Pystynen kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Jälkiä kyllä juu on jäänyt, mutta on melko harvinaista, että substraateista jää havaittavia sellaisia kielen äännejärjestelmään. Yleisempää on, että substraateista jää sanastoa ja/tai sanajärjestysseikkoja.
Harvinaista varmaan, mutta voisi niitä harvinaisiakin tapauksia vähän pohtia. Eräs vertailutapaus on Helsinki, jossa ruotsista näyttäisi siirtyneen paikalliseen suomen murteeseen jälkiä äänteisiin saakka. On sanan alkuisia konsonanttiryhmiä, uusia äänteitä f,b,g,d, ja ehkä d:n käyttö yleisemminkin (tehdä, juoda), ja ehkä myös terävä ruotsalainen ässä.
Ruotsi tosin ei ole Helsingissä substraatti vaan superstraatti. Tai ainakin stadin slangin äännepiirteet ovat peräisin ruotsinkieliseltä (ja ehkä osin saksankieliseltä) yläluokalta.
Eiköhän ne Helsingin murteen (yleismurrekin, ei pelkästään slangi) äänteelliset piirteet ole saatu siten, että 1800-luvulla ruotsinkielisten ja suomenkielisten asukkaiden - herroja, virkailijoita, kauppiaita ja duunareita - lapset ovat leikkineet ja varttuneet samoilla pihoilla ja kaduilla. Se olisi erittäin yksinkertainen ja luonteva selitysmalli.
Tuntuu kovin keinotekoiselta ajatukselta, että jokin Helsingin yläluokka - mitä se nyt sitten edes tarkoittaisikaan - olisi opettanut suomenkieliset varttuvat lapset ympäri kaupunkia käyttämään aktiivisesti uusia äänteitä.
Mutta, varsinaisen asian kannalta oleellista on lopputulos, eli se että voitolle jääneeseen yhteiskieleen (suomi) on napattu äännepiirteitä väistyneestä kielestä (ruotsi). Tarkoitushan oli pohtia, voisiko sama kehityskulku soveltua menneisyydessä tapahtuneisiin kielimuotojen eriytymisiin saamessa ja miksei muissakin kielissä.
Pystynen kirjoitti:Kannattaa verrata myös venäjään: lähinnä autonomian ajan sotilailta on saatu paljonkin slangisanoja, mutta ei niin minkäänlaisia ääntämyspiirteitä.
Venäjäänkin voi verrata, mutta nyt kaivattaisiin vertailukohdaksi erityisesti sellaisia tapauksia, joissa äänteitä
on siirtynyt kielestä toiseen. Venäjän suhteen äänteensiirtymättömyys on hyvin ymmärrettävää, sillä venäläisiä on ollut kaupungin väestä suhteellisesti ottaen vähän, joten vaikutus on jäänyt pinnalliseksi.
Ruotsin suhteen on toisin, sillä rannikko on ollut ruotsinkielinen, joten alkuun Helsingin suomenkieliset lapset ovat olleet väkevässä kielikylvyssä, ensimmäiset airueet kenties jopa ruotsalaistuen. Tästä saadaan vertailukohtaa siihen, millaista olisi saattanut olla ensimmäisten kantasaamelaisten uudisasukkaiden lasten kielikylvetys alkukielisten seassa.
Pystynen kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Jos lähellä kantasaamea oleva murre sekaantuu pienellä alueella (esim. yksi kyläkunta) voimakkaasti paikalliseen paleoväkeen, vaikka niin että eri kielten väkimäärät ovat lähes yhtä suuret, niin siitä saattaisi tulla seuraavalle sukupolvelle yhteiskieli, jossa saameen on tullut lainasanojen lisäksi myös äännetason muutoksia. Tällaisen porukan levitessä laajemmalle uusi kielimuotokin leviää samalla.
"Sekaantunut" saame olisi käytännössä kreolikieli. Nämä yleensä tunnistaa vahvasti yksinkertaistuneesta kieliopista, joka nyt saamessa ei ainakaan ole laita.
Kieliväestöjen sekoittumisesta ei tarvitse seurata kreolikieltä, ja harvoin seuraakaan. Helsingin murrekaan ole kreolikieli. Joten kysymys siitä, onko johonkin saamen kielihaaraan voinut loikata äänteitä alkuväestön kielestä, ei ratkea kreolivertauksella.
Edelleen on avoimena, onko puoltavia tai vastustavia seikkoja sille, että jotain vastaavaa kuin helsinki-vertailutapauksessa olisi tapahtunut myös jossain saamen kielihaarassa. Tai jossain muussa kielessä.