Jaska kirjoitti:2. Seima-Turbino-tyyppisessä kulttuurienvälisessä verkostossa lähinnä liikkuivat miehet (tättärää: N1c vs. "läntiset" äitilinjat?); lähinnä liikkuivat satunnaisesti/eestaas; lähinnä liikkuivat eli olivat mobiileja eivätkä välttämättä asettuneet aloilleen. Ei syntynyt "kielten rintamataistelua", vaan heti alussa itse kauppamiehet olivat kaksikielitaitoisia; sitten kun heille opportunistisesti tukkualennusten toivossa varmaankin tarjottiin vaimoja joka "pitäjässä", paikallisten väestöjen keskuuteen syntyi kaksiäidinkielinen sukupolvi (ja isälinjojen pullonkaula?).
Kauppiaat ovat varmasti opportunisteja, ja asiakkaan kielen hallinta on kilpailuetu jota ei hylätä.
Eskimoiden tavoista tiedetään, ja sitä kautta tunnetaan ilmiö, että pienet eristyneet (arktiset) väestöt saattavat suosia naisten irtosuhteita kaukaa tulleiden miesten kanssa. Taustalla on sisäsiittoisuuden pelko. Näin syntyneille lapsille oli oma sosiaalinen status, ja poissaolevilla isillä oli oikeuksia ja velvollisuuksia näitä kohtaan. Siksi oletan että säännöllisesti paikkakunnalla vierailevalla pronssinvalaja-kauppiaalla oli usein jälkeläisiä.
Kaksikielisiä nämä lapset eivät olleet, ja tuskin myös toisessakaan tapauksessa: Kauppias, joka pääsi paikallisen vaikuttajan vävyksi, sai huomattavan edun kilpailijoihin nähden, ja saattoi paikallisen perheensä avulla ylläpitää kauppatukikohtaa koko vuoden.
Muinaisina aikoina kaukokauppiaat liikkuivat vain 1. purjehduskaudella, 2. hyvällä hankikelillä.
Pohjoiseurooppalainen tapakulttuuri tunsi avoimet markkinapaikat ja markkina-ajat, mutta yhteisöjen ollessa aina aseistettuja ja kyräillessä toisiaan ja vieraita, vieraan ei sopinut tulla väärään aikaan ja väärää tietä.
Niinpä paikallisen suurtalonpojan kotivävynä kauppias oli läsnä silloin kun kilpailijat eivät. Kolmas etu.
Oletan, että seimaturbot ja myös abashevot pitivät myös omia kiinteitä asutuksia joillain (harvoilla) paikoilla. Tätä osoittaa #kalmistojen olemassaolo. Näissä kylissä puhuttiin seimaturboa tai abashevoa.
Jaska kirjoitti:Pronssikauppiaiden kieli oli varmaankin kilpailukykyinen kahdesta syystä, huolimatta siitä, ettei varsinaisia senkielisiä kyliä syntynytkään:
Kalmistoista päätellen niitä oli.
Jaska kirjoitti:- se oli yleiskieli, jolla pärjäsi koko laajalla vaihdantaverkoston alueella Itämereltä Länsi-Siperiaan.
Älä unohda Keski-Ruotsia ja Pohjois-Norjaa. Sinnekin ulottui tämä esineistö.
#Yleiskieli oli tod.näk. jokin Pohjois-Euraasian lingua franca, jossa oli aineksia paikallisista kielistä. Veikkaan että nämä Rahkosen hydronyymit, joista kiinnostavimmat liittyvät vesiliikenteelle tärkeisiin maastotyyppeihin, ovat yleiskielen sanoja.
Kauppaverkosto syntyy tuottajan ja ostajan välille, tai keskus--periferia.
Jo pronssikaudella oli urbaanikulttuurit etelässä, ja niillä oli ostovoimaa riittävästi. Tiedetään kuinka kaukaa muista ilmansuunnista niihin kulki tavaraa, ja Itämeri ja Ural ovat siis toimintasäteen sisällä. Tämä tilanne loi välittäjiä, keskuksia mm. Volgalle ja Itämerelle.
Abashevo- ja Seimaturbo-kalmistot ovat muistaakseni melko suppealla alueella "Volgan mutkassa", -muistelen, en tarkista. Voi olla, että tälle alueelle pyrittiin saamaan jalansijaa, koska raha ja tavara kulki sitä kautta.
"Raha"? Siitä tuli mieleen kaurikotilot l. rahakotilot, joilla oli näkyvä osa arkeologisessa ja folkloristisessa aineistossa Volgan-suomalaisilla. Ne tulivat Malediineilta, jossa kotiloita osattiin kasvattaa. Rahakotiloiden kauppareitti Intianvaltamereltä mordvalaisille etc. tunnetaan yksityiskohtaisesti.
Vienanmerellä tuotettiin muuten suolaa suuria määriä historiallisella ajalla, ja rautaa valmistettiin Äänisellä. Kuinka vanhaa tämä teollisuus on, on nyt muista.
Jaska kirjoitti:- se mahdollisti lapsille opportunistisen pyrkyryyden: kukapa vanha kylänpäällikkö ei haluaisi tyttärensä lasta korkeaan asemaan mahtavan pronssimafian hierarkiassa?
Tai toisinpäin, kuten jo kerroin.
Jaska kirjoitti:Geenien osalta odottaisikin tällaisen ilmiön kohdalla miesvoittoista levittäytymistä ja autosomaalista sulautumista kunkin alueen paikalliseen porukkaan. Seima-Turbino-ilmiö näyttää siksi sopivimmalta tilaisuudelta vastaamaan N1c-isälinjan (eräiden alahaploryhmien?) leviämistä länteen.
Uskottavaa.
Jaska kirjoitti:Kielen osalta uralilainen ekspansio selittyisi nätisti alkaneeksi tämän ilmiön aikaan: osuvuus ajan, paikan ja suunnan osalta on paras mahdollinen. Tietenkään ei pidä olettaa, että kielet olisivat pompanneet saman tien ja kerralla päätepisteisiinsä (esim. Suomeen).
Suomi oli väliasema, -ja yleiskielihän oli samantien koko verkoston alueella.
Samat kauppiaat kulkivat Volgalta Ruijaan: Jokainen välikäsi puolittaa katteen.
Jaska kirjoitti: Kokonaisten alueiden kielenvaihto lienee ollut sitä todennäköisempi, mitä lähempänä uralin varsinaisen ydinkulttuurin aluetta on sijaittu; kauempana tulokaskieli lienee hiipunut pois pronssikauppiaiden jälkeläisiltäkin muutamassa sukupolvessa.
Kielenvaihto tapahtuu 1. yleiskielen ensin ilmaantuessa kaukokauppiaiden ja paikallisten kontaktissa.
2. Yleiskielen asema vahvistuu koko verkoston alueella.
3. Erikieliset paikallisyhteisöt alkavat käyttää keskinäisessä kontaktissaan yleiskieltä. Kylien välinen kieli.
4. Uusiin asutuskeskuksiin muuttaa erikielisiä: Yleiskieli tulee käyttöön kylissä, perheiden väliseen kommunikaatioon.
5. Seka-avioliitoissa yk tulee perheen sisälle.
6. Uudet sukupolvet kasvavat yleiskielen puhujiksi.
Jaska kirjoitti:Ehkä Seima-Turbino-ilmiö levitti kantauralia vasta länsi- ja itämurteiden syntysijoille,...
Seimaturbot eivät olleet ainoita kauppateiden liikkujia, ja on loogista että kauppaverkostossa dominoivaa kieltä käytettiin kauppiaiden ja paikallisten kontakteissa koko verkoston laajuudelta. On eri asia, missä se pääsi asettumaan paikalliseksi kieleksi. Se ei ole etäisyyden funktio.
Edellä viittasin siihen, että kauppaverkoston yleiskielenä käyttämä sekakieli asettuu helpointen paikallisyhteisön kieleksi, jos siinä puhutaan jo valmiiksi vähintään kahta kieltä.
Pohdittaessa, onko jokin saame-editio voinut asettua Pohjois-Skandinaviassa paikallisten kielten tilalle, ja mitkä tekijät olisivat voineet suosia po. kehitystä, huomataan "keramiikaton Skandinavia"-ilmiö.
Keramiikan leviämisen miltei pysähtyminen Skandinaviassa 4000 BC jälkeen -lukuunottamatta eteläistä Ruotsia, kertoo jostakin hyvin vahvasta identiteetti- ja kulttuurirajasta. Kun tämä raja murtui tekstiilikeramiikan ja Lovozeron tullessa, edellisen Volgalta, jälkimmäisen BOO-ilmiöstä, kyseessä oli Skandinavian merkittävin mullistus jälkeen Komsan tulon.
Venäjäksi nyttemmin nimetyn alueen vesireitit ovat olleet vilkkaassa kaupallisessa käytössä ilmeisesti koko sen ajan, kuin asutusta on siellä ollut. Maanviljely ja metallurgia varmaan lisäsivät kaupanvolyymia, ja toivat uusia toimijoita: Länsi-Siperian ja Itä-Euroopan verkostot yhdistyivät.
Kun Svidryn kulttuurista tullut asutus kattoi koko alueen Pohjanlahdelta Uralille, kauppaverkosto pärjäsi "svidryn kielellä". Verkosto ulottui kuitenkin muihinkin kulttuureihin, tai kosketti niitä: Balkanin ja Kaukasian maanviljelyskulttuurit, Kelteminar eteläisen Uralin ja Aralin välissä, ja Länsi-Siperia.
Esivaltiollisen ajan kaupankäynnin tapakulttuuria pitänee vähän valottaa:
Kauppiaiden liikkuminen kaikkina aikoina oli yhteinen etu. Ettei heitä häiritty, se yritettiin turvata mm. "rantaoikeus"-säännöllä:
Tunnetulla kauppareitillä liikkuvaa ei saanut häiritä, mutta jos hän rantautuu väärään paikkaan, häntä voi kohdella vihollisena. On tieto erään skandinaavikuninkaan ja Englannin kunkun sopimuksesta, jossa jälkimmäistä pykälää lievennettiin, -herrojen hallitsemilla mailla.
Tapaoikeus turvasi kauppiaiden tulon ostamaan ja myymään, mutta vain tunnetuilla markkinapaikoilla, joilla vallitsi #markkinarauha. Purjehduskauden t. suotuisan vuodenajan päättyessä markkinat loppuivat ja vieraat poistuivat. Jos joku halusi käydä kauppaa koko vuoden, paras tapa oli avioitua paikalliseen sukuun, mielellään vaikutusvaltaiseen.
Kun tätä tapaa harjoitettiin tuhansia vuosia, paikallisten mahtisukujen geenikartat ovat voineet olla "samaa maata kuin maalarin housut".
#Talousmaantiede ja kaupallisten verkostojen dynamiikka ovat keskeisiä: Geenit ja kielet seuraa tavaravirtoja.
Tuolla jo kysyttiin suolakaupasta: Vienanmeren suolakeittämöt ovat aloittaneet aikaisintaan rautakauden alussa.