Rekonpoika kirjoitti:Jaska kirjoitti:Itse asiassa myös ural-altailainen typologia pitää huomioida tässä. Miten se olisi syntynyt, jos esiuralilainen linja olisi kehittynyt kaukana Euroopassa, ja siinä välissä olisi puhuttu typologisesti erilaisia paleosiperialaisia kieliä?
Tuossa skenaariossa asia pitäisi selittää niin, että joko Janhunen on väärässä ja typologiset samankaltaisuudet ovat kehittyneet erillään (en tiedä mitä mieltä uralilaisten kielten laitokset eri puolilla maailmaa nykyhetkellä ovat tästä), tai sitten paleosiperialaisten eteläpuolella on ollut jonkinlainen erilaisten kieliryhmien typologinen jatkumo aina Euroopasta Mantsuriaan asti mutta myöhemmät väestöliikeet indoeurooppalaisista turkkilaisiin ovat hävittäneet osan niistä. Noilla vastaisi myös kysymykseen siitä miksi turkkilaiskieliin ja tunguusikieliin ei ole samanlaista vanhakantaista sanastoyhteyttä kuin jukagiiriin.
Ural-altailaisen typologian ajoittaminen on minusta tosiaan aika ongelmallista, eteenkin koska uralilainen kielikunta on n. 2000 vuotta vanhempi kuin kaikki altailaiset kieliryhmät. Jos mietitään esimerkiksi vokaaliharmoniaa, niin uusimman näkemäni tutkimuksen mukaan sekä mongolissa, tunguusissa että koreassa on aiemmin ollut aivan eri mekanismilla toimiva "faryngaaliharmonia", joka vasta myöhemmin turkkilaisen vaikutuksen johdosta olisi muuttunut meikäläisenoloista "ääkkösharmoniaa" kohti. Kantaturkkia taas puhuttiin aivan kantasamojedin naapurissa, ja vokaaliharmonia olisi kenties hyvinkin voinut tarttua jäljemmästä ensimmäiseen jossain historian vaiheessa.
Toisekseen ongelmaksi tulee myös "uralosiperialainen typologia", jonka Fortescue on ollut näkevinään yhdistävän uralilaisia, jukagiiri-, tšuktši-kamtšatkalais- (!) ja eskimo-aleutilaisia (!!) kieliä. Mielestäni näitä kahta nippua ei voi kuitenkaan uskottavasti erottaa toisistaan, joten meille jää oikeastaan käteen vain vieläkin laajempi joskin höllempi nippu "taiga-arolaisia" typologisia piirteitä. Jossain määrin kyse voi tietysti olla yhteisestä perinnöstäkin — mutta jossain määrin taas tämän voidaan katsoa osoittavan, että harvaan asuttu taigavyöhyke ja tiuhaan liikennöity arovyöhyke ovat jo kauan olleet tehokkaita typologisten piirteiden sekoittumisalueita.
Mitä tulee sanastokontakteihin, arvelen, että esim. turkkilaisten ja uralilaisten kielten vanhimpia yhteyksiä ei ole vielä tarpeeksi hyvin pengottukaan. 1900-luvun puolivälin tienoille asti tutkimusparadigmanahan vielä oli, että koska jukagiiri "on todennäköisesti sukua" uralille, vastaavasti turkkilaiskielet mongolikielille, on tärkeämpää kaivella näiden ryhmien keskinäisiä kuin niiden välisiä sanastoyhteyksiä.