Sami Raninen kirjoitti:No, Irlannin kielenvaihto iiri>englanti on toteutunut analogia kontrafaktuaalisen pohdiskelun pohjaksi. Jos katsotaan iskulauseesi mukaisesti "suuria kokonaisuuksia", niin kyllähän se siltä näyttää, että valtakielen vaihtuminen ja aikaisemman valtakielen perifeeristyminen on toteutuneen historian valossa lähtökohtaisesti hyvin uskottava skenaario.
Kyseessä ei ole iskulause, vaan ajattelun metodi. Asioita voidaan katsoa suurennuslasilla, jolloin eräät yksityiskohdat nähdään hyvin tarkasti, mutta iso joukko yksityiskohtia voi jäädä kokonaan huomaamatta, ja näin kokonaiskuva hahmottuu väärin. Tai voidaan ottaa etäisyyttä, jolloin nähdään yksityiskohtien muodostama hahmo. Käytännössä tietysti tarvitaan sopivassa suhteessa kumpaakin.
Niin, maailmalla on esimerkkejä siitä, kuinka vähemmistökieli hiipuu valtakielen tieltä. Mutta on myös esimerkkejä, kuinka ei hiivu. Niinpä et voi poimia vertailukohdaksi yhtä kieltä mielivaltaisesti. Koeta pohtia asiaa siltä pohjalta, että mikä keissi olisi mahdollisimman osuva juuri tähän ruotsinsuomen jossitteluun.
Sami Raninen kirjoitti:En oikein ymmärrä tätä poikkeuksellista kielellistä resistanssia, jota argumentaatiosi näyttäisi edellyttävän suomen kielen tai suomenkielisten yhteisöjen ominaisuudeksi. Ainakaan et ole mitenkään perustellut sellaisen ominaisuuden olemassaoloa tai osoittanut, miksi kielenvaihto olisi epätodennäköinen sellaisen ominaisuuden puuttuessakin.
"Poikkeuksellinen kielellinen resistanssi" menee täysin ohi niistä ajatuksista, joita olen esittänyt. Jostain syystä kirjoitusteni pointti menee sinulta lähes jatkuvasti ohi. En tiedä kirjoitanko sekavasti vai luetko huolimattomasti vai onko ajatustapamme vain niin erilainen, että siitä syntyy viestintään tehottomuutta.
Sami Raninen kirjoitti:Sen sijaan kirjoitat "Pihtiputaan mummosta" ja hänen kielestään, vaikka tässä on toistettu ja toistettu, että suomi olisi Meinanderinkin skenaariossa yhä olemassa maantieteellisesti ja sosiaalisesti perifeeristyneen vähemmistökielen ominaisuudessa.
Vai on tässä "toistettu ja toistettu", mutta ei vaan ole mennyt perille. Kirjoitit asiasta aiemmin näin: "Toki aikaisempi kieli olisi tässäkin tapauksessa säilynyt muutamassa syrjäisessä ympäristössä jossain Pohjois- ja Itä-Suomessa". Pihtipudas ei ainakaan sijaitse noiden alueiden syrjäisillä kolkilla, vaan Keski-Suomen maakunnassa, ja matkaa mummon mökiltä nykyiselle kielirajalle on vain runsas sata kilometriä. Pihtiputaan mummo kuitenkin valikoitui mukaan siksi, että vastasin Taavetille, joka asuu Pihtiputaalla - huumorin tynkää, näet.
Sami Raninen kirjoitti: Yleinen äänioikeus tuli Ruotsiin v. 1919. Kielenvaihto olisi Meinanderin skenaariossa, jos oikein ymmärrän, tapahtunut ratkaisevilta osin jo 1800-luvulla. Mihin valtakunnalliseen päätöksentekoon suomenkieliset olisivat silloin osallistuneet?
Oikeastaan äänioikeus tuli vaiheittain. Pitkin 1800-lukua oli erilaisia uudistuksia liittyen valtiopäivien "kahteen kamariin", 1909 saivat äänestää kaikki tietyn verran veroa maksavat miehet ja 1921 oikeus koski jo varattomia naisiakin.
1800-luvullakaan Ruotsi ei ollut diktatuuri, vaan sillä oli valtiopäivät. Koska Suomen alue oli osa valtakuntaa, oli edustusta myös sieltä. Myös lääneillä oli sanavaltaa asioihin, ja Suomessa oli useampikin lääni. Lisäksi suomenkielisiäkin (toki ruotsia opetelleita) olisi virkakoneistossa niin Suomen puolella kuin Tukholmassa. Näin Suomen alueen kielelliset erityisolosuhteet olisivat päässeet valtion asioista päätettäessä esille. Ja varmasti paljon painokkaammin, kuin toteutuneessa pelkästään Norrbottenin läänin syrjäisillä perukoilla puhutun kielen tapauksessa.
Sami Raninen kirjoitti:Myös Ylikangas on muistaakseni kirjoittanut, että 1700-luvulla vauhtia saanut kielenvaihto suomi>ruotsi oli käynnissä vielä 1820-luvulla - näin siis toteutuneessa historiassa vielä 15 - 20 vuotta Suomen sodan jälkeen.
Ylikankaaseen ei kannata vedota. Hänellä ei ole uskottavuutta ajattelijana. Esimerkiksi kielenvaihtoon liittyen muistelen hänen taannoin esittäneen, että suomenkieli olisi vaihtunut ruotsinkieleen sillä perusteella, että Skoonessakin kieli vaihtui tanskasta ruotsiin, vaikka käytännössähän skoonessa vaihtui vain kirjakieli, murre ei. Jatkosodasta hän kirjoitti kohuteoksen, jonka asiapohjan sotahistorian laitoksen tutkijat osoittivat olemattomaksi tai vääräksi. "Pieruistaan" huolimatta kirjoittaa innostavasti, myönnän.
Ja minkähänlainen kielenvaihto tuolloin mahtoi olla menossa. Kieliraja ei 600 vuoden aikana kai kovin paljoa heidahdellut kerran vakiinnuttuaan. Etelärannikollakin se jökötti vuosisatoja enintään pari peninkulmaa meren rannasta. Ruotsalaisia muuttoaaltoja tuli ilmeisesti Ruotsinvallan alussa, jonka jälkeen kieliraja vakiintui, eikä tietääkseni sen jälkeen ollut liu'ussa sisämaahan päin, ja paikoitellen suunta näyttäisi olleen jopa toisin päin.
Se taas ei ole määrällisesti kummoistakaan kielenvaihtoa, jos suomenkielisellä alueella asunut yksittäinen suomenkielinen bisnesmies tai virkamies tai pappi puhui huonosti oppimaansa tönkköruotsia kotona lapsilleen, jotta näistä tulisi puolitoistakielisiä - virheettömän suomenhan nämä oppivat kavereiltaan. Tai suomenkielinen muutti lapsineen rannikolle muutaman tuhannen asukkaan näennäisesti ruotsinkieliseen pikkukaupunkiin, jossa kuitenkin iso osa väestä oli naapurikunnista tulleita suomenkielisiä. Tai toisin päin, umpiruotsinkielinen virkamies Itä-Suomessa, ja lapset oppivat kaduilla suomen.
Koska mitään erityistä muutosta ei olosuhteisiin olisi vuonna 1809 tullut, niin voidaan olettaa, että 600 vuoden aikana vakiintunut kielitilanne olisi pysynyt entisissä uomissaan - ainakin joitain kymmeniä vuosia.
Sami Raninen kirjoitti:Norja oli autonominen valtio Ruotsin ja Norjan valtioliitossa, joten norja ei ollut mikään Ruotsin vähemmistökieli.
Harmi, siitäkään ei saa ihanteellista vertailukohtaa.