Kielipolisismia ja -nipotusta

Kielitiede tutkii menneisyyttä kielten kautta.

ViestiKirjoittaja Aleksi » 06 Heinä 2012 23:45

Viime aikoina on alkanut jurppimaan huomattavissa määrin seuraava tapa, joka leviää jo kulovalkean tavoin. Esimerkiksi:

"Ihmiset tulevat käymään illasta."

"Voisin hoitaa asian aamusta."

jne...

Ikään kuin ne kylään tulevat ihmiset putkahtaisivat paikalle sisältä asiasta, jota kutsutaan illaksi. Tajunnette?

Mikä siinä on niin vaikeaa nykyään sanoa, että: "illalla"?!?!

Tuo ei edes lyhennä kieltä mitenkään. Aiheuttaa korkeintaan väärinkäsityksiä, kun sijamuoto onkin äkkiseltään "väärä" (Huomaa lainausmerkit. Kai tämä jossain vaiheessa tulee vakiokäyttöön, koska tiedotusvälineissäkin tätä jatkuvasti käytetään, vaikka tapa on uusi. Joten turha kai tässä on taistella, mutta kitisenpä kuitenkin, heh.).

Lähinnä tuosta sanonnasta tulee sellainen olo, että puhuja esittää asiallisempaa tai asiantuntevampaa kuin onkaan.

Kyseessä ei liene anglismi, svetisismistä puhumattakaan..?

Ainut selitys, mikä mieleeni putkahtaa on, että tuo on lyhentynyt muoto sanonnasta: "Voisin hoitaa asian aamusta lähtien".
Aleksi
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 62
Liittynyt: 08 Syys 2011 20:29

ViestiKirjoittaja aikalainen » 07 Heinä 2012 00:06

Jaska kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Voi olla noinkin, mutta sen lisäksi samaan tulokseen tultaisiin myös sanaa lyhentämällä: tämällä > tä(m)ällä > täällä.

Esim. vepsän nojalla (jossa vastaava pronomini on ťägä-) se kadonnut konsonantti on kyllä nimenomaan /k/. Ja onhan täällä/täältä joka tapauksessa eri sana kuin tällä/tältä. Eli tässä -kA-aines onkin johdin eikä vain tilkettä.

Putosin kärryiltä. Viittaatko -kA-aineksella vepsän gä-päätteeseen, vai johonkin muuhun? Mitä täällä/tällä -esimerkin on tarkoitus osoittaa, kä-välimuotoa vai mä-tavun putoamista?

Pystynen tarkoittanee, että -kA-aines rekonstruoidaan täällä-sanan esimuotoon: *tä-γä-lnä > täällä (heikko aste johtuu umpitavusta *γäl; avotavussa *k on säilynyt kuten sanassa tä-kä-läinen). Vepsässä spirantit ja soinnittomat klusiilit ovat langenneet yhteen ja (esim. *k ja *γ > g), ja sikäläinen g todistaa siis m-oletusta vastaan.

Tällä-sana palautuu sitten johtimettomaan asuun *tä-lnä.

Yleensä m:n ei tiedetä kadonneen, mutta hämeessä kehitys tämä > tää voisi olla teoriassa mahdollinen, koska siellä on myös kehitystä mene > mee ja tule > tuu. Mutta koska hämeessäkin kaiketi taivutetaan tä(m)ä : tällä eikä tämä : **täällä (merkityksessä 'tämällä'), niin aiempaa m:ää ei ole tarvetta olettaa.

Esitin kylläkin, että mä-liite olisi voinut tippua myös kokonaan, eli tällä-muodon tapauksessa se olisi tä-mä-llä > tä-llä. Täällä-muotoa esitin selitettäväksi pelkän m:n tipahtamisella, eli tä-mä-llä > tä-ä-llä. Näistä varmaankaan molemmat eivät voine olla totta, mutta ehkä jompikumpi voisi olla.

Jos oikein hahmotin, niin ensin on suomessa ja vepsässä (ja imsussa?) ollut kä-liite (tä-kä), ja vasta sitten on jostain puskan takaa rynnännyt suomeen mä-liite (tä-mä). Sanan eri taivutusmuodot ovat siis voineet lyhentyä kummasta tahansa tai pelkästä päätteettömästä muodosta. Yhä näyttäisi olevan varmistamatta, mikä taivutusmuoto on alkuisin mistäkin lähtömuodosta.

Jaska kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Mitä muuten tarkoitat sillä, että 'toi' on saanut i:nsä monikosta, analogiaako monikon puhekieliseen 'noi'-muotoon, vai?

Yksikössä oli esim. *too : *too-ta > tuo : tuota, monikossa *noo : *no-i-ta > nuo : noita (monikon n:lliset muodot ovat vielä selitystä vailla). Näin ollen toi-muodon i lienee monikkoperäinen tartunta.

Joo, eli siinä on nuo/noi-sanan kanssa analogiaa, kuten sen selityksen tulkitsinkin. Kuulostaa uskottavalta. Tuo 'noita' on varmaan tavallaan lyhentymä loogisemmasta muodosta 'nuoita' (joka on jossain murteessa muodossa 'nuita'.)
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Jaska » 07 Heinä 2012 07:51

Aleksi kirjoitti:Viime aikoina on alkanut jurppimaan huomattavissa määrin seuraava tapa, joka leviää jo kulovalkean tavoin. Esimerkiksi:

"Ihmiset tulevat käymään illasta."

"Voisin hoitaa asian aamusta."

jne...

Ikään kuin ne kylään tulevat ihmiset putkahtaisivat paikalle sisältä asiasta, jota kutsutaan illaksi. Tajunnette?

Mikä siinä on niin vaikeaa nykyään sanoa, että: "illalla"?!?!

Joo, täytyy myöntää että näyttää aavistuksen ärsyttävältä, vaikken olekaan itse muistaakseni moista kuullut. :)

Aleksi kirjoitti:Tuo ei edes lyhennä kieltä mitenkään. Aiheuttaa korkeintaan väärinkäsityksiä, kun sijamuoto onkin äkkiseltään "väärä" (Huomaa lainausmerkit. Kai tämä jossain vaiheessa tulee vakiokäyttöön, koska tiedotusvälineissäkin tätä jatkuvasti käytetään, vaikka tapa on uusi. Joten turha kai tässä on taistella, mutta kitisenpä kuitenkin, heh.).

Lähinnä tuosta sanonnasta tulee sellainen olo, että puhuja esittää asiallisempaa tai asiantuntevampaa kuin onkaan.

Kyseessä ei liene anglismi, svetisismistä puhumattakaan..?

Ainut selitys, mikä mieleeni putkahtaa on, että tuo on lyhentynyt muoto sanonnasta: "Voisin hoitaa asian aamusta lähtien".

Tuokaan "ehjä" lause ei kuulosta ihan sujuvalta. Minulla on perstuntuma, että tässä haetaan jotain definiittisyyseroa, eli:

"Teen sen illalla" = määräinen: tietyllä suunnitellulla hetkellä
"Teen sen illasta" = epämääräinen: sitten kun/jos satun jaksamaan

Mitä muiden kielitaju sanoo tällaisesta eronteosta?

Sävyerokin siinä voi tosiaan olla, hienostelu tms. Mutta en minäkään keksi mitään mahdollista lainalähdettä tuollaiselle sisäerosijalle...
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Jaska » 07 Heinä 2012 08:06

aikalainen kirjoitti:Esitin kylläkin, että mä-liite olisi voinut tippua myös kokonaan, eli tällä-muodon tapauksessa se olisi tä-mä-llä > tä-llä. Täällä-muotoa esitin selitettäväksi pelkän m:n tipahtamisella, eli tä-mä-llä > tä-ä-llä. Näistä varmaankaan molemmat eivät voine olla totta, mutta ehkä jompikumpi voisi olla.

Jos oikein hahmotin, niin ensin on suomessa ja vepsässä (ja imsussa?) ollut kä-liite (tä-kä), ja vasta sitten on jostain puskan takaa rynnännyt suomeen mä-liite (tä-mä). Sanan eri taivutusmuodot ovat siis voineet lyhentyä kummasta tahansa tai pelkästä päätteettömästä muodosta. Yhä näyttäisi olevan varmistamatta, mikä taivutusmuoto on alkuisin mistäkin lähtömuodosta.

Äännehistoria osoittaa, että *m ei yleensä ole kadonnut itämerensuomalaisissa kielissä, kun taas *k on etenkin heikossa asteessa voinut kadota. Esim. tämä-sanan vastine virossa on tema, mutta primaari taivutusvartalo on ta- (sekundaari on mm. myöhäsyntyinen tema-ga 'hänen kanssaan'). Tällä perusteella m ei ole esiintynyt muualla kuin perusmuodossa. Miksi m olisi kadonnut yhdestä muodosta ja säilynyt toisessa?

aikalainen kirjoitti:Joo, eli siinä on nuo/noi-sanan kanssa analogiaa, kuten sen selityksen tulkitsinkin. Kuulostaa uskottavalta. Tuo 'noita' on varmaan tavallaan lyhentymä loogisemmasta muodosta 'nuoita' (joka on jossain murteessa muodossa 'nuita'.)

Joo, muistelisin hämärästi jopa nähneeni jossain murteessa triftongillisen nuoi-asun, mutten nyt tiedä mistä tarkistaisin sen. Mutta pääsääntöisesti triftongi on ollut kantasuomen fonotaksin vastainen ja triftongi olisi sitten hyperkorrekti "korjaus", eli vaikka syvätasolla olikin kaava nuo+i+ta, se ei koskaan reaalistunut triftongillisena vaan oli pintatasolla noita (tai nuita).
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Aleksi » 07 Heinä 2012 09:03

Jaska kirjoitti:
Aleksi kirjoitti:Viime aikoina on alkanut jurppimaan huomattavissa määrin seuraava tapa, joka leviää jo kulovalkean tavoin. Esimerkiksi:

"Ihmiset tulevat käymään illasta."

"Voisin hoitaa asian aamusta."

jne...

Ikään kuin ne kylään tulevat ihmiset putkahtaisivat paikalle sisältä asiasta, jota kutsutaan illaksi. Tajunnette?

Mikä siinä on niin vaikeaa nykyään sanoa, että: "illalla"?!?!

Joo, täytyy myöntää että näyttää aavistuksen ärsyttävältä, vaikken olekaan itse muistaakseni moista kuullut. :)


Vastaan hieman hosuen näin kiireen keskeltä. Tässä esimerkkejä:

http://yle.fi/uutiset/suomalainen_aikat ... ta/6202984

http://m.hs.fi/inf/infomo?site=hs&view= ... 5553991828

http://www.savonsanomat.fi/urheilu/aamu ... an/1042817

En tiedä sitten, että onko tuo jotenkin erityisesti jyväääskyläläisiin kohdistunut puhevamma, mutta täällä tuota kuulee käytettävän lähes 100-prosenttisesti jo.
Aleksi
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 62
Liittynyt: 08 Syys 2011 20:29

ViestiKirjoittaja aikalainen » 07 Heinä 2012 22:00

Jaska kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Esitin kylläkin, että mä-liite olisi voinut tippua myös kokonaan, eli tällä-muodon tapauksessa se olisi tä-mä-llä > tä-llä. Täällä-muotoa esitin selitettäväksi pelkän m:n tipahtamisella, eli tä-mä-llä > tä-ä-llä. Näistä varmaankaan molemmat eivät voine olla totta, mutta ehkä jompikumpi voisi olla.

Jos oikein hahmotin, niin ensin on suomessa ja vepsässä (ja imsussa?) ollut kä-liite (tä-kä), ja vasta sitten on jostain puskan takaa rynnännyt suomeen mä-liite (tä-mä). Sanan eri taivutusmuodot ovat siis voineet lyhentyä kummasta tahansa tai pelkästä päätteettömästä muodosta. Yhä näyttäisi olevan varmistamatta, mikä taivutusmuoto on alkuisin mistäkin lähtömuodosta.

Äännehistoria osoittaa, että *m ei yleensä ole kadonnut itämerensuomalaisissa kielissä, kun taas *k on etenkin heikossa asteessa voinut kadota. Esim. tämä-sanan vastine virossa on tema, mutta primaari taivutusvartalo on ta- (sekundaari on mm. myöhäsyntyinen tema-ga 'hänen kanssaan'). Tällä perusteella m ei ole esiintynyt muualla kuin perusmuodossa. Miksi m olisi kadonnut yhdestä muodosta ja säilynyt toisessa?

Täällä-sanan kehityskulku *tä-γä-lnä > täällä näyttää siis lupaavammalta kuin *tä-mä-lnä > tä-ä-llä, joka vaikuttaakin vähän keinotekoiselta.

Tällä-sanan osalta en vielä hahmottanut, miten kokonaisen mä-tavun putoamisen todennäköisyyksiin pääsisi käsiksi. Eli onko se *tä-mä-lnä > tä-lnä vai alkujaankin lisukkeeton *tä-lnä. Mielestäni viron esimerkkikään ei tuo siihen vastausta. Toisaalta, eipä tuolla ole loppupeleissä merkitystäkään, kun kumpikin johtaa samaan tulokseen eli mä-tavun esiintymättömyyteen.

Outous: Ensin (imsussa?) on kä-liite, josta johdetaan ja väännetään taivutuksia (kuten 'täällä'), mutta sitten (imsussako - koskee ainakin suomea ja viroa) kä-liite nakataan mäkeen ja korvataan mä-liitteellä.

Outous: Erot sanoissa täällä/tällä. Periaatteessahan niiden pitäisi olla samoja, eli pronimini sijapäätteellä. Vastaava juttu liittyy sanapareihin siellä/sillä ja muualla/muulla. Oikeastaan myös tuolla/tuolla, joskin ovat samoja mutta kenties yhteen langenneina. Eli aluetta tarkoittaessaan sana on vähän erilaisessa muodossa. Selitys kä-liitteen avulla tarkoittaisi, että alueeseen viitattaessa olisi käytetty kä-liitettä, mutta muutoin ei. Toisaalta muissa sanoissa kä-liite ei ole sidoksissa alueeseen (vrt. mikä, kuka, joka, jne.).

Vaan entäpäs jos aluetta osoittavat muodot olisivatkin kehittyneet aivan simppelisti ala-sanan (merkityksessä alue) avulla: tä+ala+lla > täällä, se+ala+lla > siellä, tuo+ala+lla > tuolla, muu+ala+lla > muualla. Samalla periaatteella saataisiin myös toisella+ala+lla > toisaalla ja etä+ala+lla > etäällä.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Pystynen » 08 Heinä 2012 23:00

aikalainen kirjoitti:Outous: Ensin (imsussa?) on kä-liite, josta johdetaan ja väännetään taivutuksia (kuten 'täällä'), mutta sitten (imsussako - koskee ainakin suomea ja viroa) kä-liite nakataan mäkeen ja korvataan mä-liitteellä.

Outous: Erot sanoissa täällä/tällä. Periaatteessahan niiden pitäisi olla samoja, eli pronimini sijapäätteellä. Vastaava juttu liittyy sanapareihin siellä/sillä ja muualla/muulla. Oikeastaan myös tuolla/tuolla, joskin ovat samoja mutta kenties yhteen langenneina. Eli aluetta tarkoittaessaan sana on vähän erilaisessa muodossa. Selitys kä-liitteen avulla tarkoittaisi, että alueeseen viitattaessa olisi käytetty kä-liitettä, mutta muutoin ei. Toisaalta muissa sanoissa kä-liite ei ole sidoksissa alueeseen (vrt. mikä, kuka, joka, jne.).

Kakkosoutoutesi osittain selittää ykkösen. Kun √täkä- ja tämä kuitenkin ovat eri sanoja, niin ei niiden tarvitse olla jotenkin toisistaan johdettuja, vaan molempien erikseen vastalosta √.

-kä-pääte voi olla se nuorempi, kun verrataan sen liittymistä genetiivissä: mit-kä (edelleen liitepartikkelina) mutta tämä-n (johdinaineksen tapaan). Täkä- taas muodostaa vain ulkopaikallissijoja (täällä mutta ei ˣtäässä, ˣtäkää, ˣtääksi), jotka on voitu keksiä näitäkin myöhemmin.

Vastaavasti esim. asema ei johdu sanasta asettaa josta olisi viskattu pois -tta-, vaan molemmat sellaisenaan kadonneesta verbijuuresta ase- "olla, sijaita".

aikalainen kirjoitti:Vaan entäpäs jos aluetta osoittavat muodot olisivatkin kehittyneet aivan simppelisti ala-sanan (merkityksessä alue) avulla: tä+ala+lla > täällä, se+ala+lla > siellä, tuo+ala+lla > tuolla, muu+ala+lla > muualla. Samalla periaatteella saataisiin myös toisella+ala+lla > toisaalla ja etä+ala+lla > etäällä.


Näissä on murteiden nojalla ollut -h-: toisahalla, etähällä, joten ei ihan vaikuta toimivan. Tämä myös jättää sanat kuten täkäläinen, sikäläinen ja ne vepsän vastineet selityksessä.

aikalainen kirjoitti:Tuo 'noita' on varmaan tavallaan lyhentymä loogisemmasta muodosta 'nuoita' (joka on jossain murteessa muodossa 'nuita'.)

Jep, ihan samaan tapaan kuin on soita eikä ˣsuoita, join eikä ˣjuoin, jne.

Nuita tuo muuten mieleeni erään oudosti hermoille käyvän sanan: mui vastaamassa normaalia moita. Kuulostaa jotenkin tekopirteältä (?!)
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Taavetti » 09 Heinä 2012 06:23

Pystynen kirjoitti:Nuita tuo muuten mieleeni erään oudosti hermoille käyvän sanan: mui vastaamassa normaalia moita.

Lapsena opin muodon "nuita" perusmuoto kuitenkin "nuo." Taivutus taitaa olla aivan paikallinenkin, vaikka niin kivijärveläinen äiti, kuin keskipohjalainen isäkin niin sanoivat. Kesti vuosia että kielitajuni suostui muotoon "noita," koska se niin lausuttuna toi mieleeni velhon tai noitujan,
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja Jaska » 09 Heinä 2012 08:02

Pystynen kirjoitti:-kä-pääte voi olla se nuorempi, kun verrataan sen liittymistä genetiivissä: mit-kä (edelleen liitepartikkelina) mutta tämä-n (johdinaineksen tapaan). Täkä- taas muodostaa vain ulkopaikallissijoja (täällä mutta ei ˣtäässä, ˣtäkää, ˣtääksi), jotka on voitu keksiä näitäkin myöhemmin.

Pakko korjata tuosta mahdollinen leikkaa/liimaa-virhe, että mitkä ei ole genetiivi vaan monikon nominatiivi. Monikon genetiivi onkin tuon sanan kohdassa ilmeisen olematon, mutta kai se olisi "miiden" (vrt. jotka : joiden). :)

Paikallissijoissakin on kyllä hassuuksia näissä pronomineissa: täällä, täältä, tänne eikä **täälle. Sisäpaikallissijoissa odottaisi **täässä, **täästä tai **täähän, tai niiden tilalla yleispaikallissarjaa **täkänä, **täkää, **tääkse (vrt. takana, takaa, taakse).

Pystynen kirjoitti:Vastaavasti esim. asema ei johdu sanasta asettaa josta olisi viskattu pois -tta-, vaan molemmat sellaisenaan kadonneesta verbijuuresta ase- "olla, sijaita".

Jep, tämä oli loistoesimerkki.

Pystynen kirjoitti:Nuita tuo muuten mieleeni erään oudosti hermoille käyvän sanan: mui vastaamassa normaalia moita. Kuulostaa jotenkin tekopirteältä (?!)

Tätä todellista ärsykemuotoa kuulin ensimmäisen kerran säännöllisesti 90-luvun alussa Radiomafian (aiempi YLE2, nyk. Yle X) viikonlopun aamuohjelmassa Jusu Lounelan erään hahmon suusta. Muita "mui"-tervehdykseen (aivan Miroslavin ärsyttävä muoto kyllä!) liittyviä sävyjä voivat olla:
- veikeys: osoitetaan että nyt meitzillä lentää läppä
- söpskäävä: lemmikkieläimille ja vauvoille suunnattuna

Taavetti kirjoitti:Lapsena opin muodon "nuita" perusmuoto kuitenkin "nuo." Taivutus taitaa olla aivan paikallinenkin, vaikka niin kivijärveläinen äiti, kuin keskipohjalainen isäkin niin sanoivat. Kesti vuosia että kielitajuni suostui muotoon "noita," koska se niin lausuttuna toi mieleeni velhon tai noitujan,

Pystyn ymmärtämään tuon häiritsevyyden, vaikka itse olenkin kasvanut "noita-piirissä". :)
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja aikalainen » 09 Heinä 2012 17:34

Pystynen kirjoitti:Kakkosoutoutesi osittain selittää ykkösen. Kun √täkä- ja tämä kuitenkin ovat eri sanoja, niin ei niiden tarvitse olla jotenkin toisistaan johdettuja, vaan molempien erikseen vastalosta √tä.

Nyt tässä on jokin väärin ymmärrys. En nimittäin ole esittänyt, että 'täkä' ja 'tämä' olisivat toisistaan johdettuja. Koko ajanhan on ollut puhe tä-vartaloon liitetyistä kä- ja mä-lisukkeista. Ne outoudet käsittelivät jotain muuta näkökulmaa.

Pystynen kirjoitti:-kä-pääte voi olla se nuorempi, kun verrataan sen liittymistä genetiivissä: mit-kä (edelleen liitepartikkelina) mutta tämä-n (johdinaineksen tapaan). Täkä- taas muodostaa vain ulkopaikallissijoja (täällä mutta ei ˣtäässä, ˣtäkää, ˣtääksi), jotka on voitu keksiä näitäkin myöhemmin.

Toisaalta jos taivutus on mennyt vepsän mallin mukaan 'täγällä' > 'täällä', eikä 'tämällä', niin siitä taas tulee mieleen että mä-liite olisi tullut kuvaan vasta taivutuksen jo tapahduttua. Vähän sekava kuvio.

Ulkopaikallisijaisessa muodossa 'tä-llä' sitä kä-liitettä ei ole. Eli ero sanoissa täällä/tällä ja siellä/sillä oli se toinen ihmettelemäni outous. Edellinen viittaa alueeseen ('täällä' = 'tällä alueella', 'siellä' = 'sillä alueella'), kun taas jälkimmäinen muoto ('tällä', 'sillä') on yleiskäyttöisempi ja enempi esinekohtainen (tai miten sen nyt sanoisikaan).

Hyppy vanhempaan asiaan: tuo 'tämän' on puhekielessä 'tän', joten siinä ainakin on kokonainen mä-tavu kadonnut (kerralla tai vähitellen). Samaa heijastumaa on 'tällainen' (< tämänlainen). Niinpä sellaista ei voine sulkea pois muistakin tapauksista (kuten tämässä > tässä). Jännää sinänsä, että tämä-sanan genetiivissä mä-liite on mukana yhä kirjakielessä, mutta muissa sijoissa sitä ei ole. Eli onko se ollut mukana joskus johdonmukaisesti muissakin sijoissa ja tipahtanut pois (siis ei välttämättä Jaskan epätodennäköiseksi kertomana m-katona, vaan paljon käytetyn sanan lyhenemisenä kokonaisen "ylimääräisen" tavun verran), vai onko mä-liite ollut aina poissa, kunnes lisätty epäjohdonmukaisesti vain perusmuotoon ja genetiiviin. Mutta kuten aiemmin kirjoitin, sillä asialla ei taida paljoa käytännön merkitystä olla.

Pystynen kirjoitti:Vastaavasti esim. asema ei johdu sanasta asettaa josta olisi viskattu pois -tta-, vaan molemmat sellaisenaan kadonneesta verbijuuresta ase- "olla, sijaita".

Ei liittyne mihinkään sellaiseen asiaan, josta olen kirjoitellut, joten taustalla taitaa olla se ylimmässä kohdassa epäilemäni väärinymmärrys.

Pystynen kirjoitti:Näissä on murteiden nojalla ollut -h-: toisahalla, etähällä, joten ei ihan vaikuta toimivan. Tämä myös jättää sanat kuten täkäläinen, sikäläinen ja ne vepsän vastineet selityksessä.

Riippuu tietysti onko ala-sana taipunut joskus muinoin 'alahalla', mitä en tiedä. (Sana 'alue' voisi kait mennä hyvinkin 'aluehella', ei ainakaan kuulosta korvaani pahalta). Mutta nuo sanat 'toisaalla' ja 'etäällä' voidaan tipauttaa tässä vaiheessa tarkastelusta poiskin, sillä se ei muuta varsinaista asian ydintä.

Vastaavasti täkä/sikä-läinen ovat voineet kehittyä omaa polkuaan (esim. yksitavuisia sanoja jämäköittävän kä-liitteen avulla periaatteella 'täläinen/täkäläinen'), joten niilläkään ei voi ratkaista asian ytimessä olevia täγällä/täalalla -vaihtoehtoja. Vaikka olisihan se kaunista, jos nämäkin saisi selitettyä samalla idealla.

Hieman painavampi vihje on tuo vepsän muoto, mutta juuri sille olen tässä hahmottelemassa suomen suunnalle vaihtoehtoista kehityspolkua. Eli jos vaikka vepsä on mennyt näissä sanoissa imsusta omaa latuaan tä-kä -suuntaan ja suomi omaa latuaan johonkin toiseen suuntaan. Uutta vaihtoehtoista polkua ei heikennä se, että on olemassa vanhakin polku, mutta polkujen uskottavuuksia voi tietysti vertailla.

Se täalalla-vaihtoehto näyttäisi siis olevan yhä joten kuten kehissä.

[Korjattu pari kirjoitusvirhettä.]
Viimeksi muokannut aikalainen päivämäärä 10 Heinä 2012 00:37, muokattu yhteensä 2 kertaa
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja aikalainen » 09 Heinä 2012 17:40

Mua ällöttää kesäisten säätiedotusten sana 'ukkostaa'. Korvani tykkäisi muodosta 'ukostaa'. Kaipa sillekin sanalle on joku kielitoimiston homehtunut byrokraatti jonkin kikkailevan selityksen keksinyt, ja ilmatieteen laitoksen "metronoomit" ovat sen sitten innokkaasti omaksuneet. Mutta kuitenkin.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Jaska » 10 Heinä 2012 00:11

aikalainen kirjoitti:Mua ällöttää kesäisten säätiedotusten sana 'ukkostaa'. Korvani tykkäisi muodosta 'ukostaa'. Kaipa sillekin sanalle on joku kielitoimiston homehtunut byrokraatti jonkin kikkailevan selityksen keksinyt, ja ilmatieteen laitoksen "metronoomit" ovat sen sitten innokkaasti omaksuneet. Mutta kuitenkin.

Kielikorvasi on historiallinen. Korvasi on kielihistoriallinen. Sen todella pitäisi olla "ukostaa", koska umpitavussa geminaatta kk säännönmukaisesti lyhenee:
*uk-ko : *u-kon : *uk-ko-na : *u-kos-taa

Itse en olekaan tajunnut ärsyyntyä tuosta, vaikka muuten kannatan astevaihtelun laajentamista tähän tyyliin:
http://auringonhauta.ipes-ent.com/viewt ... 5cb326086e
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Pystynen » 14 Heinä 2012 18:14

aikalainen kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:Kakkosoutoutesi osittain selittää ykkösen. Kun √täkä- ja tämä kuitenkin ovat eri sanoja, niin ei niiden tarvitse olla jotenkin toisistaan johdettuja, vaan molempien erikseen vastalosta √tä.

Nyt tässä on jokin väärin ymmärrys. En nimittäin ole esittänyt, että 'täkä' ja 'tämä' olisivat toisistaan johdettuja. Koko ajanhan on ollut puhe tä-vartaloon liitetyistä kä- ja mä-lisukkeista. Ne outoudet käsittelivät jotain muuta näkökulmaa.


No miten sitten pitäisi ymmärtää kommenttisi että "kä-liite nakataan mäkeen ja korvataan mä-liitteellä"? Tuo kyllä kovasti kuulostaa siltä, että olettaisit kehitystä tyyliin täkä > tä > tämä.

aikalainen kirjoitti:jos taivutus on mennyt vepsän mallin mukaan 'täγällä' > 'täällä', eikä 'tämällä', niin siitä taas tulee mieleen että mä-liite olisi tullut kuvaan vasta taivutuksen jo tapahduttua.

Tietysti. -mä on imsuinnovaatio, monet taivutusmuodot taas periytyvät jo kauempaa.

aikalainen kirjoitti:Hyppy vanhempaan asiaan: tuo 'tämän' on puhekielessä 'tän', joten siinä ainakin on kokonainen mä-tavu kadonnut (kerralla tai vähitellen).

Edelleen on minusta mahdollista että tämä olisikin arkaisimi. Ja toisekseen, jos ei olisikaan, juuri mä-aineksen puute muissa taivutusmuodoissa olisi selvin motivaatio jonka takia se olisi tästäkin hukattu.

Kun verrataan muihin vastaaviin pronominien pidentimiin (jo-ka jne.) niin minusta parhaalta edelleen näyttää se selitys, että nämä päätteet on lisätty jotta sanan kaikki muodot saataisiin ainakin kaksitavuisiksi. Lisäys siis ei olisi suinkaan epäjohdonmukainen (vaikkakin epätyypillinen).

aikalainen kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:Näissä on murteiden nojalla ollut -h-: toisahalla, etähällä, joten ei ihan vaikuta toimivan. Tämä myös jättää sanat kuten täkäläinen, sikäläinen ja ne vepsän vastineet selityksessä.

Riippuu tietysti onko ala-sana taipunut joskus muinoin 'alahalla', mitä en tiedä.

Tuollainen muoto kyllä on ollut (kuten näkee nykyäänkin asusta alhaalla), mutta se tulee alas-sanasta. Kantasanahan taipuu ihan vain alalla.

aikalainen kirjoitti:Vastaavasti täkä/sikä-läinen ovat voineet kehittyä omaa polkuaan (esim. yksitavuisia sanoja jämäköittävän kä-liitteen avulla periaatteella 'täläinen/täkäläinen'), joten niilläkään ei voi ratkaista asian ytimessä olevia täγällä/täalalla -vaihtoehtoja. Vaikka olisihan se kaunista, jos nämäkin saisi selitettyä samalla idealla.

Hieman painavampi vihje on tuo vepsän muoto, mutta juuri sille olen tässä hahmottelemassa suomen suunnalle vaihtoehtoista kehityspolkua. Eli jos vaikka vepsä on mennyt näissä sanoissa imsusta omaa latuaan tä-kä -suuntaan ja suomi omaa latuaan johonkin toiseen suuntaan. Uutta vaihtoehtoista polkua ei heikennä se, että on olemassa vanhakin polku, mutta polkujen uskottavuuksia voi tietysti vertailla.

Se täalalla-vaihtoehto näyttäisi siis olevan yhä joten kuten kehissä.

Kaikki vaihtoehdot ovat aina "kehissä" on mahdotonta torpata ideaa 100% varmuudella. Kysymys on, onko sillä mitään oleellista etua suhteessa muihin ideoihin? -kä-johdin tarvitaan joka tapauksessa ja se selittää asun täällä ongelmitta. Yhdyssanalle "täala" ei ole mitään muuta tukea, ja vaikka se harmonisoituisikin, niin silti odottaisi taivutusta "täälällä" jne.

aikalainen kirjoitti:Mua ällöttää kesäisten säätiedotusten sana 'ukkostaa'. Korvani tykkäisi muodosta 'ukostaa'.


Lienee johdettu yhdyssanamuodosta ukkos-. Noissa esiintyy jostain syystä astevaihtelun puutetta laajemminkin ("pakkaskeli", "Kauppis-Ville", "ykkössija", "lautasmalli", "varpuslintu", "poikastuotto")

Omassa kielenkäytössäni näille muodoille tulee oma käyttönsäkin: sää voi pakkastaa, mutta pakastaa on säilöntätapa. Vastaavasti ukostaa kuulostaa puuhalta jossa isketään vanhempia mieshenkilöitä
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja Jaska » 14 Heinä 2012 18:35

Pystynen kirjoitti:Tuollainen muoto kyllä on ollut (kuten näkee nykyäänkin asusta alhaalla), mutta se tulee alas-sanasta. Kantasanahan taipuu ihan vain alalla.

Hyvä huomio, tuohon on lisätty perään toinen sijamuoto ilmeisesti silloin kun -s-latiivia ei enää tajuttu sijamuodoksi, eli se ei enää ollut produktiivinen sija vaan esiintyi enää kivettymissä. Siinä on ikään kuin "genetiivivartalo", mikä tietysti latiivista johdettuna tuntuu oudolta, mutta mallina lienevät olleet s-loppuiset nominatiivimuodot:

*alas : *alaha-lla > vars.sm. alhaalla

Sanassa on tapahtunut varsinaissuomalainen h:n metateesi eli siirtyminen edeltävän vokaalin eteen, aivan kuten sanoissa *veneh > venhe, *mureh > murhe, *pereh > perhe.

Pystynen kirjoitti:Lienee johdettu yhdyssanamuodosta ukkos-. Noissa esiintyy jostain syystä astevaihtelun puutetta laajemminkin ("pakkaskeli", "Kauppis-Ville", "ykkössija", "lautasmalli", "varpuslintu", "poikastuotto")

Omassa kielenkäytössäni näille muodoille tulee oma käyttönsäkin: sää voi pakkastaa, mutta pakastaa on säilöntätapa. Vastaavasti ukostaa kuulostaa puuhalta jossa isketään vanhempia mieshenkilöitä

Hehe! :)
Täsmennys: "pyydetään" vanhempia mieshenkilöitä, esimerkiksi tuulastamalla olutpullolla.

Tuo on mielenkiintoinen tuo vahva aste s-loppuisen umpitavun edellä; ikään kuin sitä vastaisi syvätasolla se -nen-pääte, joka vain on mukavuussyistä korvattu s:llä.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Pystynen » 14 Heinä 2012 19:12

Jaska kirjoitti:Tuo on mielenkiintoinen tuo vahva aste s-loppuisen umpitavun edellä; ikään kuin sitä vastaisi syvätasolla se -nen-pääte, joka vain on mukavuussyistä korvattu s:llä.


Hieman lisää ajatellen kyse taitaa olla päätteen aiemmasta kaksitavuisuudesta, sama ilmiö kun esiintyy myös partitiivissä: "ukkosta ilmassa", "lautasta pöytään", "varpusta katsellen". Alkuperäinen asuhan on -inen, -isen, -istA (kuten edelleen adjektiiveissä). Sama ilmiö kuin puhekielen asuissa tyyliin "vetäsen" (pro vetäisen).
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja aikalainen » 14 Heinä 2012 21:37

Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:Kakkosoutoutesi osittain selittää ykkösen. Kun √täkä- ja tämä kuitenkin ovat eri sanoja, niin ei niiden tarvitse olla jotenkin toisistaan johdettuja, vaan molempien erikseen vastalosta √tä.

Nyt tässä on jokin väärin ymmärrys. En nimittäin ole esittänyt, että 'täkä' ja 'tämä' olisivat toisistaan johdettuja. Koko ajanhan on ollut puhe tä-vartaloon liitetyistä kä- ja mä-lisukkeista. Ne outoudet käsittelivät jotain muuta näkökulmaa.


No miten sitten pitäisi ymmärtää kommenttisi että "kä-liite nakataan mäkeen ja korvataan mä-liitteellä"? Tuo kyllä kovasti kuulostaa siltä, että olettaisit kehitystä tyyliin täkä > tä > tämä.

Näin sitä voi sanoja ymmärtää monella tavalla. Oma tulkintani omasta kirjoituksestani ei ollut, että täkästä johdetaan tämä, vaan että tä-sanan lisuke vaihdetaan toiseksi. Ilmeisesti samaa pohjimmiltaan tarkoitamme.

Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:jos taivutus on mennyt vepsän mallin mukaan 'täγällä' > 'täällä', eikä 'tämällä', niin siitä taas tulee mieleen että mä-liite olisi tullut kuvaan vasta taivutuksen jo tapahduttua.

Tietysti. -mä on imsuinnovaatio, monet taivutusmuodot taas periytyvät jo kauempaa.

No miten sitten pitäisi ymmärtää kommenttisi että kä voisi olla nuorempi (kuin -mä)?

Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Hyppy vanhempaan asiaan: tuo 'tämän' on puhekielessä 'tän', joten siinä ainakin on kokonainen mä-tavu kadonnut (kerralla tai vähitellen).

Edelleen on minusta mahdollista että tämä olisikin arkaisimi. Ja toisekseen, jos ei olisikaan, juuri mä-aineksen puute muissa taivutusmuodoissa olisi selvin motivaatio jonka takia se olisi tästäkin hukattu.

Ensin lisätään tyhjästä mä-tavu (tän>tämän), vaikka sitä ei ole muissakaan sijoissa, mutta sitten se mä-tavu hukataan, koska eihän sitä ole muissakaan sijoissa ... nyt olet keksinyt tosi veikeän selityksen! :)

Pystynen kirjoitti:Kun verrataan muihin vastaaviin pronominien pidentimiin (jo-ka jne.) niin minusta parhaalta edelleen näyttää se selitys, että nämä päätteet on lisätty jotta sanan kaikki muodot saataisiin ainakin kaksitavuisiksi. Lisäys siis ei olisi suinkaan epäjohdonmukainen (vaikkakin epätyypillinen).

Tuota näkemystä heikentää se, että toteutunut kehitys on kuitenkin ollut siihen suuntaan, että 'tää' ja 'tän' ovat yksitavuistuneet. Tuntuisi oudolta, että ensin kieltä ohjaa paine kaksitavuistamiseen ja sitten se paine muuttuu päinvastaiseksi. Mahdollista toki, mutta selityksenä omituinen.

Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Se täalalla-vaihtoehto näyttäisi siis olevan yhä joten kuten kehissä.

Kaikki vaihtoehdot ovat aina "kehissä" on mahdotonta torpata ideaa 100% varmuudella. Kysymys on, onko sillä mitään oleellista etua suhteessa muihin ideoihin? -kä-johdin tarvitaan joka tapauksessa ja se selittää asun täällä ongelmitta. Yhdyssanalle "täala" ei ole mitään muuta tukea, ja vaikka se harmonisoituisikin, niin silti odottaisi taivutusta "täälällä" jne.

Niin, kä-teoria on ihan hyvä ja vahvasti kehissä mukana, ja se on myös vallitseva oletusarvoinen selitys, ja sitä teoriaa vastaan en ole millään tavalla hyökkäämässä. Toinpahan vain toisenkin rinnakkaisen selitysmallin, jonka uskottavuutta voi joku mielessään puntaroida, jos haluaa. Kiva kuulla, että et pidä sitä ainakaan täysin mahdottomana.

Itse odottaisin muodon 'täälällä' lyhentyvän nopeasti, koska kyseessä on paljon käytetty ja siten nopeasti kuluva sana, ja koska tuollainen sana (mielestäni) suorastaan hinkuu päästä lyhennetyksi muotoon 'täällä>.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Pystynen » 15 Heinä 2012 17:56

aikalainen kirjoitti:Oma tulkintani omasta kirjoituksestani ei ollut, että täkästä johdetaan tämä, vaan että tä-sanan lisuke vaihdetaan toiseksi. Ilmeisesti samaa pohjimmiltaan tarkoitamme.

Joo, tuota prosessia sanotaan yleensä ns. takaperoisjohdokseksi. (Esimerkistä käynee piiras, joka on pohjautuvinaan samaan "kantaan" kuin piirakka joka kuitenkin on kokonaisuudessaan lainaa venäjän sanasta пирог.)

Oleellisin vika tuossa ideassa taitaa olla, että täkä ja tämä esiintyvät ihan eri muodoissa: edellinen vain ulkopaikallissijoissa ja johdoksissa, jälkimmäinen vain nominatiivissa ja genetiivissä. Ei näytä siltä, että kumpikaan olisi koskaan esiintynyt kautta paradigman.

aikalainen kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:jos taivutus on mennyt vepsän mallin mukaan 'täγällä' > 'täällä', eikä 'tämällä', niin siitä taas tulee mieleen että mä-liite olisi tullut kuvaan vasta taivutuksen jo tapahduttua.

Tietysti. -mä on imsuinnovaatio, monet taivutusmuodot taas periytyvät jo kauempaa.

No miten sitten pitäisi ymmärtää kommenttisi että kä voisi olla nuorempi (kuin -mä)?

Molemmat ovat imsuinnovaatioita, joten etäsukuvertailuista ei saada mitään selkoa niiden suhteelliselle iälle.

Sen sijaan esim. partitiiville tätä voi löytää täsmällisiä vastineita kuten mordvan ťeda/ťäda.

aikalainen kirjoitti:Ensin lisätään tyhjästä mä-tavu (tän>tämän), vaikka sitä ei ole muissakaan sijoissa, mutta sitten se mä-tavu hukataan, koska eihän sitä ole muissakaan sijoissa ... nyt olet keksinyt tosi veikeän selityksen! :)

() Tuntuisi oudolta, että ensin kieltä ohjaa paine kaksitavuistamiseen ja sitten se paine muuttuu päinvastaiseksi. Mahdollista toki, mutta selityksenä omituinen.

Tuossa ei ole minusta mitään kovin kummallista jos pidetään aikaskaala mielessä. Koko prosessi on voinut kestää hyvinkin toista tuhatta vuotta, ja sinä aikana olisi minusta jo vähän outoa jos "tavurakennemuoti" ei olisi muuttunut ollenkaan.

Koska tiedämme, että kantavartaloja ovat vain *tä, *jo, *ku, *mi, niin kaksitavuistamista on täytynyt tapahtua jossain vaiheessa. Toisaalta, persoonapronomineissa on myöhemmin tapahtunut kehitystä minä, sinä > mä, sä, joka on selvästi yksitavuistamista (kuin myös esim. "yy kaa koo" ja monet vastaavat lyhennelmät).

Yksitavuisuus on myös voinut saada lisäsuosiota esim. germaanilainoista (kuten ja, vai), tai miksei myös viron suunnalta loppuheiton jälkeen.

Parempi kysymys olisivat ne pronominit, jotka ovat lyhyitä avotavuja me te he se ne. Näistä kuitenkin tosin tiedämme, että monikon pronomineissa on ollut jokin numeruspääte (*mek *tek jne.), joten nekin ovat olleet 'raskaita' pronomineja samoin kuin pitkävokaalistuneet tuo nuo muu (oleellista ei siis näyttäisi alunperin olleen nimenomaan kaksitavuisuus vaan kaksimoraisuus*).

Loppu-k:n kato on siis aikanaan kasvattanut lyhyttavuisten pronominien määrää, jonka luulisi antaneen jalansijaa muillekin asuille kuten "mä", "sut", "tän".

*Mora on tavupainon yksikkö: jokainen lyhyt vokaali ja tavunloppuinen konsonantit lasketaan yhdeksi moraksi, diftongit ja pitkät vokaalit kahdeksi moraksi. Eli esim. "pointti" ja "begoniat" ovat viisimoraisia sanoja, "lakana" ja "mies" kolmemoraisia.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

ViestiKirjoittaja aikalainen » 16 Heinä 2012 22:41

Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Oma tulkintani omasta kirjoituksestani ei ollut, että täkästä johdetaan tämä, vaan että tä-sanan lisuke vaihdetaan toiseksi. Ilmeisesti samaa pohjimmiltaan tarkoitamme.

Joo, tuota prosessia sanotaan yleensä ns. takaperoisjohdokseksi. (Esimerkistä käynee piiras, joka on pohjautuvinaan samaan "kantaan" kuin piirakka joka kuitenkin on kokonaisuudessaan lainaa venäjän sanasta пирог.)

Oleellisin vika tuossa ideassa taitaa olla, että täkä ja tämä esiintyvät ihan eri muodoissa: edellinen vain ulkopaikallissijoissa ja johdoksissa, jälkimmäinen vain nominatiivissa ja genetiivissä. Ei näytä siltä, että kumpikaan olisi koskaan esiintynyt kautta paradigman.

Keskustelu kiertää kehää ... vertailussa on teorioita, joissa putoaa m (tämällä>täällä), putoaa kä-tavun 'k' ('täγällä' > 'täällä), putoaa mä-tavu (tämällä>tällä), lisuke puuttuu (tä+llä), ja kaikki ulkopaikallissijoissa ... tällainen monipolvinen keskustelu taitaa olla liian vaikeaa tällaisessa foorumi-formaattissa käsiteltäväksi. Ehkä on parempi, että jätämme ne piirakat kaappiin.

Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:jos taivutus on mennyt vepsän mallin mukaan 'täγällä' > 'täällä', eikä 'tämällä', niin siitä taas tulee mieleen että mä-liite olisi tullut kuvaan vasta taivutuksen jo tapahduttua.

Tietysti. -mä on imsuinnovaatio, monet taivutusmuodot taas periytyvät jo kauempaa.

No miten sitten pitäisi ymmärtää kommenttisi että kä voisi olla nuorempi (kuin -mä)?

Molemmat ovat imsuinnovaatioita, joten etäsukuvertailuista ei saada mitään selkoa niiden suhteelliselle iälle.

Sen sijaan esim. partitiiville tätä voi löytää täsmällisiä vastineita kuten mordvan ťeda/ťäda.

Vastaus meni kysymyksestä sivuun, eli tämäkin säie lähtee kiertämään.

Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Ensin lisätään tyhjästä mä-tavu (tän>tämän), vaikka sitä ei ole muissakaan sijoissa, mutta sitten se mä-tavu hukataan, koska eihän sitä ole muissakaan sijoissa ... nyt olet keksinyt tosi veikeän selityksen! :)

() Tuntuisi oudolta, että ensin kieltä ohjaa paine kaksitavuistamiseen ja sitten se paine muuttuu päinvastaiseksi. Mahdollista toki, mutta selityksenä omituinen.

Tuossa ei ole minusta mitään kovin kummallista jos pidetään aikaskaala mielessä. Koko prosessi on voinut kestää hyvinkin toista tuhatta vuotta, ja sinä aikana olisi minusta jo vähän outoa jos "tavurakennemuoti" ei olisi muuttunut ollenkaan.

Koska tiedämme, että kantavartaloja ovat vain *tä, *jo, *ku, *mi, niin kaksitavuistamista on täytynyt tapahtua jossain vaiheessa. Toisaalta, persoonapronomineissa on myöhemmin tapahtunut kehitystä minä, sinä > mä, sä, joka on selvästi yksitavuistamista (kuin myös esim. "yy kaa koo" ja monet vastaavat lyhennelmät).

Yksitavuisuus on myös voinut saada lisäsuosiota esim. germaanilainoista (kuten ja, vai), tai miksei myös viron suunnalta loppuheiton jälkeen.

Parempi kysymys olisivat ne pronominit, jotka ovat lyhyitä avotavuja me te he se ne. Näistä kuitenkin tosin tiedämme, että monikon pronomineissa on ollut jokin numeruspääte (*mek *tek jne.), joten nekin ovat olleet 'raskaita' pronomineja samoin kuin pitkävokaalistuneet tuo nuo muu (oleellista ei siis näyttäisi alunperin olleen nimenomaan kaksitavuisuus vaan kaksimoraisuus*).

Loppu-k:n kato on siis aikanaan kasvattanut lyhyttavuisten pronominien määrää, jonka luulisi antaneen jalansijaa muillekin asuille kuten "mä", "sut", "tän".

*Mora on tavupainon yksikkö: jokainen lyhyt vokaali ja tavunloppuinen konsonantit lasketaan yhdeksi moraksi, diftongit ja pitkät vokaalit kahdeksi moraksi. Eli esim. "pointti" ja "begoniat" ovat viisimoraisia sanoja, "lakana" ja "mies" kolmemoraisia.

En tiedä vähenikö omituisuus, mutta ainakin mutkikkuus lisääntyi.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Jaska » 17 Heinä 2012 00:48

Valitettavan usein keskustelu aina ja kaikkialla kiertää kehää...

Tähän ketjuun sopinee Kielitoimiston "kuukauden sana" -listaus:
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=4181
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10977
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Pystynen » 30 Heinä 2012 12:28

aikalainen kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:
Pystynen kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:jos taivutus on mennyt vepsän mallin mukaan 'täγällä' > 'täällä', eikä 'tämällä', niin siitä taas tulee mieleen että mä-liite olisi tullut kuvaan vasta taivutuksen jo tapahduttua.

Tietysti. -mä on imsuinnovaatio, monet taivutusmuodot taas periytyvät jo kauempaa.

No miten sitten pitäisi ymmärtää kommenttisi että kä voisi olla nuorempi (kuin -mä)?

Molemmat ovat imsuinnovaatioita, joten etäsukuvertailuista ei saada mitään selkoa niiden suhteelliselle iälle.

Sen sijaan esim. partitiiville tätä voi löytää täsmällisiä vastineita kuten mordvan ťeda/ťäda.

Vastaus meni kysymyksestä sivuun, eli tämäkin säie lähtee kiertämään.

No tarkennetaan - oletin seuraavanlaista kehityshistoriaa:
1) Varhaiskantasuomessa on pronominivartalo *tä.
2) Vartalon joihinkin taivutusmuotoihin halutaan lisää pituutta: kehittyy muodot tämä, tämän (mutta edelleen johtimetta tätä, tässä, jne.)
3) Muihinkin pronominivartaloihin halutaan lisää pituutta. Nyt otetaan käyttöön *kA (liitepartikkelina), jonka avulla muodostetaan joka, jonka, mikä, minkä jne.

Mutta toisaalta: tarkemmin ajatellen suffiksaatiojärjestyksestä ei voi vielä tälläistä kronologiaa päätellä, sillä onhan vaikka genetiivin /-n/ vanhaa perua ja silti järjestys menee /tä-mä-n/. Erona on siis että toista on kohdeltu johtimena, toista partikkelina. Johtimina molemmat ovat jo vanhoja, kA:n mahdollisesta partikkelikäytöstä muualla en tiedä.

Eli taidan olla samaa mieltä että tältä erää ei aiheesta saa enempää irti. Lähisukukielten pronomineihin tarkemmin tutustumalla voisi saada lisää pohdittavaa, mutta siihen asti.

(PS: aihe on mennyt kielipolisismista jo aika reippastikin ohi. Sopiiko pyytää ketjunjakoa?)
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

EdellinenSeuraava

Paluu Kielitiede

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa