Jaska kirjoitti:aikalainen kirjoitti: --- Tiedehenkilöitä on monesti syytäkin arvioida rankasti. Erityisesti muinaisselityksissä, joissa hyvin vähien vihjeiden varaan rakennetaan pitkälle meneviä hypoteesejä, tiedehenkilöt voivat helposti ajautua hyvin epäuskottaviin ja jopa virheellisiin selityksiin.
Ongelmaa pahentaa se, että kun tieteilijöiden muinaisselityksissä ne tieteeseen pohjautuvat vihjeet ovat laadukkaita, niin lukijoille tulee helposti kuvitelma, että sama laatutaso koskee myös niiden päälle kyhättyjä muinaisselityksiä. Siksi on hyvä, jos joku jaksaa välillä katsoa tarkemmin, mikä osa tarinasta on tukevaa perusfaktaa ja mikä osa on lahoa rakennelmaa.
Kyky arvioida puolueettomasti argumentteja vaatii kuitenkin suuret pohjatiedot - pääsääntöisesti tieteilijällä se kyky on siksi korkeampi kuin maallikolla. Maallikot kovin usein rakastuvat omiin näkemyksiinsä, eivätkä vaivaudu tutustumaan aiheeseen niin syvällisesti, että pystyisivät näkemään niiden puutteellisuuden verrattuna tieteilijöiden esittämiin tulkintoihin ja selityksiin. Heiltä puuttuu usein kokonaiskuva, kun taas tieteilijät lähestyvät kysymystä opittuaan ensin kaiken olennaisen jo olemassaolevasta tietämyksestä. Vasta sitten he haastavat vallitsevan näkemyksen, jos syitä ilmenee, ja siksi tieteilijän haaste on niin usein paljon uskottavampi ja lopputuloksena kestävämpi kuin maallikon haaste.
Jos muinaisselityksissä ollaan hyvin lähellä jonkin tieteenalan ydintä, niin silloin tutkijan ammattiosaamisesta ja sen tuomasta näkemyksestä on suuri etu, kuten kirjoitit. Jos ollaan kauempana, hyöty on vähäisempi.
Silloin, kun tiede tuo selkeitä faktoja, ja niiden päälle rakennetaan tieteen ulkopuolelle laajeneva muinaiselitys, niin asiaan perehtynyt maallikko alkaa olla tutkijan kanssa tasoissa, sillä kumpikaan ei ole ammattialueellaan. Tällöin korostuu enemmänkin kyky luoda sellaisia muinaisselityksiä, joissa palaset ovat nätisti kohdallaan. Eli selityksiä, joissa analogiat reaalimaailmaan ovat sopusoinnussa ja loogiset ristiriidat ovat poissa. Siinä lajissa sekä tutkijoissa että maallikoissa on taitavia ja taitamattomia.
Esimerkkejä: Taitava historiantutkija rakentaa historiallisten faktojen päälle epäuskottavan muinaisselityksen Pähkinäsaaren rajan sijainnista. Taitava ääntämyksen tutkija rakentaa faktojensa päälle epäuskottavan muinaisselityksen Euroopan kielten kehittymisestä. Taitava kielitieteilijä kirjoittaa Paikannimikirjaan epäuskottavia muinaisselityksiä paikannimien taustoista. Näitä riittää.