Sukunimien kehitys keskiajalla

Suomessa noin 1200-1500 jaa.

ViestiKirjoittaja aikalainen » 02 Maalis 2013 12:13

E. Sofia kirjoitti:
aikalainen kirjoitti: <<< onhan Savossa paljon hyvin selvästi paikan nimestä juontuvia sukunimiä: hämäläinen, karjalainen,savolainen, vepsäläinen, pirkkalainen, juvonen?, puumalainen, jääskeläinen, pirkkalainen, jne.

Nämä eivät ole talojen mukaan annettuja vaan heimonimen tapaisia.

Oleellinen pointti oli, että näiden nimien taustalta löytyy jokin maantieteellinen paikka, iso tai pieni. Tämän pohjalta sopii pohtia, kuinka pieneen alueeseen tämä on sovellettavissa - onko esimerkiksi 1200-luvun ensimmäinen Korhonen-nimen omaksunut henkilö ollut vastaavasti vain Kannaksen Korholan kylästä kotoisin oleva henkilö, vai selittyykö nimeäminen jotain toista kautta.

Osa nimen vinkkaamista lähtöpaikoista on jopa Savon alueella esim. (Juva, Puumala). Sukunimi Savolainen kuulemma tarkoittaa pohjoiseen muuttanutta eteläsavolaista. Jos näillä paikkakunnan vaihtajilla on jokin muu sukunimi aiemmin ollut, niin se on matkalla vaihtunut.

E. Sofia kirjoitti: Karjalainen -nimisiä Mikkelissä kyllä oli jo aiemmin. 1561 Ihanus Karjalaisen vuohet olivat tehneet vahinkoa Penosen kaskimaalla, sakot tuli.
E. Sofia kirjoitti: << Asutus pysytteli toisistaan erillään olevien mäkien päällä, mutta tiluksia oli pitkin pitäjää, toisessakin pitäjässä.

aikalainen kirjoitti: Ainakin, jos asuinpaikka oli pitäjien rajalla.
Vähän suhteellista, mikä oli lähellä. Helppohan se on talsia 20 kilometriä. Välissä oli ihan muitakin kyliä. Esimerkiksi Tiusala-nimisiä taloja on sekä Mikkelin että Ristiinan puolella. Väliä on melkoinen matka. Samoja Tiusasia he ovat kyllä lähtöjään.

Tässä ei etsitä sukulaisuutta, vaan muinaisen kantatilan laatua. Maat pirstaleina toisten kantatilojen maiden lomassa vai maat yhtenäisenä alueena (10-20 km) ja kasket näiden rajojen sisässä.

E. Sofia kirjoitti:
<<< Aivan järjetöntä. Ikäänkuin vapaata tyhjää tilaa olisi yhden perheen tarpeisiin, ja voi sitä noukkia tarpeen mukaan kuin omenia puusta. Härregyyd, siellähän oli sata muuta perhettä himoitsemassa nälkäkuolemalta torjuvia kaskimaita itselleen, ja väkiluku oli lisääntymään päin. Tokihan jonkinlainen jako on täytynyt maista olla jo aikaisessa vaiheessa, jotteivat immeiset tapa toisiaan.
Niinhän sitä luulisi, ellei ole yhtään tutustunut Savon asutushistoriaan. Ristiinan ja Mikkelin seutu oli täyteen asutettu vuoteen 1500 mennessä. Niinpä sitten pojat saivat lähteä etsimään talonpaikkaa Kuopion taakse, jos eivät halunneet jäädä toisten nurkkiin.

Pointti on yhden maatilan alueissa. Se että poika muuttaa Kuopion taakse ja perustaa uuden maatilan, ei liity tähän asiaan.

E. Sofia kirjoitti:
Käytännössä kaikki maa on ollut jonkun yksilön tai kylän tai lapinkylän omistuksessa jo kivikaudesta saakka, ei sitä ihan noin villisti voi elää muuta kuin joissain erikoistapauksissa. Ja jos tunkeutuu jonkun asumattomalle erämaalle, niin milläs se eräomistaja sitten maksaa ne veronsa, joissa eräomistus on jyvitetty maksuihin mukaan - eli siihenhän puuttuvat jo viranomaisetkin.

Ilmoitapa lähteesi. Minun lähteitteni mukaan keskiajalla verotus oli pitkään kollektiivista.

Pointti on maaomistuksessa eikä verotuksessa.

E. Sofia kirjoitti:
<< Savon historiaakin näkyy kirjoitellun yli 50 vuotta sitten. Noina aikoina varhaisesta historiasta kerrottiin vilkkaan mielikuvituksen tuottamia satuja järki narikkaan laitettuna.
:roll: Itselläni on Savon historia I vuodelta 1988, missä on arkeologiasta ja asutushistoriasta Lehtosalo-Hilanderin ja Kauko Pirisen asiallista tekstiä. Uudempia tutkimuksia on paljon, mutta ei kokonaisesitystä. Mikkelin seudun asuttamisesta tullut uusi tieto ei ole kumonnut Wirilanderin huolella laatimaa historiaa, joka perustuu alkuperäisiin lähteisiin eikä vilkkaaseen mielikuvitukseen.

Historian kirjoitus on asiallisesti kerättyjä lähteitä plus niiden päälle tehtyä tulkintaa. Monesti historiantutkijatkin väittelevät keskenään mikä on oikea tulkinta. Tosilla tulkinta menee valitettavan herkästi lennokkaan uskomattomaksi ja toisilla on paremmin jalat maassa. W:n osalta en tiedä kokonaisuutta, mutta ainakin lainaamasi kohta on epäuskottava.

E. Sofia kirjoitti:
<< Siksi alettiin 1500-luvulla hankkia kirjallisia todistuksia, joilla maa kirjattiin omaksi." <<
Sama sekoilu jatkuu.
Et ole ilmeisesti perehtynyt Savon tuomiokirjoihin 1500-luvulta. Niissä juuri selvitellään näitä juttuja. :wink:

Sama laki maanomistuksista oli koko Ruotsin valtakunnassa.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja E. Sofia » 02 Maalis 2013 14:34

aikalainen kirjoitti:
E. Sofia kirjoitti:
<< Siksi alettiin 1500-luvulla hankkia kirjallisia todistuksia, joilla maa kirjattiin omaksi." <<
Sama sekoilu jatkuu.
Et ole ilmeisesti perehtynyt Savon tuomiokirjoihin 1500-luvulta. Niissä juuri selvitellään näitä juttuja. :wink:

Sama laki maanomistuksista oli koko Ruotsin valtakunnassa.
Olet oikeassa, Ruotsin valtakunnassa. Tämä lause selvitti, että puhumme nyt eri asioista. Minä puhun Itä-Suomesta ennen Pähkinäsaaren rauhaa.
Se mitä puhut, on aivan oikein läntisen Suomen osalta. Siellä nimikäytäntö seurasi Ruotsin mallia eikä sukunimiä käytetty, vaan talon nimi toimi tunnuksena.

Minä puhun siis eri maasta ja eri valuutasta, erilaisesta sukunimien historiasta.
Meidän olohuoneen ikkunasta näkee muinaisen kivilatomuksen rannalla. Se oli maamerkki, joka tiedotti, että älkööt toiset tulko tänne kaskeamaan, tämä paikka on jo varattu.

Ennen peltoviljelyn oppimista samaa maatilkkua pystyttiin viljelemään vain muutamia vuosia. Paikka jätettiin metsittymään ja kaskettiin uudelleen noin 30 vuoden päästä. Ruotsin valtakunnan laki ei merkinnyt tällä alueella silloin vielä mitään, mitä jotain ininää. Jokamiehen oikeus toimi, erämaita koskevat riita-asiat ratkottiin käräjäkivillä ikivanhan perinteen mukaisesti. Riitoja todellakin tuli. Niitä oli vielä 1500-luvullakin. Dokumentit kertovat.

Tyypillinen 1500-luvulla Savon käräjillä käsitelty juttu oli sellainen, että toinen kertoi sukunsa ikimuistoisista ajoista käyttäneen kaskimaana jotain tilkkua. Se oli jätetty tarkoituksella keräämään voimaa metsittymällä ja oli tarkoitus kasketa se taas. Mutta vastapuoli kehveli oli hommannut joltain isolta herralta paperin itselleen, että hänellä on siihen oikeus, herra halusi tietenkin saada siitä verot.

Tällä seudulla viljelyyn sopivaa maata oli vain pieniä aloja, koska maa on kallioista. Kaskiviljelijällä piti olla useita paikkoja. Hajallaan ne olivat. Viljely oli kuitenkin vain sivuelinkeino. Tärkeämpää oli järvikalastus ja turkisten pyynti. Turkikset toimitettiin Novgorodin markkinoille.
(Ei noilla paikoilla ole peltoja vieläkään, ei kannata viljellä. Mökkipaikoiksi tämä sopii: maisemat ovat upeat ja muinaisen kaskimaan tilalle voi istuttaa vaikka marjapensaita.)

Vasta Pähkinäsaaren rauhan solmimisen jälkeen tästä - ja Saimaan alueesta - tuli osa Ruotsia ja Ruotsin lait ja uskonto alkoivat saada voimaa.
Kun sukunimistä puhutaan, pitää siis ottaa huomioon mistä seudusta ja perinteestä on kyse.
N1c1a1a & X2c1
Avatar
E. Sofia
Turiseva turkulainen
Turiseva turkulainen
 
Viestit: 261
Liittynyt: 16 Heinä 2012 23:33

ViestiKirjoittaja aikalainen » 02 Maalis 2013 16:15

E. Sofia kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:
E. Sofia kirjoitti:
<< Siksi alettiin 1500-luvulla hankkia kirjallisia todistuksia, joilla maa kirjattiin omaksi." <<
Sama sekoilu jatkuu.
Et ole ilmeisesti perehtynyt Savon tuomiokirjoihin 1500-luvulta. Niissä juuri selvitellään näitä juttuja. :wink:

Sama laki maanomistuksista oli koko Ruotsin valtakunnassa.
Olet oikeassa, Ruotsin valtakunnassa. Tämä lause selvitti, että puhumme nyt eri asioista. Minä puhun Itä-Suomesta ennen Pähkinäsaaren rauhaa. Minä puhun siis eri maasta ja eri valuutasta, erilaisesta sukunimien historiasta.

Edellä lainatuissa kohdissa puhut kylläkin 1500-luvusta. Silloin oli sama maa ja sama valuutta.

E. Sofia kirjoitti:Meidän olohuoneen ikkunasta näkee muinaisen kivilatomuksen rannalla. Se oli maamerkki, joka tiedotti, että älkööt toiset tulko tänne kaskeamaan, tämä paikka on jo varattu.

Mahdollinen, mutta epäuskottava selitys. Jos jokin maatilkku on jostain tuntemattomasta syystä vapaana ilman minkään talon tai kylän tai lapinkylän nautintaoikeutta, ja joku ulkopuolinen haluaa varata sieltä kaskiraivion paikan, niin kuinka hän se kätevimmin tekisi.

a) Näkee valtavan vaivan kasaamalla kiviröykkiön. Toivoo kaikkien ymmärtävän, että se on varausmerkki, eikä jokin muu kasa. Toivoo kaikkien arvaavan, millaiset rajat hän on kaskiraivioilleeen varannut, koska kasahan ei sitä kerro. (Ja 50 vuoden päästä kaikki kerran kasketut paikat koko maakunnassa ovat täynnä vanhoja merkkikasoja.)

b) kiertää raivioksi varaamansa alan, lyö sopivin välein kirveellä puun kuoreen veistojäljen ja viiltää siihen puukolla puumerkkinsä.

Voisit miettiä, keksisitkö tuolle mielenkiintoiselle ikivanhalle kivikasalle vaihtoehtoisiakin selityksiä. Erityisesti pellolta tai kaskiaholta raivatut kivet sekä rantakallioilla olevat nk. lapinrauniot kannattaa pohtia ensimmäiseksi. Muitakin selityksiä voisi löytyä.

E. Sofia kirjoitti:Ennen peltoviljelyn oppimista samaa maatilkkua pystyttiin viljelemään vain muutamia vuosia. Paikka jätettiin metsittymään ja kaskettiin uudelleen noin 30 vuoden päästä.

Ruotsin valtakunnan laki ei merkinnyt tällä alueella silloin vielä mitään, mitä jotain ininää. Jokamiehen oikeus toimi, erämaita koskevat riita-asiat ratkottiin käräjäkivillä ikivanhan perinteen mukaisesti. Riitoja todellakin tuli. Niitä oli vielä 1500-luvullakin. Dokumentit kertovat.

Ihan vastaavia maariitoja oli 1500-luvulla koko valtakunnassa. Ideana oli, että maatilojen tai kylien rajat (esim. 10x10 neliökilometriä) oli merkattu tai sovittu tiettyihin harvoihin pisteisiin, mutta niiden väliltä ei tarkkaan hahmotettu rajan kulkua. Alkuun sillä ei ollut paljoa merkitystä, mutta sitten kun siellä rajojen tuntumassa ruvettiin kaatamaan rakennushirsiä tai huuhtakaskeamaan, niin kärhämiä alkoi tulla.

Jokamiehenoikeus jonkun kylän tai lapinkylän nautinnassa kivikaudelta saakka olleelle maalle ei ole kovin uskottavaa. Mielummin niin, että ikivanhalla länsisavolaisella rautakautisella talolla on ollut jossain vähän kauempana kalastusta ja metsästystä varten hankittu eräomistus (esim. ostettu lappalaisilta), ja sitten joku talon pojista perustaa sinne kaskitilan ja rupeaa kaskeamaan siellä sen vanhan eräomistuksen vanhojen rajojen sisässä.

Mutta että saisi mennä mihin vain ja vanhoista nautintarajoista (eli kalavesistä ja riistamaista) piittaamatta ruveta siellä kaskeamaan (ja sen lisäksi kalastamaan ja metsästämään) ilman että kukaan karkaa kirvestä heiluttaen päälle, on arveluttavaa.

E. Sofia kirjoitti:Tällä seudulla viljelyyn sopivaa maata oli vain pieniä aloja, koska maa on kallioista. Kaskiviljelijällä piti olla useita paikkoja. Hajallaan ne olivat. Viljely oli kuitenkin vain sivuelinkeino. Tärkeämpää oli järvikalastus ja turkisten pyynti.

Niin, hajallaan olivat. Kysymyshän onkin siitä, olivatko kaski-kalastus-metsästys-tilan kalavedet, metsästysalueet ja kaksiraiviot sen tilan jopa 10 kilometriä kanttiinsa olevien rajojen sisässä, vai hajallaan toisten kaski-kalastus-metsästys -tilojen kalavesien, riistamaiden ja kaskiraivioiden lomassa. Edellinen olisi noin tuhat kertaa uskottavampaa.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja E. Sofia » 02 Maalis 2013 19:48

Tämän ketjun aiheena on sukunimien kehitys keskiajalla. Jos pysyttäisiin nyt siinä.
N1c1a1a & X2c1
Avatar
E. Sofia
Turiseva turkulainen
Turiseva turkulainen
 
Viestit: 261
Liittynyt: 16 Heinä 2012 23:33

ViestiKirjoittaja Jaska » 02 Maalis 2013 20:03

Keskustelu on rönsynnyt sukunimistä jo maaomistuksen määrittelyyn, mutta jatkukoon vielä tässä samassa ketjussa. Aikalainen ja E. Sofia, minäkään en ole aivan varma, puhutteko samasta asiasta... Jatketaan siis selventelyä! :)

Kaskimaat sijoittunevat käytännön rajauksiltaan jonnekin peltojen ja erämaiden väliin. Pysyvät pellot olivat talon/suvun omistuksessa ja lähellä asutusta, ns. rintamaissa. Erämaat olivat monitulkintaisempia: yksittäiset ansapolut jne. kuuluivat suvulle/talolle, kunnes merkkipilkat kasvoivat umpeen; sen jälkeen toinen sai "vallata" ansapolkualueen itselleen. Mutta tämän yksityisomistuksen lisäksi oli myös kollektiivista omistusta: hämäläiskylät "omistivat" laajoja erämaita Savossa ja Keski-Suomessa, ja he myös puolustivat niitä asein karjalaisia ja sittemmin savolaisia tunkeutujia vastaan - kunnes kuningas pakkolunasti hämäläisten erämaat vapaiksi uudisasukkaille vallata.

Kylän tai pitäjän erämaaomistus saattoi olla valtava, lähes maakunnan suuruinen, ja ilmeisesti kaikki tuolla laajalla alueella katsottiin omistetuksi ja muilta suljetuksi. Silti konkreettiset yksityisomistukset kattoivat vain murto-osan koko erämaasta: ansapolut sijoitettiin ja joukkojahti toteutettiin kohdissa, joissa riistaeläimet vakituisesti ja varmasti liikkuivat, kuten salmien ja laaksojen tienoilla.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja aikalainen » 03 Maalis 2013 00:51

Jaska kirjoitti: ***

Pääpiirteissään noin. Pieniä tarkennuksia vielä.

1. Hämeen puolelta tiedetään oikein dokumentoidusti, että erämaista valtaosa osa oli erillisiä palstoja, jotka olivat talojen omaisuutta. Erämaista maksettiin veroa ja niitä myös myytiin ja ostettiin. Ne olivat siis aivan normaalia maaomaisuutta.(Merkkipilkkojen maatuminen ei mitätöinyt omistusta.)

Erämaapalstojen omistajien kesken rajoja ei yleensä merkitty, vaan ne tiedettiin, ja ne oli määritelty selkein luonnollisin merkkipaikoin. Riitti, että ansapolku ei koukannut naapurin puolelle. Rajapaikkoja on lueteltu myöhemmin käräjäpöytäkirjoissa, kun myöhemmät uudet asukkaat kärhämöivät kaskimaista. Palstat olivat kooltaan jopa kymmeniä neliökilometrejä.

Etäisimmistä tonteista ei vaadittu veroa, koska matka katsottiin itsessään turhan raskaaksi, ja siksi niitä ei tunneta tarkoin. Siellä saattoi olla Jaskan mainitsemia pitäjän talokuntien yhteisomistuksiakin. Sellaisia saattoi olla jossain vaikeakulkuisten vedenjakajien takana esim. Pohjanmaalla.

Kun hämäläisten dokumentoituja erämaita asutettiin 1500-luvulla, niin paikalle tulleet savolaisetkin asettuivat tällaisen vanhan erämaan rajojen sisään. Rajoja ei siis muutettu, vaan rajat periytyivät eräkaudelta. Asettuminen erämaalle ei myöskään ollut villiä, vaan viranomaisten kanssa tarkoin sovittua, ja sopimukseen liittyi verovapausvuosien määrittely ja tietysti velvollisuus sen jälkeen verojen maksuun.

Oletettavasti tilanne Savossa on ollut saman kaavan mukaista - miksipä ei olisi ollut.

2. Mainitut joukkojahdit pätevät hirville ja peuroille. Sen sijaan pienriistaa (kanalinnut, jänis, turkiseläimet) pyydettiin yksityisten eräpalstojen ansapoluilla tasaisesti kautta maan, myös rintamailla. Eränkäynnissä usein riistaakin tärkeämpää oli kalastus.

3. Kyllä nämä rönsyt mutkan kautta sukunimiin liittyvät, kun pohditaan kantatilojen nimien ja sukunimen kytkentää. Aiemminhan oli epäselvää, oliko Savossa edes kantatiloja, vai käytiinkö vain villisti ympäri maakuntaa kaataisemassa kaski sieltä ja toinen täältä. Yleensäkin rönsyilyä voisi sallia melko pitkälle, sillä moni asia vaatii pitkiä kiertoteitä.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja aikalainen » 03 Maalis 2013 01:11

E. Sofia kirjoitti:Tämän ketjun aiheena on sukunimien kehitys keskiajalla. Jos pysyttäisiin nyt siinä.

Ilmeisesti tuo tarkoittaa epäsuorasti, että et vastusta käsitystäni kantatilasta, jonka rajojen sisällä kasket kaadettiin, ansapolut kuljettiin, kalat pyydettiin, karjaa laidunnettiin ja vähän peltojakin viljeltiin, joten alamme olla samalla aaltopituudella.

Seuraavaksi voisi pohtia, ovatko vanhimmat kenties 1200-luvulta periytyvät osin ortodoksiset sukunimet johdettu jo silloin olemassa olleista paikannimistä ja kantatiloista (esim. Karjalan Kannaksen Korhola > Korholalainen > Korhoinen), vai jotenkin muuten.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja E. Sofia » 03 Maalis 2013 22:53

aikalainen kirjoitti:
E. Sofia kirjoitti:Tämän ketjun aiheena on sukunimien kehitys keskiajalla. Jos pysyttäisiin nyt siinä.
<< Seuraavaksi voisi pohtia, ovatko vanhimmat kenties 1200-luvulta periytyvät osin ortodoksiset sukunimet johdettu jo silloin olemassa olleista paikannimistä ja kantatiloista (esim. Karjalan Kannaksen Korhola > Korholalainen > Korhoinen), vai jotenkin muuten.
aikalainen kirjoitti: >>
Oletettavasti tilanne Savossa on ollut saman kaavan mukaista - miksipä ei olisi ollut. <<

Aivan, Etelä-Savon sukunimet ovat paljolti samoja kuin Karjalassa, erityisesti Vuoksen varren nimistö on lähes samaa. Jos siis alkuperää etsitään, voi olla että sitä pitää etsiä Jääskestä tai Äyräpään seudulta.

Toisaalta mm. 1400-luvulla ja erityisesti 1600-luvulla savolaisia muutti runsaasti Kannakselle ja Inkeriin. He veivät sinne puolestaan mukanaan savolaisia sukunimiä.

Ennen Pähkinäsaaren rauhaa oli kyllä paikka Savilahti (Mikkeli) - mutta ei Savoa - se oli vielä 1400-luvullakin vain osa Karjalaa (ainakin piispan mielestä, joka tarkastusmatkallaan Savilahteen tultuaan ilmoitti olevansa Karjalassa).

Savo oli Karjalaa kulttuurisesti. Alue onkin vahvasti Muinais-Karjalan perillinen. Olihan siellä toki vanhempaakin asutusta. Löydöistä näkyy hämäläisvaikutus v 800-1100 välillä, mutta myös luukonsaarelainen, ehkä muutakin. Sitä varhaisempia asuttajia olivat kai ne kalliomaalarit. Ennen heitäkin saattoi asukkaita jo olla. Joka tapauksessa varhaisemmat väestöt sulautuivat karjalaiseen ja tuottivat aikanaan uuden kielen, savon.

Pitäisikö tuntea muinaiskarjalainen traditio ymmärtääkseen itäsuomalaisten vanhojen sukunimien syntyä :?:
N1c1a1a & X2c1
Avatar
E. Sofia
Turiseva turkulainen
Turiseva turkulainen
 
Viestit: 261
Liittynyt: 16 Heinä 2012 23:33

ViestiKirjoittaja Pystynen » 05 Maalis 2013 03:28

Kalevanserkku kirjoitti:Myös ruotsin kautta voidaan hk~kk -vaihtelu selittää, varsinkin erisnimissä. Vehkalahti on ruotsiksi Veckelax. Sama mekanismi selittää, miksi Kähkösestä tuli oppia saatuaan Keckman.

OK, toimii tämäkin noin mekanistisesti, mutta kronologia Kähkönen → Keckman → Kekkonen ei vaikuta uskottavalta.

Kalevanserkku kirjoitti:Eri puolilla Suomea on muuten hähkä-alkuisia paikannimiä. Olen jostain lukenut (jos oikein muistan) että hähkä olisi tarkoittanut ahmaa. Muistini mukaan vepsässä sama sana (hähk) tarkoittaisi vesikkoa.

"Vesikko"-merkitys löytyy myös ainakin karjalasta. Olen skeptinen "ahma"-merkityksen suhteen, kovin eri näätäeläin kyseessä.

(Virossa ähk on närhi, mutta tällä vielä todennäköisemmin ei ole mitään tekemistä edellisten kanssa.)
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

Re: Novgorodin valtapiirin laajuus 1227-1323

ViestiKirjoittaja Aleksander » 11 Elo 2014 15:04

E. Sofia kirjoitti:
E. Sofia kirjoitti: Uskonnon suhteen järjestettiin elämä 1227-1323 ortodoksisen mallin mukaan. Niinpä ennen vuotta 1323 kastetut saivat nimen jonkun ortodoksisen pyhimyksen mukaan. <<< Kysymys: Onko mahdollista päätellä sukunimistön avulla, miten pitkälle Novgorodin valtapiiri ulottui?
Mikkelin nettisivuilla on infopaketti, johon tekisin kyllä muutamia korjauksia:

Idästä tulleita pyhimysten nimistä johtuvia
Agap: Happonen
Harin L. Hariton: Harinen, Horttanainen
Foka: Hokkanen
Foti: Hotakainen
Fofan, Feofan: Huoponen (Theofanos)
Fedor: Huotari
Jaro, Jaroslav: Jaronen
Kondrati: Kantarattinen
Karp, Polikarp: Karppanen, Karppinen
Kassian: Kassinen
Kiprian: Kiprinen
Kosta, Konstantin: Koistinen
Pakom: Komonen, Paakkunainen
Prokopi: Koponen, Rokkanen
Lama, Varlaam: Laamanen
Makar, Maka: Makkonen
Malafei, Mala: Malinen
Moki: Mokki
Neron: Niiranen
Audotja, Jevdokija: Outinen (huom! naisen nimestä!)
Afanasi: Ovaskainen
Parfeni: Parviainen
Rodion, Rada, Ronka: Ratilainen, Ronkainen
Trofim: Rahkimoinen, Rohkimoinen, Rohvanainen
Isidor, Sidor: Siitari
Selivan, Sila: Silanen
Ostasko: Taskinen
Tihon: Tiihonen
Fadja: Vatanen
Fefil, Feofil: Vehviläinen
Aniki: Änäkäinen

Räisänen on ortodoksisesta Karjalasta peräisin ja nimi Riekkinen tarkoittaa ehkä kreikkalaiskatolista.
Anttonen pyhimysnimestä Antonius. Anttola on myös Mikkelistä kaakkoon.



Onkohan enemmän tietoa Räisänen nimestä? Mummoni mummo oli sukunimeltään Ikola ja sitä aiemmin Konttila, mutta molemmat nimet tulivat talojen mukana ja heidän "alkuperäinen" sukunimensä oli Räisänen.

Tämmöistä oli Räisäsen sukututkimus sivulla:

Sukunimi on yleinen Itä- Suomessa erityisesti Savossa Kainuuta myöten, ja se on tuttu myös Pohjois-Pohjanmaalla. 1500-luvun puolen välin tienoilta on sukunimestä asiakirjatietoja Kannakselta, missä nimi on säilynyt Räisälän pitäjän nimessä (Rjazele 1500), Savosta Juvan, Rantasalmen, Säämingin, Tavinsalmen ja Vesulahden senaikaisista pitäjistä sekä mm. Utajärveltä ja Reisjärveltä. 1600-luvulta nimestä on tietoja myös Pohjois-Karjalasta. Esim.laur Reyszye 1552 Viipurin pitäjä, hans räysiäyne 1553 Muolaa, Lucas räysen 1541 Rantasalmi, Hind. Räisäin 1670 Juuka, Månss Räisäinen 1631 Ii. Nimi on ilmeisesti muotoutunut nimestä Räsänen siten, että s:n itämurteinen liudentuminen on kirjattu i:ksi s:n edellä.
Aleksander
Ujo ugri
Ujo ugri
 
Viestit: 6
Liittynyt: 25 Kesä 2014 19:04

Re: Novgorodin valtapiirin laajuus 1227-1323

ViestiKirjoittaja E. Sofia » 10 Elo 2016 02:09

Aleksander kirjoitti:
E. Sofia kirjoitti: Uskonnon suhteen järjestettiin elämä 1227-1323 ortodoksisen mallin mukaan. Niinpä ennen vuotta 1323 kastetut saivat nimen jonkun ortodoksisen pyhimyksen mukaan.


Onkohan enemmän tietoa Räisänen nimestä? Mummoni mummo oli sukunimeltään Ikola ja sitä aiemmin Konttila, mutta molemmat nimet tulivat talojen mukana ja heidän "alkuperäinen" sukunimensä oli Räisänen.

Tämmöistä oli Räisäsen sukututkimus sivulla:

Sukunimi on yleinen Itä- Suomessa erityisesti Savossa Kainuuta myöten, ja se on tuttu myös Pohjois-Pohjanmaalla. 1500-luvun puolen välin tienoilta on sukunimestä asiakirjatietoja Kannakselta, missä nimi on säilynyt Räisälän pitäjän nimessä (Rjazele 1500), Savosta Juvan, Rantasalmen, Säämingin, Tavinsalmen ja Vesulahden senaikaisista pitäjistä sekä mm. Utajärveltä ja Reisjärveltä. 1600-luvulta nimestä on tietoja myös Pohjois-Karjalasta. Esim.laur Reyszye 1552 Viipurin pitäjä, hans räysiäyne 1553 Muolaa, Lucas räysen 1541 Rantasalmi, Hind. Räisäin 1670 Juuka, Månss Räisäinen 1631 Ii. Nimi on ilmeisesti muotoutunut nimestä Räsänen siten, että s:n itämurteinen liudentuminen on kirjattu i:ksi s:n edellä.

Mielenkiintoinen kysymys. Sukunimikirjasta ei kunnon selitystä löydy; ainoastaan se, että Karjalasta se nimi on.

Miten olisi lähtökohdaksi pyhimysnimi Eufrasios? Sitä äännettäessä alkuosa "eu" oli painoton ja sellainen jäi helposti pois. F jää itämurteessa pois. Olisiko lopusta R-s-nimestä voinut kehittyä Rasa, Räsä ja Räisä-nimet?

Euphrasios mainitaan legendoissa myöhemmän opetuslapsipiirin joukossa. Sanotaan että hän oli Stefanoksen käännyttämä entinen rosvo, joka kuoli marttyyrina. Muistopäivänä ortodooksisessa kalenterissa 28.4. eli sama kuin Jasonin ja koko tämän opetuslapsiryhmän.
http://www.missionstclare.com/english/p ... html#jason
Hänen nimeään kantava upea basilika Kroatiassa on yksi Unescon maailmanperintökohteista.
http://whc.unesco.org/en/list/809

Mutta mitä kautta Eufrasios olisi Karjalaan tullut? Eufrasius kun tuntuu olevan suosittu pikemminkin lännessä kuin idässä. Oliko hänellä mitään tekemistä Novgorodin pyhimyskalenterissa?
Kuva on Roomasta:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/ ... tedral.jpg
N1c1a1a & X2c1
Avatar
E. Sofia
Turiseva turkulainen
Turiseva turkulainen
 
Viestit: 261
Liittynyt: 16 Heinä 2012 23:33

Edellinen

Paluu Keskiaika

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa