Kalevanserkku kirjoitti:putkonen kirjoitti: Ulkomailla väittävät, että kun Länsirannikkolainen ja Itäsuomalainen keskustelevat suomeksi, kuulostaa siltä, että nämä puhuisivat eri kieltä koska kielen "nuotti" on aivan erilainen kummallakin. Onko tämä nyt sitten ilmiö "Turkulaista Kiekumista" (lainaus Jaska) vs. "Itä-Suomalaista Tasapaksua Muminaa.
Taannoisen työtoverini unkarilainen vaimo sanoi kerran, että suomen ja unkarin "suprasegmentaaliset ominaisuudet", tai siis toisin sanoen puheen nuotti, kuulostaa aivan samanlaiselta ainakin hänen korvissaan. Olisikohan niin että hämäläismurteet ja niiden lähinaapurit olisivat tässä(kin) suhteessa säilyttäneet jonkin ikivanhan suomalaisugrilaisen kielenpiirteen?
Joo, unkaria puhutaan samalla lailla tasapaksusti papattaen kuin suomea. Ainoa ero on kysymysintonaatio, eli väitelause muutetaan kysymyslauseeksi kiekaisemassa lopussa vähän korkeammalta. Sen oppiminen on minulle kyllä tuskan takana, koska kiekumiselle on minulla niin kovat psyykkiset esteet...
Vaikea silti sanoa, mikä olisi kielikunnan alkuperäinen tapa puhua. Islanti esimerkiksi kuulostaa tasapaksulta eli suomelta, kun taas mannerskandinaavit selvästi jollottavat sävelkorkeutta vaihdellen.
Toinen ongelmallinen asia suomalaiselle kielenoppijalle ovat kielet, joissa pääpaino ei olekaan aina ensimmäisellä tavulla. Äidinkielensä tottumusta on yllättävän vaikea muuttaa, ja moni kielenopiskelija tiedostamattaan korvaakin painonsiirron toiselle tavulle niin, että vain kiekaisee toisessa tavussa, ääntäen silti ensitavun painollisena. Eli painon sijasta käytetäänkin intonaatiota.
Kalevanserkku kirjoitti:Toinenkin tähän liittyvä huomio on peräisin ulkomaalaiselta, eräältä ruotsalaiselta daamilta, jonka mielestä työpaikkamme (suomen)karjalaistytöt puhuivat nuotiltaan aivan toisenlaiselta kuulostavaa kieltä kuin muut suomalaiset työtoverimme, jotka sattuivat olemaan kotoisin Päijänteen länsipuolelta ja Ulvilan - Vampulan linjan itäpuolelta.
Joo, näihin asioihin ei vain tule kiinnittäneeksi huomiota niin paljon kun ymmärtää puheen sisällön. Mutta meluisassa ympäristössä tai äänen puuroutuessa niin ettei sanoista saa selvää alkaa intonaatioonkiin kiinnittää enemmän huomiota.
Aikalaisen löytämä yhteys on tosiaan oivallinen!