Pystynen kirjoitti:kontekstia
Meinasin taivuttaa epäharmonisesti "kontekstiä". Tässä tämä olisi sikäli kyllä loogista että kyseessä todellakin on johdos kon+teksti (jälkimmäinenhän taipuu normaalisti etuvokaalisena), ja Google löytääkin monia esimerkkejä tälläisestä taivutuksesta.
Mutta onko kyse nimenomaan sanan uudelleentulkinnasta? Olen havainnut itseltäni samaa taipumusta sellaistenkin lopputavuiltaan etuvokaalisten sivistyssanojen kohdalla, jotka eivät palaudu yhdyssanaan/etuliitteeseen. Tyyliin "affektiivistä", "fluoresenssillä". (Näillekin nimenomaisille asuille ihan muutama Google-osuma löytyy vaikka en niitä mitenkään sitä silmällä pitäen valinnutkaan.) Eli onko suomen vokaalisointu pikemmin joillain puhujilla kehittymässä suuntaan, jossa /e/ ja/tai /i/ jälkitavuissa eivät olekaan täysin neutraaleja (ehkä vain painottomina)? Meillähän on joka tapauksessa jo koko joukko epäharmonisia lainasanoja tyyliin "hyasintti", "visionääri", "amatööri" joissa päätteiden asua ei voikaan päätellä ensimmäisestä e:stä/i:stä poikkeavasta vokaalista. (Edelleen löytyy Googlella horjuntaa: suhde "hyasinttejä" vs. "hyasintteja" on jopa enemmän kuin 1:6! Osa voi tosin pohjata äänneasuun /hyäsintti/, jolle toki myös löytyy aukikirjoitettuja esimerkkejä.)
Tälläisistä sanoista seuraa tietysti myös vokaalisoinnun aktiivisen käytön kapenemista. Vaikka esim. "analyysi", "metyyli" taipuvat etuvokaalisina, omaperäisaineksisetkin johdokset päätyvät normaalisti takavokaalisiksi: "analyytikko", "metyloida" lienee vaikutusta yhtäältä lainajohtimista, toisaalta useiden johtimien oletusarvoisesta takavokaalisuudesta e/i-sanoissa.