Kvenlander kirjoitti:Luin vast'ikään Tarkiaisen "Ruotsin Itämaa"-kirja ja siinä jäi mieleen lyhyesti käsitelty väite, että Suomessa ei ennen Ruotsin valtaa ollut oikeusjärjestystä. Todisteena tälle oli, että kaikki lakitermistö on ruotsalaisperäistä (laki, tuomari jne.). Tarkoittiko hän tuolla järjestäytynyttä, kirjoitettua lakia, vai jonkinlaista muodollista riitojenratkaisua yleensä? Minä olen aina elänyt siinä käsityksessä, että Suomessa on istuttu käräjiä ja jopa muinaisiksi käräjäkiviksi mainituille paikoille ohjataan ihmisiä. "Käräjät" nyt taitaa ainakin olla kotoperäinen sana?
Eihän Ruotsinkaan puolella lakeja kirjoitettu muistiin ennen kuin samoihin aikoihin, kun Suomen alueet pikkuhiljaa liittyivät Ruotsin valtakuntaan. Voisiko olla, että uusi systeemi toi oman "ammattisanastonsa", joka vielä oli osittain päällekkäinen järjestäytyneen kirkon kanssa, joten tämä tekninen sanasto on vierasperäistä? Käräjät eivät tarvinneet "tuomaria", eivätkä tuomiot perustuneet "lakiin", vaan oikeuteen, kohtuuteen ja tapoihin/perinteisiin. Jos kuitenkin kylänvanhimmat ratkoivat riitoja joidenkin yhteisten muuttumattomien sääntöjen pohjalta käräjillä, kyse oli oikeussysteemistä. Vai ovatko käräjät vain kansallisromanttista kuvitelmaa?
Jaska kirjoitti:Aivan varmasti on ollut oikeuskäytäntö, mutta se, oliko se oikeusjärjestys, riippuu täysin sanan määritelmästä. Jos historioitsijat määrittelevät sanan niin, että se edellyttää kirjallisia todisteita, silloin sellaista ei ollut ennen ruotsin vallan aikaa.
PatrickO kirjoitti:Yhtenä esimerkkinä vanhasta oikeudesta olen kuullut sanonnan "oma maa mansikka, muu maa mustikka" selityksen. Kaskiraivaaja tiesi maansa rajat kasvillisuuseroista: raivatulla maalla kasvoi ahomansikkaa, raivaamattomassa korvessa mustikkaa.
Kansanperinne lienee säilyttänyt muutenkin vanhoissa sananlaskuissa joitain tapaoikeuden jäänteitä. Toisena esimerkkinä on "ei naurisvarasta hirtetä", mikä viittaa aikanaan nauriinviljelyyn liittyneeseen tapaan: kaskinauriin korjuussa sai jokainen pellolle tullut ottaa itselleen sylin täydeltä nauriita mukaansa, myös vieras ihminen.
aikalainen kirjoitti:Maansa rajat täytyy tietää jo ennen kuin siellä kaskea kaataa, joten se ei oikein voi liittyä oikeuteen. Sinänsä kuitenkin mielenkiintoinen ajatus, että marjojen kautta esitetty sanonta oman maan mieluisuudesta liittyisi kaskikulttuuriin. Sitä vähän tukee nimen alkuosakin, ahomansikka.
Sanonta naurisvarkaasta voisi jo liittyäkin tapaoikeuteen, mutta ajatus kai on, että rangaistuksen pitää olla kohtuullisessa suhteessa rikoksen vakavuuteen. Jos jokin naurispellon avoimien ovien päivä jossain päin maata joskus on ollut tapana, niin eipä luvan perästä ottaminen ole varastamista.
PatrickO kirjoitti:Toisin sanoen varkaudesta hirtettiin, mutta koska naurispellot olivat kollektiivisesti tehtyjä, ei kyseessä ollut toisen omaisuuden ottaminen. Tämä erikoistapaus pysyi mielessä laamanneilla sananlaskun muodossa.
aikalainen kirjoitti:Selityksesi mukaan se oli hevosen arvoisen hyödykkeen varastaminen, josta germaanimaissa hirtettiin. Rangaistus nauriiden varastamisesta riippuisi varmaankin määristä. Pari naurista voitaisiin hoitaa saman tien "kollektiivisesti" saunan takana, kun taas koko sadon varastaminen uhkaisi omistajaporukan (maatalo tai maatalojen kimppa) selviytymistä talven yli, joten siitä voisi ehkä jo hyvinkin tulla käräjillä hevosvarkaan kohtalo. Eli ei vaikuta laamannin ohjeelta, on niin epämääräinen. Ilmeisesti vain kansan sanonta, jolla toppuutellaan lynkkausmielialaa. Nykykielelle käännettynä voisi olla, että ei omenavarasta saa tappaa. Tapaoikeutta sekin.
Seuraavaksi varmaan joku esittää, että tämä sanonta on perua rauhoitetun linnun tappamisesta määrätyistä vankeusrangaistuksista: kuu kiurusta, puolikuuta peipposesta, ...
Kvenlander kirjoitti:Luin vast'ikään Tarkiaisen "Ruotsin Itämaa"-kirja ja siinä jäi mieleen lyhyesti käsitelty väite, että Suomessa ei ennen Ruotsin valtaa ollut oikeusjärjestystä. Todisteena tälle oli, että kaikki lakitermistö on ruotsalaisperäistä (laki, tuomari jne.). Tarkoittiko hän tuolla järjestäytynyttä, kirjoitettua lakia, vai jonkinlaista muodollista riitojenratkaisua yleensä? Minä olen aina elänyt siinä käsityksessä, että Suomessa on istuttu käräjiä ja jopa muinaisiksi käräjäkiviksi mainituille paikoille ohjataan ihmisiä. "Käräjät" nyt taitaa ainakin olla kotoperäinen sana?
Eihän Ruotsinkaan puolella lakeja kirjoitettu muistiin ennen kuin samoihin aikoihin, kun Suomen alueet pikkuhiljaa liittyivät Ruotsin valtakuntaan. Voisiko olla, että uusi systeemi toi oman "ammattisanastonsa", joka vielä oli osittain päällekkäinen järjestäytyneen kirkon kanssa, joten tämä tekninen sanasto on vierasperäistä? Käräjät eivät tarvinneet "tuomaria", eivätkä tuomiot perustuneet "lakiin", vaan oikeuteen, kohtuuteen ja tapoihin/perinteisiin. Jos kuitenkin kylänvanhimmat ratkoivat riitoja joidenkin yhteisten muuttumattomien sääntöjen pohjalta käräjillä, kyse oli oikeussysteemistä. Vai ovatko käräjät vain kansallisromanttista kuvitelmaa?
Wikipedia kirjoitti:Kielitieteen näkökulmia varhaismetallikauteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pronssikaudella ja vanhemmalla rautakaudella (lainan täsmällisen ajankohdan tarkka määrittely on vaikeaa) suomen kieleen omaksuttiin runsaasti germaanisia lainasanoja, jotka kuvaavat ajan yhteiskuntaa: kuningas, ruhtinas, valta, vuokra, kunnia, lunnaat, murha, sakko, tuomita. Vanhoiksi pronssikauden lainoiksi on katsottu kuitenkin varmuudella mm. kansa, karja, kaura, kavio, kilpi, liesi, purje, pursi, pyhä, ratsu, rauta, satama, sika, tuoni, väylä. Pronssikaudelle ajoitettuja indoiranilaisia lainasanoja ovat mm. huhta, varsa, marras, taivas, mana, jumala. [31]
PatrickO kirjoitti: aikalainen, keitä itsellesi kupponen teetä, käy kävelyllä ja hengitä syvään ennen kuin vastaat. Nyt luet kirjoitustani kuin piru raamattua. Eipä siinä, sinulla ilmeisestikään ole mitään järkevää sanottavaa aiheesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vain koska ärsyynnyt viesteistäni, olisi sinulla oikeus kirjoitella noin alentuvasti. Tämä on kuitenkin keskustelufoorumi, jossa ihmiset keskustelevat avoimesti ja ennakkoluulottomasti ideoistaan. Tämä ei ole (ainakaan minun ymmärtääkseni) virtuaalinen vessanseinä, jossa lytätään mielipiteitä, joita itse ei ole ajatellut tai jotka tuntuvat ainakin ensisilmäyksellä vierailta. Vaikka sinulla on vajaa tuhat postitusta, ei se mielestäni anna sinulle etuoikeutta olla ainoana esittämässä näkökulmiansa.
PatrickO kirjoitti:Eipä siinä, sinulla ilmeisestikään ole mitään järkevää sanottavaa aiheesta. --- Tämä on kuitenkin keskustelufoorumi, jossa ihmiset keskustelevat avoimesti ja ennakkoluulottomasti ideoistaan.
Rautanaula kirjoitti:Eikö tuo ole se kujanjuoksu?
Kvenlander kirjoitti:Luin vast'ikään Tarkiaisen "Ruotsin Itämaa"-kirja ja siinä jäi mieleen lyhyesti käsitelty väite, että Suomessa ei ennen Ruotsin valtaa ollut oikeusjärjestystä. Todisteena tälle oli, että kaikki lakitermistö on ruotsalaisperäistä (laki, tuomari jne.). Tarkoittiko hän tuolla järjestäytynyttä, kirjoitettua lakia, vai jonkinlaista muodollista riitojenratkaisua yleensä? Minä olen aina elänyt siinä käsityksessä, että Suomessa on istuttu käräjiä ja jopa muinaisiksi käräjäkiviksi mainituille paikoille ohjataan ihmisiä. "Käräjät" nyt taitaa ainakin olla kotoperäinen sana?
Eihän Ruotsinkaan puolella lakeja kirjoitettu muistiin ennen kuin samoihin aikoihin, kun Suomen alueet pikkuhiljaa liittyivät Ruotsin valtakuntaan. Voisiko olla, että uusi systeemi toi oman "ammattisanastonsa", joka vielä oli osittain päällekkäinen järjestäytyneen kirkon kanssa, joten tämä tekninen sanasto on vierasperäistä? Käräjät eivät tarvinneet "tuomaria", eivätkä tuomiot perustuneet "lakiin", vaan oikeuteen, kohtuuteen ja tapoihin/perinteisiin. Jos kuitenkin kylänvanhimmat ratkoivat riitoja joidenkin yhteisten muuttumattomien sääntöjen pohjalta käräjillä, kyse oli oikeussysteemistä. Vai ovatko käräjät vain kansallisromanttista kuvitelmaa?
Kvenlander kirjoitti:Luin vast'ikään Tarkiaisen "Ruotsin Itämaa"-kirja ja siinä jäi mieleen lyhyesti käsitelty väite, että Suomessa ei ennen Ruotsin valtaa ollut oikeusjärjestystä. Todisteena tälle oli, että kaikki lakitermistö on ruotsalaisperäistä (laki, tuomari jne.). Tarkoittiko hän tuolla järjestäytynyttä, kirjoitettua lakia, vai jonkinlaista muodollista riitojenratkaisua yleensä? Minä olen aina elänyt siinä käsityksessä, että Suomessa on istuttu käräjiä ja jopa muinaisiksi käräjäkiviksi mainituille paikoille ohjataan ihmisiä. "Käräjät" nyt taitaa ainakin olla kotoperäinen sana?
Eihän Ruotsinkaan puolella lakeja kirjoitettu muistiin ennen kuin samoihin aikoihin, kun Suomen alueet pikkuhiljaa liittyivät Ruotsin valtakuntaan. Voisiko olla, että uusi systeemi toi oman "ammattisanastonsa", joka vielä oli osittain päällekkäinen järjestäytyneen kirkon kanssa, joten tämä tekninen sanasto on vierasperäistä? Käräjät eivät tarvinneet "tuomaria", eivätkä tuomiot perustuneet "lakiin", vaan oikeuteen, kohtuuteen ja tapoihin/perinteisiin. Jos kuitenkin kylänvanhimmat ratkoivat riitoja joidenkin yhteisten muuttumattomien sääntöjen pohjalta käräjillä, kyse oli oikeussysteemistä. Vai ovatko käräjät vain kansallisromanttista kuvitelmaa?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 33 vierailijaa