Kinaporin kalifi kirjoitti:Pystynen kirjoitti:Kantasaamen *ë:n lienee täytynyt olla etisempi kuin viron õ:n. Kehitys *i >> a menee luonnollisimmin vokaaliavaruuden läpi "vinoon poikki" reittiä > ɪ > ə > ʌ >, kuin heti kokonaan takaistuen. Tunnetuissa lainasanoissakin *ë edustuu lähinnä e:nä tai i:nä (tyyppiesimerkkeinä *ëlē- → Elimäki, Ilomantsi).
Hyvä huomio ja siltä pohjalta löytyykin mahdollinen rinnakkaiskehitys vrt. mölö, esim Louhiveden nimipari Muolanki-Melamavuori, vrt. Kannaksen Muolaankylän Muolaa- ja Mölö-, näissä kaikissa ilmeisesti siis < *mëlë, vaikka tuo muola- kai pitäisi tulla johdoksesta a>o(o)>uo. Olisiko kehitys kuitenkin a>ë>uo? Loitimen Melavaara voisi myös olla *mëlë-nimi. Toimisikohan viereinen Öllöla muuten vastaavana parina vaikkapa Elimäelle?
"*ë edustuu lähinnä e:nä tai i:nä" näyttäisi siis vaativan myös ö-kehityksen rinnalleen. Jos esim. mala:n pohjalta kehitys on ollut merjalais-saamelaisessa kantakielessä a>o, niin viimeistään kantasaamelaismurteissa tms. myös >ë, josta vaihtelevasti tämän esimerkin pohjalta e tai ö? Varsinaissaamessa sitten jo >uo?
Lähtökohdaksi pitää ottaa tunnettujen kielten tunnetut äännekehitykset ja lainakorvaukset. Niiden ulkopuolelle jääville ilmiöille haetaan sitten uskottavinta mahdollista selitystä.
Esisaame > kantasaame --> suomi:
*a > *uo --> uo
*i, ü, *ê-i > *ë --> i, e
Mistään muutoksesta *a/*o > *ë ei ole kantasaamessa merkkejä, jos sellaista tarkoitit. Suomen ö:llä tiedetään korvatun saamen *ea, mutta toistaiseksi ei ole todisteita siitä, että *ë:kin olisi korvattu ö:llä; pidetään kuitenkin foneettisista ja fonologisista syistä sellainen vaihtoehto auki, jos vaikka vakuuttavia esimerkkejä löytyisi suomen saamelaisista lainasanoista.
Paikannimielementit tarvitsevat tuekseen lainasanoja todistamaan samasta ilmiöstä, koska nimielementtien merkitys on aina epävarmempi ja sama nimielementti on mahdollista perustella monesta erimerkityksisestä sanasta.