JakomäenNeruda kirjoitti:Samaten koko viikinkien käsite on ongelmallinen. Olivatko idäntien kävijät muka vain skandinaaveja eli "viikinkejä" - en usko itse siihen, vaan oletan, että myös Suomesta ja Baltiasta käytiin retkillä, ehkä jopa samoissa porukoissa.
Sain vähän aikaa sitten luettua tämän kirjan, mutta en ole kommentoinut sitä johtuen osittain oikean käsivarren avomurtumasta johtuvasta hitaasta kirjoittamisesta ja toisaalta ajatusten jäsentymättömyydestä. Kirjasssa oli paljon ja (ainakin minulle) uusia raikkaita näkökulmia, mutta yhteenveto olisi voinut olla vieläkin selkeämpi.
Tässä kuitenkin minulle mieleen tulleita huomioita keskustelun pohjaksi:
- Kirjassa tuotiin mielestäni selkeästi esille, että "suomalaiset" (siis samanlaisena yleisnimityksenä kuin "viikingit" l. pohjois-germaanit, "Norse") olivat hyvinkin aktiivisia idäntiellä ja itseasiassa olivat jonkinlaisia fasilitaattoreita, jonka mahdollisti toisaalta jonkinasteinen länsi-suomalaisten ja ahvenanmaalaisten kaksikielisyys ja toisaalta strateginen sijoittuminen idäntien alussa (portinvartija).
- Kaksikielisyys, joka johtui kielen hiljattaisesta muuttumisesta germaanikielistä suomalaisiin länsi-Suomessa ja Ahvenanmaalla, tarkoitti, että suomalaiset pystyivät toiminaan idäntiellä oppaina ja tulkkeina, koska siinä vaiheessa suuri osa idäntien asukkaita puhui suomalais-ugrilaisia kieliä. Olisivatko nämä vepsäläisiä ja Tsuudeja?
- Edellisestä johtuen viikinkiaikana Länsi-Suomesta suuntautui muuttoliikettä itään mm. Stradoya Ladogaan (sp.?) ja suomalaisten tuonaikaiset asuinpaikat olivatkin strategisesti jokien suissa ym. muissa idäntien kannalta tärkeissä paikoissa.
- Ahvenanmaan tassutkin mainittiin nimenomaan todisteena siitä, että Ahvenanmaan kulttuuri levisi itään, ei toisinpäin. Tämä esitettiin varmana tietona, toiseen suuntaan kulkeutunutta vaikutusta ei mainittu edes mahdollisuutena.
- Ahvenanmaa katsottiin muutenkin vauraaksi viikinkiajalla, josta todisteena mm. runsaat hopearahalöydöt, tosin vähäiset Ruotsiin nähden. Hopeasta oli muutenkin puhetta, johtopäätös oli, että ennen ristiretkiaikaa (tai myöhäisviikinkiaika kirjan termien mukaan) Suomen alueella ei Ahvenanmaata lukuunottamatta ollut rahataloutta, vaan Suomen alueella arvostettiin tavaroita, joita ei voitu tuottaa täällä, kuten miekkoja. Toisaalta pidettiin mahdollisena, että Suomessa hopeaa ei kätketty uskonnollisista syistä, kuten esim. Gotlannissa tehtiin.
- Kielestä johtopäätös taisi olla, että Itämeren-Suomen kielien eriytyminen alkoi myöhemmin kuin perinteisesti on katsottu. Tämä taitaa olla linjassa Jaskan jossain ketjussa esittämien aika-arvioiden kanssa. Germaaniperäisissä sanoissa taas käsittääkseni alkuperä juonnettiin usein (aina?) nimenomaan pohjois-germaanisiin kieliin, kun aikaisemmin olen ymmärtänyt monien lainasanojen esim. Kuningaz olevan vanhempaa perua.
- Genetiikasta puhuttiin hyvin vähän, siinä yhdyn muihin kommentoijiin. Mitään uutta ei tullut esille.
- Uudenmaan asutusta käsiteltiin, mutta muistan siitä niin vähän, että muut alustakoon sen. Muussa yhteydessä luin, että Karjaalta on kaivettu esiin tila, joka voi olla jo viikinkiaikainen.
Ylläoleva perustuu yksinomaan muistikuviini ja omaan käsitykseeni kirjasta, en ryhtynyt tarkistamaan ymmärtämistäni nyt uudelleen kirjasta. Kaikki tarkennukset ja oikaisut ovat tervetulleita. Kuten muukin keskustelu, luonnollisesti.
Mitä tulee tuohon Viron viikinkiaikaa käsitelleeseen teokseen, niin mielestäni Suomea ja Viroa, kuten myös rajantakaista Karjalaa, tulisi viikinkiaikana käsitellä yhdessä. Viikinkiaikaa käsittelevät yleisteokset sisältävät myös norjalaisten ja tanskalaisten länteen suuntautuneet retket sekä ruotsalaisten idänretket, enkä ole koskaan kuullut yhdenkään ruotsalaisen mainitsevan, että "ruotsalaisillahan ei tietenkään ole mitään tekemistä Danageldin, Islannin asuttamisen, Amerikan löytymisen ja Wilhelm valloittajan kanssa". Kyllä tämä kansallisista traumoista kumpuava viikinkinationalismi niputtaa kaikki yhden termin alle. Samoin kansallisromantiikan aikaan piti suomalaisille keksiä mahdollisimman paljon ruotsalaisista erottuva historia Volgan mutkasta saapuvine kansoineen, kun samaan aikaan ruotsinkieliset keksivät ja pitivät kiinni jo viikinkiajoilta periytyvästä asutuksesta saaristossa, Uudellamaalla ja Pohjanmaan rannikolla (joka johti jopa riimukivien väärentämiseen). Vaikka ei uskoisikaan Varsinais-Suomalais-Saarenmaalaiseen merimahtiin tuolla ajalla, niin siteet lienevät olleet aika tiiviit kulttuurillisesti Suomenlahden eteläpuolelle, jos kohta myös Ahvenanmeren länsipuolelle.