jussipussi kirjoitti:Jaska kirjoitti:Kyllä sen pitäisi, koska kaikissa näissä murteissa on samat äänteet eli sama suodatin, jonka läpi saamen sana lainataan. Konsonantistossa on eroja, esim karjalassa c (ts).
Kiitti.
Toki on mahdollista, että eri murteisiin lainataan sana erinäköisenä ihan sattumalta. Vieraita sanoja lainattaessa sanahahmon assosioiminen johonkin tuttuun sanaan helpottaa sen muistamista, mutta vääristää äännekorvausta.
Silloin kun murresana vastaa kyseisen alueen saamelaismurteen äännehistoriallisesti ennustettua äänneasua, ei ole tarvetta etsiä sen kauempaa selitystä. Sitten jos tämä ehto ei toteudu, pitää selitystä hakea muualta.
Yksi mahdollinen vokaaliesimerkki tuli mieleeni: savo-karjalassahan on oa-diftongi kuten saamessakin. Joissain paikannimissä tiedetään suomalaisten korvanneen saamen *oa:n suomen uo:lla, koska läntisemmissä murteissa ei oa-diftongia ollut. Savo-karjalaisella alueella olettaisi, että saamen *oa olisi korvattu oa:lla. (Kunhan laina on myöhäisempi kuin savolaismurteen leviäminen laajoille alueille, eli alle 500 vuotta vanha.)
Yksöisvokaaleja suomen murteissa riittää jopa enemmän kuin saamessa, joten ne eivät vääristä lainautumisen äännekorvausta. Vain vanhakantaisen saamen *ë on tuottanut ongelmia. Sen korvaaminen i:llä tai e:llä näyttää kuitenkin olevan sattumanvaraista eikä valinta seuraa murrealueita.
Saamen affrikaatta on voitu karjalan kielessä korvata affrikaatalla: *ćiekćë --> čiekso ~ čieksa, kun taas suomen kielessä etuvokaalisessa ympäristössä k:lla: kiekki. Sanan sisällä S *ć on korvattu aiemmin etelämpänä esim. t(t):llä, myöhemmin Lapissa jo ts:llä (autti, autsi, äytsi < S *āvćē).