Kinaporin kalifi kirjoitti:sumu kirjoitti:Selvyydeksi mitä haapiolla tarkoitetaan, historiallinen merkitys yksipuinen tai laudalla korotettu haavasta valmistettu kanootti.Suomenlahdella haapio merkitsee kevytkulkuinen kahden soudettava vene hyvin samantyyppinen kuin kalfin kuvassa(soututyyli kuvassa on Perämerellä tunnettu" ryssämisenä" eli toinen soutaa normaalisti ja perimmäinen kasvot menosuuntaan) Haapiolla on ainakin nämä kaksi merkitystä kummasta lie kysymys,kolmas mahdollisesti veneen rakennus materiaali.Haapa on perinteinen vene lauta , nykyään toki mänty ja paikoin kuusi ovat sen syrjäyttäneet.
Tarkoitin itse haapiolla haavasta koverrettua kaukaloa, en Suomenlahden vene-haapiota. Nuo Suojoen veneet ovat taas haapaisen emäpuun varaan ommeltuja viisilautaisia veneitä, kylkilautoja on siis kaksi puolellaan. Bysantin lähteistä tunnettu viikinkien monoxyla "yksipuinen" oli ilmeisesti tuo koverrettu haapio, vaikka kaipa niitäkin voitiin korottaa varpelaidoilla, kuten Wejoja totesi.
#Kaukalo viittaa esm. mäntytukkiin koverrettuun ammeeseen, jota tehtäessä puuta ei ole muotoiltu. #Haapiota tehtäessä koverrettu tukki levitetään kuumentamalla pehmennettynä.
Vene, jossa on kolme lautaa per kylki, on nimitykseltään #kolmilaitainen Pohjois-Suomessa. Nimitys koskee siis kölin ympärille tehtyä venettä.
Itä-Karjalassa tehtiin teollistumiseen asti, ja nyt uudelleen, veneitä tuoreesta kuusilaudasta (paikalla veistetystä) neulomalla. Näiden veneiden konstruktio on samaa tyyppiä, kuin Suomessa nauloilla kootut järvi- ja jokiveneet.
Perushaapio oli lisälaidoilla korotettu, mutta voinee olla ollut myös kolmilaitainenkin. Tukholman karjalaislaivan katkelma viittaa suureen alukseen, joka on koottu neulomalla. Myös Vienanmeren venäläistyneiden ranta-asukkaiden #pomorien laivojen mainitaan kestäneen jäiden puristusta joustavuutensa ansiosta. Tämä viittaa siihen, että ne olivat neulottuja, eivät naulattuja: Jäykkä liitos murtuu äärimmäisessä rasituksessa, kuusenjuurella neulottu joustaa ja palautuu.
Rautaa tuotettiin ja käytettiin Äänisen-Vienanmeren -seudulla. Vanhoillisuus laivanrakennuksessa johtui muusta kuin raudan puutteesta.
Suursaaressa isoimmat veneet olivat haapioita nimitykseltään, vaikka olivat havupuuta ja modernilla tavalla rakennettuja. Nimitys viittaa siis vanhaan aikaan, Saaren suomalaisasutuksen alkuun, jolloin haapio-menetelmällä tehtiin isoja veneitä ja pienet jollakin muulla tavalla.
Tanskasta Hjortspringin, vai mikä sen paikan nimi ny olikaan?, vene noudattaa nahkaveneen formaattia vaikka on rakennettu puusta. Sitä ei voitu soutaa eikä purjehtia, sitä melottiin. Ajoitus tais mennä pronssikaudelle. Sitä nuoremmat venelöydöt on rakennettu kölille.
Kölille limisaumaisesti rakentaminen on luonteva jatko haapio-menetelmälle: Ensin kölipuu, sitten ensimmäiset lautakerrat, sitten vasta kaaret. Sekä naulaaminen että neulominen oli mahdollista.
Neulottuja laivoja Euroopassa olivat mm. picenien ja liburnien laivat antiikin aikana. Myöhemmin roomalaiset ottivat jo omaksumansa kreikkalais-foinikialaisen laivatyypin rinnalle #liburnan, joka oli siis kopioitu liburneilta. Roomalaisten liburnat rakennettiin toki jo "moderniin" tapaan. Liburnit ja picenit olivat kiinnittäneet peräsimen jo nykyiselle paikalleen, mutta tätä tapaa eivät muut omaksuneet.
Soutaminen keksittiin viimeistään pronssikauden alussa. Sitä ennen melottiin.
Purje tuli Itämerelle viimeistään Hadrianuksen lähettäessä Rooman Reinin-laivaston tutkimusretkelle "Reihin suusta kohti auringonnousua".