TTJ kirjoitti:aikalainen kirjoitti:TTJ kirjoitti:Joissakin paikoin kävi jopa niin että alueelle muuttaneet talonpojat saamelaistuivat ja unohtivat suomenkielen. Enemmän merkitystä oli sillä että lappalaisten omat elinkeinot muuttuivat yhteneviksi uudisasukkaiden kanssa ...
Eikös tuo pidä tulkita niin, että kaksikielisen puhujayhteisön kieli pyrkii seuraavien sukupolvien aikana yksikielistymään sen mukaan, mikä on paikallinen enemmistön kieli, eikä sen mukaan, mikä on kenenkin elinkeino.
Mielestäni ihan näin yksinkertaisesti ei voi asiaa esittää. Viranomaisten ja kirkon kanssa asioidessahan kieli oli yleensä suomi: kun vanhat kyläyhteisöt hajosivat ja väestö sekottui suomenkielisen maatalousväestön kanssa, kieli varmasti hävisi nopeammin kuin miten olisi käynyt jos saamelaiset olisivat säilyttäneet vanhan siidajärjestelmänsä ja pyyntielinkeinonsa.
Mielestäni olet oikeilla jäljillä, mutta asioiden tärkeysjärjestys taitaa olla toisenlainen. Saamelaisten sulautuminen suomalaisiin ei varmaankaan johtunut juurikaan siitä, että luopuivat vanhoista elinkeinoista. Vaan enimmäkseen siitä, että (kuten kirjoitit) "väestö sekottui suomenkielisen maatalousväestön kanssa". Vaikka jälkimmäinen onkin seurausta edellisestä, niin kielen väistymiseen vaikutti suoranaisesti vain jälkimmäinen.
Asiaa voi selventää vastaesimerkillä: Jos saamelaiset olisivat luopuneet vanhasta elinkeinosta ja siirtyneet maatalouteen, mutta seudulle ei olisi muuttanut yhtään suomenkielistä, niin eipä väestölle olisi tullut elinkeinon muuttumisen myötä mitään painetta käydä jotain ihmeellistä kielikurssia ja ruveta keskenään puhumaan kankeasti sujuvaa vierasta kieltä. Oleellista ei siis ole elinkeinon muuttuminen, vaan mahdolliset toiskieliset tulokkaat, joilta seuraava sukupolvi voi varttuessaan oppia sen uuden kielen.
Siltä osin myötään ajatustasi, että jos seudulla asuisi limittäin saamelaisia siidoissaan ja suomalaisia uudistiloillaan, niin toki saame tällöin sulautuisi suomeen jonkin verran hitaammin. Saamelaisethan eläisivät omassa kylässään ja hoitaisivat päivittäiset asiansa omalla kielellään, ja tarvitsisivat suomea vain asioidessaan naapurikylien kanssa: kaupankäynti, siidan ja maatalojen eturistiriidoista neuvotteleminen, seudun yhteisten asioiden hoitaminen, yms.. Mutta oleellisista tässäkään ei olisi saamelaiskylän elinkeino (maatalous vai pyyntitalous), vaan se että samalle seudulle ylipäätään tulee toiskielistä väkeä, jonka kanssa kylän pitää olla tiiviissä kontaktissa.
Ja miksi seuraavien sukupolvien kieli asettui useimmiten suomeksi eikä saameksi? Kaiketi siksi, että sopivissa olosuhteissa maatalous antaa ravinnon pyyntitalouteen verrattuna suuremmalle väestölle. Suomen olosuhteissa ero voi olla monikymmenkertainen. Niinpä seudulle muuttanut maatalousväestö voi nopeasti runsastua paikalliseksi enemmistöksi.
Suomessahan saame on väistynyt paikannimitutkimuksen mukaan arvioituna lähes koko maassa Suomenlahden rannikon ja Inarinjärven välisellä alueella. Eteläinen Suomi suomalaistui jo rautakaudella. Heikommin tuottavat alueet (esim. Kemijoen latvapuoli ja Kuusamo) suomalaistuivat melko myöhään, ilmeisesti vasta savolaisen kaskiryntäyksen seurauksena 1600-luvulta alkaen. Sen sijaan puurajan läheisyydessä ja tundralla, jossa maatalous ei menesty juuri lainkaan, ei ollut suomenkielisiä uudisraivaajia juuri lainkaan, joten siellä saamelle jäi hyvät edellytykset säilyä. Kehitys nykyisen Ruotsin alueella on kai ollut jotain hyvin samantapaista.
Kaikki tämä viittaa kielen vaihtumisen johtuneen ensisijaisesti runsaslukuisista tulokkaista. Muut tekijät (elinkeino, kirkko, valtio, yms.) ovat varmasti nekin vaikuttaneet, mutta muuttoliikkeen vaikutukseen verrattuna sittenkin vain hyvin vähän.
TTJ kirjoitti:Tuli muuten mieleen että onkohan kielisukulaisuudella vaikutusta kielenvaihdon nopeuden kannalta? Luulisi että asiaa on ehkä jopa tutkittu. Kielenvaihdossahan on usein välivaihe jossa puhutaan eräänlaista sekakieltä (esim. fingelska). Olisiko rakenteeltaan samanlainen sukulaiskieli alttiimpi katoamaan uuden tieltä.
Ajatus kuulostaa hyvältä. Sukukieli on helpompi oppia, joten oppiminen voi tapahtua vähemmällä kanssakäymisellä, mikä madaltaa kynnystä kylän kaksikielistymiseen, mistä taas voi aikanaan seurata kylän yksikielistyminen toiselle kielelle.