in the land of darkness ja siitä selvisi että ansapolun nimi on venäjäksi putiki. Sama sana voi olla esillä vaikka lehden nimesssä Torgovij put l. "kauppatie". Paikannimet ilmaisevat ilmeisesti Novgorodille tavaraa toimittaneiden metsästäjien liikkumista. Niitä on eri muodoissa myös aika lännessä.

Kirjassa muuten todetaan, että Ves asui Bolgarin kaudella kolmessa paikassa. Ensimmäinen oli Kiovan (!) luona, toinen Olhavalla ja kolmas jossain pohjoisessa. Kirja löytyy Google-kirjastosta, kannattaa vilkaista.

Suomalaisen paikannimikirjan mukaan Putikko-nimet usein viittaavat pieniin pyöreisiin vesiin; toisaalta Puutikka- ja Putikko-nimiä on yhdistetty juuri mainitsemaasi ansapolkua merkitsevään sanaan.

Sana tunnetaan murteista, joten vaikka se onkin slaavilaisperäinen, ei näitä nimiä automaattisesti voi yhdistää novgorodilaisiin.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja aikalainen » 09 Heinä 2011 22:03

Jaska kirjoitti:
Kinaporin kalifi kirjoitti:Putkosesta tuli mieleeni vanha kummastelun aiheeni, nimittäin Puutikka, Putikko-tyyppiset paikannimet. Satuin lukemaan Janet Martinin mielenkiintoista kirjaa nimeltä Treasure in the land of darkness ja siitä selvisi että ansapolun nimi on venäjäksi putiki. Sama sana voi olla esillä vaikka lehden nimesssä Torgovij put l. "kauppatie". Paikannimet ilmaisevat ilmeisesti Novgorodille tavaraa toimittaneiden metsästäjien liikkumista. Niitä on eri muodoissa myös aika lännessä.

Suomalaisen paikannimikirjan mukaan Putikko-nimet usein viittaavat pieniin pyöreisiin vesiin; toisaalta Puutikka- ja Putikko-nimiä on yhdistetty juuri mainitsemaasi ansapolkua merkitsevään sanaan.

Sana tunnetaan murteista, joten vaikka se onkin slaavilaisperäinen, ei näitä nimiä automaattisesti voi yhdistää novgorodilaisiin.

Näiden lisäksi tulee vielä mieleeni sellainenkin mahdollisuus, että putikko voisi olla lyhentymä sanasta putkikko (= putkea kasvava alue). Putki-nimistöä on paljon, viitannee putkikasveihin.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Taavetti » 10 Heinä 2011 06:07

Pihtiputaan Putikkolampi on pitkähkö, hevosenkengän muotoinen. Tavallaan pyöreä siis sekin, varsinkin jos nimeämisvaiheessa on jatkunut lampena sinne, missä nelostien rakennusvaiheessa oli täytettävänä pohjattoman oloinen suo. Lammen hevonkenkämuoto tuli tutuksi, kun aikanaan pyöräilin sen jäälle aurattua autotietä työkaluvarastolta ammusvarastolle ja takaisin.

Olen tosin pitänyt putikko sanaa pehmeiden paikkojen nimenä, ilmeisesti olen ollut väärässä?
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja Sampssa » 10 Heinä 2011 17:14

Heitän Putikkojen väliin lyhyen kysymyksen.
Rauma-sanasta väännettiin kättä vuosikausia. Päästiinkö tulkinnassa lopultakin kompromissiin?
Tuossa on eräs keskustelu:
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewt ... f=9&t=1670
Sampssa
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 60
Liittynyt: 05 Heinä 2011 22:29

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 11 Heinä 2011 18:16

Jaska kirjoitti:Sana tunnetaan murteista, joten vaikka se onkin slaavilaisperäinen, ei näitä nimiä automaattisesti voi yhdistää novgorodilaisiin.

Ei tietenkään, kyseessä on vain lainattu ammattitermi. Palkkametsästäjien slangia, luulen.
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6925
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

ViestiKirjoittaja Pystynen » 15 Loka 2011 02:17

Jaska kirjoitti:Tosiaan niinkin suomalaisen oloinen sana kuin mummo tulee tuosta ruotsalaisesta sanasta. Jostain syystä omaperäisemmät isovanhempien nimitykset äijä ja ämmä ovat kokeneet pahan inflaation. Lisäksi ukki/ukko sentään on omaperäinen.

"Ukki" on minusta jotenkin aina kuulostanut vieraalta, ei-suomalaiselta sanalta. Empähän osaa sanoa miksi ehkä tuo geminaatan ja i-vartalon yhdistelmä? Kuin olisi lainasana jostain termistä "uck".

Isoäitini nimesin yksivuotiaana "emmuksi". Muutamia muitakin emmuja olen siellä täällä havainnut. En kyllä nyt pahus muista, miten mahdoin sanan johtaakaan :), mutta vaikuttaa jonkinlaiselta ämmän ja mummun kompromissilta
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Loka 2011 08:01

Pystynen kirjoitti:"Ukki" on minusta jotenkin aina kuulostanut vieraalta, ei-suomalaiselta sanalta. Empähän osaa sanoa miksi ehkä tuo geminaatan ja i-vartalon yhdistelmä? Kuin olisi lainasana jostain termistä "uck".


Olen käsittänyt ukki sanan lasille opetetuksi hellittelymuodoksi sanasta ukko. Ukko tarkoittaa, ainakin täällä vanhaa tai vanhahkoa miestä, mutta mistä asti periytynee vanhan suomalaisen Ukko ylijumalan nimi?
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja aikalainen » 15 Loka 2011 13:42

Taavetti kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:"Ukki" on minusta jotenkin aina kuulostanut vieraalta, ei-suomalaiselta sanalta. Empähän osaa sanoa miksi ehkä tuo geminaatan ja i-vartalon yhdistelmä? Kuin olisi lainasana jostain termistä "uck".

Olen käsittänyt ukki sanan lasille opetetuksi hellittelymuodoksi sanasta ukko. Ukko tarkoittaa, ainakin täällä vanhaa tai vanhahkoa miestä, mutta mistä asti periytynee vanhan suomalaisen Ukko ylijumalan nimi?

Hellittelymuoto voisi hyvinkin selittää asiaa ... ukko>ukki vastaavasti kuin mummo>mummi ja isä>isi.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Jaska » 15 Loka 2011 14:50

aikalainen kirjoitti:
Taavetti kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:"Ukki" on minusta jotenkin aina kuulostanut vieraalta, ei-suomalaiselta sanalta. Empähän osaa sanoa miksi ehkä tuo geminaatan ja i-vartalon yhdistelmä? Kuin olisi lainasana jostain termistä "uck".

Olen käsittänyt ukki sanan lasille opetetuksi hellittelymuodoksi sanasta ukko. Ukko tarkoittaa, ainakin täällä vanhaa tai vanhahkoa miestä, mutta mistä asti periytynee vanhan suomalaisen Ukko ylijumalan nimi?

Hellittelymuoto voisi hyvinkin selittää asiaa ... ukko>ukki vastaavasti kuin mummo>mummi ja isä>isi.

Joo, etenkin lasten tiheästi käyttämien sanojen (joihin isovanhempien nimitykset epäilemättä kuuluvat) tiedetään vaihtelevan ja rönsyilevän aika vapaasti ja epäsäännöllisesti. Mutta teoriassa johtosuhde voisi olla toisenkinsuuntainen, koska suomen o-nominit palautuvat yleensä (deminutiiviseen) *oi-johdokseen; tosin karjala paljastaa, että tässä ei ole kyse siitä: sielläkin on ukko, ei ukkoi. Ukko-sanan levikkikin on tietysti laajempi kuin ukki-sanan, mutta silti vain suomalais-karjalainen.

Ukko-sanan selitykseksi on esitetty liittymistä uros-sanaan, samoin kuin naaras palautuu aikaisempaan sanavartaloon *naa < U *näxi <-- IE. Se ettei meillä ole **uras vaan uros johtunee ensitavun u:n ja y:n pyöristävästä vaikutuksesta toisen tavun vokaalin, mistä on kosolti esimerkkejä joita en tähän hätään jaksa kaivella, mutta alkaen verbistä puhua (< *pua-). Toisaalta kantasanan olettaisi olevan suomessa **uu- < *uxi/*uwi/*uŋi, josta siis **uuras, **uuros. Itse asiassa meillä onkin sanat uuras, uuttera 'ahkera, työteliäs'. Merkitys ei tosin ole kovin läheinen, ellei voida osoittaa muinaissuomalaisilla olleen yin vs. yang -ajattelua, jossa kaikki maskuliininen on energistä ja ahkeraa ja kaikki feminiininen passiivista ja hidasta. :)

Tällöin meillä olisi muinaiset johdokset:
*uxi 'mies' > *uu --> *uu-ras 'miespuolinen, vahva, tarmokas'
*näxi 'nainen' > *naa --> *naa-ras 'naispuolinen, heikko, laiska'
:lol:
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Pystynen » 15 Loka 2011 21:25

Jaska kirjoitti:Ukko-sanan selitykseksi on esitetty liittymistä uros-sanaan, samoin kuin naaras palautuu aikaisempaan sanavartaloon *naa < U *näxi <-- IE. Se ettei meillä ole **uras vaan uros johtunee ensitavun u:n ja y:n pyöristävästä vaikutuksesta toisen tavun vokaalin, mistä on kosolti esimerkkejä joita en tähän hätään jaksa kaivella, mutta alkaen verbistä puhua (< *pua-). Toisaalta kantasanan olettaisi olevan suomessa **uu- < *uxi/*uwi/*uŋi, josta siis **uuras, **uuros. Itse asiassa meillä onkin sanat uuras, uuttera 'ahkera, työteliäs'. Merkitys ei tosin ole kovin läheinen, ellei voida osoittaa muinaissuomalaisilla olleen yin vs. yang -ajattelua ()

Mielenkiintoista pohdintaa, mutta taidan hieman torpata.

1) "Naaraan" vanha vastinpari on käsittääkseni "koiras". Tämän kanta *koji "mies" kun palautuu jo kantauraliin (mansin kuj; unkarin *koji-ma > hím "miespuolinen"; yms.)
2) "Uros" taipuu uroksen, kun edelliset taas naaraan, koiraan. Lisäksi löytyy rinnakkaisjohdos urho (< *uroh), ja yhdyssana uroteko sisältänee vartalon sinänsä. Kovasti näyttää siltä, ettei mitään vartaloa **ura esinny. Itämerensuomalaisella tasollahan primäärinoloisia o-vartaloita on jo.
3) En muista kuulleeni 2. tavun vokaalin pyöristymisestä suomen kielen ilmiönä? Päinvastaista kyllä on (heltyä > höltyä, *pisyä > pysyä), mutta esim. puhua sisältänee vain saman refleksiivi-u:n kuin esim. "kaatua". Vrt. myös. puhaltaa.
4) "Uuras" sitten muistaakseni palautuu asuun *utras (joka taitaa itämurteista löytyäkin). Lienee lainasana jostain tunnistamattomasta suunnasta, kun *tr ei omaperäiseen sanastoon kuulu. Uuttera voisi ehkä olla rinnakkaislaina samasta.

Ukko voisi toki olla vaikka yhdistelmä sanoja akka ja uro. Tai kyseessähän voi olla jopa joku Baltian (esiuralilaisten) alkuasukkaiden vanha ukkosenjumala; ihan mistä tahansa sukulaistermistä harvemmin väännetään sääilmiöiden nimiä.

Oli alkuperä mikä oli, se on toki selvää että ukki kuuluu samaan. Kumpahan mainitsin intuitioni olevan toista mieltä.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Jaska » 16 Loka 2011 05:08

Pystynen kirjoitti:Mielenkiintoista pohdintaa, mutta taidan hieman torpata.

1) "Naaraan" vanha vastinpari on käsittääkseni "koiras". Tämän kanta *koji "mies" kun palautuu jo kantauraliin (mansin kuj; unkarin *koji-ma > hím "miespuolinen"; yms.)

Vastineita voi toki olla useampiakin; uros-sanaa käytetään ainakin suomessa ihmisestä, koiras-sanaa vain eläimestä. Unkarin sana úr 'herra' on mahdollisesti uros-sanan vastine, jolloin sana olisi ikivanha.

Pystynen kirjoitti:2) "Uros" taipuu uroksen, kun edelliset taas naaraan, koiraan. Lisäksi löytyy rinnakkaisjohdos urho (< *uroh), ja yhdyssana uroteko sisältänee vartalon sinänsä. Kovasti näyttää siltä, ettei mitään vartaloa **ura esinny. Itämerensuomalaisella tasollahan primäärinoloisia o-vartaloita on jo.

Suomen taivutus lienee analoginen, koska karjalassa sana taipuu uros : urohon. Karjalassa on myös *oi-johdos uroi 'isä' ~ lyydissä uroi 'mies', joita suomen uro vastaa. Se ei siis olisikaan kantavartalo vaan johdos, vaikkakin suomessa kulunut; saman kaavan mukaanhan mm. sammas --> sampoi (> suomessa sampo).

Saamen sana *orēs 'koiraseläin' lisäksi osoittaa alkuperäisen *uras-asun todellisuuden.

Pystynen kirjoitti:3) En muista kuulleeni 2. tavun vokaalin pyöristymisestä suomen kielen ilmiönä? Päinvastaista kyllä on (heltyä > höltyä, *pisyä > pysyä), mutta esim. puhua sisältänee vain saman refleksiivi-u:n kuin esim. "kaatua". Vrt. myös. puhaltaa.

Lueskelen juuri Kulosen uutta kirjaa, ja siellä tätäkin ilmiötä käsiteltiin:
http://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=2274

Voin kertoa huomenissa (= tänänissä) mitä siinä sanottiin.

Pystynen kirjoitti:4) "Uuras" sitten muistaakseni palautuu asuun *utras (joka taitaa itämurteista löytyäkin). Lienee lainasana jostain tunnistamattomasta suunnasta, kun *tr ei omaperäiseen sanastoon kuulu. Uuttera voisi ehkä olla rinnakkaislaina samasta.

Tuolle *utras-rekonstruktiolle ei löydy muuta tukea kuin vanhan viron ilmeisesti satunnainen (kun ei nykyvirossa) esiintymä udris 'nopea, ahkera jne.'. Karjalassa sen sijaan on uuras, vaikka siellä tr olisi säilynyt jos sellainen olisi ollut. Viron sanan toisen tavun vokaalikin on väärä; se vastanneekin pikemminkin suomen sanaa uuttera ~ utera (ollen tosin siitäkin poikkeava johdos: *uteris tms.). Sen sijaan löytyy karjalainen sana utra, mutta sen merkitys on 'kurja, raukka, päihtynyt' eikä se siksi liity tähän.

Pystynen kirjoitti:Ukko voisi toki olla vaikka yhdistelmä sanoja akka ja uro. Tai kyseessähän voi olla jopa joku Baltian (esiuralilaisten) alkuasukkaiden vanha ukkosenjumala; ihan mistä tahansa sukulaistermistä harvemmin väännetään sääilmiöiden nimiä.

Toisaalta jumalia on kutsuttu nimenomaan isovanhempien nimityksillä, ne kun olivat kaikkein kunnioitetuimpia. Tunnetaan mm. mainintoja "Metsän ukko halliparta" jolla viitataan Tapioon, eli Ilman Ukko (= Ukkonen) oli ilmeisesti vain yksi jumalallinen ukko muiden joukossa.
http://www.finlit.fi/kalevala/index.php?m=1&s=60&l=1

Tietääkö muuten joku mikä on imerrin? Tässä pätkä tuosta runosta:

Sanoi lieto Lemminkäinen:
"Mintähen, metsän emäntä,
asut arkivaattehissa,
riihiryysyissä rypeät,
kovin musta muo'oltasi,
katsannaltasi kamala,
ilkeä imertimiltä,
rungolta ruman näköinen?"

Jotkut ne osaavat puhua naisille... :lol:
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Taavetti » 16 Loka 2011 08:28

Jaska kirjoitti:Tietääkö muuten joku mikä on imerrin? Tässä pätkä tuosta runosta:

En tiedä, mutta runon asiayhteydestä päättelen, ja heitän pohdintaan, että kyse voisi olla naisen rinnoista, imettimistä.
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja Parooni » 22 Loka 2011 20:33

Minnepäin etymologoituvat sitten tästä loogisena jatkumona mieleentulevat alakerran termit? Luulisi niidenkin viihtyneen kansan sanastossa melko pitkään.

Kulli, kyrpä, mulkku - ainakaan wikisanakirja ei tuota muista kielistä kovin läheisiä variantteja. Latviasta tosin "pipele" kuulostaa jo ihan tutulta ja saamen "cillu" ehkä. Ellei sitten ihan väärää sukupuolta konsanaan.

Vitun ja tussun tuntevat myös virolaiset, skandinaaviskoilla on fitat kaikilla, mutta muuten näyttäisi pillua myöten olevan ikiomaa sanastoa. Vai meneekö ihan perseelleen (viro)? 8)
Parooni
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 99
Liittynyt: 26 Kesä 2011 10:50

ViestiKirjoittaja Pystynen » 31 Loka 2011 22:23

Jaska kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:M1) "Naaraan" vanha vastinpari on käsittääkseni "koiras". Tämän kanta *koji "mies" kun palautuu jo kantauraliin (mansin kuj; unkarin *koji-ma > hím "miespuolinen"; yms.)

Vastineita voi toki olla useampiakin; uros-sanaa käytetään ainakin suomessa ihmisestä, koiras-sanaa vain eläimestä.

Toki uros/koiras-dikotomia pätee ims. tasolla, mutta syytä en siis näe hypotetisoida jakoa kantauralilaiseen juureen *uGi ja r-päätteeseen, eteenkin kun tämä vielä edellyttäisi lyhenemistä **uu-ros > uros, **uu-kko > ukko (jolloin johdosten tulisi olla ikivanhoja niidenkin).

Jaska kirjoitti:Unkarin sana úr 'herra' on mahdollisesti uros-sanan vastine, jolloin sana olisi ikivanha.

Ei viittaa tämäkään siihen, että taustalla olisi jotain perustavampaa sanaa.

Muutenkin olen lähtökohtaisesti skeptinen levikiltään ims/unkarilaisten rinnastusten suhteen, eteenkin semanttisesti ei aivan eksaktien; tälläisiä on koko liuta, vaikka unkari onkin vanhaa sanastoa muuten säilyttänyt heikonlaisesti. Toki nämä ovat parhaiten tutkitut uralilaiskielet ja ehkä muista voisi tiheällä seulalla löytää ajan myötä lisätukea mutta sitä ennen, kyseessä voi olla myös sattumalta samanlainen tai mikäettei jostain läntisestä lähteestä molempiin saatu sana.

Jaska kirjoitti:Suomen taivutus lienee analoginen, koska karjalassa sana taipuu uros : urohon. Karjalassa on myös *oi-johdos uroi 'isä' ~ lyydissä uroi 'mies', joita suomen uro vastaa. Se ei siis olisikaan kantavartalo vaan johdos, vaikkakin suomessa kulunut; saman kaavan mukaanhan mm. sammas --> sampoi (> suomessa sampo).

Saamen sana *orēs 'koiraseläin' lisäksi osoittaa alkuperäisen *uras-asun todellisuuden.

OK. Sitä tämä data ei silti osoita, että tämä olisi edelleen johdos *ura > *uras pikemmin vanhat -as-sanathan ovat lähes kaikki IE-peräisiä.

Jaska kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:4) "Uuras" sitten muistaakseni palautuu asuun *utras (joka taitaa itämurteista löytyäkin). Lienee lainasana jostain tunnistamattomasta suunnasta, kun *tr ei omaperäiseen sanastoon kuulu. Uuttera voisi ehkä olla rinnakkaislaina samasta.

Tuolle *utras-rekonstruktiolle ei löydy muuta tukea kuin vanhan viron ilmeisesti satunnainen (kun ei nykyvirossa) esiintymä udris 'nopea, ahkera jne.'. Karjalassa sen sijaan on uuras, vaikka siellä tr olisi säilynyt jos sellainen olisi ollut. Viron sanan toisen tavun vokaalikin on väärä; se vastanneekin pikemminkin suomen sanaa uuttera ~ utera (ollen tosin siitäkin poikkeava johdos: *uteris tms.).

No väärinhän se meni sitten. Vaan kuten sanotkin, tämä on kyllä semanttisesti niin erillään ettei ilman lisäsyitä oikein ole uroksiin liitettävissä.

Jaska kirjoitti:Toisaalta jumalia on kutsuttu nimenomaan isovanhempien nimityksillä, ne kun olivat kaikkein kunnioitetuimpia. Tunnetaan mm. mainintoja "Metsän ukko halliparta" jolla viitataan Tapioon, eli Ilman Ukko (= Ukkonen) oli ilmeisesti vain yksi jumalallinen ukko muiden joukossa.

OK, jätetään lainajumalahypoteesi sivuun sitten toistaiseksi.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Jaska » 03 Marras 2011 02:38

Parooni kirjoitti:Minnepäin etymologoituvat sitten tästä loogisena jatkumona mieleentulevat alakerran termit? Luulisi niidenkin viihtyneen kansan sanastossa melko pitkään.

Kulli, kyrpä, mulkku - ainakaan wikisanakirja ei tuota muista kielistä kovin läheisiä variantteja. Latviasta tosin "pipele" kuulostaa jo ihan tutulta ja saamen "cillu" ehkä. Ellei sitten ihan väärää sukupuolta konsanaan.

Vitun ja tussun tuntevat myös virolaiset, skandinaaviskoilla on fitat kaikilla, mutta muuten näyttäisi pillua myöten olevan ikiomaa sanastoa. Vai meneekö ihan perseelleen (viro)? 8)

Kaivelin SSA:sta:

- kulli: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon.
- kyrpä: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon.
- mulkku: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon.
- perse: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon; saattaa liittyä (horisontaalis-etymologisesti) perä-sanaan vaikkei -se-johdinta olekaan olemassa.
- pillu: suomalais-karjalainen levikki, alkuperä tuntematon. Pohdittu yhteyttä sanoihin pilu 'rako' ja pili, mutta niidenkin alkuperä on tuntematon.
- pylly: suomalais-karjalainen levikki, alkuperä tuntematon. Pidetty ekspressiivisenä (vrt. horisontaalinen etymologia).
- tussu: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon; liivissä sanan merkitys on pelkästään 'tupsu, takku', joten sana voi liittyä ruotsalaisperäiseen tupsu-sanaan.
- vittu: skandinaavinen lainasana.

Lyhyesti sanoen: kellään ei ole hajuakaan mistä nämä sanat (viimeistä lukuunottamatta) ovat kantasuomeen ilmestyneet! Kai ne on opittu paleoeurooppalaisilta: silloinkin ihmiset tykkäsivät opettaa ulkomaalaisille ensin kaikki rumat sanat... :D

Kantauraliin asti tosin palautetaan suomen (kai jonkin perämettän murteen) sana puo 'takapuoli'; rekonstruktio lienisi jotain *poji.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Kääpiö ja kääppänsä

ViestiKirjoittaja Jaska » 03 Marras 2011 03:08

Kääpiö-sanalle ei ole keksitty parempaakaan selitystä, joten on esitetty sen voivan liittyä sanaan kääppä 'hautakumpu, kiviröykkiö'. Nykysuomessa yhteys tuntuu kaukaa haetulta, mutta eteläviron kääbäs merkitsee sekä 'hautakumpu' että 'kummitus'.

Mahdollisesti kääpiö olisi siis ollut alkuaan jonkinlainen vainajahenki. Toisaalta sanan loppuäänteet muistuttavat kovasti germaanisia lainasanoja, joten ehkä sille vielä selitys löytyy...


MUOX: Minäpä aloitan itse:

Kääpiö-sanan kohdalla SSA kertoo mielenkiintoisista johdoksista:
suomi kääpistyä, mm. 'käpertyä' ~ karj. keäpistyö 'tulla kumaraksi ja kuivaksi'. Kantagermaanista (Köblerin nettisanakirja) löytyy sattumoisin sana *habjōn 'koukistua/koukistaa'.

Merkitysvastaavuus on hyvä, mutta äännevastaavuuksissa on toivomisen varaa: odotuksenmukainen laina-asu olisi kantagermaanin ikäisessä lainassa **kapjo (josta suomeen tulisi **kavio), hieman nuoremmassa **hapio. Tässä pitäisi siis olettaa omituista lainautumisen aikaista äännekorvautumista G *a --> F *ää. Lainasanoissa tavataan toisinaan substituutiota *a --> *ä (esim. rastas on suomen ja viron murteissa rästäs), ja lyhyen vokaalin tiedetään toisinaan selittämättömästi pitenevän suomessa (*üpi > hyypiö 'huuhkaja', *äni > ääni, jne.).

Kuitenkaan yhtään vastaavaa *a --> *ää -tilannetta ei taida löytyä, joten selitys on äänteellisesti epäuskottava - pitäisi olettaa kaksi epäsäännöllisyyttä: ensin epäsäännöllinen lainasubstituutio *a --> *ä, sitten epäsäännöllinen piteneminen *ä > *ää.

Lisäongelma on, että germaanin sana on verbi ja suomen kääpiö on nomini. Pitäisi olettaa sanan ensin lainautuneen verbinä: --> *kääpjö-täk 'koukistua'; sitten olisi pitänyt syntyä verbijohdos *kääpi-stü-δäk 'taipua kumaraan' ja ilmeisesti verbivartalon abstraktiosta nomini *kääpiö.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Tussu

ViestiKirjoittaja Kalevanserkku » 03 Marras 2011 19:11

Jaska kirjoitti:
Parooni kirjoitti:Minnepäin etymologoituvat sitten tästä loogisena jatkumona mieleentulevat alakerran termit? Luulisi niidenkin viihtyneen kansan sanastossa melko pitkään.

Kulli, kyrpä, mulkku - ainakaan wikisanakirja ei tuota muista kielistä kovin läheisiä variantteja. Latviasta tosin "pipele" kuulostaa jo ihan tutulta ja saamen "cillu" ehkä. Ellei sitten ihan väärää sukupuolta konsanaan.

Vitun ja tussun tuntevat myös virolaiset, skandinaaviskoilla on fitat kaikilla, mutta muuten näyttäisi pillua myöten olevan ikiomaa sanastoa. Vai meneekö ihan perseelleen (viro)? 8)

Kaivelin SSA:sta:

- kulli: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon.
- kyrpä: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon.
- mulkku: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon.
- perse: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon; saattaa liittyä (horisontaalis-etymologisesti) perä-sanaan vaikkei -se-johdinta olekaan olemassa.
- pillu: suomalais-karjalainen levikki, alkuperä tuntematon. Pohdittu yhteyttä sanoihin pilu 'rako' ja pili, mutta niidenkin alkuperä on tuntematon.
- pylly: suomalais-karjalainen levikki, alkuperä tuntematon. Pidetty ekspressiivisenä (vrt. horisontaalinen etymologia).
- tussu: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon; liivissä sanan merkitys on pelkästään 'tupsu, takku', joten sana voi liittyä ruotsalaisperäiseen tupsu-sanaan.
- vittu: skandinaavinen lainasana.

Lyhyesti sanoen: kellään ei ole hajuakaan mistä nämä sanat (viimeistä lukuunottamatta) ovat kantasuomeen ilmestyneet! Kai ne on opittu paleoeurooppalaisilta: silloinkin ihmiset tykkäsivät opettaa ulkomaalaisille ensin kaikki rumat sanat... :D

Kantauraliin asti tosin palautetaan suomen (kai jonkin perämettän murteen) sana puo 'takapuoli'; rekonstruktio lienisi jotain *poji.


Tussusta sen verran, että ruotsissa on sana stuss 'takapuoli', joka saattaisi kelvata tussun lähtösanaksi. Sanan arvellaan tulleen ruotsiin saksasta, joten se on voinut tulla Suomenlahden eteläpuolelle myös sikäläisiltä saksalaisilta. Mutta suomeen ehkä pikemminkin ruotsista.
Mitä pieneen (anatomisesti ajatellen lyhyeen) merkityksensiirtymään tulee, niin voimme verrata etymologisesti yhteenkuuluvia sanoja engl. cheek 'poski' ja ruotsin käk 'leuka'.
Kalevanserkku
Kalevanserkku
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 406
Liittynyt: 22 Helmi 2011 12:31
Paikkakunta: Pori

EdellinenSeuraava

Paluu Etymologia

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa