Jaska kirjoitti:täytyy muistaa, että saame ja itämerensuomi jakavat paljon sellaista sanastoa - satoja sanoja - joita ei muissa kielihaaroissa ole. Pieni osa näistä lienee varhaisia keskinäisiä lainoja, joita ei vain tunnisteta äännekriteerien puuttuessa, mutta perinteisesti pääosa on katsottu todisteeksi saamelais-suomalaisesta välikantakielestä. Nyt kuitenkin kun mordva ja sen länsipuolella puhutut kadonneet uralilaiset kielet ovat eronneet samasta länsiuralilaisesta rekonstruktiotasosta kuin saame ja itämerensuomi, niin kaikki nämä yhteiset sanat pitää selittää joko keskinäisiksi lainoiksi tai kolmansista kielistä kumpaankin lainatuiksi. Kummassakin tapauksissa saamea ja itämerensuomea olisi pitänyt puhua lähekkäin näinä varhaisina aikoina, ennen kuin kielihaarat alkoivat eriytyä äänteellisesti.
Sanoja ei ole sato
ja vaan vain noin sata. Ja toisaalta pitää muistaa, että näistä "vanhoista perintösanoista" suuri osa (Itkosen laskujen mukaan 36/98 eli yli kolmasosa) löytyy vain pohjoisimsusta, ja osa näistä onkin nyttemmin selitetty vanhoiksi lainoiksi. Samoinhan myös nykysaamessa on paljon vanhoja imsulainoja. Laskujeni mukaan jo noin 30% näistä sanarinnastuksista on selvästi kumottavissa (laina-alkuperän tai nyttemmin löydettyjen etäsukuvastineiden nojalla), ja noin toisen 30% kohdalla voidaan selvästi epäillä myöhäistä s.o. kantasuomen tai kantasaamen jälkeistä lainautumista. Sitten on vielä esim. sanoja joita voidaan rakennesyistä epäillä tunnistamattomiksi indoeur. lainoiksi (esim. -as-loppuiset sanat tyyliin
pensas ~
beassi) ja sanoja joiden äännesyistä täytyy palautua jo länsiuraliin (esim.
salmi ~
čoalbmi, jossa näkyy "saamelais-mordvalainen" muutos *a-ə > *o-a). Aineisto suomalais-saamelaisen kantakielen puolesta alkaa siis käydä kovin vähiin.
Jaska kirjoitti:Kantasuomen pohjoismurre olisi siis sijoitettava Viron puolelle, ja se olisi erikseen levinnyt luoteeseen ja koilliseen, jäädäkseen Suomenlahden eteläpuolella myöhemmin sulautetuksi viroon ja vatjaan? Ei pöllömpi ajatus... Perinteisestihän rannikkoviron "suomalaisuudet" selitetään myöhäisiksi, samoin vatjan "inkeroispiirteet", mutta teoriassa ne voisivat olla ehkä vanhan pohjoiskantasuomen säilymiä. Selvittelyn arvoinen idea.
Rannikkovirossa on selvästi paljon myöhempiä suomalaisuuksia, mutta onhan vaikka Viitso jo 80-luvulla esittänyt, että jotkin muut piirteet olisivat vanhaa pohjoiskantasuomalaista perua. Sitä en ole vielä löytänyt, onko hän mahtanut esittää tätä samaa pohjoiskantasuomen sijaintia, vaiko ehkä sitten jotain vanhaa muuttoliikettä lounais-Suomesta takaisin etelään.
Huomattava kuitenkin on õ:n puute sekä koillisrannikkovirossa että Kukkosissa, tilalla joko e tai o hyvin pitkälti samassa suhteessa kuin suomessa (paria myöhäistä kirjavirosta tullutta lainasanaa lukuun ottamatta). Jos *ë > e vepsässä katsotaan todisteeksi pohjoiskantasuomesta polveutumisesta, niin ilman muuta sama pitäisi päteä tähän. (Tai kääntäen: jos ë > e Kukkosissa katsottaisiin inkeroisen vaikutukseksi, niin sittenhän kai voitaisiin katsoa ë > e vepsässä vaikka karjalan tai esi-ims. substraatin vaikutukseksi.)
Jaska kirjoitti:Murrejatkumo toimii hyvin läheisillä naapurialueilla, esim. karjala-aunus-lyydi-vepsä. Mutta Suomen puolella kantamurteiden alueet olivat laajojen erämaiden toisistaan erottamia. Ja murrejatkumoon liittyisi myös kielimuotojen erilliskehitysten alkaminen, minkä olettaisi näkyvän edes joissain lainasanoissa.
Suurin osa mahdollisista lainasanoissa ilmenevistä eroista on varmaan tullut etymologisesti nativisoitua tiehensä. Eli esim. jos lainojen saantiaikaan esilänsisuomessa oli jo spirantit mutta esivepsässä vielä soinnilliset klusiilit, varmasti vaikka jokin edellisen *porðas olisi lainattu jälkimmäisen asussa *pordas.
Pitää selvästi kirjoittaa loppuun pikimmiten yksi kirjoitelma, jossa esitän kuitenkin muutamassa tapauksessa näkyvän länsisuomen erilliskehityksen alkamisen lainojen saantiaikaan. (Heti kunhan saan kirjoitettua myös gradun ja pari workshopesitelmää ja Virittäjän kirjoituskilpailutyön ja……)
Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Vepsää ja länsisuomea yhdistävät piirteet ovat ennen kaikkea sanastoa, kuten juuri niitä germaanilainoja. Niiden pohjaltahan koko pohjoiskantasuomen käsite on keksittykin. On hyvin uusi idea, että pohjoisims. ryhmä voitaisiin määritellä puhtaasti äännekriteereillä.
Vasta äännekriteerit tekevät siitä uskottavan; Terho Itkosen sanastopohjainen malli oli vielä tulkinnanvarainen.
Joo, mutta tarvitsemme molempia. Nämä äännekriteerit yksinään eivät minusta riitä, jos samaan aikaan katsomme, että sanastokriteerit ovatkin epäluotettavia.
Jaska kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Toisaalta länsisuomi jakaa viron ja osin karjalan kanssa useita muutoksia, joita ei ole vepsässä tapahtunut. (…)
Noistahan astevaihteluun liittyvät 1a, 1b, 2a, 2b, 3 ja ehkä myös 5. Eli niiden kohtalo ratkeaa astevaihtelun mukana: on edelleen mahdollista, että vepsässä oli astevaihtelu, joka sitten tasoittui spiranttien langetessa yhteen soinnillistuneiden yksittäisklusiilien kanssa.
Tasoittunut vepsän astevaihtelu sisältyy tässäkin ehdottamaan malliini, se vain olisi kantasuomessa ollut pelkkä soinnillisuusvaihtelu (p ~ b, t ~ d, k ~ g). "Ensimmäinen" tasoittuminen olisi siis tapahtunut niin pian kuin yksittäisklusiilit soinnillistuivat. Tämä näyttää kuitenkin olevan ainakin eteläkarjalassa myöhäinen, joten se ehkä voisi olla myös vepsässä myöhäinen. Toisaalta Pohjois-Venäjän substraattilainasanoissa ja -paikannimissä soinnillistumista osittain näkyy…
("Toinen" tasoittuminen olisi geminaattojen lyheneminen, mutta tämähän ei kata edes koko vepsää.)
Jaska kirjoitti:Sen sijaan esittämäni pohjoisryhmää yhdistävät muutokset ovat äänteitä toisiksi muuttavia, eivät kulumia, heikennyksiä tai katoamisia. On epätodennäköisempää, että tällaisia laadullisia muutoksia tapahtuisi itsenäisesti eri kielissä.
Eipä ole. En siis ehdotakaan niitä itsenäisiksi keksinnöiksi, vaan murrerajojen yli levinneiksi "muoti-ilmiöiksi" (samaan tapaan kuin myöhemmin puolisuppeiden vokaalien diftongoituminen, joka ei edes tyssännyt kieliryhmärajaan vaan ulottuu saman tien saameenkin).