Muinaisrannat

Suomessa noin 8500-2000 eaa.

ViestiKirjoittaja aikalainen » 24 Syys 2011 09:44

Taavetti kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:
Taavetti kirjoitti: Kovat ylänköseudut olivat painuneet jään alla muita alueita vähemmän, ainakin kahdesta syystä. Kallio sietää painetta muuta maata enemmän, ja korkeiden paikkojen pienempi jäämassa painaa vähemmän. Siitä huolimatta kallio on ollut ilmeisen lähellä jään alla, moreeni ja hienomman maan kerrostumat lienevät jään sulaessa muodostuneita, ainakin enimmältä osin.

Pienenä tarkennuksena vaan, että ylänköjenkin päälle riitti jäätä, koska jäätä väitetään olleen ainakin pari kilometriä. Ks. jääkausi.

Tottakai riitti, mutta silti ylänköjen päällä jäätä oli ilmeisesti vähemmän. Vaikka ero ei ollut prosentuaalisesti merkittävä, ero se oli kuitenkin, ja toki silläkin on vaikutusta, ja yhteisvaikutus on osien summa johonkin arvattavaan määrään asti.

Teoriassa asia saattaa ehkä olla tuolla tavalla. Mahdollinen vaikutus on kuitenkin niin vähäinen, että käytännössä sitä ei huomaa. Esimerkiksi oheisessa kuvassanäkyy, että Suomenselkä nousee noin 8 mm vuodessa, sen luoteispuolella maa nousee nopeammin ja kakkoispuolella hitaammin. Suomenselkä ei siis erotu mitenkään erityisen vähäisesti nousevana alueena.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja hunninko62 » 25 Syys 2011 21:36

aikalainen kirjoitti:Pienenä tarkennuksena vaan, että ylänköjenkin päälle riitti jäätä, koska jäätä väitetään olleen ainakin pari kilometriä.
Kun Veiksel-jääkausi oli laajimmillaan, oli jään paksuus niin suuri, että syvällä olevat "nyppylät" eivät vaikuttaneet suurestikaan jään virtaukseen lounaaseen tai etelään. Kova paino aiheutta jään alaosaan sulamisilmiön, jossa osa jäästä muuttui vedeksi ja osa menetti kovuutensa alkaen amorfisesti muotoutua maasto epätasaisuuksien mukaan. Kallion kulutusta sai aikaiseksi virtaavan jään mukaan tarttuneiden kivien raapiessa sen pintaa.

taavetti kirjoitti:Kovat ylänköseudut olivat painuneet jään alla muita alueita vähemmän, ainakin kahdesta syystä. Kallio sietää painetta muuta maata enemmän, ja korkeiden paikkojen pienempi jäämassa painaa vähemmän. Siitä huolimatta kallio on ollut ilmeisen lähellä jään alla, moreeni ja hienomman maan kerrostumat lienevät jään sulaessa muodostuneita, ainakin enimmältä osin.

Jos tarkoitat maanselkää, en usko tähän. Kölin vuoriston kohdalla taas uskon. Tämän näkee maankohoamiskäyrien sijoittumisista. Maan kamara on rikkoneisuudestaan huolimatta jäykkä kapple, joka taipuu painon alla. Suomen kohdalla yli 50 km paksua vanhaa vuorenjuurta. En siis usko, että 100 metrin ylänkö onnistuisi estämään painumaa merkittävästi.

aikalainen kirjoitti:Minkähänlaista kamaa ovat asumuksissaan polttaneet?
Itse poltimme reissuillamme tukit tukkeina: nuotioon tuotiin vastakkaisista suunnista tukkipuut, joiden välissä paloi tuli. Oksia ja klapeja heiteltin näiden päälle. Välillä vedettiin tukkipuita eteenpäin, kun päät paloivat pois. Puuta riitti koko yöksi.

Ajopuista olet oikeassa: ei niitä olisi lyhyessä joessa ollut riittävästi. Jokeen kaatuvia puita ei riitä nuotioihin muutenkaan.

Kari Uotila muurintutkimuksesta osaa maannousun ja -kallistukset hyvin ja tietokoneen avulla hän on laskenut rantaviivat ja maaston korkeudet hienosti (muurintutkimus oy). Sellaisella ennallistamiskokeiluilla voisi tutkia maaston muotoja ja seudun "potentiaalia".

Joen suu ja niska ovat todennäköisimmät kohteet asua. Samalla kun voi kontroloida kalan ja ihmisten kulkua, on pääsy kahteen vesistöön . Silti saaressa asumiseen täytyy olla syy. Sen verran hankalampaa on tavaroiden kuskaaminen edes takas. Vihollisia vai petoja?
hunninko62
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 84
Liittynyt: 30 Maalis 2011 22:08
Paikkakunta: Kokemäki

ViestiKirjoittaja aikalainen » 25 Syys 2011 22:19

hunninko62 kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Minkähänlaista kamaa ovat asumuksissaan polttaneet?
Itse poltimme reissuillamme tukit tukkeina: nuotioon tuotiin vastakkaisista suunnista tukkipuut, joiden välissä paloi tuli. Oksia ja klapeja heiteltin näiden päälle. Välillä vedettiin tukkipuita eteenpäin, kun päät paloivat pois. Puuta riitti koko yöksi.

Fiksu systeemi, rakovalkean jatkokehitelmä. Sopinee laavuille. Jos kivikautiset asuivat kodissa, niin sinne pitkät tukit mahtuvat vähän huonommin. Lieköhän kodan nuotiossa ollut iso kivikasa, joka varastoi lämpöä niin, että pakkasellakin tarkeni vuotien alla aamuun saakka.

hunninko62 kirjoitti:Joen suu ja niska ovat todennäköisimmät kohteet asua. Samalla kun voi kontroloida kalan ja ihmisten kulkua, on pääsy kahteen vesistöön . Silti saaressa asumiseen täytyy olla syy. Sen verran hankalampaa on tavaroiden kuskaaminen edes takas. Vihollisia vai petoja?

Toisaalta entisaikaan kuljettiin enimmäkseen vesiä pitkin, joten mantereen ja ison (monta neliökilometriä) saaren ero ei ollut merkittävä. Ja vesiä pitkin ne kaukaiset vihollisetkin yleensä tulivat, eivätkä soiden yli kahlaten.

Jousipyssyillä puolustauduttaessa saaren olisi oltava hyvin pieni, ehkä kymmeniä metrejä, sillä muutoin vihollinen voi rantautua kauempana, jolloin tilanne vastaa mantereella taistelemista. Pedot - käytännössä häirikkökarhu ja ihmisiin tottunut susi - osaavat uida, mutta harvemmin kai ulapan yli viitsivät räpiköidä, joten se olisi yksi saaren etu.

Pieni saari on tosiaan hankala asua, ja erityisen hankala se on kelirikon aikaan. Toisaalta asuinpaikkaan vaikuttaa myös apajien antoisuus, sillä turvattu ruokahuolto auttaa kestämään muita hankaluuksia. Voi myös olla, että muinais-Kalajoen saarissa asuttiin ja nautittiin tuoretta lohta vain kesäaikaan, ja pitäjän talvikylä sijaitsi toisaalla.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja hunninko62 » 26 Syys 2011 13:21

Olemme käyttäneet tukkeja kodassakin. Nehän lyhenevät palaessaan. Luin Otto Donnerin matkoista Siperiaan, jossa hän kulki perheen mukana reellä ja asui vuotakodassa. Hän kertoili, kuinka 20 asteen pakkasella oli kaameeta herätä aamulla, kun veri oli "jäätynyt" jaloissa saappaissa. Ei Otolla veri kieertänyt samalla tavalla kuin aborginaaleilla :wink: Nuotio systytettiin ja pian virtasi hiki, jolloin "aamupesu tehtiin tuohella hikeä iholta kaapien (lika tarttui hikeen). Ihmeelistä oli elämä...

Vielä rannoista puhuen: asuinpaikat saaressa täytyy olla harvinaisempaa, ei silti mahdotonta. Lyhyen joen virtaus ei liene hankala selvittää. Viekkaa lohenkalastusta pääsyyksi asua kyseisessä paikassa. Sen vahvistaa kaivaukset, jos ruotoja on säilynyt likakuopassa.
hunninko62
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 84
Liittynyt: 30 Maalis 2011 22:08
Paikkakunta: Kokemäki

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Syys 2011 16:21

hunninko62 kirjoitti:Vielä rannoista puhuen: asuinpaikat saaressa täytyy olla harvinaisempaa, ei silti mahdotonta. Lyhyen joen virtaus ei liene hankala selvittää. Viekkaa lohenkalastusta pääsyyksi asua kyseisessä paikassa. Sen vahvistaa kaivaukset, jos ruotoja on säilynyt likakuopassa.

Niissä kuopissa, joiden avaamisen olen nähnyt, ei löytynyt ruotoja. Luultavasti ne ovat ainakin Madekankaalla lahonneet vuosituhansien kuluessa ja muuttuneet mullaksi. Punaruskeaa maata sieltä löytyi, joka väri kertoo fosforipitoisesta maasta. Voidaan hyvin olettaa, että fosfori olisi peräisin lahonneista ruodoista, miksei muistakin luujäänteistä. Uskoisin vesissä olleen kalojen lisäksi melkoisesti esimerkiksi erilaisia hylkeitä, joista saattoi lihan lisäksi saada rasvaa ravinnoksi, mutta myös polttoaineeksi liesiin ja valaistukseen.

Erillisenä aiheena tässä keskustelussa on olleet todennäköiset rantojen paikat ja niiden korkeus muuhun maastoon verrattuna. Erityisesti kiinnostaa tietää, onko muinaisen Päijänteen ja Kivijärven välissä ollut kynnys, joka on silloin pitänyt järvet erillisinä. Kivijärvestä on hyvinkin voinut olla pääsy lännen suuntaan, sen mahdollisuus ilmenee jo nykyisen Suomenselän laakeista osista. Kun maan nousu on lännessä ja pohjoisessa ollut itää ja etelää nopeampaa, on oletettavissa, että Kivijärven länsipuolelle olisi nousut korkeampi maasto samaan tapaan, kuin muinaisen Päijänteen pohjoispäässä. Ehtisinpä kaivamaan vanhoja muistiinpanojani, niissä pitäisi olla karttaan kuvattuna vesistön eri vaiheita ja vaihteluita.

Lisäyksenä vielä, että korkeimman paikan rantaselänteessä ei tokikaan tarvinnut olla joka suunnalla kovin korkea, kunhan se oli ylempänä veden korkeimman vaiheen rajaa. Jopa alle puolen metrin korkeus olisi saattanut riittää, kunhan korkea alue oli niin leveä, ettei voimakkain aallokko mennyt voimallaan sen yli.
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja aikalainen » 26 Syys 2011 23:24

Taavetti kirjoitti:Erillisenä aiheena tässä keskustelussa on olleet todennäköiset rantojen paikat ja niiden korkeus muuhun maastoon verrattuna. Erityisesti kiinnostaa tietää, onko muinaisen Päijänteen ja Kivijärven välissä ollut kynnys, joka on silloin pitänyt järvet erillisinä. Kivijärvestä on hyvinkin voinut olla pääsy lännen suuntaan, sen mahdollisuus ilmenee jo nykyisen Suomenselän laakeista osista. Kun maan nousu on lännessä ja pohjoisessa ollut itää ja etelää nopeampaa, on oletettavissa, että Kivijärven länsipuolelle olisi nousut korkeampi maasto samaan tapaan, kuin muinaisen Päijänteen pohjoispäässä. Ehtisinpä kaivamaan vanhoja muistiinpanojani, niissä pitäisi olla karttaan kuvattuna vesistön eri vaiheita ja vaihteluita.

Tarkoittanet, että Kivijärvi olisi laskenut aluksi Pohjanlahteen. Sitä voi vähän hahmotellakin.

Järven pinta on noussut mereen nähden 130m, mutta 500 km:n päässä Pietarin seudulla nousu on ollut olematonta. Kaltevuus on siis muuttunut 130m/500km = 2,6m/peninkulma. Kivijärven nykyiseltä lasku-uomalta on matkaa kaltevuussuuntaan eli luoteeseen nykyiselle vedenjakajalle max. 5 peninkulmaa, joten siellä järven ranta on huidellut max. 15m nykyistä korkeammalla, eli korkeuskäyrällä 145m. (Tässä on kyllä vähän virhettä, koska merenpintakin on noista ajoista muuttunut).

Korkeuskäyriä katsellen matalin kohta Suomenselällä on noin 160m, parissakin kohtaa. Niissä on ollut meren salmi ja mahdollisen laskujoen niska. (Ks. linkki). Kummassakaan kohdassa ei ole näkyvissä mitään jokiuoman tapaista - ylileveää puroa tai kapeita pitkiä lampia ja soita. Laskelmiini jää myös vielä 15 metriä virhevaraa.

Näyttäisi siltä, että hyvin todennäköisesti Kivijärvi on lorissut alusta saakka Päijänteeseen.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja JakomäenNeruda » 02 Loka 2011 15:35

Tämä on todella mielenkiintoinen aihe ja aiheuttaa itselleni jatkuvaa päänvaivaa.

Minulla olisikin tyhmä kysymys: millä korkeudella nykyiseen verrattuna oli kivikauden lopun/pronssikauden alun vedenpinta Pohjois-Karjalassa, sanotaan vaikka Höytiäisen rannoilla? Olen yrittänyt etsiä tähän vastausta, mutta en kerta kaikkiaan pysy mukana siinä, miten vesien korkeudet sisämaassa tuntuvat olleen vahvasti riippuvaisia paikasta (laskujokien suunta eri aikoina ym. tekijät).
JakomäenNeruda
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Loka 2011 18:41

JakomäenNeruda kirjoitti:Tämä on todella mielenkiintoinen aihe ja aiheuttaa itselleni jatkuvaa päänvaivaa.

Minulla olisikin tyhmä kysymys: millä korkeudella nykyiseen verrattuna oli kivikauden lopun/pronssikauden alun vedenpinta Pohjois-Karjalassa, sanotaan vaikka Höytiäisen rannoilla? Olen yrittänyt etsiä tähän vastausta, mutta en kerta kaikkiaan pysy mukana siinä, miten vesien korkeudet sisämaassa tuntuvat olleen vahvasti riippuvaisia paikasta (laskujokien suunta eri aikoina ym. tekijät).

Korkeudesta en tähän hätään osaa kertoa tarkempaa, kuin että jossakin vaiheessa on ollut silloista Päijännettäkin korkeammalla. Nykyisen Saimaankin vesi on laskenut Haapajärven tienoille, eräät väittävät, että Lohijoki ja sen Tynnyrikosken maasto olisi muotoutunut silloisen Saimaan laskiessa siitä kautta mereen. Ilmeisesti Päijänne ja Saimaa ovat olleet samaakin tosi suurta järveä.

Minulla olikin mielessä, että kun olemme saaneet kartoitetuksi muinaiseen Päijänteen länsirannan seudun, voisi alkaa tutkimaan itäistä suuntaa. Joitakin vanhoja muistiinpanoja on jossakin kansiossani, mahdollisesti myös korkeuskäyrien perusteella hahmoteltu kartta. Ehkä säiden kylmettyä maltan niitä etsiä ja tarkemmin tutkia. Syksyisiä päiviä haluan käyttää marjojen poimintaan ja metsän hoitoon maastoissa.
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja aikalainen » 02 Loka 2011 20:53

JakomäenNeruda kirjoitti:Tämä on todella mielenkiintoinen aihe ja aiheuttaa itselleni jatkuvaa päänvaivaa.

Minulla olisikin tyhmä kysymys: millä korkeudella nykyiseen verrattuna oli kivikauden lopun/pronssikauden alun vedenpinta Pohjois-Karjalassa, sanotaan vaikka Höytiäisen rannoilla? Olen yrittänyt etsiä tähän vastausta, mutta en kerta kaikkiaan pysy mukana siinä, miten vesien korkeudet sisämaassa tuntuvat olleen vahvasti riippuvaisia paikasta (laskujokien suunta eri aikoina ym. tekijät).

Kovasti on rantaviiva P-Karjalassakin vaihdellut. Jääkauden jälkeen alue oli paljolti meren peitossa. Pielinen on laskenut aluksi Maanselän paikkeilta pohjoiseen, Sotkamon suuntaan. Saimaan korkeus eri aikoina on kai aika hyvin selvitetty, mutta pienemmät järvet huonommin.

Tässä on jotakin tietoa Höytiäisestä: "JÄRVIALTAAN KEHITYS Jääkaudesta järvenlaskuun".
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Taavetti » 04 Loka 2011 20:17

Olen vähitellen poiminut internetin topografikartasta järvien korkeuksia meren pinnasta Suomenselän pohjoisosassa. Alueella on useita korkeahkoja moreenimäkiä, joiden alla, osin pinnalla näkyen on kallio. Niiden mäkien välissä on laaksoja, joiden kautta vesi on voinut virrata ulos muinaisesta Päijänteen altaasta. Varmistunut suunta on pohjoiseen, sekin kahden korkeamman kivisen harjun välistä.

Muinaisen Päijänteen länsipuolella on saman kaltainen harjujakso, joka on erottanut Kivijärven altaan silloisesta Päijänteestä. Vieläkin se estää Kivijärven pohjoispäästä vesien suoran laskun itään. Siksi Kivijärvi laskeekin eteläpäästään, Viitasaaren tasolla, varsin mutkaista reittiä Huopanankosken, Muuruejärven ja Keihärinkosken kautta Keiteleeseen, joka on muinaisen Päijänteen pohjoispään ydinaluetta. Sillä välillä on sen verran laskua ja virtausta, että Keski-Suomen Valo on rakentanut välille vesivoimaloita, joista enimmät ovat toiminnassa vieläkin.

Kivijärven korkeus on 130.8, siitä vesi laskee kanavan ja Kämärin voimalan kautta Varanen nimiseen Vuosjärven lahteen. Niiden vesi on 107,2 merenpintaa ylempänä, joten laskua Kivijärvestä tulee noin 23,6 metriä. Vuosjärvi laskee Huopanankosken kautta Muuruejärveen, 100,8. Siinäkin, Juhani Ahon kalastuskoskessa, on voimala, vaikka osa vedestä virtaa vapaana, sallien lohikalojen kulkemisen.

Muuruen vesi laskee Keihärinkosken kautta Ylä-Keiteleeseen, josta Hännilänsalmen ja muutaman pienemmän salmen kautta varsinaiseen Keitelejärveen. Niiden korkeus merenpinnasta on kartan mukaan 99,5 metriä, Kivijärven korkeuden ero Keiteleeseen siis 31.3 metriä. Suurin putous on siis Kivijärven ja Vuosjärven välillä.

Vertailuksi katsoin vielä muutamien lähistön järvien korkeuksia. Enonjärvi ja Kannonjärvi Kannonkoskella ovat Kivijärveäkin korkeammalla, korkeudet 140,8 ja 140,7 metriä.
Perhon ja Kinnulan alueella Ylä-Jäppä ja Poikkeus 141,1 metriä, ne laskevat Kivijärveen vetensä. Koirajärvet 180,6 ja Perhon Korpijärvi 174,6, Komanne 172.6 ja Tunturilampi 194.8 laskenevat länteen, ilmeisesti Perhojoen kautta mereen.

Vielä muutama järvi ja lampi kotikunnastani ja -kylästäni. Kolima Viitasaaren ja Pihtiputaan alueella 111.2, Alvajärvi 111.6, Muurasjärvi 112.4, Vuohtojärvi 112.4 metriä, siis melko pieniä eroja. Toinen järvijakso Pihtiputaalla on hiukan suuremmilla eroilla, Saanijärvi 114.0 ja Elämäjärvi 123.6 metriä.

Kylämme pohjoispuolelta vielä joitakin järviä, Kalajokeen laskeva Kotajärvi 120.6 metriä, on vähän laskettua muinaisen Päijänteen pintaa alempana. Nämä kertomani vesien virtaukset Kivijärven ja Keiteleen välillä ovat melko mutkaista väylää. Sen lisäksi, että joet ovat kiemuraisia, myös järvissä on mutkia, lahtia, saaria ja luotoja, joiden kautta veden on kierrettävä. Suomenselän pohjoisosan länsireunassa on niin paljon korkeampaa maastoa, että tuskin Kivijärvi on merestä erkaannuttuaan sinne suuntaan laskenut, ellei siellä ole jotakin erityisen syvää yhtenäistä laaksoa, mutta oma. Päijänteestä erillinen altaansa se on ilmeisesti ollut. Jos on muinaisen Päijänteen länsiranta ollut mutkainen pohjoiseen rantaan verrattuna, taitavat itäiset rannat olleet läntisiäkin mutkaisempia.
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja aikalainen » 04 Loka 2011 21:19

Taavetti kirjoitti:Siksi Kivijärvi laskeekin eteläpäästään, Viitasaaren tasolla, varsin mutkaista reittiä Huopanankosken, Muuruejärven ja Keihärinkosken kautta Keiteleeseen, joka on muinaisen Päijänteen pohjoispään ydinaluetta.

Kartta näyttää, että Kivijärvellä olisi toinenkin lasku-uoma, joka kuitenkin on hyvin pieni, pelkkä puro. Sen alkupiste näkyy tässä kuvassa. Laajemmassa kuvassa, kas tässä, näkyy kapeita pitkiä lampia, jotka vihjaavat, että siinä on aiemmin ollut vuolas joki. Ilmeisesti järvi on vaihtanut laskujokensa uuteen paikkaan.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Taavetti » 05 Loka 2011 01:17

aikalainen kirjoitti:
Taavetti kirjoitti:Siksi Kivijärvi laskeekin eteläpäästään, Viitasaaren tasolla, varsin mutkaista reittiä Huopanankosken, Muuruejärven ja Keihärinkosken kautta Keiteleeseen, joka on muinaisen Päijänteen pohjoispään ydinaluetta.

Kartta näyttää, että Kivijärvellä olisi toinenkin lasku-uoma, joka kuitenkin on hyvin pieni, pelkkä puro. Sen alkupiste näkyy tässä kuvassa. Laajemmassa kuvassa, kas tässä, näkyy kapeita pitkiä lampia, jotka vihjaavat, että siinä on aiemmin ollut vuolas joki. Ilmeisesti järvi on vaihtanut laskujokensa uuteen paikkaan.

Luettelostani oli jäänyt pois ensimmäinen ja korkein koskijakso kyseisellä välillä. Jos oikein tulkitsin, karttasi osoittavat varsinaista, alkuperäistä luonnon muovaamaa joki ja koskijaksoa. Se on jäänyt kuivaksi, vain pieni puro ja lampijakso ovat jäljellä suuresta ja vuolaasta joesta, kun vesi on ohjattu virtaamaan kanavaan Kämärin voimalaitoksen turbiinien kautta.

Kannattaa katsoa kyseisen lampijakson nimiä, ne osoittavat, että keskuudessamme elää vielä ihmisiä, jotka muistavat joen koskineen virtaavana ja vuolaana. Minäkin muistaisin ikäni puolesta, jos olisin asunut sillä seudulla. Oletettavasti voimalaitos on rakennettu 1950 -luvulla, suunnilleen samaan aikaan siitä rakennetun rautatien kanssa. Minäkin olin yhden kesän aikana rataa rakentamassa, mutta pohjoisempana, Viitasaaren alueella. Silloin, muistaakseni 1959 kesällä, kohtasivat kiskot etelästä ja pohjoisesta toisensa.
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja aikalainen » 05 Loka 2011 22:46

Taavetti kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:
Taavetti kirjoitti:Siksi Kivijärvi laskeekin eteläpäästään, Viitasaaren tasolla, varsin mutkaista reittiä Huopanankosken, Muuruejärven ja Keihärinkosken kautta Keiteleeseen, joka on muinaisen Päijänteen pohjoispään ydinaluetta.

Kartta näyttää, että Kivijärvellä olisi toinenkin lasku-uoma, joka kuitenkin on hyvin pieni, pelkkä puro. Sen alkupiste näkyy tässä kuvassa. Laajemmassa kuvassa, kas tässä, näkyy kapeita pitkiä lampia, jotka vihjaavat, että siinä on aiemmin ollut vuolas joki. Ilmeisesti järvi on vaihtanut laskujokensa uuteen paikkaan.

Luettelostani oli jäänyt pois ensimmäinen ja korkein koskijakso kyseisellä välillä. Jos oikein tulkitsin, karttasi osoittavat varsinaista, alkuperäistä luonnon muovaamaa joki ja koskijaksoa. Se on jäänyt kuivaksi, vain pieni puro ja lampijakso ovat jäljellä suuresta ja vuolaasta joesta, kun vesi on ohjattu virtaamaan kanavaan Kämärin voimalaitoksen turbiinien kautta.

Ohjattu? Tarkoittanet patoamista. Tuon pohjoisemman lasku-uoman niskalleei ainakaan karttaan ole merkittynä patoa. Eteläisempi laskujoki, joka laskee Kannonkoskelta Huopanankosken suuntaan, sen niskalle kyllä on merkitty pato.

Eteläinen laskujoki on merkitty karttaan leveäksi, mutta pohjoinen laskujoki on vain ojaksi. Ilmeisesti voimalaitosta edeltävänä aikana eteläinen joki virtasi vuolaana ja pohjoinen joki liruna.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Taavetti » 06 Loka 2011 14:54

aikalainen kirjoitti:Kartta näyttää, että Kivijärvellä olisi toinenkin lasku-uoma, joka kuitenkin on hyvin pieni, pelkkä puro. Sen alkupiste näkyy tässä kuvassa. Laajemmassa kuvassa, kas tässä, näkyy kapeita pitkiä lampia, jotka vihjaavat, että siinä on aiemmin ollut vuolas joki. Ilmeisesti järvi on vaihtanut laskujokensa uuteen paikkaan.

Taavetti kirjoitti: Luettelostani oli jäänyt pois ensimmäinen ja korkein koskijakso kyseisellä välillä. Jos oikein tulkitsin, karttasi osoittavat varsinaista, alkuperäistä luonnon muovaamaa joki ja koskijaksoa. Se on jäänyt kuivaksi, vain pieni puro ja lampijakso ovat jäljellä suuresta ja vuolaasta joesta, kun vesi on ohjattu virtaamaan kanavaan Kämärin voimalaitoksen turbiinien kautta.

aikalainen kirjoitti: Ohjattu? Tarkoittanet patoamista. Tuon pohjoisemman lasku-uoman niskalleei ainakaan karttaan ole merkittynä patoa. Eteläisempi laskujoki, joka laskee Kannonkoskelta Huopanankosken suuntaan, sen niskalle kyllä on merkitty pato.

Eteläinen laskujoki on merkitty karttaan leveäksi, mutta pohjoinen laskujoki on vain ojaksi. Ilmeisesti voimalaitosta edeltävänä aikana eteläinen joki virtasi vuolaana ja pohjoinen joki liruna.


Niin, kun kaivetaan kanava ja vesi ohjataan sen kautta, tuleehan uusi reitti todellakin ohjatuksi aivan siitä riippumatta, onko patoa rakennettu vai eikö ole.
Täytyisi tietää järven pinnan korkeus ennen voimalaitoskanavan avaamista, että voisi varmuudella sanoa, kuinka pieni tai suuri se pohjoisempi, ja lyhyempi reitti todellisuudessa on ollut. Sen varrella olevat kohteiden nimet ainakin kertovat kohtuullisesta vuolaudesta, vaikka vesimäärä olisi ollut pienempikin. Vaikka siinä joen pituus olisi näennäisesti pidempi, suorempi suuntaus lyhentää virtauksen pituutta, mutta koska lasku on sama, virran nopeus ja määrä voi vaikuttaa suurelta. Sillä välillä, ainakin nimistä päätellen, on ollut joskus vesimyllyjäkin. Jokiuoman monet koski- ja suvantonimet kertonevat aikoinaan niillä seuduin olleista koskista ryöpsähdyksineen, ja niiden alla olleista suvannoista, joista on jäänyt jäljelle se lampijakso eikä lie paljon muuta.
Sitä en tiedä, olisiko sen jokiuoman niskalle mahdollisesti rakennettua pohjapatoa merkitty karttoihin. Kivijärven kirkonkylän tuntumassa on pohjapato, jolla Hoikanperän suuntautuvan lahden pintaa on nostettu pysyvästi muun järven pintaa korkeammalle. Pato siellä on aivan tien varressa, ja jos se on karttaan merkitty, siitä sen voi tarkistaa.

Sen sijaan se eteläisempi reitti, jota en tosiaan aiemmin havainnut, on melkoisten mutkien ja usean eri järven kautta ohjautunut reitti. Kivijärven veden lisäksi siitä on virrannut Kivijärveä korkeampien Enonjärven ja Kannonjärven vedet. Padon avulla nekin on ohjattu Kämärin voimalaitoksen kanavaan ja sähköä jauhamaan. Tämä sillä varauksella, että katsoin ja tulkitsin oikein nettikartan kuvioita.

Löysin havainnollisen kartanKivijärven altaasta, kalastuksen tarpeisiin laaditun, mutta sopinee sitä näinkin katsoa.

Kun etsii hakukoneilla Kivijärveä, ohjaa kone monelle muullekin saman nimiselle järvelle, ja niitähän Suomessa riittää. Otin talteen erään itäisen Suomen Kivijärven syntymisestä kertovan sivun osoitteen, se kun kertoo muinaisista rannoista ja järvien synnystä itäisessä Suomessa. Se saattaa nousta esille myöhemmin tarkempana pohdiskeluna.
Lisään toisenkin linkin itäisen Suomen Kivijärven syntymisestä.
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja aikalainen » 06 Loka 2011 23:43

Taavetti kirjoitti:
aikalainen kirjoitti: Ohjattu? Tarkoittanet patoamista. Tuon pohjoisemman lasku-uoman niskalleei ainakaan karttaan ole merkittynä patoa. Eteläisempi laskujoki, joka laskee Kannonkoskelta Huopanankosken suuntaan, sen niskalle kyllä on merkitty pato.

Eteläinen laskujoki on merkitty karttaan leveäksi, mutta pohjoinen laskujoki on vain ojaksi. Ilmeisesti voimalaitosta edeltävänä aikana eteläinen joki virtasi vuolaana ja pohjoinen joki liruna.

Niin, kun kaivetaan kanava ja vesi ohjataan sen kautta, tuleehan uusi reitti todellakin ohjatuksi aivan siitä riippumatta, onko patoa rakennettu vai eikö ole.

Ei. Järven vedet valuvat yli siitä, missä järven pinta on maakynnystä korkeammalla. Täysin riippumatta siitä, onko jonnekin rakennettu voimalaitoksen kanava vai ei. Valumisen voi estää vain padolla. Järven pinnan korkeuttakaan ei haluta laskea niin paljoa, että luonnon joki jäisi kuiville, koska sähköntuotanto haluaa mahdollisimman suurta korkeutta.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Loka 2011 04:35

aikalainen kirjoitti:
Taavetti kirjoitti:
aikalainen kirjoitti: Ohjattu? Tarkoittanet patoamista. Tuon pohjoisemman lasku-uoman niskalleei ainakaan karttaan ole merkittynä patoa. Eteläisempi laskujoki, joka laskee Kannonkoskelta Huopanankosken suuntaan, sen niskalle kyllä on merkitty pato.

Eteläinen laskujoki on merkitty karttaan leveäksi, mutta pohjoinen laskujoki on vain ojaksi. Ilmeisesti voimalaitosta edeltävänä aikana eteläinen joki virtasi vuolaana ja pohjoinen joki liruna.

Niin, kun kaivetaan kanava ja vesi ohjataan sen kautta, tuleehan uusi reitti todellakin ohjatuksi aivan siitä riippumatta, onko patoa rakennettu vai eikö ole.

Ei. Järven vedet valuvat yli siitä, missä järven pinta on maakynnystä korkeammalla. Täysin riippumatta siitä, onko jonnekin rakennettu voimalaitoksen kanava vai ei. Valumisen voi estää vain padolla. Järven pinnan korkeuttakaan ei haluta laskea niin paljoa, että luonnon joki jäisi kuiville, koska sähköntuotanto haluaa mahdollisimman suurta korkeutta.

Nämähän ovat selviä asioita, ja jos sähkölaitos saisi päättää veden korkeuden, mahdollisimman korkealle se sen nostaisi, ainakin tulvien aikana, ja laskisi kuivana aikana mahdollisimman alas. Niin myös sulkisi luonnon vesireitit mahdollisimman tarkoin. Suomessa se ei kuitenkaan ole luvallista, siinä tulee vastaan monia ristiriitaisuuksia. Rantapeltojen omistajat vastustavat, samoin luonnon kalastuksen harrastajat. Monet viljelijöistä voivat vaatia jopa veden pinnan laskemista. Molemmat ovat vastustaneet jo silloin, kun kyseisen alueen koskia on valjastettu. Myöhemmin ovat mukaan liittyneet myös koskien muuta virkistysarvoa korostaneet, ja niin on säädetty koskien suojelulakia. Niiden yhteisestä vaikutuksesta on monia vanhentuneita voimalaitoksia lopetettu, Ehkä Kärnän tavoin muodostettu museoksi, tai kenties purettu kokonaan, kun umpeutunutta lupaa ei ole myönnetty uudelleen.

Näiden ristiriitaisuuksien viidakossa elävät sähkölaitoksetkin, ja joutuvat, joskus vastoin tahtoaan, alistumaan mielestään huonoihin ratkaisuihin. Kivijärvenkään alajuoksun nykyinen tilanne ei silti vaikuta muinaisen ajan virtaamiin, siksi nämä kanava, ja sähkölaitosjutut ovat oikeastaan sivujuonne tässä, muinaisia rantoja koskevassa keskustelussa. Sinänsä tämä voi tässä olla jatkossakin, mutta voi olla parempi keskittyä muinaisuuteen foorumin luonteen mukaisesti, ja katsoa nykyisyyttäkin siinä valossa, antaako se lisää aineksia muinaisuuden ymmärtämiseen.
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja aikalainen » 07 Loka 2011 22:49

Taavetti kirjoitti:Kivijärvenkään alajuoksun nykyinen tilanne ei silti vaikuta muinaisen ajan virtaamiin, siksi nämä kanava, ja sähkölaitosjutut ovat oikeastaan sivujuonne tässä, muinaisia rantoja koskevassa keskustelussa. Sinänsä tämä voi tässä olla jatkossakin, mutta voi olla parempi keskittyä muinaisuuteen foorumin luonteen mukaisesti, ja katsoa nykyisyyttäkin siinä valossa, antaako se lisää aineksia muinaisuuden ymmärtämiseen.

Muinaisuutta olenkin jäljittämässä, eli järven kahden luonnollisen laskujoen olemusta. Unohdetaan vaan se voimala, ja keskitytään aikaan ennen sen rakentamista.

Kartan perusteella näyttää, eteläisempi laskujoki, Hilmonjoki, on vuolas. Sen sijaan pohjoisempi joki, keksitään sillä nimeksi vaikkapa Pohjajoki, on pelkkä puro. Pohjajoen varrella on kuitenkin pitkiä kapeita lampia, jotka vihjaavat, että siinä olisi joskus ollut vuolas joki. Mikä siis on selitys? Ehkäpä jokin seuraavista.

1) Sattumaa. Pohjajoen pitkät lammet eivät olekaan joen kuluttamaa uomaa, vaan maaston alkuperäistä muotoa.
2) Järven pintaa on laskettu laidunmaiden lisäämiseksi (mikä 100-200 vuotta sitten oli suurta muotia) perkaamalla ja räjäyttämällä Hilmonkosken niskaa matalammaksi. Sen seurauksena Pohjajoki kuihtui puroksi, joka kohisee vain kevättulvien aikaan.
3) Maannousu on kallistanut järveä kaakkoon, jolloin sinne on puhjennut uusi uoma. Kahdesta laskujoesta jälkimmäinen on vienyt voiton - joko heti puhjettuaan tai aikojen kuluessa.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Loka 2011 09:20

aikalainen kirjoitti:Kartan perusteella näyttää, eteläisempi laskujoki, Hilmonjoki, on vuolas. Sen sijaan pohjoisempi joki, keksitään sillä nimeksi vaikkapa Pohjajoki, on pelkkä puro. Pohjajoen varrella on kuitenkin pitkiä kapeita lampia, jotka vihjaavat, että siinä olisi joskus ollut vuolas joki. Mikä siis on selitys? Ehkäpä jokin seuraavista.

1) Sattumaa. Pohjajoen pitkät lammet eivät olekaan joen kuluttamaa uomaa, vaan maaston alkuperäistä muotoa.
2) Järven pintaa on laskettu laidunmaiden lisäämiseksi (mikä 100-200 vuotta sitten oli suurta muotia) perkaamalla ja räjäyttämällä Hilmonkosken niskaa matalammaksi. Sen seurauksena Pohjajoki kuihtui puroksi, joka kohisee vain kevättulvien aikaan.
3) Maannousu on kallistanut järveä kaakkoon, jolloin sinne on puhjennut uusi uoma. Kahdesta laskujoesta jälkimmäinen on vienyt voiton - joko heti puhjettuaan tai aikojen kuluessa.

Olisin toki vanhoja haastattelemalla tai asiakirjoja kaivamalla ennen pitkää löytänyt tarkempia tietoja varmistamaan oletuksiani ja/tai tarkentamaan sekä kumoamaan niitä. Onnekseni joku on sen jo tehnyt ja merkinnyt tietojaan Vikipedian sivuille.
Sieltä löytyi myös sekä osittain tietojasi vahvistavia, mutta osin myös kumoavia tietoja. Tuntemiltani osilta Kivijärven rannat ovat järven nimen mukaisia, siis todella kivilouhikkoisia. Sellaisista ei ole laidunmaiksi, eikä edes heinämaiksi kellekään. Louhikoissa ei juuri kasva eläimille sopivaa heinää, ja vaikka kasvaisi, se olisi vaikeaa, kenties mahdotonta korjattavaksi. Tietysti joitakin kelvollisia rantajaksoja löytyy, mutta ilmeisesti harvinaisen vähän.

Vuonna 1863 Kivijärven pintaa laskettiin muusta syystä. Alkuperäinen purkautumisuoma Vuosjärveen on järven keskivaiheilla oleva Kämärinkoski, joka on menettänyt asemansa maannousemisilmiön takia. Kannonkosken Kannonjärvi ja Enonjärvi laskevat vetensä Kivijärveen Kannonkosken kautta.
Tästä lainauksesta ilmennee tieto, jota olemme etsineet. Tuntuu melkein mahdottomalta, että maan nousun erot olisivat noin lyhyellä matkalla (10 20 km) niin suuret, että pelkästään se selittäisi purkautumispaikan vaihtumisen. Luultavammin sillä on vain pieni merkitys, ja enemmän selitystä löytyisi eteläisen uoman maalajista, joka olisi ajan oloon murtunut herkemmin. Ilmeisesti 1863 veden lasku on hoidettu sitä kynnystä pienentämällä.

Jostakin syystä muutaman vuoden takaisessa Autoliiton karttakirjassa pohjoinen reitti on merkitty yhtenäiseksi, leveähköksi joeksi, mutta eteläistä jokea oli vaikea edes havaita. Syynä saattaa olla mittakaavavaikeus, kun liikennereittikarttaan oli tärkeää saada ajoväylät, niin liikenteen kannalta merkityksettömälle joelle ei ole tilaa riittänyt. Pohjoisen vesireitin nimet, kuten Laineinen, toivat mieleeni joitakin Kuusamon alueen nimiä Karhunkierroksen varrelta.

Kannonkoskella ovat hyödyntäneet luontonähtävyydeksi pohjoisen reitin suvantoja.

Kun tässä jotakin selviää, samalla jää uusia ihmettelyn aiheita. Mikähän oli syynä veden laskuun 1800 luvulla, tuskin ainakaan viljelysmaiden saanti. Ehkä rantapeltojen tulvien vähentäminen, tai olisiko sillä kalojen liikkumiselle merkitystä.
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja aikalainen » 10 Loka 2011 23:42

Taavetti kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Kartan perusteella näyttää, eteläisempi laskujoki, Hilmonjoki, on vuolas. Sen sijaan pohjoisempi joki, keksitään sillä nimeksi vaikkapa Pohjajoki, on pelkkä puro. Pohjajoen varrella on kuitenkin pitkiä kapeita lampia, jotka vihjaavat, että siinä olisi joskus ollut vuolas joki. Mikä siis on selitys? Ehkäpä jokin seuraavista.

1) Sattumaa. Pohjajoen pitkät lammet eivät olekaan joen kuluttamaa uomaa, vaan maaston alkuperäistä muotoa.
2) Järven pintaa on laskettu laidunmaiden lisäämiseksi (mikä 100-200 vuotta sitten oli suurta muotia) perkaamalla ja räjäyttämällä Hilmonkosken niskaa matalammaksi. Sen seurauksena Pohjajoki kuihtui puroksi, joka kohisee vain kevättulvien aikaan.
3) Maannousu on kallistanut järveä kaakkoon, jolloin sinne on puhjennut uusi uoma. Kahdesta laskujoesta jälkimmäinen on vienyt voiton - joko heti puhjettuaan tai aikojen kuluessa.

Olisin toki vanhoja haastattelemalla tai asiakirjoja kaivamalla ennen pitkää löytänyt tarkempia tietoja varmistamaan oletuksiani ja/tai tarkentamaan sekä kumoamaan niitä. Onnekseni joku on sen jo tehnyt ja merkinnyt tietojaan Vikipedian sivuille.

Hyvä ja hyödyllinen löytö, selvittää asiaa. Pikakokeilulla en löytänyt sivua tavallisella google-haulla.

Taavetti kirjoitti:Sieltä löytyi myös sekä osittain tietojasi vahvistavia, mutta osin myös kumoavia tietoja.

Miltä osin artikkeli kumosi tietojani? Vai tarkoititko arvauksiani? Vaihtoehdossa 2 Hilmonjoen niskan madaltamisen sijaan olisi tietysti pitänyt mennä pykälää ylemmäksi Potmonkoskelle (mitähän kieltä sekin), jossa olevaan patoon jo aiemmin linkitin karttakuvan.

Taavetti kirjoitti:Tuntemiltani osilta Kivijärven rannat ovat järven nimen mukaisia, siis todella kivilouhikkoisia. Sellaisista ei ole laidunmaiksi, eikä edes heinämaiksi kellekään. Louhikoissa ei juuri kasva eläimille sopivaa heinää, ja vaikka kasvaisi, se olisi vaikeaa, kenties mahdotonta korjattavaksi. Tietysti joitakin kelvollisia rantajaksoja löytyy, mutta ilmeisesti harvinaisen vähän.

Kylläpä niitä järviä 1800-luvulla laskettiin nimenomaan siksi, että saadaan viljelymaata ja karjan itseruokkimiseen sopivaa rantaniittyä. Aiheesta lisää:1 ja 2. Eiköhän 50 km pitkältä Kivijärveltä löydy kivettömiäkin rantoja. Jos jossain on ollut laajoja soistuneita lahtia, niin nyt siellä on laajoja vainioita. Järvien laskua muuten vauhditti dynamiitin keksiminen.

Taavetti kirjoitti:
Vuonna 1863 Kivijärven pintaa laskettiin muusta syystä. Alkuperäinen purkautumisuoma Vuosjärveen on järven keskivaiheilla oleva Kämärinkoski, joka on menettänyt asemansa maannousemisilmiön takia. Kannonkosken Kannonjärvi ja Enonjärvi laskevat vetensä Kivijärveen Kannonkosken kautta.
Tästä lainauksesta ilmennee tieto, jota olemme etsineet. Tuntuu melkein mahdottomalta, että maan nousun erot olisivat noin lyhyellä matkalla (10 20 km) niin suuret, että pelkästään se selittäisi purkautumispaikan vaihtumisen. Luultavammin sillä on vain pieni merkitys, ja enemmän selitystä löytyisi eteläisen uoman maalajista, joka olisi ajan oloon murtunut herkemmin. Ilmeisesti 1863 veden lasku on hoidettu sitä kynnystä pienentämällä.

Kumpikin selitys toimii. Aiemmin esitin laskelman, että järvi olisi merestä kuroutumisen jälkeen kallistunut kaakkoon 2,5 m peninkulmalla. Potmonkoski on noin peninkulman Kämärinjoen ("Pohjajoen") niskaa kaakompana, joten siellä järvi on noussut 2-3 metriä. 1800-luvulla asiaan on vaikutettu ihmisvoimin, joka on saattanut olla se merkittävin tekijä.

Taavetti kirjoitti:Jostakin syystä muutaman vuoden takaisessa Autoliiton karttakirjassa pohjoinen reitti on merkitty yhtenäiseksi, leveähköksi joeksi, mutta eteläistä jokea oli vaikea edes havaita. Syynä saattaa olla mittakaavavaikeus, kun liikennereittikarttaan oli tärkeää saada ajoväylät, niin liikenteen kannalta merkityksettömälle joelle ei ole tilaa riittänyt.

Suosittelen käyttämään netin Karttapaikkaa, johon olen linkkejäkin laittanut. Ne linkit eivät ole varsinaisia kuvia, vaan osa kartastoa, jossa voi liikkua eri suuntiin sekä tsuumata näkymää laveammaksi tai yksityiskohtaisemmaksi. Korkeuskäyrätkin näkyvät hyvin. Alkuun pääsee tästä: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kart ... html?lang=
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Joulu 2011 20:30

Tässä olemme viimeksi yrittäneet etsiä syytä, miksi Kivijärven pintaa on joskus laskettu, Kivijärven kotiseutukirjaa lukemalla luulen löytäneeni syyn. Epäilin kaiken aikaa, että syy olisi peltomaan saanti tai peltotulvien estäminen, koska tiesin enimmät järven rannat erittäin kivisiksi, louhikkoisiksi, joista ei ihmeemmin ole ainakaan peltomaaksi. Vaikka kuka ne hakijoiden motiivit varmaksi tietää, on joitakin turhia järvien laskuja tehty, ettei peltomaata ole saatu nimeksikään. Niin olisi käynyt Kivijärvelläkin, jos tavoitteena olisi ollut pelon saanti. Varmuudeksi katsoin kartasta kaikki järven rannat, enkä sieltä suuria peltoaloja löytänyt mistään, ei ainakaan järveen ulottuvia. Pari pidempää peltojaksoa oli melkein rantaan asti, enimpien peltojen ja järven välissä on leveähkö kaistale metsää ja louhikkoa, ja metsää on suuret alueet, peltoja vain pieninä, monimutkaisina tilkkuina louhikoiden välissä.

Kivijärven kirjaa lukiessani tuli ensin eteen nuotan veto ja mahdollinen nuotta-apajien kuntoon saanti, mutta sen mahdollisuuden hylkäsin kohta, koska veden lasku, jos se joitakin apajien välien kiviä olisi paljastanut, jättäisi monia muita nuottien ansoiksi. Entiset nuotan vetäjät ovat tienneet, missä voi nuottaa vetää, ja muistivat, missä se on joskus tarttunut pohjaan niin, että on pitänyt jopa katkaista poikki.

Sen sijaan kun etenin luennassani tukkien uittoon, välähti aivoissani, että siinä saattaisi olla syy. Yritin hakukoneiden avulla löytää tietoa, milloin Kivijärvellä on aloitettu tukkien uitto. Löysin vain yhden tiedon läheltä Kivijärveä, Kannonkosken Viivajoki laskee Karstulan suunnasta Kivijärveen, sitäkin on avattu ja kunnostettu uittoa varten. Luultavasti, kun Kivijärvestä halutaan uittaa alas Vuosjärven suuntaan, on ollut helpompi ja selkeämpi vaihtoehto avata lyhyt pohjakynnys siitä läntisemmästä joesta, jolloin itäisempi on jäänyt melkein kuiville.

Toimella on ainakin ollut pitkäaikainen seuraus Kivijärven keskustan tuntumassa, kun eräs suuri Leukunlahti jäi osittain kuivaksi. Sitä on viime aikoina korjattu tekemällä pohjapato Kivijärven - Karstulan tien viereen. Muuten olen käyttänyt internetistä löytyvää kansalaisen karttapaikkaa melkoisen paljon sen jälkeen, kun vuosi tai pari sitten sen ensi kerran löysin.
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

EdellinenSeuraava

Paluu Kivikausi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa