Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

Kielitiede tutkii menneisyyttä kielten kautta.

Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

ViestiKirjoittaja Pystynen » 26 Joulu 2018 02:17

Foorumilla ei ole näköjään vielä havaittu keväällä valmistunutta graduani, joten mainitaanpa vaikka näin joululahjaksi. Lyhyt esittely ja latauslinkki löytyy esim. blogistani.

Toivon mukaan aika pitkään hiotuista aloituskappaleista on iloa myös kielitieteeseen / fennougristiikkaan tarkemmin vihkiytymättömille lukijoille PDT_Armataz_01_01
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

Re: Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 26 Joulu 2018 10:50

"Yksinkertaisin, kaikkiin tapauksiin yhtenevästi pätevä selitys on kuitenkin olettaa ims. taholla juuri samaa ummistumista (KK: a>) *aa > *oo, jota myös Lehtisen laki edellyttää.)"

Selvyyden vuoksi: kattaako LL myös saamen, vrt. ensitavussa a > o, vo, vrt. mahdollinen *alho > olhava, volkhov (<*volhava) ja nimenomaan toiseen tavuun liittyen esim.:

- baltin *mala "äyräs" (> maala) > moola (oo on tässä siis puolipitkä), josta ilmeisesti esim. möl(V) siinä kuin muola-kin)
- baltin *pala "vetinen niitty" (> paala) > poola, josta ainakin pöl(V), mutta ilmeisesti myös jotain tyyliin puol-

Jos ei kata ovatko em. sanat esim. itäkantasuomea (koska sanasto ei ole levinnyt varsinaisimsuun) tai jotain imsun ja saamen välimurretta, vrt. *ukti > uhta, ?*akta > voohta?
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6925
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

Re: Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

ViestiKirjoittaja Jaska » 26 Joulu 2018 15:45

Pystynen kirjoitti:Foorumilla ei ole näköjään vielä havaittu keväällä valmistunutta graduani, joten mainitaanpa vaikka näin joululahjaksi. Lyhyt esittely ja latauslinkki löytyy esim. blogistani.

Toivon mukaan aika pitkään hiotuista aloituskappaleista on iloa myös kielitieteeseen / fennougristiikkaan tarkemmin vihkiytymättömille lukijoille PDT_Armataz_01_01

Oli se tuolla tutkimusosiossa:
viewtopic.php?f=21&t=2653

Mutta kertaus ei tee pahaa!
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

ViestiKirjoittaja Pystynen » 26 Joulu 2018 17:09

Kinaporin kalifi kirjoitti:Selvyyden vuoksi: kattaako LL myös saamen

Ei kata: saamen *a > *ā > *ō on kyllä hyvin samanlainen, mutta näyttäisi germaanisten lainasanojen nojalla uudemmalta. Seuraava kronologia on mahdollista hahmotella:

1. Lehtisen laki "osa 1": *a, *ä > *aa, *ää
2. Lehtisen laki "osa 2": *ää > *ee ja ilmeisesti samassa *aa > *oo
3. lainasana G *skǣwja- → F *käwe- (> käydä) (vanhemmassa sanassa tulisi pitkävokaalinen **keeve-)
4. luoteisgermaanin *ǣ > *ā
5. lainasanat G *wētjā- > *wātjō- → S *wāććō- (> *vōččō > vuohčču), G *kʰēbaz > *xābaz → S *kāpəs(ə-) (> *kōpsə > vuoksa)
6. saamen *ā > *ō

Nuo ovat kyllä silti hyvin samanlaisia kehityksiä, joten mulla on kyllä käynyt mielessä, että mitäs jos saamen *ā > *ō tapahtuikin kahteen kertaan? Toinen Lehtisen lakia myös koko lailla muistuttava kantasaamen kehitys on *ä-ə > *ǟ > *ē, ja tämän rinnalla olisi ehkä tapahtunut myös "ensimmäinen" *a-ə > *ā > *ō, vasta myöhemmin lisäksi yleisemmin *ā-ā > *ō-ē ja *ā-ō > *ō-ō. Jokin tällainen voisi ehkä selittää, miksi saamen *ā > *ō näyttää germaanisten lainasanojen nojalla uudelta, murrelevikin (sama merjassa) nojalla vanhalta.

Mutta samasta levikkiongelmasta pääsisi eroon myös sillä, että vertaisikin merjan kehitystä *a > *o pikemmin itään, esim. marin suuntaan tai yhteisslaavin vokaalimuutoksiin. Kantasaamen vokaalirotaatiosta voisi myös oikeastaan jättää vokaalien pidentymisen kokonaan pois: mitään samanaikaista lyhyttä *a:ta saamessa ei ole ollut. Saamen "etymologisesti pitkät" vokaalit

Kinaporin kalifi kirjoitti:vrt. … nimenomaan toiseen tavuun liittyen esim.:

- baltin *mala "äyräs" (> maala) > moola (oo on tässä siis puolipitkä), josta ilmeisesti esim. möl(V) siinä kuin muola-kin)
- baltin *pala "vetinen niitty" (> paala) > poola, josta ainakin pöl(V), mutta ilmeisesti myös jotain tyyliin puol-

Näitä kun kai ei ole todettu yleisniminä missään (vain sm. malo ~ vi. mala), mun mielestä olisi edelleen mahdollista, että nämä etymologiat ovat väärinkin. Mutta ehkä kokoat jossain vaiheessa aiheesta artikkelin tms., josta näkee sitten selvästi mitä todisteita näistä ja niiden merkityksestä oikeasti on?

Kinaporin kalifi kirjoitti:tai jotain imsun ja saamen välimurretta, vrt. *ukti > uhta, ?*akta > voohta?

*kt > xt on aika luonnollinen kehitys joka löytyy moniaalta muualtakin, esim. väliltä inarin–kildininsaame ja mordvasta (jälkimmäisessä edelleen > ft). Vain tämän takia ei kai tarvitse puhua mistään "välimurteista", jollet sitten tarkoita ihan pelkkää maantiedettä.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

Re: Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

ViestiKirjoittaja Pystynen » 26 Joulu 2018 17:46

Jaska kirjoitti:Oli se tuolla tutkimusosiossa:

No ai mokomaa, olin kyllä syksyn mittaan seuraavinani, mutta enpä sitten huomannut.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

Re: Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 26 Joulu 2018 20:41

Pystynen kirjoitti:...mun mielestä olisi edelleen mahdollista, että nämä etymologiat ovat väärinkin.

Totta kai on mahdollista, että etymologiat ovat osin tai kokonaan väärin. Siitä olen silti aika varma, että nämä nimet edustavat jonkinlaista rinnakkaiskehitystä saamelle, kun ne siis ilmeisesti eivät ole imsuakaan.

Esim. *kara > koora, josta
toisaalta > korra, körri
ja toisaalta > kuora, guorra

on mahdollisesti tästä sikäli hyvä esimerkki, että sen kohdalla ei edes tarvitse jäädä pohtimaan puola "puolukka"-tyypin problematiikkaa, vaan sana näyttäisi esiintyvän myös (varsinais-)saamelaisessa asussa.
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6925
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

Re: Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

ViestiKirjoittaja Pystynen » 27 Joulu 2018 05:09

Kinaporin kalifi kirjoitti:Esim. *kara > koora, josta
toisaalta > korra, körri
ja toisaalta > kuora, guorra

En ennestään tunnista näistä sanoista yhtäkään, kerropa vähän lisää.

SMS:n mukaan korra on 'palokärki' tai 'silkkiuikku', körri on 'isokokoinen ihminen' (s.o. 'köriläs'), ja kuorata on 'seurata jälkiä' (Inarissa ja Enontekiössä). Olettaisin että näistä korkeintaan yksi voi kuulua mainitsemaasi ryhmään. (Viimeisin kyllä tulee saamesta, kuten levikistä voisi arvata: *kōrë-, psaam. guorrat.)
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

Re: Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

ViestiKirjoittaja Jaska » 27 Joulu 2018 18:13

Pystynen kirjoitti:1. Lehtisen laki "osa 1": *a, *ä > *aa, *ää
2. Lehtisen laki "osa 2": *ää > *ee ja ilmeisesti samassa *aa > *oo
3. lainasana G *skǣwja- → F *käwe- (> käydä) (vanhemmassa sanassa tulisi pitkävokaalinen **keeve-)
4. luoteisgermaanin *ǣ > *ā
5. lainasanat G *wētjā- > *wātjō- → S *wāććō- (> *vōččō > vuohčču), G *kʰēbaz > *xābaz → S *kāpəs(ə-) (> *kōpsə > vuoksa)
6. saamen *ā > *ō

Nuo ovat kyllä silti hyvin samanlaisia kehityksiä, joten mulla on kyllä käynyt mielessä, että mitäs jos saamen *ā > *ō tapahtuikin kahteen kertaan?
Toinen Lehtisen lakia myös koko lailla muistuttava kantasaamen kehitys on *ä-ə > *ǟ > *ē, ja tämän rinnalla olisi ehkä tapahtunut myös "ensimmäinen" *a-ə > *ā > *ō, vasta myöhemmin lisäksi yleisemmin *ā-ā > *ō-ē ja *ā-ō > *ō-ō. Jokin tällainen voisi ehkä selittää, miksi saamen *ā > *ō näyttää germaanisten lainasanojen nojalla uudelta, murrelevikin (sama merjassa) nojalla vanhalta.

Mielenkiintoinen vaihtoehto! Pidetään silmät auki lisätodisteiden varalta.

Pystynen kirjoitti:Kantasaamen vokaalirotaatiosta voisi myös oikeastaan jättää vokaalien pidentymisen kokonaan pois: mitään samanaikaista lyhyttä *a:ta saamessa ei ole ollut. Saamen "etymologisesti pitkät" vokaalit

Tämä jäi sinulla kesken.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 28 Joulu 2018 07:22

Jaska kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:1. Lehtisen laki "osa 1": *a, *ä > *aa, *ää
2. Lehtisen laki "osa 2": *ää > *ee ja ilmeisesti samassa *aa > *oo
3. lainasana G *skǣwja- → F *käwe- (> käydä) (vanhemmassa sanassa tulisi pitkävokaalinen **keeve-)
4. luoteisgermaanin *ǣ > *ā
5. lainasanat G *wētjā- > *wātjō- → S *wāććō- (> *vōččō > vuohčču), G *kʰēbaz > *xābaz → S *kāpəs(ə-) (> *kōpsə > vuoksa)
6. saamen *ā > *ō

Nuo ovat kyllä silti hyvin samanlaisia kehityksiä, joten mulla on kyllä käynyt mielessä, että mitäs jos saamen *ā > *ō tapahtuikin kahteen kertaan?
Toinen Lehtisen lakia myös koko lailla muistuttava kantasaamen kehitys on *ä-ə > *ǟ > *ē, ja tämän rinnalla olisi ehkä tapahtunut myös "ensimmäinen" *a-ə > *ā > *ō, vasta myöhemmin lisäksi yleisemmin *ā-ā > *ō-ē ja *ā-ō > *ō-ō. Jokin tällainen voisi ehkä selittää, miksi saamen *ā > *ō näyttää germaanisten lainasanojen nojalla uudelta, murrelevikin (sama merjassa) nojalla vanhalta.

Mielenkiintoinen vaihtoehto! Pidetään silmät auki lisätodisteiden varalta.

Kyllä, tuon epätahtisuuden voisi ehkä selittää perinteisellä hyperkorrektiudella, äänteenmuutoksen levitessä kieliryhmän sisällä? Karraporin ja Karrapörrin kaltaiset peltonimet vaikuttavat tähän liittyen oudoilta, sillä *kara > korra on jäänyt tapahtumatta (alue on ehtinyt imsuuntua ennen muunnosta?), mutta *para- > porra vrt. buorre "hyvä" näyttäisi silti tapahtuneen. Saamensukuisen kielen puhujat ovat sittemmin vallanneet niityn tai pellon (takaisin)? Liittäisin siis tämän *kara-sanaston pohjoissaamen sanaan guorru "(kesällä kuivuva) lampi". Vetinen paikka kasvaa kesällä kuivuessaan heinää, toisaalta ei kasva vetisyyden vuoksi puita.

Karrat (ei kuitenkaan siis > korrat?!) ja pöllät (ei siis < *pala:t) sekoittuvat oudosti Lopmeren ja Rauman välisellä, aivan uloimmalla rannikon kaistalla. Nimi Lopmeri on tässä yhteydessä kiintoisa, vrt. Lop'skaja, lopari jne.
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6925
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

Re: Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

ViestiKirjoittaja Pystynen » 28 Joulu 2018 18:21

Kinaporin kalifi kirjoitti:Karraporin ja Karrapörrin kaltaiset peltonimet vaikuttavat tähän liittyen oudoilta, sillä *kara > korra on jäänyt tapahtumatta (alue on ehtinyt imsuuntua ennen muunnosta?), mutta *para- > porra vrt. buorre "hyvä" näyttäisi silti tapahtuneen.

Tai sitten etymologia menee metsään. Tämä näköjään nykyinen innostuksesi peltonimien johtamiseen jostain muinaissubstraateista on aika riskialtista puuhaa. Syntaksiltaankin "kuivahyvä" kuulostaa muuten aika älyttömältä: kaksi määriteosaa eikä mitään nimiosaa?

Jätit vastaamatta, mitä ovat alempana listaamasi koora, korri, körri ja kuora, mutta jos ovat näiden esimerkkien tapaan pelkkiä aineksia paikannimissä, niin en näe vielä syytä uskoa, että ne edes kuuluisivat yhteen. Tämä vertaamasi pohjoisssaamen guorru on muuten sitten samaa kantaa kuin laajalevikkisempi *kōrōs 'tyhjä'. Kumpikaan näistä ei myöskään ole *ē < *a-loppuinen. (Sanue voisi kai kuulua yhteen suomen–karjalan–lyydin karun kanssa, jolloin kantamuoto olisikin lähinnä *karəw.)

Kinaporin kalifi kirjoitti:Nimi Lopmeri on tässä yhteydessä kiintoisa, vrt. Lop'skaja, lopari jne.

Tässä on hyvä esimerkki paikannimien epäluotettavuudesta etymologisena aineistona: paikannimi on varmasti myös selitettävissä ihan suomen loppu-sanueesta (kylä sijaitsee niemellä = maa loppuu ja meri alkaa). Karraporeille tms. taas jokin germaanispohjainen selitys kuten {Karl, skar}{borg, berg} voisi olla mahdollista hahmotella, ilman mitään syvälle esihistoriaan meneviä oletuksia. (Nopeasti katsoen vrt. esim Alavieskassa pellonnimi Rempori kosken ja mäen välissä, eli ilmeinen "Strömberg".)
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

Re: Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

ViestiKirjoittaja jussipussi » 28 Joulu 2018 19:28

Pystynen kirjoitti:Jätit vastaamatta, mitä ovat alempana listaamasi koora, korri, körri ja kuora, mutta jos ovat näiden esimerkkien tapaan pelkkiä aineksia paikannimissä, niin en näe vielä syytä uskoa, että ne edes kuuluisivat yhteen. Tämä vertaamasi pohjoisssaamen guorru on muuten sitten samaa kantaa kuin laajalevikkisempi *kōrōs 'tyhjä'. Kumpikaan näistä ei myöskään ole *ē < *a-loppuinen. (Sanue voisi kai kuulua yhteen suomen–karjalan–lyydin karun kanssa, jolloin kantamuoto olisikin lähinnä *karəw.)


Savukoskella on Kyörteislampi niminen lampi. Se kuivuu useimpina kesinä.
jussipussi
Mettänpeikko
Mettänpeikko
 
Viestit: 3100
Liittynyt: 22 Huhti 2012 00:25
Paikkakunta: Lappi

Re: Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 28 Joulu 2018 20:40

Pystynen kirjoitti:Karraporeille tms. taas jokin germaanispohjainen selitys kuten {Karl, skar}{borg, berg} voisi olla mahdollista hahmotella, ilman mitään syvälle esihistoriaan meneviä oletuksia.

Pori, pörri nyt voisi ollakin vaikka < *borg, mutta kyllä karra, karta-nimet vaativat hieman uskottavamman pohjan kuin esim. nimi Karl. Esim. Koivulehdon *skarda- olisi jo paljon parempi ehdotus.

http://www.kotikielenseura.fi/virittaja ... 71_380.pdf

Korra ja Korran-, Kortan-tyypin nimet saattavat sitten olla eri kantaa tai ei, mahdollisine jatkokehitelmineen, tyyppiä körr-. Mutta, jos et nyt muuta keksi, niin esillä olisi kuitenkin a > o.
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6925
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

Re: Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

ViestiKirjoittaja jussipussi » 28 Joulu 2018 21:15

Kalifilla on minusta juonta tuossa jutussaan. Tarvisi varmaan kuitenkin apua kielitieteen osaajilta. Esimerkiksi Pellon veksat ja Puolamajärvi sattuvat samalle nurkalle. Tämä siis tueksi puola sanalle. Norrbottenin puolamajärvistä ainakin Korpilompolon versio on kovasti heinäinen. Pellon taas samantyylinen kuin muutkin alueen järvet, eli ruokoa kyllä on lahdissa ja matalikoissa.

Kalifin esityksessä on useita, samoilla seuduilla esiintyviä sanoja. En muista mitä kaikkea hän niiden perusteella on esittänyt, mutta ainakin se, että näitä sanoja on levittänyt joku muu kieliryhmä kuin saamelaiset tai imsut taisi olla olettama. Minusta se on hyvinkin mahdollista.
jussipussi
Mettänpeikko
Mettänpeikko
 
Viestit: 3100
Liittynyt: 22 Huhti 2012 00:25
Paikkakunta: Lappi

Re: Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 28 Joulu 2018 21:48

Pystynen kirjoitti:Tämä näköjään nykyinen innostuksesi peltonimien johtamiseen jostain muinaissubstraateista on aika riskialtista puuhaa.

Niitty- ja peltonimien, siinä kuin esim. "äyräs tms." *mala > moola- tyypin sanojen. Riskialtista hyvinkin, mutta eihän idea siitä, että erisnimissä on säilynyt substraattiainesta ole erityisen omaperäinen. Pelto nimeltä Pelto ei juuri hätkäytä, mutta pelto nimeltä Korra tai Pollaa on jo eri asia. Ongelma on tietysti se, miten erottaa tämä substraattiaines. Säännönmukaisuuksien hakeminen on yksi lähtökohta, esim. a > o > ö, kun kyse on esim. pellosta, suosta ja joesta, esim. siksi että nimeämisperuste on kaikissa heinän kerääminen ko. paikasta.

Esim. *hala > holla "pelto, niitty" on minusta hieman uskottavampi, koska on olemassa myös esim. Höllilä "pelto", Höllönkytö "pelto" ja Mäkihöllä "pelto".

Ei minua häiritse se, että jokin tai edes suurin osa esitetyistä ideoista on osin tai kokonaan vääriä (vrt. esim. *skarda >< guorru, olettaen että guorrun taustalla on "tyhjä" lampi eikä lampi jonka rannoilta kerätään sen kuivuessa heinää) tai jää todistamatta, en ole rakentamassa akateemista uraa. Olen toisaalta aika varma siitä, että ainakin osa on vähintään hypoteesin tasolla ihan mahdollisia. Joissakin näissä olisi siis ehkä esillä saamelle rinnakkainen kielen kehityslinja.
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6925
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

Re: Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 29 Joulu 2018 11:17

Sumu on aivan oikeassa, Karrapörri on ilmeinen ruotsalaislaina:

"Porro on ruotsin kardborren jälkiosasta lohjennut aines. Kokonaisena tuo ruotsalaisnimi tavataan Länsi-Suomesta tällaisena: karra­porri ”ohdakemaiset” (ks. Ryhmämerkityksiä – sitten kun juttu aika­naan tulee), josta pienin paikallisin muu­toksin mm. karrabarri ’pikkutakiainen’, 1929, karipurri Tuusula, karrapörri ja käröporri Pohjanmaa; sanaa on muunnettu myös omanoloiseksi: karpuriainen piireistä 2 ja 4, kirrinpuriainen 6 Pälkäne. Nyky­murteissa merkitys on useimmiten ’pillike’, jossa merkityksessä myös muunnosasut ovat runsaimmat (mm. kara­pörri(öinen)). Lönnrotin sanakirjasta sana puuttuu. Olisiko se raakalainana ollut liian ruotsalainen suomen sanakirjaan? – Ruotsissa kardborre on kasvionimenä ’takiainen’ (Arctium); porro on bosyska."

https://fytonyymit.wordpress.com/2017/02/13/8-porro/

Karrapörri-pelto ei siis ilmeisesti liity karra tai karta-nimiin. Hyvä huomio!
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6925
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18

Re: Pystynen: Pitkien vokaalien historiaa

ViestiKirjoittaja Kinaporin kalifi » 29 Joulu 2018 15:11

sumu kirjoitti:Vaan on siinä muikea sana karrapörri .

Enpäs muuten olekaan ihan varma siitä, ettei karrapörrin karra olisi *skarda-sana. Borre liittynee piikkisyyteen, vrt. abborre. "Pelto- tai niittypiikki"?

http://runeberg.org/svetym/0389.html
Avatar
Kinaporin kalifi
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6925
Liittynyt: 14 Helmi 2011 19:18


Paluu Kielitiede

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 19 vierailijaa