Kinaporin kalifi kirjoitti: Paikannimi kirjan ajatus siitä, että aallot pieksevät rantoja juuri Pieksässä, kuuluu sarjaan nolot selitykset.
aikalainen kirjoitti:Kinaporin kalifi kirjoitti: Paikannimi kirjan ajatus siitä, että aallot pieksevät rantoja juuri Pieksässä, kuuluu sarjaan nolot selitykset.
Juuri tuon tyyppiset alkeelliset selitykset minuakin siinä paikannimikirjassa ärsyttivät.
aallot pieksevät rantoja juuri Pieksässä
...
Jyväskylä < *juu + väsky-lä: "paikka jossa on totisesti paljon laukkuja"
Renkomäki < *reen-ko + mä-kin: "paikka jossa joku on kinunut omaa rekeä"
Keitele < *keitt-ele: "järvi jonka rannalla on syöty keittoa"
Kainuu < *kai + nuo: "paikka jossa noi toiset ehkä asuvat"
Jaala < *ja + ala: "paikka jossa on alavaakin"
Viipuri < *viipy-ri: "kuhnastelua aiheuttava paikka"
...
Pihtipudas: Pihti putos
Kinaporin kalifi kirjoitti:Rihon ns. oletus siitä, että merjalaisten keskuudessa asui itäkantasuomen puhujia näyttäisi perustuvan tietoon:
"enligt krönikan fanns det...vepsen även bland krivitjerna och merja."
http://nile.lub.lu.se/ojs/index.php/sca ... /1266/1052
Pystynen kirjoitti:...Mutta mitä tulee vjoksa-sanaan, venäjässä /jo/ palautuu miltei aina aiempaan /e/:hen painollisessa tavussa liudentuneen konsonantin jälkeen (tämä näkyy jo kirjoitusasusta "Ё") ja luulisin, että tässäkin substraattisanassa taustalla on lähinnä etuvokaalinen lähtöasu.
En sitten näe, miksi Saarikivi ehdottaa nimenomaan pitkävokaalista rekonstruktiota *wiiksi; myös lyhyt *i edustuu /i/:nä sekä permissä että vepsässä. Jos lähdetäänkin lyhytvokaalisesta asusta *wiksi, niin tällöin relevantiksi tulee mordvan kehitys *i > e, sekä konsonanttien liudentuminen etuvokaalien edellä. Tämä olisi nähdäkseni äänteellisesti täydellinen selitys: *wiksi > kantamd. *vʲeksə > muinaisven. *vʲéksa > nykyven. vʲóksa. Kysymykseksi jää vain, onko tämä nimistökasauma liian lännessä ollakseen mordvalaista perua? Kannattaa muistaa, että muromalaisia on ehdotettu läntiseksi mordvalaishaaraksi.
Pesservisser kirjoitti:Otan vauhtia eilen 19.10 Teemalla esitetystä Aleksei Fedortshenkon elokuvasta Ovsjanki- Hiljaiset sielut.
Se ei ollut dokumentti, mutta vaikutti merjalaisen perinteen sisältä nähdyltä.
Kaksi miestä hautasi toisen vaimon, liikkuen Neja-, Oka- ja Volgajokien tienoilla.
Ohimennen sanottiin merjalaisten sulautuneen täysin slaaveihin 400 vuotta sitten, mutta monien pitävän itseään yhä merjalaisina. Paikannimillä on usein merjalainen tausta.
Vesi ja joki olivat mystisiä elementtejä. Ruumis poltettiin joen rannalla ja tuhka siroteltiin jokeen. Mies heitti vihkisormuksensa perään. Ikääntynyt runoilija upotti kirjoituskoneensa avantoon. Hukkunutta ei polteta, vaan upotetaan uudestaan jokeen painolla , koska hän hukkuessaan on jo päässyt "paratiisiin". Tahallaan ei saa hukkua, mutta riskinottoa voi lisätä.
Merjalaiset olivat ehkä laajin ja runsaslukuisin sukulaiskansa Volgan alueella.
Oka-joki Moskovasta etelään oli heidän alueitaan, vaikka myöhemmät keskukset olivat Rostovin ( Rosta, Rostov Veliki) tienoilla pohjoisemmassa. Lännessa asutus lienee ulottunut Novgorodin tuntumaan vepsäläisten naapurina.
Oheinen linkki esittää SU-väestöjä olleen aiemmin myös Desna-joen varrella Kiovaan asti. Ilmeisesti Desna sitten myöhemmin toi Dneprin slaaveja Okalle ja siitä vähitellen Volgalle asti.
http://peacecountry0.tripod.com/okalatva.htm
Paluu Suomen heimot ja sukukansat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa