Kirjoittaja JakomäenNeruda » 24 Heinä 2012 21:53
Kekripukki on sama kuin nuuttipukki, koska molemmat liittyvät uuteenvuoteen: kekri oli alkuperäinen muinaissuomalainen uusivuosi, nuutinpäivä taas kristinuskon ajanlaskun mukainen joulurauhan lopetuskohta, jossa tosin lienee pohjalla talvipäivänseisaukseen osuneen vanhan skandinaavis-germaanisen uudenvuoden juhlakuukauden lopetusajankohta. Mielenkiintoisesti nuutinpäivä osuu myös lähelle sydäntalvenyötä, joka itämerensuomalaisille on ollut karhun kääntöpäivä. Se, että nuutti"pukki" on usein puettu karhuksi, ei siten ole sattumaa.
Pukki on selvästikin maanviljelyskulttuurin hedelmällisyyden symbolieläin, mutta sitä on saattanut edeltää karhuhahmo varsinkin alueilla, jossa maanviljelys tuli myöhään vallitsevaksi.
Tällainen perinne, jossa pukki, karhuhahmo tai muu otus vierailee yksin tai saattajan kanssa kodeissa tai jahtaa katsojia kylän teillä, esiintyy ympäri Eurooppaa erilaisina muunnelmina, joista monet perinteet liittyvät nimenomaan uuteenvuoteen tai muihin juhlapäiviin. Kyseessä on siten eräs riitti, joka liittyy juhlapäivien ja tietenkin aivan erityisesti uudenvuoden rajoja ylittävään ja onnea tuovaan magiaan. Rajanylitysmagialle oli tyypillistä, että miehet saattoivat esiintyä naisina ja päinvastoin, ihminen saattoi pukeutua eläimeksi jne.
On mahdoton sanoa, mistä nämä perinteet ovat saaneet alkunsa, mutta alkuperäinen tapa esiintyä eläimenä tai kuljettaa eläintä kylillä saattaa jopa edeltää maanviljelyksen tuloa eli olla pohjimmiltaan samanistinen.
Vuotuisessa ajantiedossa ei muuten mainita kekripukkia, vaan sen sijaan vilpukset, jotka toimivat samassa tehtävässä. Erikoisesti pukeutuneina he kolkuttelivat ikkunoihin ja isäntä sitten jahtasi näistä yhden kiinni ja istutti juhlapöytään kunniavieraan paikalle. Tällainen tapa on selitettävissä nimenomaan onnea tuovana uudenvuoden hedelmällisyysriittinä. Nuutinpäivänä vastaavasti syötettiin ja juotettiin nuuttipukkeja.