pektopah kirjoitti:Pelkälle maanviljelykselle ja karjanhoidolle voisi kuvitella olevan etelämpänä paljon paremmat lähtökohdat. Uskoisin Pohjanmaan ja Länsi-Lapin asutuksen lähtökohtana olleen maanviljelyn, karjanhoidon ja turkiskaupan muodostaman sekatalouden.
Asutuksen jatkuvuutta varhaismetallikaudelta roomalaiselle rautakaudelle/kansainvaellusajalle ei liene tuolla alueella aukottomasti todistettu?
Taavetti kirjoitti:Todennetusta viljelystä en osaa mitään sanoa, mutta kannattaa ainakin katsoa, mitä mahdollisuuksia vuosilustoista selvitettylämpökausien vaihtelu antaa viljelyyn. Lämpimimpinä kausina viljan viljely saattoi yleistyä, kun se taas kylminä kausina taantui, kenties tyystin loppui, alkaakseen taas säiden lämmetessä. Metsäntutkimuslaitos on selvittänyt männyn lustojen avulla lämpövaihteluita tuhansien vuosien ajalta.
Esimerkit ovat samoista tutkimuksista Lapin oloista, mutta samat periaatteet pätevät etelämpänäkin, myös lämpökausien osalta. Jos on Lapissa ollut lämmin kausi, on se todennäköisesti ollut eteläisessä Suomessakin. Samoin ne antavat aavistuksen, onko kyseisinä ajanjaksoina viljan viljelylle ollut otollisia olosuhteita.
Eljas Orrman kirjoitti:Esi-industrialistisena aikana, jolloin muokkausvälineet olivat nykyisiin välineisiin verrattuna heikkorakenteisia ja niiltä yleisesti puuttui kyky kääntää maata, oli maan helppo tai vaikea muokattavuus ratkaiseva tekijä erilaisten maalajien hyödyntämisessä peltoviljelyssä. Ravinnerikkaat ja viljavat maat kuten lustosavet jäivät pitkiksikin ajoiksi viljelyn ulkopuolelle niiden työlään muokattavuuden vuoksi. Vasta tehokkaampien muokkausvälineiden tulo käyttöön mahdollisti viljelyn ulottamisen raskaammille maille. Tämä kehitys näyttää tapahtuneen asteittain sitä mukaan kuin muokkausvälineet tehostuivat. Sama dynamiikka toimii myös kaskiviljelyssä saaden metsän polttoviljelyssä kuitenkin toisenlaiset muodot."
Kun edellä esitettyä taustaa vastaan tarkastelee maamme maanviljelijäväestön maantieteellistä levinneisyyttä rautakauden lopulla ja keskiajalla, havaitaan selviä invariantteja piirteitä väestön käytössä olleiden agraariteknologisten kompleksien levinneisyyden ja muokkauskerroksen hienojakoisten maalajien esiintymisen välillä. Esihistoriallisen ajan lopulla peltoviljelykseen perustuva asutus Varsinais-Suomessa rajoittui hyvin selvästi Littorinameren ylimmän rantaviivan alapuolelle ja sijoittui tällä vyöhykkeellä rannikolle ja jokilaaksoihin littorinsavien esiintymisalueiden piiriin; sen sijaan rautakautista asutusta ei siellä näytä juurikaan esiintyneen ylemmillä korkeustasoilla, joissa hienojakoiset maalajit myös muokkauskerroksessa ovat yleisesti jäykkiä lustosavia.
Ylä-Satakunnan ja Hämeen rautakautinen peltoviljelyä harjoittanut väestö keskittyi vesistöjen äärelle sinne, missä hienojakoiset hieta- ja hiesusavet dominoivat muokkauskerroksessa. Päijänteen ympäristön rautakautinen asutus puolestaan sijoittui jääkauden jälkeisen transgression aikana muodostuneiden savikerrosten peittämiin paikkoihin. Vasta keskiajalla, 1200-luvulta lähtien, asutus läntisellä peltoviljelyn alueella levittäytyi sinne, missä jäykät glasiaaliset lustosavet ovat yleisiä muokkauskerroksessa. Näin tapahtui Varsinais-Suomessa 1200-luvulta lähtien. Myös Ala-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä asutus levisi vasta 1200-1300-luvulta lähtien tällaisille alueille, mm. Loimijoen laakson yläosiin, joissa jäykät savet ovat vallitsevia.
Uudellamaalle 1100-1200-luvulla saapunut ruotsalainen väestö asettui pääsääntöisesti Littorinameren ylimmän rannan alapuolisille
alueille. Tämän maakunnan sisäosien asuttaminen sen sijaan tapahtui eri puolilta tulleiden suomalaisten toimesta, pääasiassa ilmeisesti vasta 1200-luvulta lähtien; maakunnan länsi- ja luoteisosan suomalaisasutus oli sen sijaan jossain määrin vanhempaa. Uudenmaan rannikolla on kuitenkin ollut hajanaista suomalaisasutusta jo ruotsalaisten saapuessa alueelle.
Mistä tällainen asutuskehitys läntisellä peltoviljelyalueella johtui? On todennäköistä, että kehittyneemmät kyntövälineet mahdollistivat jäykkien savien ottamisen viljelyyn Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Kaariaurojen rautavantaat suurenivat Ruotsissa ja ilmeisesti myös Suomessa viikinkiajalta 1200-luvulle n. 5 cm:stä 20 cm:iin, jopa suuremmiksikin, mikä lisäsi tehoa. Tehokkaampia olivat myös peltohankoaura ja kehäaura. Edellinen tuli käyttöön 1200-luvulta ja jälkimmäinen 1400-luvulta
lähtien. Suomalaisasutuksen Uudenmaan sisäosissa mahdollisti ilmeisesti suuressa määrin kaskiviljely tavallisen kasken muodossa.
Tarkasteltaessa läntisen peltoviljelystekniikan suhdetta maalajien karkeuteen näyttäisi siltä, että esihistoriallisen aikana ja varhaiskeskiajalla asutus on levittäytynyt hietahiesumaaperältä hienompijakoiselle maaperälle, mutta myöhäiskeksiajalla ja uudella ajalla uudisasutus sen sijaan levisi rautakauden viljelymaita karkeammille maalajeille, mistä on esimerkkejä sekä Ruotsista että Suomesta.
pektopah kirjoitti:Pelkälle maanviljelykselle ja karjanhoidolle voisi kuvitella olevan etelämpänä paljon paremmat lähtökohdat. Uskoisin Pohjanmaan ja Länsi-Lapin asutuksen lähtökohtana olleen maanviljelyn, karjanhoidon ja turkiskaupan muodostaman sekatalouden.
pektopah kirjoitti:Asutuksen jatkuvuutta varhaismetallikaudelta roomalaiselle rautakaudelle/kansainvaellusajalle ei liene tuolla alueella aukottomasti todistettu?
Jaska kirjoitti:Nimittäin maalajin kynnettävyys "primitiivisillä" auroilla on myös tärkeä kriteeri.
Jaska kirjoitti:pektopah kirjoitti:Pelkälle maanviljelykselle ja karjanhoidolle voisi kuvitella olevan etelämpänä paljon paremmat lähtökohdat. Uskoisin Pohjanmaan ja Länsi-Lapin asutuksen lähtökohtana olleen maanviljelyn, karjanhoidon ja turkiskaupan muodostaman sekatalouden.
Hyvin mahdollista, koska esim. Tornionjokilaaksossahan maanviljely lienee ollut aika marginaalista, mutta karjatalous oli sitäkin kukoistavampaa. Jokin muu tekijä on siis vetänyt maanviljelijöitä noinkin epäsuotuisille alueille: varmaankin lohi ja turkikset.
Mutta mikä olisi vetänyt ihmisiä Etelä-Pohjanmaalta nimenomaan Karjalaan? Tietenkään syitä ei edes tarvitsisi miettiä, jos olisi varmoja todisteita tuollaisesta muuttoliikkeestä. Mutta kun ei ole, voidaan vain pohtia sen uskottavuutta.
Jaska kirjoitti:pektopah kirjoitti:Asutuksen jatkuvuutta varhaismetallikaudelta roomalaiselle rautakaudelle/kansainvaellusajalle ei liene tuolla alueella aukottomasti todistettu?
Etelä-Pohjanmaallahan säilyi uskollisimmin pronssikautinen röykkiöhautaus, aina merovingiajalle saakka, jolloin sen syrjäytti (kuten muuallakin Länsi-Suomessa) Virosta levinnyt polttokenttäkalmisto. Jatkuvuudesta ei siis liene epäselvyyttä.
Taavetti kirjoitti:Onko tietoa, minkä verran muinainen viljely Suomessa oli auraviljelyä ja minkä veran kaskiviljelyä? Tokihan kaskikin kynnettiin, mutta siinä ei tarvittu kovin järeää auraa, ilmeisesti ovat voineet selvitä risuäkeelläkin. Poltettuun kaskeen jäävät palamattomat kannot, jotka sananlaskun mukaan ovat tiellä, ainakin pitkinä.
pektopah kirjoitti:Pelkälle maanviljelykselle ja karjanhoidolle voisi kuvitella olevan etelämpänä paljon paremmat lähtökohdat. Uskoisin Pohjanmaan ja Länsi-Lapin asutuksen lähtökohtana olleen maanviljelyn, karjanhoidon ja turkiskaupan muodostaman sekatalouden.
Asutuksen jatkuvuutta varhaismetallikaudelta roomalaiselle rautakaudelle/kansainvaellusajalle ei liene tuolla alueella aukottomasti todistettu?
pektopah kirjoitti:Varjaagien idänkauppa Laatokan kautta?
Sami Raninen kirjoitti:..jos idänkauppa kiinnosti noin paljon, miksi siirryttiin Birkan läheisyydestä ja pohjoisten turkisvarantojen portilta Laatokalle?
Sami Raninen kirjoitti:pektopah kirjoitti:Varjaagien idänkauppa Laatokan kautta?
Ehkä. Mutta jos idänkauppa kiinnosti noin paljon, miksi siirryttiin Birkan läheisyydestä ja pohjoisten turkisvarantojen portilta Laatokalle?
Koiviston maalaiskunta sijaitsee Karjalan kannaksen lounaisosassa. Siihen kuului mannermaata, Vatnuorinniemi ja Pullinniemi sekä Pullinniemen suuntainen Koiviston saaristo. Tärkeimmät saaret olivat Koivusaari, Piissaari ja Tiurinsaari.
Koiviston vanhin nimi on lähteissä säännöllisesti ollut muodossa Biörkö, Bircö tai Bercö. Tästä on saatu suomenkielinen muoto Koivisto. Nimi liittyy myös skandinaaviseen Birka-nimistöön. Viikinkiajan tärkeimpiä tukikohtia oli Birka Ruotsissa Mälarin rannalla. Ilmeistä on, että Koivisto on saattanut saada nimensä aution rannikon edustalla purjehtineilta viikingeiltä jo ennen kiinteää asutusta, joka alkoi vakiintua alueella 1200-luvulla.
pektopah kirjoitti:Y-DNA:n haploryhmä I1 alahaploryhmät vaikuttaisivat muodostavan "helminauhan" toisaalta Hämeestä Etelä-Karjalaan ja toisaalta Laatokan pohjois-/luoteispuolelta Pohjois-Pohjanmaalle:
http://www.fidna.info/map8haplos.php?ti ... plo=I1.csv
Toki se voi johtua historiallisen ajankin väestöliikkeistä.
Sami Raninen kirjoitti:Hmm, nyt tässä aletaan olla turhan paljon tosiasioiden edellä. Ensin pitäisi näyttää toteen se muutto.
pektopah kirjoitti:Sami Raninen kirjoitti:Hmm, nyt tässä aletaan olla turhan paljon tosiasioiden edellä. Ensin pitäisi näyttää toteen se muutto.
Ei kai sitä 100% varmuudella voida ilman kirjallisia muuttotilastoja todistaa.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 20 vierailijaa