Nykysuomen ilmiöitä

Kielitiede tutkii menneisyyttä kielten kautta.

Nykysuomen ilmiöitä

ViestiKirjoittaja Pystynen » 16 Huhti 2012 20:49

Sivuhuomiona muualta. Tänne sopii laittaa muitakin havaintoja

Pystynen kirjoitti:kontekstia

Meinasin taivuttaa epäharmonisesti "kontekstiä". Tässä tämä olisi sikäli kyllä loogista että kyseessä todellakin on johdos kon+teksti (jälkimmäinenhän taipuu normaalisti etuvokaalisena), ja Google löytääkin monia esimerkkejä tälläisestä taivutuksesta.

Mutta onko kyse nimenomaan sanan uudelleentulkinnasta? Olen havainnut itseltäni samaa taipumusta sellaistenkin lopputavuiltaan etuvokaalisten sivistyssanojen kohdalla, jotka eivät palaudu yhdyssanaan/etuliitteeseen. Tyyliin "affektiivistä", "fluoresenssillä". (Näillekin nimenomaisille asuille ihan muutama Google-osuma löytyy vaikka en niitä mitenkään sitä silmällä pitäen valinnutkaan.) Eli onko suomen vokaalisointu pikemmin joillain puhujilla kehittymässä suuntaan, jossa /e/ ja/tai /i/ jälkitavuissa eivät olekaan täysin neutraaleja (ehkä vain painottomina)? Meillähän on joka tapauksessa jo koko joukko epäharmonisia lainasanoja tyyliin "hyasintti", "visionääri", "amatööri" joissa päätteiden asua ei voikaan päätellä ensimmäisestä e:stä/i:stä poikkeavasta vokaalista. (Edelleen löytyy Googlella horjuntaa: suhde "hyasinttejä" vs. "hyasintteja" on jopa enemmän kuin 1:6! Osa voi tosin pohjata äänneasuun /hyäsintti/, jolle toki myös löytyy aukikirjoitettuja esimerkkejä.)

Tälläisistä sanoista seuraa tietysti myös vokaalisoinnun aktiivisen käytön kapenemista. Vaikka esim. "analyysi", "metyyli" taipuvat etuvokaalisina, omaperäisaineksisetkin johdokset päätyvät normaalisti takavokaalisiksi: "analyytikko", "metyloida" lienee vaikutusta yhtäältä lainajohtimista, toisaalta useiden johtimien oletusarvoisesta takavokaalisuudesta e/i-sanoissa.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Jaska » 21 Huhti 2012 06:42

Pystynen kirjoitti:Meinasin taivuttaa epäharmonisesti "kontekstiä".

Joo, tuttu ilmiö.
Luulen että suomen vokaalisointu on muutostilassa - lainasanojen tuomat haasteet voivat hyvin levitä omaperäiseenkin sanastoon. Muutamilla teinipissixillä ei ole esim. ä:tä enää lainkaan vokaalisysteemissään, vaan se on sulautunut a:han... :) Jos sointuvokaalit (ä, ö, y) katoavat, vokaalisointukin katoaa.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Kalevanserkku » 21 Huhti 2012 20:57

Jaska kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:Meinasin taivuttaa epäharmonisesti "kontekstiä".

Joo, tuttu ilmiö.
Luulen että suomen vokaalisointu on muutostilassa - lainasanojen tuomat haasteet voivat hyvin levitä omaperäiseenkin sanastoon. Muutamilla teinipissixillä ei ole esim. ä:tä enää lainkaan vokaalisysteemissään, vaan se on sulautunut a:han... :) Jos sointuvokaalit (ä, ö, y) katoavat, vokaalisointukin katoaa.


Toivottavasti ei. Olisi kiva jos voitaisiin pitää erillään kuu ja kyy, puu ja pyy, pelastua ja pelästyä. turma ja tyrmä. työ ja tuo. luo ja lyö jne.
Kalevanserkku
Kalevanserkku
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 406
Liittynyt: 22 Helmi 2011 12:31
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja aikalainen » 21 Huhti 2012 21:33

Ei nyt kuopata vokaalisointua ihan vielä.

Sanat konteksti, visionääri, analyysi jne. selittynevät sillä, että niitä käsitellään vaistomaisesti ikäänkuin yhdyssanoina: kon-teksti, visio-nääri, ana-lyysi, ama-tööri, fluo-renssi, affek-tiivi. Yhdyssanan eri osathan saavat olla eri systeemiä.

Taivutus "kon-teksti-ä" (ja muut vastaavat) selittyvät sillä, että neutraaleissa e-i-vokaalien sanoissa defaulttina on etuvokaalisuus (esim. peliä, tiellä, eikä, tekstiä, tiivistä, rensseleitä).

Hyasintti on hankala, eikä siinä auta yhdyssanaistaminenkaan, kun systeemiä pitää vaihtaa keskellä ensimmäistä tavua. Kielikorva ei ehdi toipua järkytyksestä, jolloin loppuosan vokaalisoinnut menevät taivutuksissa miten sattuu. Kielitoimisto saisikin suositella muotoa hajusintti. Samaa sarjaa on olympia, jota eivät osaa lausua muut kuin uutistenlukijat, ja hekin vasta peilin edessä harjoiteltuaan. Sanaa kun ei saa luontevasti pilkottua näennäiseksi yhdyssanaksi, sillä ensimmäisenä sanana olisi pelkkä lyhyt o-äänne, mikä ei kuulosta ollenkaan yhdyssanan osalta. Pitkän oon sanassa pilkonta onnistuisi jo paremmin, oo-lymp-piä.

Muistelen lukeneeni, että tällaisissa sanoissa yy olisi vähän sellainen takaisempi versio, mutta ei kuitenkaan uu, ja sellaiselta se kuulostaakin. Se olisi siis vokaalisoinnin tarpeista lähtenyt ihkauusi äänne. Sointukartalla se saattaisi ehkä lähennellä neutraalia, e:n ja i:n tasoa, eli u:n y:n välimuotoa.

Mutta miksi analyytikko eikä -kkö. Ilmeisesti siinäkin väännetään y:stä takaisempi tai neutraalimpi versio, joka ei enää kuulostakaan alun aahan verrattuna niin riitasointuiselta. Tällöin taivutuskin menee koko sanan kattavalla takasoinnulla.

Oma kielikorvani väittää muuten, että myös e:stä ja i:stä on ihan eri versiot taka- ja etuvokaalisissa sanoissa.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja aikalainen » 21 Huhti 2012 21:36

Jaska kirjoitti: Muutamilla teinipissixillä ei ole esim. ä:tä enää lainkaan vokaalisysteemissään, vaan se on sulautunut a:han... :) Jos sointuvokaalit (ä, ö, y) katoavat, vokaalisointukin katoaa.

Pissixet ovat hyvinkin saattaneet luopua ääkkösistä. Väitetään myös, että heillä ässät ovat muuttuneet uhieviki.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Pystynen » 25 Huhti 2012 18:19

Jaska kirjoitti:Muutamilla teinipissixillä ei ole esim. ä:tä enää lainkaan vokaalisysteemissään, vaan se on sulautunut a:han... :) Jos sointuvokaalit (ä, ö, y) katoavat, vokaalisointukin katoaa.


/ä/ vaikuttaisi tosiaan olevan noista se helpoiten kadotettavissa oleva. Vokaalisointukieliä joissa on vain /i e y ö u o a/ löytyy paljonkin; ersä, unkari, turkki, mongolia...

(Tosin kaikissa noissa *ä on sulautunut e:hen eikä a:han, joten jonkinlainen a-harmonia niissä edelleen pelaa.)

aikalainen kirjoitti:Ei nyt kuopata vokaalisointua ihan vielä.

Sanat konteksti, visionääri, analyysi jne. selittynevät sillä, että niitä käsitellään vaistomaisesti ikäänkuin yhdyssanoina: kon-teksti, visio-nääri, ana-lyysi, ama-tööri, fluo-renssi, affek-tiivi. Yhdyssanan eri osathan saavat olla eri systeemiä.

No toisaalta sanoja ei tulkita välttämättä merkitykseltään yhdyssanoiksi, joten kyse on siis pikemmin harmonian rajaamisesta ns. runojalkaan (onko tämä oikea käännös? Engl. foot group) eli painollisen tavun ja sen jälkeisten tavujen systeemiin. Tietysti lisätukena yleistykselle toimivat väkisinkin juuri näin toimivat "epäharmoniset" yhdyssanat.

aikalainen kirjoitti:Hyasintti on hankala, eikä siinä auta yhdyssanaistaminenkaan, kun systeemiä pitää vaihtaa keskellä ensimmäistä tavua. Kielikorva ei ehdi toipua järkytyksestä, jolloin loppuosan vokaalisoinnut menevät taivutuksissa miten sattuu. Kielitoimisto saisikin suositella muotoa hajusintti. Samaa sarjaa on olympia, jota eivät osaa lausua muut kuin uutistenlukijat, ja hekin vasta peilin edessä harjoiteltuaan.

Labiaalivokaalit näissä menevätkin helpommin sekaisin (samanlainen myös esim. pastöroitu hylamaito). Mutta entäs sana afäärit? a-ä minun kuulemani mukaan sujuu tuossa sanassa yleensä ihan hyvin.

aikalainen kirjoitti:Mutta miksi analyytikko eikä -kkö. Ilmeisesti siinäkin väännetään y:stä takaisempi tai neutraalimpi versio, joka ei enää kuulostakaan alun aahan verrattuna niin riitasointuiselta. Tällöin taivutuskin menee koko sanan kattavalla takasoinnulla.

Pysyn tässä kyllä selityksessä analogian kautta, edelleen tapausten kuten "metyloida" takia (jossa mitään takavokaalia ei ole syntipukiksi.) Eli takavokaali on johdinpäätteessä oletusarvo, etuvokaali saadaan vain jos sille on erityinen syy. (Vrt. vesi-kko, kehi-kko, esi-kko, pime-nto...) Ja siis koska sivistyssanoissa vokaaliharmonia ei välttämättä päde, ei /y/ ole siinä riittävä syy etuvokaaliselle johdinpäätteelle.

aikalainen kirjoitti:Oma kielikorvani väittää muuten, että myös e:stä ja i:stä on ihan eri versiot taka- ja etuvokaalisissa sanoissa.

Näin useimmilla onkin, mutta edelleen silti vain versioiksi (allofoneiksi) tajuttuna.

aikalainen kirjoitti:Väitetään myös, että [pissixillä] ässät ovat muuttuneet uhieviki.

Ai? Olen törmännyt lähinnä päinvastaiseen väitteeseen poikkeuksellisen terävistä ässistä. Suomen normi-/s/:hän on eurooppalaiseen korvaan aika suhusävyinen jo nyt, meillä kun ei ole tarvetta tehdä eroa [s]:n ja []:n välillä.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja aikalainen » 26 Huhti 2012 23:19

Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Ei nyt kuopata vokaalisointua ihan vielä.

Sanat konteksti, visionääri, analyysi jne. selittynevät sillä, että niitä käsitellään vaistomaisesti ikäänkuin yhdyssanoina: kon-teksti, visio-nääri, ana-lyysi, ama-tööri, fluo-renssi, affek-tiivi. Yhdyssanan eri osathan saavat olla eri systeemiä.

No toisaalta sanoja ei tulkita välttämättä merkitykseltään yhdyssanoiksi, joten kyse on siis pikemmin harmonian rajaamisesta ns. runojalkaan (onko tämä oikea käännös? Engl. foot group) eli painollisen tavun ja sen jälkeisten tavujen systeemiin. Tietysti lisätukena yleistykselle toimivat väkisinkin juuri näin toimivat "epäharmoniset" yhdyssanat.

Tarkoititkohan sitä suomen poljentoa, jossa paino on ekasta alkaen joka toisella tavulla. Sen testaamiseen tarvittaisiin sanoja, joissa soinnunvaihto tulee mieluiten heti ekan tavun jälkeen. Ainakin nämä paikannimet menevät vaivattomasti: öö-lanti, jyl-lanti ja yy-stad (alkukielessä yhdyssanoja, mutta ei mielestäni suomessa). Myös jäljempänä mainittu a-fääri sujuu helposti.

Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Hyasintti on hankala, eikä siinä auta yhdyssanaistaminenkaan, kun systeemiä pitää vaihtaa keskellä ensimmäistä tavua. Kielikorva ei ehdi toipua järkytyksestä, jolloin loppuosan vokaalisoinnut menevät taivutuksissa miten sattuu. Kielitoimisto saisikin suositella muotoa hajusintti. Samaa sarjaa on olympia, jota eivät osaa lausua muut kuin uutistenlukijat, ja hekin vasta peilin edessä harjoiteltuaan.

Labiaalivokaalit näissä menevätkin helpommin sekaisin (samanlainen myös esim. pastöroitu hylamaito). Mutta entäs sana afäärit? a-ä minun kuulemani mukaan sujuu tuossa sanassa yleensä ihan hyvin.

Pas-tö-rointi on tosiaan hankala, soinnun vaihtojakin on uralilaisen kiusaksi peräti kaksi. Hy-la menee mielestäni helposti, mutta monikossa taipusi varmasti hy-li-ä.

Ehkä näissä vokaalisoinnuttomuuksien sujumisessa on selityksenä sitäkin, että kun peruskoulusukupolvi on lukenut englannin ja ruotsin, niin niissä kielissä esiintyvistä riitasoinnuista useimmat on opittu lausumaan kohtuullisen vaivattomasti.

Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Mutta miksi analyytikko eikä -kkö. Ilmeisesti siinäkin väännetään y:stä takaisempi tai neutraalimpi versio, joka ei enää kuulostakaan alun aahan verrattuna niin riitasointuiselta. Tällöin taivutuskin menee koko sanan kattavalla takasoinnulla.

Pysyn tässä kyllä selityksessä analogian kautta, edelleen tapausten kuten "metyloida" takia (jossa mitään takavokaalia ei ole syntipukiksi.) Eli takavokaali on johdinpäätteessä oletusarvo, etuvokaali saadaan vain jos sille on erityinen syy. (Vrt. vesi-kko, kehi-kko, esi-kko, pime-nto...) Ja siis koska sivistyssanoissa vokaaliharmonia ei välttämättä päde, ei /y/ ole siinä riittävä syy etuvokaaliselle johdinpäätteelle.

Metylointi on harvinainen sana. Miksei se voisi metyyli - metyyliä - metylöidä. Onkohan sen vaan joku sivistysana-snobbailija vääntänyt keinotekoisesti "fiinimmäksi"? Johtimen osalta menisi luontevasti, kuten mete-löidä, rette-löidä, viitte-löidä.

Vierassanoja: Pende-löidä, rende-röidä, pikse-löidä ... toisaalta dele-goida. Muita sanoja: sihteeri-kkö, lepi-kkö, tie-stö, vesi-stö, mutta toisaalta rientää-riento, sietäminen-sieto. Kattava selitys tuntuisi vielä olevan kateissa.

Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Väitetään myös, että [pissixillä] ässät ovat muuttuneet uhieviki.

Ai? Olen törmännyt lähinnä päinvastaiseen väitteeseen poikkeuksellisen terävistä ässistä.

Jos ne on vaan niin teräväkielisiä.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Kalevanserkku » 27 Huhti 2012 12:03

aikalainen kirjoitti:Vierassanoja: Pende-löidä, rende-röidä, pikse-löidä ... toisaalta dele-goida. Muita sanoja: sihteeri-kkö, lepi-kkö, tie-stö, vesi-stö, mutta toisaalta rientää-riento, sietäminen-sieto. Kattava selitys tuntuisi vielä olevan kateissa.


Selityksessä kannattaisi ehkä ottaa huomioon eri murteet. Oman länsihämäläisen kielikorvani mukaan pitää sanoa lepikkö (kuten yllä) mutta U. Kekkosen pohjoissavolaista synnyinmökkiä on aina nimitetty Lepikoksi.

Olympian ääntämistä muistan koululaisena harkoitelleeni sitkeästi ja pitkään. Ehkä turhaan. Olisi pitänyt ottaa yhtä rennosti kuin yksi keskikoulun aikaisista äidinkielenopettajistani, joka äänsi sujuvasti pluskamperfekti, pieno (pro piano) ja olimpia. Tätä olimpia-ääntämystä on sittemmin suositellut ainakin fonetiikan professori Kalevi Wiik. Tekee mieli yhtyä Wiikiin tässä asiassa: eiväthän englantilaisetkaan yritä siihen sanaan y:tä ympätä, vaan lausuvat sujuvasti olimpik geimz. Eivätkähän ne teekkaritkaan pölyllä, ei kun siis polylla, juhlineet vaan polilla.
Kalevanserkku
Kalevanserkku
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 406
Liittynyt: 22 Helmi 2011 12:31
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja Pystynen » 27 Huhti 2012 14:15

aikalainen kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Ei nyt kuopata vokaalisointua ihan vielä.

Sanat konteksti, visionääri, analyysi jne. selittynevät sillä, että niitä käsitellään vaistomaisesti ikäänkuin yhdyssanoina: kon-teksti, visio-nääri, ana-lyysi, ama-tööri, fluo-renssi, affek-tiivi. Yhdyssanan eri osathan saavat olla eri systeemiä.

No toisaalta sanoja ei tulkita välttämättä merkitykseltään yhdyssanoiksi, joten kyse on siis pikemmin harmonian rajaamisesta ns. runojalkaan (onko tämä oikea käännös? Engl. foot group) eli painollisen tavun ja sen jälkeisten tavujen systeemiin. Tietysti lisätukena yleistykselle toimivat väkisinkin juuri näin toimivat "epäharmoniset" yhdyssanat.

Tarkoititkohan sitä suomen poljentoa, jossa paino on ekasta alkaen joka toisella tavulla.

Karkeasti ottaen kyllä.

aikalainen kirjoitti:Sen testaamiseen tarvittaisiin sanoja, joissa soinnunvaihto tulee mieluiten heti ekan tavun jälkeen. Ainakin nämä paikannimet menevät vaivattomasti: öö-lanti, jyl-lanti ja yy-stad (alkukielessä yhdyssanoja, mutta ei mielestäni suomessa).

"Lanti" mieltyy minusta hyvin kylläkin jonkinlaiseksi paikannimijohdinpäätteeksi (ja onhan siinä peräti -la + -nti).

aikalainen kirjoitti:Ehkä näissä vokaalisoinnuttomuuksien sujumisessa on selityksenä sitäkin, että kun peruskoulusukupolvi on lukenut englannin ja ruotsin, niin niissä kielissä esiintyvistä riitasoinnuista useimmat on opittu lausumaan kohtuullisen vaivattomasti.

Eittämättä tässä on syy sille, että juuri nyt näemme muutosta.

Englannista löytyvät lähinnä yhdistelmät ä+a/o/u, ruotsista taas ö/y+a/o (ja joissain tapauksissa ä+a/o). Kummassakaan ö/y+u ei ole erityisemmin esillä.

aikalainen kirjoitti:Metylointi on harvinainen sana. Miksei se voisi metyyli - metyyliä - metylöidä.

Ehkä voisikin, mutta kemiaa opiskelleena tiedän, etteipä silti ole. Analogia muista johdoksista kuten butyloida, asyloida, ja miksei myös kromioida, sulfonoida, protonoida, polymeroida jne. tulee kyllä sekin jatkuvasti kyseeseen.

aikalainen kirjoitti:Vierassanoja: Pende-löidä, rende-röidä, pikse-löidä ... toisaalta dele-goida.

Viimeisimmässä kylläkin meillä on "pääteosan" takavokaalisuudesta esimerkkinä delegaatio; ja olen myös törmännyt asuun renderoida. (Hm, Google antaa tälle noin 3 kertaa enemän tuloksia kuin ö:lliselle asulle.) Muut kaksi ovat eittämättä kiinnostavia.

aikalainen kirjoitti:Muita sanoja: sihteeri-kkö, lepi-kkö, tie-stö, vesi-stö, mutta toisaalta rientää-riento, sietäminen-sieto. Kattava selitys tuntuisi vielä olevan kateissa.

Joo, nämä e/i-sanat jakautuvat aika päätekohtaisesti. Lehdykkä, neliö yms. mutta teos, pituinen, pesue, yms. Erityisesti noin satavuotiaiden oppitekoisten sanojen (kuten vaikka juuri tiestö) päätteissä vokaalisointua näyttää esiintyvän enemmän, noin nopeasti havainnoiden?
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja aikalainen » 30 Huhti 2012 09:58

Kalevanserkku kirjoitti:Selityksessä kannattaisi ehkä ottaa huomioon eri murteet. Oman länsihämäläisen kielikorvani mukaan pitää sanoa lepikkö (kuten yllä) mutta U. Kekkosen pohjoissavolaista synnyinmökkiä on aina nimitetty Lepikoksi.

e/i-sanojen johtimet ovat näköjään soinnutukseltaan melko vapaita. Vaikka taivutus menee yleensä etusoinnulle (leppi-ä), niin johdinpääte voi sanasta ja murteesta riippuen vakiintua kummalle tahansa.

Kalevanserkku kirjoitti:Olympian ääntämistä muistan koululaisena harkoitelleeni sitkeästi ja pitkään. Ehkä turhaan. Olisi pitänyt ottaa yhtä rennosti kuin yksi keskikoulun aikaisista äidinkielenopettajistani, joka äänsi sujuvasti pluskamperfekti, pieno (pro piano) ja olimpia. Tätä olimpia-ääntämystä on sittemmin suositellut ainakin fonetiikan professori Kalevi Wiik. Tekee mieli yhtyä Wiikiin tässä asiassa: eiväthän englantilaisetkaan yritä siihen sanaan y:tä ympätä, vaan lausuvat sujuvasti olimpik geimz. Eivätkähän ne teekkaritkaan pölyllä, ei kun siis polylla, juhlineet vaan polilla.

Mielestäni vielä sopivampi olisi yleispuhekieleen jo vakiintunut olumppialaiset.

Englantilaisillahan on se "etu", että kun kirjoitus ja ääntämys ovat vain löyhästi kytköksissä toisiinsa, niin vierasperäisen sanan voi huoletta lausua kotoisalla tavalla. Suomessa sen sijaan outokin sana pyritään ääntämään kirjain kirjaimelta, mikä on joskus vaivalloista.

Mielestäni suomen oikeinkirjoituksen tiukkapipoista linjaa pitäisikin löysätä niin, että vierassanoja kotoistettaisiin puhekieliseen muotoon nykyistä hanakammin. Ikivanhat lainasanat on kotoistettu vastaamaan puhekieltä, mutta uudempiin jätetään joskus vaikutteita alkukielen kirjoitustavasta, mikä on älytöntä.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Jaska » 30 Huhti 2012 13:10

aikalainen kirjoitti:Mielestäni suomen oikeinkirjoituksen tiukkapipoista linjaa pitäisikin löysätä niin, että vierassanoja kotoistettaisiin puhekieliseen muotoon nykyistä hanakammin. Ikivanhat lainasanat on kotoistettu vastaamaan puhekieltä, mutta uudempiin jätetään joskus vaikutteita alkukielen kirjoitustavasta, mikä on älytöntä.

Kannatan! Telipuoni laulamaan ja kielitoimistoon soittelemaan.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Pystynen » 30 Huhti 2012 17:17

aikalainen kirjoitti:Englantilaisillahan on se "etu", että kun kirjoitus ja ääntämys ovat vain löyhästi kytköksissä toisiinsa, niin vierasperäisen sanan voi huoletta lausua kotoisalla tavalla. Suomessa sen sijaan outokin sana pyritään ääntämään kirjain kirjaimelta, mikä on joskus vaivalloista.

Vaivalloista siitä tulee lähinnä suomen äänneyhdistelmärajoitusten takia. Suomessa, toisin kuin englannissa, /y/-äänne sentään on omasta takaa. Muinaisenglannissa se on ollut, mutta on muuttunut i:ksi ihan säännönmukaisesti.

aikalainen kirjoitti:Mielestäni suomen oikeinkirjoituksen tiukkapipoista linjaa pitäisikin löysätä niin, että vierassanoja kotoistettaisiin puhekieliseen muotoon nykyistä hanakammin. Ikivanhat lainasanat on kotoistettu vastaamaan puhekieltä, mutta uudempiin jätetään joskus vaikutteita alkukielen kirjoitustavasta, mikä on älytöntä.

Kannatettavaa noin yleisesti. Rassaa erityisesti vokaalien ja klusiilien pituuksien kohdalla, ja esim. sellaisen ihan pätevän (ja jo Agricolan ajoista asti käytetyn) sanan kuin "faarao" kohdalla suosituksia muutettiin lyhytvokaalisen asun suuntaan tässä ihan jokunen vuosi sitten. :?:

Näitähän on siis koko kasa; esim. käärmeet "koobra, "booa" ja "pyytton"; alkuaineet "heelium", "naatrium" ja "mangneesium"; ruokia kuten "kaputsiino"kahvi, "käsy"pähkinä, "karri"mausteet. Ihan turhaa välttelyä, kun kuitenkin sujuvasti on omaksuttu oikeinkirjoitukseen vaikka antiikki, Eurooppa, ooppera alallaan yleisesti käytettyjä sanoja ei taida olla tarpeen jatkuvasti käsitellä sitaattilainoina? (No ruokaesimerkit nyt taitavat kyllä olla vain turhan uusia tuttavuuksia vielä.)

Mutta mitä siis tulee vokaaliharmoniaan, minusta täydellinen pakkosopeutus ei olisi enää nykysuomen todeliseen ääntämykseen mukautumiselle välttämätöntä, noita epäharmonisia sanoja kun tosiaan piisaa (oli syy mikä oli). Ja "telipuonin" pistän ihan suoraan huumorin piikkiin :)

Osassa o-päätteistä (myös -oida) muuten todennäköisesti on niiden "epäharmonisuuden" syynä, että äännehistoriallisesti ne ovat alunperin yksinomaan takavokaalisia, palautuen yhdistelmään a+i, ja äännelaillinen etuvokaalinen ja myös labiaalinen takavokaalinen vastine olisikin i-loppuinen. Esim. seula : seuloa, mutta yskä : yskiä, kuokka : kuokkia. (Vrt. taivutuksessa: kasa : kasoja, kastaa : kastoi, mutta pesä : pesiä, kestää : kesti, osa : osia; ostaa : osti.) "Alkuperäisissäkin" o-päätteissä ö-versiot ovat myöhäsyntyisiä; alunperin olisi ollut esim. vääntää : väänto, samaan tapaan kuin edelleen lentää : lento. Kuulemma vatjassa on tämä asiaintila säilynytkin.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja jussipussi » 01 Touko 2012 00:02

No nyt kielitieteen taitajat. Kertokaapa mistä tulee meänkielen, serkkua tarkoittava nepukka sana? ruotsissa kusin, suomesssa serkku, saamesta en tiedä.
jussipussi
Mettänpeikko
Mettänpeikko
 
Viestit: 3104
Liittynyt: 22 Huhti 2012 00:25
Paikkakunta: Lappi

ViestiKirjoittaja Pystynen » 01 Touko 2012 00:54

jussipussi kirjoitti:No nyt kielitieteen taitajat. Kertokaapa mistä tulee meänkielen, serkkua tarkoittava nepukka sana? ruotsissa kusin, suomesssa serkku, saamesta en tiedä.

Luultavimmin johdos samaa tarkoittavasta murresanasta "nepaa" joka on balttilainen lainasana (ja siis samaa juurta kuin eurooppalaiset "sisaruksenpoika"-sanat ransk. neveu, engl. nephew tms.)
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Jaska » 01 Touko 2012 04:38

Pystynen kirjoitti:Kannatettavaa noin yleisesti. Rassaa erityisesti vokaalien ja klusiilien pituuksien kohdalla, ja esim. sellaisen ihan pätevän (ja jo Agricolan ajoista asti käytetyn) sanan kuin "faarao" kohdalla suosituksia muutettiin lyhytvokaalisen asun suuntaan tässä ihan jokunen vuosi sitten. :?:

Muistaakseni se tuli jo aika pian sen jälkeen kun me vanhat pier... kaasupäästöt pääsimme peruskoulusta, eli ihan 90-luvun alkupuolella. Nuoremmilla sisaruksillani se jo oli "farao", ja järkytyin luuytimiin asti tällaista epäpuheenmukaisuudellistamista.

Kieltäydyn tottelemasta kielitoimiston jokaista perustelematonta ja arkijärjen vastaista oikkua! Alas tyrannia! Parrikaadeille, veljet!
:hyök:

Nuoremmat polvet varmaan naureskelevat meille faarao-kalkkiksille ihan samalla tavoin kuin meitä huvittaa vanhahtava johdostyyppi "fyysillinen" - sehän kuulostaa peräti koomilliselta!

Ajatelkaa jos aletaan "korjaamaan" alkuperäisemmiksi myös venäläisiä lainasanoja: toverin sijaan pitäisikin sanoa tovaritsi. Ei järjen hiventä!

Pystynen kirjoitti:Ja "telipuonin" pistän ihan suoraan huumorin piikkiin :)

Oikein, tovaritsi Pystynen! Kannatan omaperäistä uudisluontia enemmän kuin natiivis-originellia innovatiivisuutta. Puhelin on kelpo sana, mutta jos sitä ei olisi, meillä voisi (ainakin muaseuvulla) ollakin telipuoni, kuten on ressi siitä että vieraat äännepiirteet eivät soljukaan jokaisen kielellä...
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Kalevanserkku » 01 Touko 2012 10:36

Kalevanserkku kirjoitti:
Olympian ääntämistä muistan koululaisena harkoitelleeni sitkeästi ja pitkään. Ehkä turhaan. Olisi pitänyt ottaa yhtä rennosti kuin yksi keskikoulun aikaisista äidinkielenopettajistani, joka äänsi sujuvasti pluskamperfekti, pieno (pro piano) ja olimpia. Tätä olimpia-ääntämystä on sittemmin suositellut ainakin fonetiikan professori Kalevi Wiik.


En ole pystynyt tarkistamaan, mutta muistini kyselee minulta toistuvasti, eikö se Wiikin suosittelema muoto ollut sittenkin olumpia. Tämähän on tietysti se muoto, johon olympia suomalaisen suussa luonnostaan muuttuu. Ainakin minun havaintojeni mukaan. Ääntämistä olimpia suositteli ensimmäinen äidinkielenopettajani, mutta vain niille ressukoille joilta olympia ei onnistunut.
Kalevanserkku
Kalevanserkku
Lipevä lappilainen
Lipevä lappilainen
 
Viestit: 406
Liittynyt: 22 Helmi 2011 12:31
Paikkakunta: Pori

ViestiKirjoittaja Jaska » 01 Touko 2012 14:25

Kalevanserkku kirjoitti:En ole pystynyt tarkistamaan, mutta muistini kyselee minulta toistuvasti, eikö se Wiikin suosittelema muoto ollut sittenkin olumpia. Tämähän on tietysti se muoto, johon olympia suomalaisen suussa luonnostaan muuttuu. Ainakin minun havaintojeni mukaan. Ääntämistä olimpia suositteli ensimmäinen äidinkielenopettajani, mutta vain niille ressukoille joilta olympia ei onnistunut.

Käsittääkseni u olisi lähempänä kreikkalaista alkuääntämystä.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Pystynen » 01 Touko 2012 21:29

Jaska kirjoitti:
Kalevanserkku kirjoitti:En ole pystynyt tarkistamaan, mutta muistini kyselee minulta toistuvasti, eikö se Wiikin suosittelema muoto ollut sittenkin olumpia. Tämähän on tietysti se muoto, johon olympia suomalaisen suussa luonnostaan muuttuu. Ainakin minun havaintojeni mukaan. Ääntämistä olimpia suositteli ensimmäinen äidinkielenopettajani, mutta vain niille ressukoille joilta olympia ei onnistunut.

Käsittääkseni u olisi lähempänä kreikkalaista alkuääntämystä.

Tästä näkyy vielä muuten viitteitäkin esim. sokerisanastossa; glukoosi mutta glyseroli, glykeeminen sejase. (Ja jonkinlainen monipolvinen ketju sanassa lakritsi; kreikanmukainen asu olisi glykorritsi.)

Olimpia sopisi tietysti paremmin yleiseurooppalaiseen linjaan.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja aikalainen » 01 Touko 2012 21:40

Jaska kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:Kannatettavaa noin yleisesti. Rassaa erityisesti vokaalien ja klusiilien pituuksien kohdalla, ja esim. sellaisen ihan pätevän (ja jo Agricolan ajoista asti käytetyn) sanan kuin "faarao" kohdalla suosituksia muutettiin lyhytvokaalisen asun suuntaan tässä ihan jokunen vuosi sitten. :?:

Muistaakseni se tuli jo aika pian sen jälkeen kun me vanhat pier... kaasupäästöt pääsimme peruskoulusta, eli ihan 90-luvun alkupuolella. Nuoremmilla sisaruksillani se jo oli "farao", ja järkytyin luuytimiin asti tällaista epäpuheenmukaisuudellistamista.

Kielitoimisto tosiaan suosittelee nykyisin muotoa farao. Jos nettikirjoittelijoihin on uskominen, niin kielitoimiston perustelu sopisi vappuhuumoriksi: Egyptiläisessä alkukielessä sanassa on ollut jokin tuntemattomaksi jäänyt vokaali, jonka uskotaan olleen lyhyt.
:viiraa:

Sääliksi käy useimpien eurooppalaisten kielten puhujia. Vaikka he kirjoittavat sanan yhdellä aalla, niin heidän systeemeissään se lausutaan pitkänä. Tämä koskee myös suomenruotsalaisia, joten edes kaikkia oman maan kansalaisia ei ole vielä saatu pelastettua väärän pituiselta ääntämykseltä. Ruotsiksihan sana tulisi kirjoittaa 'farrao', jotta eka vokaali lyhenisi. Eestiksi sana on julkeasti 'vaarao'.

Alkukieliselle hieroglyyfien sanalle käytetään nykyaikaistettua kirjoitusasua 'pr-3' . Toivottavasti kielitoimisto ei saa siitä vihiä, muuten kirjoitusasu muuttuu taas.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Pystynen » 01 Touko 2012 22:01

aikalainen kirjoitti:Eestiksi sana on julkeasti 'vaarao'.

Joo totisesti noin raaka kotikielistäminen jo kielen selkeydelle vaara o! :P

aikalainen kirjoitti:Alkukieliselle hieroglyyfien sanalle käytetään nykyaikaistettua kirjoitusasua 'pr-3' . Toivottavasti kielitoimisto ei saa siitä vihiä, muuten kirjoitusasu muuttuu taas.

Wikipedian mukaan rekonstruktio olisi näköjään *parʕoʔ. Eli, hmmm Paroˣ loppukahdennuksella, taivutus Parkoon?

Tietty tällä logiikalla nyt voitaisiin myös ruveta puhumaan albatrossien sijaan algattaaseista, akin sijaan ahista, opaalien sijaan upalaista (upalas: upalaan), tai no hitto vaikka sarvien sijaan kervoista
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

Seuraava

Paluu Kielitiede

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 6 vierailijaa