Sigfrid kirjoitti:Jos nyt ajattelen ääneen ja jätän sinun mielipiteesi kokonaan huomiotta, niin Baltian aluueelle aikanaan tulleet kantasuomalaiset kuuluivat ryhmään R1a. Muinaisgermaanin toi Suomeen I1 jo ennen IMS- ja SU-kielten alueelle saapumista. Ensimmäinen SU-kieli Suomen alueella oli kantasaame tms. saamen esimuoto. R1a:n Baltiaan tuoman IMS-kielen vaikutus vahvistui Baltiasta lähtien pohjoiseen, etelässä tuli vastaan vahva IE-kielialue, ja kielenvaihtajiksi tulivat sekä germaanista kieltä Lounais-Suomessa puhuneet että tuntematonta kieltä puhuneet N1c-mieskantaiset kansat, joiden asuinalue sijoittui pohjoisiin havumetsiin kattaen alueet Suomesta lähtien itään. Vahva sen täytyi olla juuri Suomessa. Kun Suomen alueelta ei saa muinais-dna:ta, niin kannattaisi etsiä Vienanmeren, Laatokan ja Äänisen ympäristöstä.
Todennäköisyys tälle mallille olisi korkein, jos muinais-dna ei anna uutta tietoa.
Kantasaamehan oli myös SU-kieli ts. uralilainen kieli. Toiko R1a myös sen Baltian alueelle ml. Suomi? (Vastaus: ei tuonut, ainakaan yksinään.) N1c- "mieskantaiset" kansat on muuten hassu ilmaus, äidithän ne kansoja(-kin) pystyssä pitävät, Venäjällä tosin lähinnä isoäidit.
Mitä ilmeisimmin (ts. minun mielestäni) N1c VL29-linjasto on baltti- ja germaanikontaktiensa pohjalta enemmän syyllinen siihen, että länsiurali muuntui osin imsuksi, Z1936-linjat edustavat taas enemmän merjalais-saamelaista länsiuraliin perustuvaa rinnakkaista jatkumoa. Kun merjalaisalue slaavilaistui, nämä murteet innovaatio- ja tukialueensa hävitessä marginalisoituivat ja lopulta hävisivät myös Suomen alueella, mitä tuki myös imsun puhujien germaanikontakteistaan saama epäsuora tuki. Imsun innovaatio- ja tukialue oli lopulta siis vahvempi ja voitti.
R1a saattoi edellisestä huolimatta olla mukana prosessissa koko ajan, I-linjat liittyivät Itämeren alueella myös tietysti mukaan.