suomalaisuuden monet tulkinnat

Suomessa noin vuodesta 1500 eteenpäin.

ViestiKirjoittaja Jaska » 15 Marras 2011 03:44

Sees2011 kirjoitti:Entä jos se kertoo siitä, että yhteisen ryhmän sisällä oli tarpeen korostaa asuinalueen merkitystä?

Tarkoitatko että hämäläinen oli vielä identiteetiltään kantasuomalainen mutta alaidentiteetiltään Hämän asukas? Hyvin mahdollista.

Ealli kirjoitti:Saamelaisten muinaisesta identiteetistä on vielä vähemmän tietoja kuin suomalaisten. Mutta nykyinen eri kieliä puhuva (!) jotenkin silti yhdeksi käsitetty kansanryhmä, saamelaiset, on sekin osin poliittisen tahdonilmaisun aikaansaannos. Sen alku oli Trondheimin pohjoismaalaisessa saamelaiskokouksessa 1917. Join, or Die. Historian hämärissä luulisin identiteetin rajoittuneen paikallisemmin ja kielellisesti tarkemmin. Ihan rajuna veikkauksena.

Yhteisen endonyymin perusteella saamelaisia voidaan oikeastikin pitää vielä yhtenä kansana jolla on alueellisia alaidentiteettejä. Ongelmia tuo kuitenkin historiallinen perspektiivi: kun näemme historiassa yhteisen endonyymin, voimme olettaa identiteetinkin yhteiseksi (koska paljon muita keinoja meillä ei olekaan selvittää historiallisia identiteettejä), vaikka nykytasolla näin ei aina olekaan (saamelaiset ja hämäläiset eivät ole sama kansa vaikka historiallisesti endonyymi on sama).

Tietysti on tulkintakysymys, milloin yhteisen kansallisen identiteetin alueellisista alaidentiteeteistä siirrytään erillisiin kansallisiin identiteetteihin, eli milloin saamelaisuus vastaa suomalaisuutta vanhoine heimoidentiteetteineen ja milloin se sitten vastaa suomalaisuuden ja virolaisuuden eroa.

pektopah kirjoitti:
Ealli kirjoitti:Minulla on se käsitys, että skandinaavisetkin kansat ovat syntyneet pitkälti valtiollisen kehityksen myötä. Ruotsalaiset itsenäistyivät Tanskasta ensin poliittisesti muodostamalla omia pikkukuningaskuntia, sitten pikkuhiljaa myös kielellisesti.

Juurikin päin vastoin. Ensin katsotaan olleen useita pikkukuningaskuntia, ja sen jälkeen vasta Tanska, joka laajeni liittäen itseensä pikkukuningaskuntia. Nykyisessä Tanskassa katsotaan ensin asuneen mm. juuttien, joilta nykyisen Ruotsin alueelta saapuneet daanit valloittivat maat ja antoivat nimensä myöhemmälle Tanskalle.

Mielenkiintoista. Wikipedia kertoo että Jordaneen mukaan daanit olivat samaa heimoa kuin svealaiset (suetiod eli svithiod). Tässä aikatasossa (1. vuosituhannen puoliväli) ruotsi ja tanska olivat tosiaan vielä samaa kieltä, mutta eri nimityksen perusteella jo eri alueita tai hallinnollisia yksikköjä (kuningaskuntia).

"Dansk"-identiteetin juuret vievät siis nykyiseen Etelä-Ruotsiin.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10976
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Sees2011 » 15 Marras 2011 07:31

Jaska kirjoitti:
pektopah kirjoitti:
Ealli kirjoitti:Minulla on se käsitys, että skandinaavisetkin kansat ovat syntyneet pitkälti valtiollisen kehityksen myötä. Ruotsalaiset itsenäistyivät Tanskasta ensin poliittisesti muodostamalla omia pikkukuningaskuntia, sitten pikkuhiljaa myös kielellisesti.


Juurikin päin vastoin. Ensin katsotaan olleen useita pikkukuningaskuntia, ja sen jälkeen vasta Tanska, joka laajeni liittäen itseensä pikkukuningaskuntia. Nykyisessä Tanskassa katsotaan ensin asuneen mm. juuttien, joilta nykyisen Ruotsin alueelta saapuneet daanit valloittivat maat ja antoivat nimensä myöhemmälle Tanskalle.


Mielenkiintoista. Wikipedia kertoo että Jordaneen mukaan daanit olivat samaa heimoa kuin svealaiset (suetiod eli svithiod). Tässä aikatasossa (1. vuosituhannen puoliväli) ruotsi ja tanska olivat tosiaan vielä samaa kieltä, mutta eri nimityksen perusteella jo eri alueita tai hallinnollisia yksikköjä (kuningaskuntia).

"Dansk"-identiteetin juuret vievät siis nykyiseen Etelä-Ruotsiin.


Siis jos emme olisi tietoisia siitä, että "dansk" lienee tarkoittanut nykyisen Etelä-Ruotsin alueella eläviä, voisivat "danskit" laskea olevansa se "vanhin" omaa kansallisuutta kantava ryhmä. Nyt lisätiedoin taas näyttää siltä, että mitään jatkumoa ei olekaan.

Eikö tässä näy koko nimitykseen perustuvan (tosin selkeän) luokittelun ongelma. Ensin tanskalaiset voisivat olla tyytyväisiä pitkään tanskalaisuuteensa. Sitten äkkiä sitä ei olekaan. Kuitenkaan ihmisten kokemus jatkuvuudesta ei ole muuttunut.

Näytän olevan sitä mieltä, että ihmisten kokemus jatkuvuudesta luodaan joka tapauksessa jälkeenpäin. Esimerkiksi adoptoitu ystäväni sai uudenlaisen identiteetin juurien selvittyä. Myös "suomalaiset", "tanskalaiset", "ruotsalaiset", jopa "saamelaiset" saattavat saada "päivitetyn identiteetin" tässä päivässä, kun historiasta paljastuu jokin uusi taso tai yhteys.

Näytän olevan sitä mieltä, että merkitsevintä on "esivanhempien tarina", jonka kokee oman kansallisuuden taustalla. Tämä selittäisi sen, miksi minulle "suomalaisuus" on intuitiivisesti se koskettava, vanha, lähes unohdettu tarina, joka nyt täydentyy arkeologian, kielitieteen ja geenitutkimuksen keinoin. Sillä tavoin suomalaisuus on selkeästi nimityksiä vanhempi, vailla tarvetta peipsiläisten yhteiseen nimeen, joka olisi periytynyt tänne, vailla tarvetta problematisoida usean komponentin yhteensulautuminen Suomen nimeämättömällä kamaralla pari tuhatta vuotta sitten.

Kiitos hienoista teksteistä, joita saa mielellään vielä jatkaa. Autoitte minua ymmärtämään omaa ajatteluani.
Sees2011
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 470
Liittynyt: 14 Helmi 2011 23:41

ViestiKirjoittaja Jaska » 15 Marras 2011 15:35

Sees2011 kirjoitti:
Jaska kirjoitti:"Dansk"-identiteetin juuret vievät siis nykyiseen Etelä-Ruotsiin.


Siis jos emme olisi tietoisia siitä, että "dansk" lienee tarkoittanut nykyisen Etelä-Ruotsin alueella eläviä, voisivat "danskit" laskea olevansa se "vanhin" omaa kansallisuutta kantava ryhmä. Nyt lisätiedoin taas näyttää siltä, että mitään jatkumoa ei olekaan.

Eikö tässä näy koko nimitykseen perustuvan (tosin selkeän) luokittelun ongelma. Ensin tanskalaiset voisivat olla tyytyväisiä pitkään tanskalaisuuteensa. Sitten äkkiä sitä ei olekaan. Kuitenkaan ihmisten kokemus jatkuvuudesta ei ole muuttunut.

Tanskalaisilla on kyllä edelleen jatkumo kielensä ja identiteettinsä kautta, vaikka "danskilaisuus" onkin peräisin Etelä-Ruotsista (joka oli pitkään osa Tanskaa). Jyllannin niemimaan asukkaiden esivanhemmista tosin osa oli länsigermaaneja, jotka sitten omaksuivat skandinaavisen kielen ja tanskalaisen identiteetin. Tämä tilanne ei eroa saamelaisista, joiden identiteetti on peräisin etelästä, vaikka osa esivanhemmista onkin Lapin alkuperäisiä asukkaita.

Eli identiteetin jatkuvuus ei ole paikkasidonnainen.

Sees2011 kirjoitti:Näytän olevan sitä mieltä, että ihmisten kokemus jatkuvuudesta luodaan joka tapauksessa jälkeenpäin. Esimerkiksi adoptoitu ystäväni sai uudenlaisen identiteetin juurien selvittyä. Myös "suomalaiset", "tanskalaiset", "ruotsalaiset", jopa "saamelaiset" saattavat saada "päivitetyn identiteetin" tässä päivässä, kun historiasta paljastuu jokin uusi taso tai yhteys.

Joo, tieto ja tulkinnat menneisyydestä voivat vaikuttaa identiteettiin.

Sees2011 kirjoitti:Näytän olevan sitä mieltä, että merkitsevintä on "esivanhempien tarina", jonka kokee oman kansallisuuden taustalla. Tämä selittäisi sen, miksi minulle "suomalaisuus" on intuitiivisesti se koskettava, vanha, lähes unohdettu tarina, joka nyt täydentyy arkeologian, kielitieteen ja geenitutkimuksen keinoin. Sillä tavoin suomalaisuus on selkeästi nimityksiä vanhempi, vailla tarvetta peipsiläisten yhteiseen nimeen, joka olisi periytynyt tänne, vailla tarvetta problematisoida usean komponentin yhteensulautuminen Suomen nimeämättömällä kamaralla pari tuhatta vuotta sitten.

Sisältääkö tämä tarina siis kaikki mahdolliset juuret, vai miten rajaat "suomalaisuuden tarinan"?

Sees2011 kirjoitti:Kiitos hienoista teksteistä, joita saa mielellään vielä jatkaa. Autoitte minua ymmärtämään omaa ajatteluani.

Kiitos itsellesi, tämä on kyllä ollut valaiseva prosessointiketju.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10976
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Sees2011 » 15 Marras 2011 21:21

Jaska kirjoitti:
Sees2011 kirjoitti:Näytän olevan sitä mieltä, että merkitsevintä on "esivanhempien tarina", jonka kokee oman kansallisuuden taustalla. Tämä selittäisi sen, miksi minulle "suomalaisuus" on intuitiivisesti se koskettava, vanha, lähes unohdettu tarina, joka nyt täydentyy arkeologian, kielitieteen ja geenitutkimuksen keinoin. Sillä tavoin suomalaisuus on selkeästi nimityksiä vanhempi, vailla tarvetta peipsiläisten yhteiseen nimeen, joka olisi periytynyt tänne, vailla tarvetta problematisoida usean komponentin yhteensulautuminen Suomen nimeämättömällä kamaralla pari tuhatta vuotta sitten.


Sisältääkö tämä tarina siis kaikki mahdolliset juuret, vai miten rajaat "suomalaisuuden tarinan"?


Toki, se sisältää tutun saamelaisjuuret, poikani 1600-luvulla Ruotsista tulleen esi-isän, oman läntisen sukuni ja poikani isältään saamat itäiset juuret, ...

Tietysti minusta huokuu tämä "suomenkielisen suomalaisuuden" painotus. Mutta suomalaisuuden tarinaan kuuluvat myös nämä "olemme kolmeneljäsosaa ruotsalaisia" -tulkinnat. Tosin itse en osaa arvostaa niitä kovin korkealle, mutta jotain oleellista suomalaisuudesta nekin kertovat.
Sees2011
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 470
Liittynyt: 14 Helmi 2011 23:41

ViestiKirjoittaja aikalainen » 16 Marras 2011 00:29

Näkemykseni suomalaisuudesta on saman tapainen kuin muillakin kirjoittajilla.

Yksi asia on suomalaisten heimojen esihistoriaan saakka ulottuvat juuret. Niistä kumpuaa heimojen kieli, kansanluonne, tavat, geenistö. Pääjuuret menevät rautakaudelle, jossa ne haarautuvat alkuasukkaiden, itämerensuomalaisten tulokkaiden ja kenties muidenkin tulokkaiden suuntiin.

Toinen asia on, miksi tietyistä itämerensuomalaisista heimoista ruvettiin käyttämään yhteisnimitystä suomalaiset, suomen kieli ja suomalaisuus. Tätä ei voi selittää ilman valtiollista kehitystä. Nimen alku on ilmiselvästi Ruotsin aluehallinnon keskuspaikan sijoittumisessa Suomi-nimiseen maakuntaan, josta on juontunut yleisnimi koko hallintoalueelle ja siellä asuvien heimojen murteille sekä heimojen muille riikinruotsalaisuudesta erottuville yhteisille piirteille eli siis suomalaisuudelle.

Kolmas asia on, miten on syntynyt yhtenäinen me-tunnetta kokeva kansa. Ruotsin vallan aikaan se tunne on voinut olla jo vähän oraallaan. Tiiviimpää me-tunnetta kokevaksi kansaksi heimot lienevät alkaneet liimautumaan vasta Venäjän vallan aikaisessa autonomisessa Suomessa. Mukaan on liimautunut myös ruotsinkielistä väkeä.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Sees2011 » 16 Marras 2011 07:35

aikalainen kirjoitti:--- suomalaisten heimojen esihistoriaan saakka ulottuvat juuret. Niistä kumpuaa heimojen kieli, kansanluonne, tavat, geenistö. Pääjuuret menevät rautakaudelle, jossa ne haarautuvat alkuasukkaiden, itämerensuomalaisten tulokkaiden ja kenties muidenkin tulokkaiden suuntiin.


Minä kutsun tätä "suomalaisuuden tarinaksi". Voisiko suomalaisuuden määritellä tälle juurakolle ja tämän vuoksi hyvin vanhaksi?


aikalainen kirjoitti:--- miksi tietyistä itämerensuomalaisista heimoista ruvettiin käyttämään yhteisnimitystä suomalaiset --- Nimen alku on ilmiselvästi Ruotsin aluehallinnon keskuspaikan sijoittumisessa Suomi-nimiseen maakuntaan ---


Niin miksemme olekaan läänemerenvirolaisia?

Onko mahdollista, että "itämerensuomalaisuus/läänemerenvirolaisuus" vielä vahvistuu mielissä skandinaavisuuden kaltaiseksi historialliseksi kotiseuduksi?

Olen yllätynyt siitä, miten nykyisessä sanastossa suomalaisuus luetaan skandinaavisuudeksi. Äskettäin Ville Valo puhui levottomia skandinaavisista miehistä, lukien selvästi itsensä joukkoon. Duudsonit puhuivat myös itsestään skandinaaveina. Kokeeko suomalaisten enemmistö jo olevansa skandinaaveja?


aikalainen kirjoitti:Kolmas asia on, miten on syntynyt yhtenäinen me-tunnetta kokeva kansa. Ruotsin vallan aikaan se tunne on voinut olla jo vähän oraallaan. Tiiviimpää me-tunnetta kokevaksi kansaksi heimot lienevät alkaneet liimautumaan vasta Venäjän vallan aikaisessa autonomisessa Suomessa. Mukaan on liimautunut myös ruotsinkielistä väkeä.


Tämä on se "kanadalaistumisvaihe", johon nojasi se nettituttu, jolta sain sytykkeen koko keskusteluun. Mielestäni suomalaisuuden pohja on ollut kuitenkin niin valmiina, ettei "kanadalaistuminen" tee oikeutta sille prosessille, joka solmi yhteen kielellisesti ja historiallisesti jo pitkään samalle perustalle (kieli, luonto, historia) rakentaneen joukon.
Sees2011
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 470
Liittynyt: 14 Helmi 2011 23:41

ViestiKirjoittaja putkonen » 16 Marras 2011 10:12

Sees2011 kirjoitti:Olen yllätynyt siitä, miten nykyisessä sanastossa suomalaisuus luetaan skandinaavisuudeksi. Äskettäin Ville Valo puhui levottomia skandinaavisista miehistä, lukien selvästi itsensä joukkoon. Duudsonit puhuivat myös itsestään skandinaaveina. Kokeeko suomalaisten enemmistö jo olevansa skandinaaveja?


Tavallaan ymmärrän Ville Valon puheita. Ville Valohan on hyvin suosittu täällä saksankielisessä Euroopassa ja matkustaa varmaan paljon ympäri Eurooppaa. Suomesta ja suomalaisista tiedetään Euroopassa -EU:stakin huolimatta- yllättävän vähän. Joko meidät luetaan skandinaaveihin tai sitten olemme mongooleja ja osaamme totta kai kaikki venäjää. Jotkut tietävät meidän puhuvan unkarin sukukieltä ja tietysti ymmärtävän unkaria, mutta siitä huolimatta jako on -mongoli tai skandinaavi. Siippani sukulaiset Keski-Aasiassa heittävät meidät suomalaiset automaattisesti skandinaavien joukkoon, yleensä olemme heille kuitenkin vain "eurooppalaisia". Mongooleja heillä on itsellään ja osaavat erottaa pohjoismaalaisen mongoolista, pohjoismaalainen mongoli tuntuu heistä ihan hassulta ajatukselta. Suomi on siis Suomen rajojen ulkopuolella ihan liian pieni ja tuntematon alue, että se yleisesti oletettaisiin tai jopa tiedettäisiin ihan omaksi kulttuurikseen. Suomalaiselle suomalainen kulttuuri on itsestään selvä asia, mutta asia muuttuu heti Suomen rajojen ulkopuolella. Tämä on saattanut vaikuttaa Ville Valon "levottomiin puheisiin", asian oikean laidan tietää lopultakin vain Ville Valo itse.
Avatar
putkonen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1764
Liittynyt: 06 Heinä 2011 17:46

ViestiKirjoittaja Kalevanserkku » 16 Marras 2011 11:44

putkonen kirjoitti:
Sees2011 kirjoitti:Olen yllätynyt siitä, miten nykyisessä sanastossa suomalaisuus luetaan skandinaavisuudeksi. Äskettäin Ville Valo puhui levottomia skandinaavisista miehistä, lukien selvästi itsensä joukkoon. Duudsonit puhuivat myös itsestään skandinaaveina. Kokeeko suomalaisten enemmistö jo olevansa skandinaaveja?


Tavallaan ymmärrän Ville Valon puheita. Ville Valohan on hyvin suosittu täällä saksankielisessä Euroopassa ja matkustaa varmaan paljon ympäri Eurooppaa. Suomesta ja suomalaisista tiedetään Euroopassa -EU:stakin huolimatta- yllättävän vähän. Joko meidät luetaan skandinaaveihin tai sitten olemme mongooleja ja osaamme totta kai kaikki venäjää. Jotkut tietävät meidän puhuvan unkarin sukukieltä ja tietysti ymmärtävän unkaria, mutta siitä huolimatta jako on -mongoli tai skandinaavi. Siippani sukulaiset Keski-Aasiassa heittävät meidät suomalaiset automaattisesti skandinaavien joukkoon, yleensä olemme heille kuitenkin vain "eurooppalaisia". Mongooleja heillä on itsellään ja osaavat erottaa pohjoismaalaisen mongoolista, pohjoismaalainen mongoli tuntuu heistä ihan hassulta ajatukselta. Suomi on siis Suomen ulkopuolella ihan liian pieni ja tuntematon alue, että se yleisesti oletettaisiin tai jopa tiedettäisiin ihan omaksi kulttuurikseen. Suomalaiselle suomalainen kulttuuri on itsestään selvä asia, mutta asia muuttuu heti Suomen rajojen ulkopuolella. Tämä on saattanut vaikuttaa Ville Valon "levottomiin puheisiin", asian oikean laidan tietää lopultakin vain Ville Valo itse.


Angloamerikkalaisessa maailmassa ilmeisesti skandinaavisuus tarkoittaa samaa kuin meillä pohjoismaalaisuus. Englannin kielen ylivalta nykyisessä globaalissa kanssakäymisessä tekee se, että skandinaavisuus terminä on muuallakin korvannut pohjoismaalaisuuden.

Tuohon unkarin kielen osaamiseeen olen silloin tällöin törmännyt Euroopassa. Yleensä vastaan sanomalla, että suomalaiset ja virolaiset keskimäärin osaavat unkaria yhtä hyvin kuin muut eurooppalaiset hindiä. joka sekin on indoeurooppalainen kieli siinä missä ranska, saksa, englanti jne.

Suomalaisten oletettu mongolisuus on luku sinänsä. Biologian opettajani tapasi kertoa kolmekymmentäluvulla lukemastaan ruotsalaisen lehden urheilusivun otsikosta: "Mongolien päivä stadionilla. Vinosilmäinen Matti Järvinen voitti keihäänheiton!"
Kun käsiini hiljattain osui Wienissä 1913 painettu koulukartta, huomioni kiinnittyi ihmisrotuja käsittelevään karttalehteen, jossa mongolirodun asuma-alueita kuvattiin keltaisella värillä. Kaksi isoa keltaiista väriläiskää oli sijoitettu Eurooppaankin: Suomeen ja Unkariin.
Viimeksi muokannut Kalevanserkku päivämäärä 19 Joulu 2011 12:09, muokattu yhteensä 1 kerran
Kalevanserkku
Kalevanserkku
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 406
Liittynyt: 22 Helmi 2011 12:31
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja Jaska » 16 Marras 2011 13:19

Kalevanserkku kirjoitti:Angloamerikkalaisessa maailmassa ilmeisesti skandinaavisuus tarkoittaa samaa kuin meillä pohjoismaalaisuus. Englannin kielen ylivalta nykyisessä globaalissa kanssakäymisessä tekee se, että skandinaavisuus terminä on muuallakin korvannut pohjoismaalaisuuden.

Näin minäkin olen käsittänyt. Kyse olisi siis enemmän oikean käsitteen puuttumisesta ja skandinaavi-käsitteen venyttämisestä kuin aidosti skandinaavisesta identiteetistä. Pohjoismaat tai Fennoskandia olisi se alue johon kuuluvat Skandinavia ja Suomi, mutta koska nämä lienevät vieraita keskivertoepäpohjoismaalaiselle, käytetään "sinne päin" -ilmaisuna skandinaavista.

Vasta jos joku suomalainen sekä tietäisi näiden aluemääritysten rajaukset että silti kokisi olevansa pikemminkin skandinaavinen kuin suomalainen, voitaisiin puhua skandinaavisesta identiteetistä. Sellainen voisi olla vaikka Ruotsin suomalaisilla.
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10976
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja putkonen » 16 Marras 2011 13:26

Kalevanserkku kirjoitti:Angloamerikkalaisessa maailmassa ilmeisesti skandinaavisuus tarkoittaa samaa kuin meillä pohjoismaalaisuus. Englannin kielen ylivalta nykyisessä globaalissa kanssakäymisessä tekee se, että skandinaavisuus terminä on muuallakin korvannut pohjoismaalaisuuden


"Skandinaavinen" liittyy usein maantieteeseen kun taas "pohjoismaalainen" on lähinnä poliittinen termi. Muistanko väärin? Näitä vivahde-eroja Euroopassa tuskin huomataan ja kaikki eurooppalaisuus Saksasta pohjoiseen on skandinaavisuutta, tarkoitetaan sillä sitten mitä hyvänsä. Angloamerikkalaisilla on olemassa vain yksi sana kuvaamaan molempia: "scandinavian".

Kalevanserkku kirjoitti:Tuohon unkarin kielen osaamiseeen olen silloin tällöin törmännyt Euroopassa. Yleensä vastaan sanomalla, että suomalaiset ja virolaiset keskimäärin osaavat unkaria yhtä hyvin kuin muut eurooppalaiset hindiä. joka sekin on indoeurooppalainen kieli siinä missä ranska, saksa, englanti jne.


Tämä on tosi hyvä argumentti! Itse käytän siitä muunneltua versiota: suomalaiset osaavat unkaria yhtä hyvin kuin saksankieliset persiaa (farsi). Tulee siinä samalla korjattua käsitys persian ja arabian sukulaisuudesta.

Kalevanserkku kirjoitti:Suomalaisten oletettu mongolisuus on luku sinänsä. Biologian opettajani tapasi kertoa kolmekymmentäluvulla lukemastaan ruotsalaisen lehden urheilusivun otsikosta: "Mongolien päivä stadionilla. Vinosilmäinen Matti Järvinen voitti keihäänheiton!"
Kun käsiini hiljattain osui Wienissä 1913 painettu koulukartta, huomioni kiinnittyi ihmisrotuja käsittelevään karttalehteen, jossa mongolirodun asuma-alueita kuvattiin keltaisella värillä. Kaksi isoa keltaiista väriläiskää oli sijoitettu Eorooppaankin: Suomeen ja Unkariin.


Kiitos tiedosta! Kouluviisaudeksi tätä olen epäillytkin. Joku kerran sanoikin oppinensa koulussa, että suomalaiset ovat mongoleja. Mitä siihen sitten enää on sanomista. Koulussa kyllä tiedetään, amen. Vilkaisenpa vielä uutta kouluatlasta ja historian ja maantiedon oppikirjoja.
Avatar
putkonen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1764
Liittynyt: 06 Heinä 2011 17:46

ViestiKirjoittaja Ealli » 16 Marras 2011 21:46

Sees2011 kirjoitti:Mielestäni suomalaisuuden pohja on ollut kuitenkin niin valmiina, ettei "kanadalaistuminen" tee oikeutta sille prosessille, joka solmi yhteen kielellisesti ja historiallisesti jo pitkään samalle perustalle (kieli, luonto, historia) rakentaneen joukon.


Ei ole sataa vuotta siitä, kun Suomen maaseudun kylissä naurettiin niille suhteellisen harvalle, jotka olivat kotoisin toiselta murrealueelta. Puhuivat auttamattoman hassusti. Luonto merkitsee mitä kenellekin, mutta jos pääsisimme pomppimaan 100 vuoden pätkissä taaksepäin, yksi asia olisi varma. Meidän olisi ajoin hankala ymmärtää esivanhempiemme käsityksiä ja suhtautumista siihen, mitä me sanomme luonnoksi. Yhteinen historia voi myös repiä. Suomalaisten suhde somalialaisiin oli vielä 30 vuotta sitten ongelmattomampi.

Totta on, että jotkut kansat ovat syntyneet helpommalla kuin toiset, vaikka uuden syntyminen on aina kivuliasta. Joskus se epäonnistuu kuten Sudanissa kävi, ja kansa, anteeksi, kansat saavat rakennella uudemman kerran menneisyytensä. Silti minä en osaa tehdä jakoa luonnollisiin ja keinotekoisiin kansoihin.
Ealli
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 72
Liittynyt: 11 Maalis 2011 10:12

ViestiKirjoittaja aikalainen » 17 Marras 2011 00:27

Sees2011 kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:--- suomalaisten heimojen esihistoriaan saakka ulottuvat juuret. Niistä kumpuaa heimojen kieli, kansanluonne, tavat, geenistö. Pääjuuret menevät rautakaudelle, jossa ne haarautuvat alkuasukkaiden, itämerensuomalaisten tulokkaiden ja kenties muidenkin tulokkaiden suuntiin.

Minä kutsun tätä "suomalaisuuden tarinaksi". Voisiko suomalaisuuden määritellä tälle juurakolle ja tämän vuoksi hyvin vanhaksi?

Suomalaisuuden voi määritellä monella tavalla. Mielestäni sen voi määritellä MYÖS tuolla tavalla. Kunhan muistaa, että se ei ole sanan ainoa oikea tulkinta.

Sees2011 kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:--- miksi tietyistä itämerensuomalaisista heimoista ruvettiin käyttämään yhteisnimitystä suomalaiset --- Nimen alku on ilmiselvästi Ruotsin aluehallinnon keskuspaikan sijoittumisessa Suomi-nimiseen maakuntaan ---

Niin miksemme olekaan läänemerenvirolaisia?

Onko mahdollista, että "itämerensuomalaisuus/läänemerenvirolaisuus" vielä vahvistuu mielissä skandinaavisuuden kaltaiseksi historialliseksi kotiseuduksi?

Itämerensuomalaisista heimoista itäisimpien itämerensuomalaisuus taitaa olla vain heikkenemässä. Suomen ja Viron kansojen välillä on mielestäni vastaava tunneside, kuin skandinaaveilla. Sille vain ei ole keksitty skandinaavisuuteen verrattavaa nimeä.

Sees2011 kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Kolmas asia on, miten on syntynyt yhtenäinen me-tunnetta kokeva kansa. Ruotsin vallan aikaan se tunne on voinut olla jo vähän oraallaan. Tiiviimpää me-tunnetta kokevaksi kansaksi heimot lienevät alkaneet liimautumaan vasta Venäjän vallan aikaisessa autonomisessa Suomessa. Mukaan on liimautunut myös ruotsinkielistä väkeä.

Tämä on se "kanadalaistumisvaihe", johon nojasi se nettituttu, jolta sain sytykkeen koko keskusteluun. Mielestäni suomalaisuuden pohja on ollut kuitenkin niin valmiina, ettei "kanadalaistuminen" tee oikeutta sille prosessille, joka solmi yhteen kielellisesti ja historiallisesti jo pitkään samalle perustalle (kieli, luonto, historia) rakentaneen joukon.

Se valmiina näkemäsi "suomalaisuuden pohja" voi olla jossain määrin perusteltua. Siihen on voinut vaikuttaa se, että suomalaisiksi yhdistyneet heimot ovat kokonaan tai osittain sen itämerensuomalaisen haaran jälkeläisiä, joka kypsyi muinoin läntisessä Suomessa. Sen haaran perilliset asuttivat läntisen Suomen ja ovat ilmeisesti sekoittuneet myös itäisen Suomen väestöön. Toki myös asuminen vuosisatojen ajan samassa valtiossa on niinikään muokannut näiden heimojen "suomalaistumista".

Tämä suomalaisuuden yhteinen pohja ei silti tarkoita, että suomalaiset heimot olisivat tunteneet kovinkaan suurta yhteenkuuluvuutta kalavesistä taistellessaan. Yhteenkuuluvuuden tunne taitaa sittenkin olla enimmäkseen vasta 1800-luvulla vauhtia saanut ilmiö. Ruotsin puoleiset torniojokelaiset eivät ole edes oppineet kutsumaan murrettaan yleisnimellä suomi.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Sees2011 » 17 Marras 2011 07:35

aikalainen kirjoitti:
Sees2011 kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:--- suomalaisten heimojen esihistoriaan saakka ulottuvat juuret. Niistä kumpuaa heimojen kieli, kansanluonne, tavat, geenistö. Pääjuuret menevät rautakaudelle, jossa ne haarautuvat alkuasukkaiden, itämerensuomalaisten tulokkaiden ja kenties muidenkin tulokkaiden suuntiin.

Minä kutsun tätä "suomalaisuuden tarinaksi". Voisiko suomalaisuuden määritellä tälle juurakolle ja tämän vuoksi hyvin vanhaksi?

Suomalaisuuden voi määritellä monella tavalla. Mielestäni sen voi määritellä MYÖS tuolla tavalla. Kunhan muistaa, että se ei ole sanan ainoa oikea tulkinta.


Aivan. Silloin puhuttaisiin suomalaisuuden tulkintojen mosaiikista aivan samoin kuin toivon, että puhuttaisiin suomalaisten identiteettien mosaiikista eikä pyritä todistamaan kenenkään identiteettiä vääräksi. Tosin jotkut identiteettityypit ovat yleisempiä kuin toiset - ja tiettyä taistelua identiteettien muovautumisesta käydään myös, esimerkiksi nimenomaan pohjoismaisuuden tai skandinaavisuuden osuudesta suomalaisten identiteetissä.

Jos käytetään vertauskuvana mosaiikkia, niin silloin jokainen yksilö tuo oman tulkintansa ja oman identiteettinsä osaksi kokonaisuutta, "suurta mosaiikkia".


aikalainen kirjoitti:
Sees2011 kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Kolmas asia on, miten on syntynyt yhtenäinen me-tunnetta kokeva kansa. Ruotsin vallan aikaan se tunne on voinut olla jo vähän oraallaan. Tiiviimpää me-tunnetta kokevaksi kansaksi heimot lienevät alkaneet liimautumaan vasta Venäjän vallan aikaisessa autonomisessa Suomessa. Mukaan on liimautunut myös ruotsinkielistä väkeä.

Tämä on se "kanadalaistumisvaihe", johon nojasi se nettituttu, jolta sain sytykkeen koko keskusteluun. Mielestäni suomalaisuuden pohja on ollut kuitenkin niin valmiina, ettei "kanadalaistuminen" tee oikeutta sille prosessille, joka solmi yhteen kielellisesti ja historiallisesti jo pitkään samalle perustalle (kieli, luonto, historia) rakentaneen joukon.

Se valmiina näkemäsi "suomalaisuuden pohja" voi olla jossain määrin perusteltua. --- Tämä suomalaisuuden yhteinen pohja ei silti tarkoita, että suomalaiset heimot olisivat tunteneet kovinkaan suurta yhteenkuuluvuutta kalavesistä taistellessaan.


Näyttää siltä, että uskon edellä kuvatun suomalaisuuden tulkinnan mosaiikin valtasävyjen olevan oman mosaiikkini kaltaisia - siis suomenkielinen suomalaisuus koetaan tarinana omista esivanhemmista. Meillä on vahva tietoisuus siitä, että meillä on juuret tässä maassa.

Tuo tarina on toki osin syntynyt jälkeenpäin sukututkimuksen sekä nykyisin vallassa olevien historiallisten, arkeologisten, geneettisten ja kielitieteellisten näkymien valossa. Silti pystymme näkemään nimin ja suvussa kulkevin tarinoin omia esivanhempiamme 1600-luvulle asti, eikä kuva heistä piirry vieraana - päinvastoin.

Seitsemää veljestä arvostan niin paljon siksi, että koen sen kuvaavan hyvin pitkää ajanjaksoa suomalaisuudessa. Pilkka lensi, oltiin usein vähällä tehdä miesmurhia eivätkä olot olleet hääppöiset, mutta elettiin, tunnettiin, tehtiin työtä, sitä varsinkin, ja kasvatettiin uutta sukupolvea, joka kantoi aina osaa menneestä mukanaan.

Mutta mitkä teokset antavat äänen varhaisemmille suomalaisuuden tarinoille?


aikalainen kirjoitti:Ruotsin puoleiset torniojokelaiset eivät ole edes oppineet kutsumaan murrettaan yleisnimellä suomi.


Onko kyseessä sittenkään ihan vain oma valinta? Poikkinaintia on harrastettu kuitenkin niin paljon, että ihmiset ovat toki ymmärtäneet, että murteesta on kysymys. Mutta tämä aihe voinee nousta omanaan joskus myöhemmin.
Sees2011
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 470
Liittynyt: 14 Helmi 2011 23:41

ViestiKirjoittaja Sees2011 » 17 Marras 2011 07:59

Ealli kirjoitti:Yhteinen historia voi myös repiä. --- en osaa tehdä jakoa luonnollisiin ja keinotekoisiin kansoihin.


On totta, että yhteinen historia voi repiä. Jossain määrin esimerkiksi vastakkainasettelu suomenkieliset - ruotsinkieliset kertoo tästä. Mutta eikö vanhalle kansalle kuulu myös se, että historiassa on kipukohtia ja repeämiä?

Näen monen nuoren maahanmuuttajan "suomalaistuvan". Eri taustoilla on vaikutusta muun muassa siihen, miten esimerkiksi kieli opitaan. Näyttää siltä, että tietyillä etnisillä ryhmillä on ehkä oman tiiviin yhteydenpidon vuoksi vaikeampaa omaksua vahva suomen kieli. Jääkö silloin kotoutuminen puolitiehen? Joka tapauksessa meille muodostuu monenlaista etnistä suomalaisuutta - tai kuten täällä aiemmin kirjoitettiin, rakennetaan "suomalaista monikulttuuria".

Uskon, että "identiteettimosaiikista" puhuminen yleistyy tulevaisuudessa ja kyse on positiivisesta puheesta. Ruotsista on kuultu monikulttuurisuuden myötä kommentteja, ettei ruotsalaisuutta ole olemassakaan. En menisi noin pitkälle. Mielestäni on jätettävä tilaa suomenkieliselle, historiaansa tulkitsevalle suomalaisuudelle, jotta sen rinnalla voivat kukoistaa myös eksoottisemmat suomalaisuudet.

Olenko kuitenkin tekemässä jakoa luonnollisiin ja keinotekoisiin kansoihin? Enpä tiedä. Minusta vain suomalaisuus ja kanadalaisuus ovat kovin erilaisia syntytapansa vuoksi. Tekeekö maahanmuutto nyt kaikista kansoista "kanadalaisia"? Voisiko kansallisuusmosaiikin käsite vapauttaa luokittelusta?
Sees2011
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 470
Liittynyt: 14 Helmi 2011 23:41

ViestiKirjoittaja pektopah » 17 Marras 2011 09:01

Jaska kirjoitti:
Sees2011 kirjoitti:Entä jos se kertoo siitä, että yhteisen ryhmän sisällä oli tarpeen korostaa asuinalueen merkitystä?

Tarkoitatko että hämäläinen oli vielä identiteetiltään kantasuomalainen mutta alaidentiteetiltään Hämän asukas? Hyvin mahdollista.

Ealli kirjoitti:Saamelaisten muinaisesta identiteetistä on vielä vähemmän tietoja kuin suomalaisten. Mutta nykyinen eri kieliä puhuva (!) jotenkin silti yhdeksi käsitetty kansanryhmä, saamelaiset, on sekin osin poliittisen tahdonilmaisun aikaansaannos. Sen alku oli Trondheimin pohjoismaalaisessa saamelaiskokouksessa 1917. Join, or Die. Historian hämärissä luulisin identiteetin rajoittuneen paikallisemmin ja kielellisesti tarkemmin. Ihan rajuna veikkauksena.

Yhteisen endonyymin perusteella saamelaisia voidaan oikeastikin pitää vielä yhtenä kansana jolla on alueellisia alaidentiteettejä. Ongelmia tuo kuitenkin historiallinen perspektiivi: kun näemme historiassa yhteisen endonyymin, voimme olettaa identiteetinkin yhteiseksi (koska paljon muita keinoja meillä ei olekaan selvittää historiallisia identiteettejä), vaikka nykytasolla näin ei aina olekaan (saamelaiset ja hämäläiset eivät ole sama kansa vaikka historiallisesti endonyymi on sama).

Tietysti on tulkintakysymys, milloin yhteisen kansallisen identiteetin alueellisista alaidentiteeteistä siirrytään erillisiin kansallisiin identiteetteihin, eli milloin saamelaisuus vastaa suomalaisuutta vanhoine heimoidentiteetteineen ja milloin se sitten vastaa suomalaisuuden ja virolaisuuden eroa.

pektopah kirjoitti:
Ealli kirjoitti:Minulla on se käsitys, että skandinaavisetkin kansat ovat syntyneet pitkälti valtiollisen kehityksen myötä. Ruotsalaiset itsenäistyivät Tanskasta ensin poliittisesti muodostamalla omia pikkukuningaskuntia, sitten pikkuhiljaa myös kielellisesti.

Juurikin päin vastoin. Ensin katsotaan olleen useita pikkukuningaskuntia, ja sen jälkeen vasta Tanska, joka laajeni liittäen itseensä pikkukuningaskuntia. Nykyisessä Tanskassa katsotaan ensin asuneen mm. juuttien, joilta nykyisen Ruotsin alueelta saapuneet daanit valloittivat maat ja antoivat nimensä myöhemmälle Tanskalle.

Mielenkiintoista. Wikipedia kertoo että Jordaneen mukaan daanit olivat samaa heimoa kuin svealaiset (suetiod eli svithiod). Tässä aikatasossa (1. vuosituhannen puoliväli) ruotsi ja tanska olivat tosiaan vielä samaa kieltä, mutta eri nimityksen perusteella jo eri alueita tai hallinnollisia yksikköjä (kuningaskuntia).

"Dansk"-identiteetin juuret vievät siis nykyiseen Etelä-Ruotsiin.

Vaikka Tanska on pieni maa, niin yllättäen sielläkin on useita murteita, ja erot niin suuria, että voivat synnyttää ymmärrysvaikeuksia keskenään. Esimerkiksi Jyllannin murre Länsi-Jyllannissa eroavat muun Tanskan murteista, ja se voidaan vielä jakaa pienempiin osiin:

http://en.wikipedia.org/wiki/Jutlandic

southern (sønderjysk)

Sønderjysk is often seen as very difficult for other speakers of Danish, even other Jysk dialects to understand. Instead of the normal Danish stød, it has tonal accents like Swedish. Many of the phonemes are also different, including velar fricatives much like in German. It also has the definite article before the noun, as opposed to the standard Danish postclitic article.
eastern (østjysk)

Østjysk is the closest to the standard of the three jysk dialects, but still differs widely in the pronounciation of vowels and the voiced stops word initially or intervocallically. Some dialects of Østjysk also still have three genders, like the majority of Swedish and Norwegian dialects.
western (vestjysk)

Vestjysk is also well known for this enclictic article as well as a complete lack of gender distinction. It also can exhibit the stød in slightly different environments from the standard.
pektopah
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 378
Liittynyt: 27 Helmi 2011 00:14

ViestiKirjoittaja JakomäenNeruda » 17 Marras 2011 18:54

Kalevanserkku kirjoitti:Suomalaisten oletettu mongolisuus on luku sinänsä. Biologian opettajani tapasi kertoa kolmekymmentäluvulla lukemastaan ruotsalaisen lehden urheilusivun otsikosta: "Mongolien päivä stadionilla. Vinosilmäinen Matti Järvinen voitti keihäänheiton!"
Kun käsiini hiljattain osui Wienissä 1913 painettu koulukartta, huomioni kiinnittyi ihmisrotuja käsittelevään karttalehteen, jossa mongolirodun asuma-alueita kuvattiin keltaisella värillä. Kaksi isoa keltaiista väriläiskää oli sijoitettu Eorooppaankin: Suomeen ja Unkariin.


Onko näistä SU-kansoja koskeneista rasistisista rotuteorioista tehty myöhempää historiallis-yhteiskunnallista tutkimusta kuinka paljon?

Itse olen muuten ollut huomaavinani, että meitä suomalaisia nykyisin koskevat ennakkoluulot ja tietämättömyys ovat osin omaa syytämme: humanisistilla aloilla tutkimusta on vasta viime vuosikymmeninä alettu kirjoittamaan englanniksi ja kaikki vanhat lähteet ovat tietysti vain suomeksi, ruotsiksi tai parhaimmillaan saksaksi (ja luonnollisesti digitoimatta suurin osa).
JakomäenNeruda
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 17 Marras 2011 20:35

Ealli kirjoitti:
Ei ole sataa vuotta siitä, kun Suomen maaseudun kylissä naurettiin niille suhteellisen harvalle, jotka olivat kotoisin toiselta murrealueelta. Puhuivat auttamattoman hassusti. Luonto merkitsee mitä kenellekin, mutta jos pääsisimme pomppimaan 100 vuoden pätkissä taaksepäin, yksi asia olisi varma. Meidän olisi ajoin hankala ymmärtää esivanhempiemme käsityksiä ja suhtautumista siihen, mitä me sanomme luonnoksi. Yhteinen historia voi myös repiä. .

Eikä ole kuin reilu 60 vuotta siitä, kun meille opetettiin kansakoulussa, että kaikenlainen murteiden puhuminen on tyhmää ja tuomittavaa. Olikohan opetuksella tarkoitus kitkeä murteet pois heimojemme puheista? Onneksi se ei aivan onnistunut sittenkään. Yleiskieli on yleisen ymmärtämisen vuoksi hyvä kirjallisena, mutta puheen erilaisuus on rikkautta.
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja aikalainen » 17 Marras 2011 21:34

Jaska kirjoitti: Mielenkiintoista. Wikipedia kertoo että Jordaneen mukaan daanit olivat samaa heimoa kuin svealaiset (suetiod eli svithiod). Tässä aikatasossa (1. vuosituhannen puoliväli) ruotsi ja tanska olivat tosiaan vielä samaa kieltä, mutta eri nimityksen perusteella jo eri alueita tai hallinnollisia yksikköjä (kuningaskuntia).

"Dansk"-identiteetin juuret vievät siis nykyiseen Etelä-Ruotsiin.

Skoone on voinut olla daanilaista, mutta ainakaan wikipedia ei vie daanien juuria yksiselitteisesti pelkästään nykyiseen Etelä-Ruotsiin.

Wiki/suomi: Daanit tai daanilaiset olivat muinaisskandinaavinen kansa, joka on luultavasti alun perin asunut nykyisen Etelä-Ruotsin ja Tanskan alueella ja antanut Tanskalle nimensä.

Wiki/ruotsi: Stammens ursprung är dunkelt.

Wiki/englanti: The Danes were a North Germanic tribe (East of the Rhine) residing in modern day Denmark.

pektopah kirjoitti:Vaikka Tanska on pieni maa, niin yllättäen sielläkin on useita murteita, ja erot niin suuria, että voivat synnyttää ymmärrysvaikeuksia keskenään. Esimerkiksi Jyllannin murre Länsi-Jyllannissa eroavat muun Tanskan murteista, ja se voidaan vielä jakaa pienempiin osiin:

http://en.wikipedia.org/wiki/Jutlandic


Jyllannin murteessa näkynee siis yhä se daaneja edeltävä juuttien kieli. Tai sitten se murre on juutin kielen suora perillinen, liekö daanien osuudesta murteen kehitykseen edes varmuutta.

Wiki: "Some dialects of Østjysk also still have three genders, like the majority of Swedish and Norwegian dialects."

Onkohan suurimmassa osassa ruotsinkin murteita kolme sukua?
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja pektopah » 17 Marras 2011 22:53

aikalainen kirjoitti:
Onkohan suurimmassa osassa ruotsinkin murteita kolme sukua?

Han, hon, det/den (miespuolinen hän, naispuolinen hän ja se). Tosin saksalaistyyppistä der,das,die -systeemiä ei ruotsalaismurteissakaan liene?
pektopah
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 378
Liittynyt: 27 Helmi 2011 00:14

ViestiKirjoittaja Ealli » 18 Marras 2011 14:21

Sees2011 kirjoitti:Olenko kuitenkin tekemässä jakoa luonnollisiin ja keinotekoisiin kansoihin? Enpä tiedä. Minusta vain suomalaisuus ja kanadalaisuus ovat kovin erilaisia syntytapansa vuoksi.


Kaikki tapaukset ovat erilaisia. Mutta jos ei ole vahvaa perustetta, jolla niitä jaottelisi kahteen tai useampaan koriin, syntyhistoria on vain kansallistunteen koriste. Yksilön kansallisuusidentiteettiin vaikuttavat tavallisesti muut tekijät paljon voimakkaammin kuin se onko maa jossain mielessä 202, 1139 vai 2232 vuotta vanha.

Sees2011 kirjoitti:Jos käytetään vertauskuvana mosaiikkia, niin silloin jokainen yksilö tuo oman tulkintansa ja oman identiteettinsä osaksi kokonaisuutta, "suurta mosaiikkia".


Ideaalitapauksessa. Toisinaan, jos iso joukko tuo vain keskenään yhteensopivia palasia, se heittää tai uhkaa heittää muut kokonaisuuden ulkopuolelle. Sellainen tilanne on esim. Zimbabwessa tai Israelissa.

Sees2011 kirjoitti:Näyttää siltä, että uskon edellä kuvatun suomalaisuuden tulkinnan mosaiikin valtasävyjen olevan oman mosaiikkini kaltaisia - siis suomenkielinen suomalaisuus koetaan tarinana omista esivanhemmista. Meillä on vahva tietoisuus siitä, että meillä on juuret tässä maassa.

Tuo tarina on toki osin syntynyt jälkeenpäin sukututkimuksen sekä nykyisin vallassa olevien historiallisten, arkeologisten, geneettisten ja kielitieteellisten näkymien valossa. Silti pystymme näkemään nimin ja suvussa kulkevin tarinoin omia esivanhempiamme 1600-luvulle asti, eikä kuva heistä piirry vieraana - päinvastoin.


Yliarvioit ryhmäidentiteettiin liittyvien faktojen voimaa yksilön kiinnostuksen ohi. Joillakin joilla on vähintään yhtä vahvat juuret nykyisen Suomen valtion alueella on silti hankaluuksia ymmärtää joskus edes omia vanhempiaan.

Mitä nimiin tulee, hyvin monilla on edelleen juutalaiset tai roomalaiset etunimet, kiitos Raamatun ja kristinuskon historian. Muutenkin kielemme vilisee lainasanoja niiden iän, alkuperän ja kehityksen tuntevat täällä muut paremmin kuin minä ja jokainen laina tuo muassaan pikkuriikkisen kulttuurivaikutteen, ajattelutavan muutoksen, joka sysää ihmisiä uudelle reitille, ja jotka kasautuessaan pudottavat meitä sukupolvelta kauemmas ja kauemmas kotikuusesta.

Tapa lukea aamulla lehteä ei ole alkujaan suomalainen, kahvi on Etiopiasta, tee Kiinasta, rintaliivit ja piikkikorot tai kravatti kaulassa ja puvun takin alimman napin jättäminen auki ovat nekin muualta, autot ovat saksalainen, junat brittiläinen, lentokoneet amerikkalainen innovaatio. Ja ne joilla on sormus vasemmassa nimettömässä, se on niin roomalaista.

Tietenkin mitkä hyvänsä juuret kertovat meille itsestämme. Ihmislajin afrikkalainen alkuperä selittää, miksi useimmat pitävät kuvaa savannista miellyttävänä katsella. Vielä paljon varhemmat juuret ovat antaneet meille jalat, kädet, luut, lihakset, hermot. Mitä kukin tärkeänä pitää, se on oma valinta.
Ealli
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 72
Liittynyt: 11 Maalis 2011 10:12

EdellinenSeuraava

Paluu Uusi aika

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa