Kinaporin kalifi kirjoitti:Putkosesta tuli mieleeni vanha kummastelun aiheeni, nimittäin Puutikka, Putikko-tyyppiset paikannimet. Satuin lukemaan Janet Martinin mielenkiintoista kirjaa nimeltä Treasure in the land of darkness ja siitä selvisi että ansapolun nimi on venäjäksi putiki. Sama sana voi olla esillä vaikka lehden nimesssä Torgovij put l. "kauppatie". Paikannimet ilmaisevat ilmeisesti Novgorodille tavaraa toimittaneiden metsästäjien liikkumista. Niitä on eri muodoissa myös aika lännessä.
Kirjassa muuten todetaan, että Ves asui Bolgarin kaudella kolmessa paikassa. Ensimmäinen oli Kiovan (!) luona, toinen Olhavalla ja kolmas jossain pohjoisessa. Kirja löytyy Google-kirjastosta, kannattaa vilkaista.
Jaska kirjoitti:Kinaporin kalifi kirjoitti:Putkosesta tuli mieleeni vanha kummastelun aiheeni, nimittäin Puutikka, Putikko-tyyppiset paikannimet. Satuin lukemaan Janet Martinin mielenkiintoista kirjaa nimeltä Treasure in the land of darkness ja siitä selvisi että ansapolun nimi on venäjäksi putiki. Sama sana voi olla esillä vaikka lehden nimesssä Torgovij put l. "kauppatie". Paikannimet ilmaisevat ilmeisesti Novgorodille tavaraa toimittaneiden metsästäjien liikkumista. Niitä on eri muodoissa myös aika lännessä.
Suomalaisen paikannimikirjan mukaan Putikko-nimet usein viittaavat pieniin pyöreisiin vesiin; toisaalta Puutikka- ja Putikko-nimiä on yhdistetty juuri mainitsemaasi ansapolkua merkitsevään sanaan.
Sana tunnetaan murteista, joten vaikka se onkin slaavilaisperäinen, ei näitä nimiä automaattisesti voi yhdistää novgorodilaisiin.
Jaska kirjoitti:Sana tunnetaan murteista, joten vaikka se onkin slaavilaisperäinen, ei näitä nimiä automaattisesti voi yhdistää novgorodilaisiin.
Jaska kirjoitti:Tosiaan niinkin suomalaisen oloinen sana kuin mummo tulee tuosta ruotsalaisesta sanasta. Jostain syystä omaperäisemmät isovanhempien nimitykset äijä ja ämmä ovat kokeneet pahan inflaation. Lisäksi ukki/ukko sentään on omaperäinen.
Pystynen kirjoitti:"Ukki" on minusta jotenkin aina kuulostanut vieraalta, ei-suomalaiselta sanalta. Empähän osaa sanoa miksi ehkä tuo geminaatan ja i-vartalon yhdistelmä? Kuin olisi lainasana jostain termistä "uck".
Taavetti kirjoitti:Pystynen kirjoitti:"Ukki" on minusta jotenkin aina kuulostanut vieraalta, ei-suomalaiselta sanalta. Empähän osaa sanoa miksi ehkä tuo geminaatan ja i-vartalon yhdistelmä? Kuin olisi lainasana jostain termistä "uck".
Olen käsittänyt ukki sanan lasille opetetuksi hellittelymuodoksi sanasta ukko. Ukko tarkoittaa, ainakin täällä vanhaa tai vanhahkoa miestä, mutta mistä asti periytynee vanhan suomalaisen Ukko ylijumalan nimi?
aikalainen kirjoitti:Taavetti kirjoitti:Pystynen kirjoitti:"Ukki" on minusta jotenkin aina kuulostanut vieraalta, ei-suomalaiselta sanalta. Empähän osaa sanoa miksi ehkä tuo geminaatan ja i-vartalon yhdistelmä? Kuin olisi lainasana jostain termistä "uck".
Olen käsittänyt ukki sanan lasille opetetuksi hellittelymuodoksi sanasta ukko. Ukko tarkoittaa, ainakin täällä vanhaa tai vanhahkoa miestä, mutta mistä asti periytynee vanhan suomalaisen Ukko ylijumalan nimi?
Hellittelymuoto voisi hyvinkin selittää asiaa ... ukko>ukki vastaavasti kuin mummo>mummi ja isä>isi.
Jaska kirjoitti:Ukko-sanan selitykseksi on esitetty liittymistä uros-sanaan, samoin kuin naaras palautuu aikaisempaan sanavartaloon *naa < U *näxi <-- IE. Se ettei meillä ole **uras vaan uros johtunee ensitavun u:n ja y:n pyöristävästä vaikutuksesta toisen tavun vokaalin, mistä on kosolti esimerkkejä joita en tähän hätään jaksa kaivella, mutta alkaen verbistä puhua (< *pua-). Toisaalta kantasanan olettaisi olevan suomessa **uu- < *uxi/*uwi/*uŋi, josta siis **uuras, **uuros. Itse asiassa meillä onkin sanat uuras, uuttera 'ahkera, työteliäs'. Merkitys ei tosin ole kovin läheinen, ellei voida osoittaa muinaissuomalaisilla olleen yin vs. yang -ajattelua ()
Pystynen kirjoitti:Mielenkiintoista pohdintaa, mutta taidan hieman torpata.
1) "Naaraan" vanha vastinpari on käsittääkseni "koiras". Tämän kanta *koji "mies" kun palautuu jo kantauraliin (mansin kuj; unkarin *koji-ma > hím "miespuolinen"; yms.)
Pystynen kirjoitti:2) "Uros" taipuu uroksen, kun edelliset taas naaraan, koiraan. Lisäksi löytyy rinnakkaisjohdos urho (< *uroh), ja yhdyssana uroteko sisältänee vartalon sinänsä. Kovasti näyttää siltä, ettei mitään vartaloa **ura esinny. Itämerensuomalaisella tasollahan primäärinoloisia o-vartaloita on jo.
Pystynen kirjoitti:3) En muista kuulleeni 2. tavun vokaalin pyöristymisestä suomen kielen ilmiönä? Päinvastaista kyllä on (heltyä > höltyä, *pisyä > pysyä), mutta esim. puhua sisältänee vain saman refleksiivi-u:n kuin esim. "kaatua". Vrt. myös. puhaltaa.
Pystynen kirjoitti:4) "Uuras" sitten muistaakseni palautuu asuun *utras (joka taitaa itämurteista löytyäkin). Lienee lainasana jostain tunnistamattomasta suunnasta, kun *tr ei omaperäiseen sanastoon kuulu. Uuttera voisi ehkä olla rinnakkaislaina samasta.
Pystynen kirjoitti:Ukko voisi toki olla vaikka yhdistelmä sanoja akka ja uro. Tai kyseessähän voi olla jopa joku Baltian (esiuralilaisten) alkuasukkaiden vanha ukkosenjumala; ihan mistä tahansa sukulaistermistä harvemmin väännetään sääilmiöiden nimiä.
Jaska kirjoitti:Tietääkö muuten joku mikä on imerrin? Tässä pätkä tuosta runosta:
Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:M1) "Naaraan" vanha vastinpari on käsittääkseni "koiras". Tämän kanta *koji "mies" kun palautuu jo kantauraliin (mansin kuj; unkarin *koji-ma > hím "miespuolinen"; yms.)
Vastineita voi toki olla useampiakin; uros-sanaa käytetään ainakin suomessa ihmisestä, koiras-sanaa vain eläimestä.
Jaska kirjoitti:Unkarin sana úr 'herra' on mahdollisesti uros-sanan vastine, jolloin sana olisi ikivanha.
Jaska kirjoitti:Suomen taivutus lienee analoginen, koska karjalassa sana taipuu uros : urohon. Karjalassa on myös *oi-johdos uroi 'isä' ~ lyydissä uroi 'mies', joita suomen uro vastaa. Se ei siis olisikaan kantavartalo vaan johdos, vaikkakin suomessa kulunut; saman kaavan mukaanhan mm. sammas --> sampoi (> suomessa sampo).
Saamen sana *orēs 'koiraseläin' lisäksi osoittaa alkuperäisen *uras-asun todellisuuden.
Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:4) "Uuras" sitten muistaakseni palautuu asuun *utras (joka taitaa itämurteista löytyäkin). Lienee lainasana jostain tunnistamattomasta suunnasta, kun *tr ei omaperäiseen sanastoon kuulu. Uuttera voisi ehkä olla rinnakkaislaina samasta.
Tuolle *utras-rekonstruktiolle ei löydy muuta tukea kuin vanhan viron ilmeisesti satunnainen (kun ei nykyvirossa) esiintymä udris 'nopea, ahkera jne.'. Karjalassa sen sijaan on uuras, vaikka siellä tr olisi säilynyt jos sellainen olisi ollut. Viron sanan toisen tavun vokaalikin on väärä; se vastanneekin pikemminkin suomen sanaa uuttera ~ utera (ollen tosin siitäkin poikkeava johdos: *uteris tms.).
Jaska kirjoitti:Toisaalta jumalia on kutsuttu nimenomaan isovanhempien nimityksillä, ne kun olivat kaikkein kunnioitetuimpia. Tunnetaan mm. mainintoja "Metsän ukko halliparta" jolla viitataan Tapioon, eli Ilman Ukko (= Ukkonen) oli ilmeisesti vain yksi jumalallinen ukko muiden joukossa.
Parooni kirjoitti:Minnepäin etymologoituvat sitten tästä loogisena jatkumona mieleentulevat alakerran termit? Luulisi niidenkin viihtyneen kansan sanastossa melko pitkään.
Kulli, kyrpä, mulkku - ainakaan wikisanakirja ei tuota muista kielistä kovin läheisiä variantteja. Latviasta tosin "pipele" kuulostaa jo ihan tutulta ja saamen "cillu" ehkä. Ellei sitten ihan väärää sukupuolta konsanaan.
Vitun ja tussun tuntevat myös virolaiset, skandinaaviskoilla on fitat kaikilla, mutta muuten näyttäisi pillua myöten olevan ikiomaa sanastoa. Vai meneekö ihan perseelleen (viro)? 8)
Jaska kirjoitti:Parooni kirjoitti:Minnepäin etymologoituvat sitten tästä loogisena jatkumona mieleentulevat alakerran termit? Luulisi niidenkin viihtyneen kansan sanastossa melko pitkään.
Kulli, kyrpä, mulkku - ainakaan wikisanakirja ei tuota muista kielistä kovin läheisiä variantteja. Latviasta tosin "pipele" kuulostaa jo ihan tutulta ja saamen "cillu" ehkä. Ellei sitten ihan väärää sukupuolta konsanaan.
Vitun ja tussun tuntevat myös virolaiset, skandinaaviskoilla on fitat kaikilla, mutta muuten näyttäisi pillua myöten olevan ikiomaa sanastoa. Vai meneekö ihan perseelleen (viro)? 8)
Kaivelin SSA:sta:
- kulli: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon.
- kyrpä: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon.
- mulkku: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon.
- perse: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon; saattaa liittyä (horisontaalis-etymologisesti) perä-sanaan vaikkei -se-johdinta olekaan olemassa.
- pillu: suomalais-karjalainen levikki, alkuperä tuntematon. Pohdittu yhteyttä sanoihin pilu 'rako' ja pili, mutta niidenkin alkuperä on tuntematon.
- pylly: suomalais-karjalainen levikki, alkuperä tuntematon. Pidetty ekspressiivisenä (vrt. horisontaalinen etymologia).
- tussu: itämerensuomalainen levikki, alkuperä tuntematon; liivissä sanan merkitys on pelkästään 'tupsu, takku', joten sana voi liittyä ruotsalaisperäiseen tupsu-sanaan.
- vittu: skandinaavinen lainasana.
Lyhyesti sanoen: kellään ei ole hajuakaan mistä nämä sanat (viimeistä lukuunottamatta) ovat kantasuomeen ilmestyneet! Kai ne on opittu paleoeurooppalaisilta: silloinkin ihmiset tykkäsivät opettaa ulkomaalaisille ensin kaikki rumat sanat...
Kantauraliin asti tosin palautetaan suomen (kai jonkin perämettän murteen) sana puo 'takapuoli'; rekonstruktio lienisi jotain *poji.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 23 vierailijaa