Jaska kirjoitti:Florian Geyer kirjoitti:Jaska kirjoitti:Kuitenkin peltoviljely on vaatinut katovuosien varalta täydentäviä elinkeinoja. Jopa Lounais-Suomessa mukana olivat pitkään rinnalla tietysti karjanhoito, mutta myös metsästys ja kalastus.
Peltoviljely sitoo paikalleen, pakottaa luopumaan vuotuiskierrosta. Tämä -asumistavan muutos- jakaa etniteetit liikkuvaan ja paikallaan-asuvaan osaan: Lappi kontra lanta.
Ei peltoviljelykään "pakota" luopumaan vuotuiskierrosta. Kesäkaudella, kun vilja kasvaa itsestään, ja talvikaudella, kun pellot ovat omillaan, ehtii kiertää kaukaisten erämaidensa ansapolut ja osallistua kalan ja riistan joukkopyyntiin. Esimerkiksi hämäläisten erämaat sijaitsivat satojen kilometrien päässä Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa.
Suonikylän siidan l.
Suonjelin vuotuiskierto on hyvin dokumentoitu, sillä tutkijat ovat haastatelleet vuotuiskiertäjiä, ja vuosittaisen
#siitakokouksen puheenjohtajana toimi
#talvikylissä 1919-1938
Petsamon piirin nimismies, joten arkaaisen itsehallinnon asiakirjat olivat myös Suomen valtion dokumentteja.
Vuotuiskierto-elämä meni jotenkin näin :
Lapinkylä hajaantuu pyyntikauden (kesä) alussa perhekunnittain omille metsästyskeräily-alueilleen.
Siitakokouksessa on jaettu kohteet, kalastusjärvet, yms. missä tiedettiin olevan jotain otettavaa, perhekunnille. Jako tarkistetaan periaatteessa joka siitakokouksessa, perheiden tarpeiden ja luontokohteiden arvioitujen tuottojen mukaan.
Kun perhekunnat, jotka eivät välttämättä olleet sukua keskenään, saapuvat syksyllä talvikylän paikalle (#kenttä, lapinkenttä), pidetään siitakokous. Se kokoontuu kun kaikki ovat saapuneet.
Lapinkylän siitakokous on arkaaisen hallinnoimisen esimerkki, -periaatteessa samaa on tehty kaikkialla. Päätökset ovat demokraattisia, sillä täytäntöönpano apparaatti ovat ne samat ihmiset, jotka istuvat kokouksessa.
Siitakokous korvasi siis tuomioistuimen ja hallinnon, ja aiemmin toteutti yhteiset uskonnolliset menot.
Siitakokous hallitsi yhteisen kassan käyttöä: Siitä maksettiin aiemmin #lapinvero aina sille (lantalaisten) #valtiolle, jolle satuttiin olemaan verovelvollisia (aina yhdelle: Ruotsi, Norja tai Venäjä). Mauno Ladonlukko tai joku muu isokenkäinen Tukholmasta valtuutti joskus muinoin suomalaiset lapinkauppiaat, joilla oli ennen ruotsinvaltaa ollut jonkinlainen patronaattisuhde saamelaisiin, keräämään Svean valtakunnan verot Norbottenissa ja Lapissa. Siidan yhteiskassa maksoi po. verot.
Lapinkylän jäsenet maksoivat yhteiskassaan kokouksen päättämät maksut.
Riistaeläimet olivat joko verottomia tai verollisia. Arvoeläimen pyytänyt maksoi siitä sovitun osuuden kassaan.
Kassa maksoi yhteisen päätöksen mukaan muitakin asioita.
Siitakokous myös määräsi riistanpyynnille rajoituksia, jos jonkin eläimen havaittiin vähenneen.
Siitakokous oli siis Suonjelissa koolla vain kerran vuodessa, joten nimismies saattoi olla paikalla.
Svean kuninkaan valtuuttamat "birkarlit" ja myöhemmin verovoudit siis kävivät hakemassa lapinkylän keräämän potin, ja samalla hyötyivät kauppamonopolistaan, joka perustui sekä kuninkaalliseen privilegioon että lapinkyläläisten mahdolliseen velkaantumiseen birkkarlille.
Oletan, en tiiä, että etelän #hämäläisillä oli myös patronaattisuhde eteläisen Suomen saamelaisiin, jotka käyttivät Hämeen erämaita, ja maksoivat niistä veroa hämäläisille. Saattaa olla että käytäntö, jonka Svean kuninkaallinen hallinto löysi Lapista ja adoptoi omaan käyttöönsä, oli kehittynyt Etelä-Suomessa.
Etelä-Suomen #lappalaiset, so. erämaassa (syrjässä = lappeella) asuvat eivät ehkä olleet eri etniteettiä kuin hämäläiset, mutta kuitenkin oma yhteiskunnallinen kastinsa.
Tää ei ollut vastausta Jaskalle, vaan taustoitusta.
Lapinkylä siis "kiersi" erämaita etupäässä kesällä. Talvella asuttiin yhteiskylässä, josta käsin käytiin hiihtokelillä hakemassa kukin omia varastojaan perhekohtaisella pyyntialueella olevista eräaitoista.
Eräät kohteet, kuten lohipadot, ja kollektiivisesti toteutetut toimet poikkesivat em. kuvasta.
Minun käsitykseni on, että pääsääntöisesti viljelemään ryhtynyt saaamelaisperhe erosi lapinkylän velvollisuuksista, jäi asumaan paikalleen, ja suomalaistui hyvinkin nopeasti. Ruotsin aikaan verottaja rekisteröi muutoksen siirtämällä henkilön yhteiskassa-verotuksesta henkilö(talo)-kohtaiseen verotukseen.
#Lapinvero-luettelot ovat säilyneet, ja niihin on kirjattu ne (perheenpäät?) jotka maksoivat verot kruunulle lapinkylän kassan kautta.
Jaska kirjoitti:Ei se ero ole niin iso: metsästäjillä, poronhoitajilla ja maanviljelijöillä oli kaikilla se yksi kiinteämpi keskusasumuksensa, silti ne kaikki vielä rautakaudella viettivät osan vuodesta ihan muualla. Osa perheestä (naiset) varmaan olivat enemmän keskuskodissaan, miehet taas hoitivat kaukotyöt (paimentamisen, metsästyksen, kalastuksen).
Tästä olen eri mieltä: Lapinkyläläisten talot tai kodanpohjat sijaitsivat lapinkentillä, so. talvikylissä. Viljelijöiden siellä missä saattoi viljellä. Pyyntikauden ajan Suonjelin keskuskylä oli tyhjillään.
Pyyntikausi: Kukin perhe omalla erämaa-lohkollaan.
Jaska kirjoitti:Florian Geyer kirjoitti:Jaska kirjoitti:Myöhempi Kemin Lappi käsitti suunnilleen juuri Ylä-Suomen, poislukien Kainuu ja sen eteläpuoliset alueet, jotka olivat jo (ainakin valtaenemmistöltään) suomalaistuneet 1600-luvulle tultaessa, sekä aivan Länsi-Lapissa sen kaistaleen, joka kuului Tornion Lappiin.
Voimme hahmottaa sen mekanismin, joka toi Djakovossa tai Volosovossa puhutun "suomen" pikavauhtia pohjoiseen: Elinkeinon vaihtuminen. Mikä tekijä sai Pohjoiskalotin mk-väen ottamaan uuden kielen?
Hyvä kysymys! Seuraava kysymys?
Jos elinkeino ei vaihdu, emme voi olettaa länsiuralinkielisen pop-musiikin levinneen Pohjoiskalottiin c-kasetteina ja nuorison oppineen siitä uusia sanoja. Jotain muuta siellä on tapahtunut?
En oikein näe ainakaan kovin vahvaa syytä pohjoisen Fennoskandian mk-väelle edes omaksua keramiikkaa juuri pronssikauden alussa, kun kieltäytyivät siitä 4000 BC alkaen johdonmukaisesti. -Mihin siihenkään en tiedä syytä.
Verrokkina eräs uskonsuunta, pohjoosessa, kieltää nykyaikanakin TV:n katselun. Voisko tällä olla ennakkotapauksia menneisyydessä?
Vielä vaihtoehtoa omaan edelliseen näkemykseeni:
Mk-elinkeinoa elävät porukat ovat mm. kampakeraamisella kaudella ilmeisesti pitäneet myös ympärivuotisia kyliä. Tämä on mahdollista vain erityisen luonnonresurssin äärellä. Kas, jokivarsi- ja merenranta-kyliä on havaittu, Ruotsissa jopa "kivikauden kaupunki" (heidän käyttämänsää terminologiaa).
Itse olen ollut löytämässä rannansiirtymästä päätellen kampakeraamista asutusta, joka sijaitsi kahden vesistön välissä: Hiekkaisen saaren suojanpuolella oli ollut (nyt savinen pelto) matala ruohikkoinen merenlahti, joka arvioni mukaan mahdollisti
#liistekatiskoilla kalastamisen.
Liistekatiska on suuritöinen laite, joka on pysyvästi paikallaan.
Suomenlahden oloissa se tuottaa sisäsaaaristossa hyvin keväällä ja syksyllä, mutta vesien lämmettyä huonosti tai ei ollenkaan.
Merkkejä liistekatiskoista ja -padoista on Suomen alueelta, ja idea tunnettiin nykyaikaan asti.
Pysyvä kalanpyydys tukee pysyvää asutusta myös pyyntikaudella, -muut resurssit ovat enemmän tai vähemmän sesonkiluontoisia.
Mikäli edellä olettamani pitää paikkansa, pysyviä mk-kyliä on ollut, -ja niissä on voitu kokeilla ainakin pienimuotoista viljelyä mk-elämäntavan puitteissa.