Pystynen kirjoitti:Jaska kirjoitti:Alkuperäinen toisen tavun väljä vokaali *a on mordvassa usein redusoitunut, mutta sen redusoituneen vokaalin etisyys tai takaisuus riippuu konsonanteista ja on siis sekundaaria: etinen variantti tulee, jos edellä on palataalistunut konsonantti. (Bartens 1999: Mordvalaiskielten rakenne ja kehitys.)
Eli mordvan vokaalisointu on myöhäinen ilmiö ja johtuu täysin konsonantistosta.
Bartens minusta ei tätä kovin selvästi selitä, mutta vaikka liudennus onkin pakottanut *ə:tä etiseksi (ja liudentumaton *s/*z osin takaiseksi), muissa yhteyksissä etisyys edelleen riippuu vokaalistosta:
*makə > er. mako, mk. makë- "laho"
*počkə > er. počko, mk. počkë- "putki"
*tumə > er. tumo, mk. tumë- "tammi"
vs.
*ťikə > er. ťike, mk. ťiə- "kasvi"
*pečkə- > er. pečke-, mk. pečkə- "leikata"
*kämə > er. keme, mk. kämə- "saapas"
(merkkaan tässä siis mokan /ə/:n etistä allofonia [ə]:llä, takaista [ë]:llä)
Nämä näyttävät alkuperäisiltä *i-vartaloilta, ja niiden tapauksessa ensitavun vokaalikin vaikuttaa.
Pystynen kirjoitti:On tietysti mahdollista että kaikki nämä ovat myöhäistä kehitystä, mutta en näe mitään selvää syytä jolla niiden pitäisi olla: ei ole mitään yksinomaan mordvalaista kehitystä joka pitäisi sijoittaa niitä ennen. (Pikemmin poikkeuksista, esim. er. piźol, mk. piźël "pihlaja" nähdään 2. tavun etisyyserojen kiteytyneen jo ainakin kantamordvassa.)
Mikään ei viittaa niiden vanhuuteen, ja olennaiselta osin positiivinen evidenssi puuttuu: ainoastaan itämerensuomessa on vanhojen germaanisten ja balttilaisten lainojen aikaan ollut selvästi kaksi vokaalisoinnullisesti vastakkaista vokaalikombinaatiota, etinen ja takainen. Saamessa ja mordvassa tällaisesta erosta ei ole jälkeäkään, vaan on ollut vain esim. yksi *e-a-kombinaatio (vrt. itämerensuomen selkä vs. terva; selg vs. tõrv).
Tämä on selkeä todiste siitä, ettei vokaalisointu palaudu länsiuraliin.