Jaska kirjoitti:Jos pysyvästi liehutte siellä keksieuroopassa (Cookie Europe), voisi olla aika modernisoida nimenne muotoon Putkonegger.
Putkonegger on mainio! Parempi vielä kuin Putkontal (Putkinotko). Täältä on kotoisin toinenkin -egger (johon varmaankin viittasit!), jonka saksa kuulostaa yhtä hullunkuriselta kuin omani, tosin -eggerin saksa on rapistunut ja siinä on ämeriikkalainen korostus. Oma saksani taasen on aina ollut rappiolla.
Jaska kirjoitti:Mutta tunnustetaan nyt, että olet onnistunut peittämään sukupuolen lisäksi myös ikäsi: luulin sinua nuoreksi äidiksi (tai ainakin nuorten kersain äipäksi)!
Vanha naaras Putkonegger Cookie Europesta kiittää ja kehrää! :3
Jaska kirjoitti:Mitä seuraavaksi? Kerrot että suomi on vasta kolmas kielesi...?
No tavallaan. Ensin Tyrvään murre (äidin kieli), sitten Lounais-rannikon murre (ympäristön kieli), sitten koulussa suomi. Suomi jäi kaikkein heikoimmaksi...
Seuraava paljastus:
TITTELEIST
Mää viiletän ussemman kerran viikos tual puron varres sauvojen kans. Siäl tule sillon tällön tutui vanhemppi miäshenkilöi vastaha ja ne tervehti muu: ne pyssä, nosta hattuas iha hiuka, väänttä ittiäs pikkuriikkisen lantiost ast etukumaraha ja sano Jumalan tervehdys, armoline frouv!. Et see tuntu sit hianolt. Armoline frouv! Nee o opetettu koton sillal tervehtimä naist. Sit kon istu lääkärin vastaanotol, kuule ai kaiuttimest, kon seuraava potilast pyydetän tuleman tohtorin tyä: olkka hyvä, herra/frouva tohtor/diplominsinöör/maister/hoviraati ja nii edelles.
Tääl on titteli ihan kauhia tärkkiöi. Me olttin kerran Keski-Aasialaisen kans naapuris kaffel ja juttu men etunimihi. Mää sanosin, et mun toine nimi on se, ja Keski-aasialainen sanos, et hänel o vaa yks nimi, se, heil kon pruukata sillal. Naapurin emänt sanos, et hänelläki on kaks etunimi, se ja se, mut miähelläns mene ain sormi suuhun, ko se on jossain virastos ja joutuu täyttämän lomakkeen. Se kysyy ain, et tartteek ne etunime ol oikkias järjestykses. Sil niit o viis! Keski-aasialainen möläyt, et oleksää joku aateline vai? Ol se! Naapur näyt meil sinetin, jonk sen saksalainen faarin isä ol saanu keisari Pransi Joosepilt, kon se aateloi tämän kyseisen esi-isän. Se sinet ol suur ko pannunalunen ja se ol hianos nahkases pömpelis. Siin pömpelis ol viäl rullal hianost käsin tekstattu ja färitetty asiakirja, misä Pransi Jooseppi puhuttel ittiäs monikos, et me keisari ja sit tul kauhia määrä eri tittelei, Unkarin kuningas ja vaik mitä, Pransi Jooseppi, annamme täl herral jalosukusen aatelisarvon. Sit siihe ol viäl piirret uudel aatelisel oma vaakuna. See faarin isä oli ollu erittäin varakas miäs ja sen taki se tek myähemmin tosi hyvä naimakaupakki, vaik sil oliki lopult vaa se kaikest matalamp aatelisarvo. Sen emänt ol kreivin tytär eli comtesse ja sen anop ol italialainen prinsessa. Tämä samanen faarin äitmuar ol muute neljäkymment vuat miästäs nuaremp ja siihe ol yks täkäläinen kuuluisa runoilija pihkaantunnu. Naapuri on kehystyttäny ne rakkauskirjeet ja pistän seinäl roikkuman. Sit mää käsitin, et kui kahvilas voi herkutel niitte nimisel kakul. Yks näist naapurin esiäitmuareist, olik se sit se unkarilainen kreivitär, ol pruukannu istu yhdes kahvilas joka päev vuaskymmenien aja ja se söi joka kert tätä nimeomast kakku, ja kondiittor päät lopult antta kakul sen nimen.
Kafftepöydäs ol lisäks oikken kaunis vesikannu, misä ol kraanavet ja sen kannun pohjal ol tavattoman nätei färikkäi kivei, semmossi kon kuulemma elävoittää sitä kuallut kraanavet. Mää join sitä jalosukusen elävöitetty kraanavet klasikaupal, iha vaan sen taki, kon muu kiahto ne kive siäl kannus. Tee voit jo arvat, kui siin sit kävei. Mun ol pakko hypät vähä väli huussis. Joka kerran ko mää nousin pöydän viärest, naapurin isänt poukkas pystyhy ja kumars vähä. See ol sillal koton kasvatettu, et ko nainen lähtee huaneest, täyty noust ja kumartta. Istu saa vast sit, ko naine o jo poistun näkyvilt. Ei mun huusireissujan ol koskan ennen näi kunnioitettu!