aikalainen kirjoitti:Jos haluat etsiä tukea etelärannikon ruotsin prestiisistä, niin sinun pitäisi ensin kohtuullisen uskottavasti osoittaa, mikä oli siellä ruotsalaisten maahanmuuttajien osuus väestöstä. Oliko 1:100 vai jotain muuta. Tältä pohjalta voidaan tutkia, saataisiinko tästä tukea uralilaiseen kaupustelijaprestiisiin.
Ja mikähän mahtoi olla prestiisiväestön suhde muuhun väestöön? Paljonko prestiisiväkeä alkutuottajayhteisö eli talonpojat pystyvät ylipäänsä elättämään?
Ongelmana tässä prestiisiin liittyvässä kielenvaihdossa on tosiaankin se seikka, että maatalousyhteisö ei pystynyt elättämään prestiisiväkeä kovin suuria määriä.
Papeilla nyt oli usein suuri oma maatila ja nämä tekivät joskus omaakin bisnestä, mutta alkutuottajien eli talonpoikien oli kuitenkin huolehdittava näiden palkasta. Virkamiehet ja sotilaat korpraalin arvosta ylöspäin saivat elantonsa talonpojilta kerättävien verojen kautta, suurelle määrälle porvareita ei riittänyt määrättömästi asiakkaita ja isolle käsityöjoukolle tekeleittensä ostajia. Prestiisihenkilöt jäävät tästä syystä automaattisesti yhteisön vähemmistöön.
Prestiisillä on vaikutusta kielenvaihtoon mielestäni lähinnä vain
yksilöllisellä tasolla silloin kun henkilö esim. haluaa päästä ammattiin, jossa on hyvä palkka ja korkea arvostus eli prestiisiä ja joutuu sen takia opettelemaan uuden kielen. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat vauraiden talonpoikien papeiksi koulutetut pojat.
Vielä yksi prestiisikielen leviämisen jarruttaja:
Yhteisön pienten lasten kaikkein tärkein kontaktiryhmä heti vanhempien ja sisarusten jälkeen oli maatilojen palkalliset eli palvelusväki.
Melkein joka pikkutilallakin tarvittiin renkiä ja piikaa, suuremmissa taloissa näitä oli useita. Rengit ja piiat olivat usein talonpoikien jälkikasvua ja kuuluivat siitä syystä usein paikkakunnan suomenkieliseen väestöön.
Ruotsinkielisten prestiisihenkilöjen lapsille tuli minun mielestäni tästä syystä usein suomi ensimmäiseksi kieleksi, vaikka prestiisivanhemmat olisivatkin tehneet sen Jaskan "opetuspäätöksen" puhua näille ruotsinkieltä. Minusta "puhumispäätös" olisi osuvampi, sillä ykköskielen oppimiseen tämä päätös ei vaikuta. Toki tällaiset lapset ruotsiakin osasivat, mutta suomi oli näille ykköskieli, koska näiden ainoa saavutettavissa oleva "miniyhteisö" oli juuri tämä talon palkoillisto, rengit ja piiat, joilta nämä omaksuivat sen tärkeimmän kielensä.
Vain siinä tapauksessa, että tilan palkoilliset olisivat olleet ruotsinkielisiä, ehkä nuoria isäntäväen sukulaisia, lasten ensimmäiseksi kieleksi olisi tullut ruotsi. Ehkä tilalla asui lisäksi vielä "loisia" ja käsityöläisiä. Käsityöläiset olivat maaseudulla usein suomenkielisiä talonpoikien jälkeläisiä.