Jaska kirjoitti:...Ihan sujuvaa pohdiskelua. Mutta niin kauan kuin kielellisiä jälkiä gooteista ei vepsästä löydy, jää tuo oletuskin tyhjän päälle. Etnisyyden todentaminen arkeologisesta aineistosta on edelleen kiistanalaista.... Kallio esittää vanhimpien slaavikosketusten alkaneen jo hyvin varhain, ennen ensimmäisen vuosituhannen puoliväliä. Silti lainasanojen levikki on omituisen pohjoinen...Bjørnflaten esittää mahdolliseksi lähtökieleksi jotain länsislaavilaista kieltä, mistä päästään taas vendeihin...
No, ehkä kyseessä oli gooteilta voimakkaita vaikutteita saanut ryhmä, jossa oli sekaisin lähinnä vendiläistä ja balttilaista ainesta. Balttilais-slaavilaiset lainasanat lienevät yhteisiä myös vepsälle. Ryhmässä oli mahdollisesti mukana jo tullessaan luhistuvasta goottivaltiosta palaavia, djakovon kulttuurin läntisiä elementtejä edustavia esi-vepsäläisiä. Siksi ryhmä tuli pohjoiseen, he tiesivät minne olivat menossa.
Hevoskulttuuri oli ilmeisen tyypillinen läntiselle djakovon kulttuurille, samoin hautaaminen puusta tehtyyn kuolleiden taloon ( ks. esim. s. 28 ), joka siis sulautui yhteen balttilaisen kumpuhaudan kanssa long barrow-kompleksissa.
http://mek.niif.hu/01700/01794/01794.pdfP.S. John Lindh tuo esille Tamma-Karjalan vuoden 1323 rauhansopimuksen yhteydessä:
"Therefore, according to the chronicle, the Novgorodians explicitly
wanted to bind the Swedish king to a special
agreement concerning the so-called Kobylitskie
Karely. This is the first time this group of Karelians appears
in the sources. And from the fact that
Novgorodians demanded a special agreement
concerning them, we may assume that they had
in some way instigated the uprising. But who were
they? The name, possibly derived from Russian
kobyla, has led to the theory that they were horsebreeders,
a theory that is reflected in the Finnish
and Swedish translations of Kobylitskaia Korela,
Tamma-Karjala and Sto-Karelen. Be that as it may,
with regard to the place where these mystical
Karelians lived, the Cadastral Books of Votskaia
Piatina from 1494 to 1505 give a clue by listing a
number of locations close to the 1323 border at
the sources of the two small border rivers, Saijanjoki
and Okhta on Kobylitskie (Vremennik
1851, 1852). From this we may assume that the
Kobylitskie Karelians lived on both sides of the
new border. Therefore they were most affected by
the establishment of a state border in their midst.
Whether they were distinguishable from the other
Karelians in other ways we cannot know."
Jonkinlainen hevosten kasvattamiseen liittyvä traditio oli siis kaiketi havaittavissa Karjalassa ml. Inkerinmaa ainakin 1300-luvun alussa.