aikalainen kirjoitti:Tsuktsien kerrotaan levinneen itään lännempää 5000 vuotta sitten. Sopisi ajallisesti hyvin karjanhoitoon erikoistuneiden indojen ja uralilaisten liikehdintään, ja voisi olla samaa jatkumoa esimerkiksi samojeditulokkaiden käyntiin potkaisemana poroelinkeinon harjoittamisena. Sama voisi selittää myös jukagiirin uralilaislainat.
Ajallisesti siltä osin epäuskottavaa, kun kantasamojedien arvioidaan asustelleen vielä yhtenä porukkana Sajanilla n. 3500 vuotta sitten. Muutenkin tuntuu epäuskottavalta, että yksi ainoa "liikehdintä" olisi mennyt saman tien Uralilta Tyynellemerelle.
Tšuktšit ja lähisukulaisensa ovat lisäksi perinteisesti saaneet elantonsa merestä (kalastuksesta ja merinisäkkäiden pyynnistä), eivät niinkään poronhoidosta — joka on itä-Siperiassa ollut jukagiirien, eveenien ja evenkien alaa. Lainasanoja on tietysti voitu ensialkuun napata ihan vain peuranmetsästystä varten. Tai miksei myös poron-! Muistelen nähneeni maininnan, että tšuktšien ja jukagiirien välit perinteisesti olisivat olleet kireät.
aikalainen kirjoitti:Englantia tulvii joka paikasta, iltaisin olohuoneisiimmekin, joten tavallaan se on meidän kylissämme jo läsnä. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan merkkejä, että lapset alkaisivat keskenään puhumaan englantia. Ei Suomessa eikä edes helpommin englantilaistettavissa germaanikielisissä maissa. Kriittiseen massaan tarvittaisiin nähtävästi paljon enemmän kielivaikutusta.
Kielenvaihtoprosessi ei ala lapsista, normaalisti pikemmin päinvastoin. Uhanalainen tai kuoleva kieli siirtyy kyllä lapsille jossain muodossa hyvinkin pitkään (jollei ole koulujärjestelmää joka sitä väkisin pois kitkisi), mutta tällä ei ole paljoakaan väliä jos aikuisten oman keskinäisen kanssakäymisen kieli on toinen. Eli lasten oppima kieli jää "kotikieleksi" jota puhutaan vain perheen kanssa, sen sijaan arkikäytössä muissa ympyröissä on myöhemmin opittu tulokaskieli. Verrattakoon vaikka siihen ilmiöön, jossa Suomessakin työpaikoilla käyttökieli vaihtuu englanniksi heti ensimmäisen ei-suomenkielisen saapuessa keskusteluun.
Saamen leviämisen tapauksessa tälläisiksi "prestiisiympäristöiksi" joissa kieli aikaisemmin vaihtui, on paljonkin kandidaatteja: poronhoito, heimokuntien sisäinen yhteydenpito, veronkanto, turkiskauppa, muu kaupankäynti, sodankäynti jne. Alussa tälläinen prestiisikieli olisi varmaan erikoisalalleen rajoittunutta, mutta jos paleoiden sekaan asettui myös jonkin verran etelästä tulleita kantasaamelaisia, näiltä voitiin aina vaihe vaiheelta omaksua ruohonjuuritasoisempaa saamenkieltä, kunnes lopulta se päätyi myös lasten äidinkieleksi.
Voidaan miettiä myös, olisiko paleokieli saattanut jollain erityisalallaan säilyä pitempäänkin saamelaistumisen edetessä. Nykyäänhän poronhoito on tälläinen vanhan kansan elinkeino, jossa saame vielä suhtkoht hyvin pitää pintansa suomea ja skandinaavia vastaan. Aikanaan esim. metsästys tai merikalastus olisi voinut olla samassa asemassa.