Kukko kirjoitti: Mytologia luo etymologian.
Kukko kirjoitti:Ihminen alitajunnassaan käsittelee asiat symboliikan kautta, ei sanojen kautta. Alitajunta ei ymmärrä sanoja, vaan ainoastaan sanojen symbolisen merkityksen. Tämä symbolinen merkitys sanoille alitajuntaan syntyy puolestaan maailmankatsomuksen kautta. Muinainen uskonnollinen näkemys sovitti jokaisen sanan osaksi sitä maailmaa, joten muinainen mytologia on olennaisen tärkeä seikka tutkittaessa sanojen etymologiaa. Mitä syvällisempi ja keskeisempi jokin symbolinen elementti on ollut muinaisessa maailmankatsomuksessa, sitä varmemmin se on jättänyt jälkensä nykykieleen.
Kukko kirjoitti:Nykyään annetaan kohtuuttoman suuri painoarvo vokaaleille, jolloin eri vokaalistukset samasta sanasta jaetaan eri lähteestä oleviksi sanoiksi. Esimerkiksi toisessa ketjussa käsitellyt konsonanteiltaan yhteiset sanat kuolema, kalma, kalmo, kylmä, kelmeä, kulma ja kolme ovat etymologialtaankin yhteisiä, mutta vokaalistamalla jakautuneet eri sanoiksi osoittamaan jotain erityistä näkökulmaa samaan asiaan.
Kukko kirjoitti:Tästä yhteydestä johtuen suomalaiset ovat saaneet monesta kulttuurista, Babylonian ja Egyptin kulttuurit mukaan lukien, runsaasti sanastoa ja vaikutteita jo vuosituhansia.
Kukko kirjoitti:Koko Euroopan uskonnollinen historia johtaa jäljille, jota voitaisiin kutsua kuurilaisuudeksi (vrt. kureetit, carialaiset). Suurelta osin skandinaavinenkin Eurooppa rakentui kuurilaisen maailmankatsomuksen ympärille, aivan samoin kuin Rooma tai Kreikkakin. Kuurilaisten mukaanhan Kreikka ja Kreeta on nimettykin, ei helleenien. Samoin oli Italian laita. Egeanmeren Cariasta ja Lydiasta lähteneet heimot perustivat Rooman ja kutsuivat itseään kuurilaisiksi.
Kukko kirjoitti:Tämän uskonnollisen maailmankatsomuksen piirteitä säilyttivät Itämeren suomalaiset heimot nykypäivään saakka, mutta se tuli Egeanmeren piiristä. Suomensukuiset kuurilaiset, karjalaiset ja lyydiläiset eivät siis ole etnisesti Egeanmeren muinaisia kureetteja, carialaisia ja lydialaisia, mutta heidän kulttuurinsa on pitkälti sieltä ja siellä vaikuttaneilta kelttiläisiltä. Suomalaiset säilyttivät tämän kulttuurin pisimpään Euroopan heimoista omassa kansan perinteessään, muiden kansojen etsiessä uusia tuulia.
Kukko kirjoitti:Minulla on mielikuva, en tiedä onko miten totuudenmukainen, että tälläiset näkökulmat näyttävät historian tiedepiireissä vaarallisilta ajatuksilta, koska se näyttäisi kokonaiskuvan kannalta ymmärrettän selityksen antavana romuttavan niiden oman tieteellisen tutkimuslinjansa uskottavuuden suuren yleisön silmissä. Tästä syystä itsestään selvätkin sana-vastaavuudet eri kielien välillä sekä kielen sisällä kohtaavat usein vastustusta ja kehittävä keskustelu tukahdutetaan tiedepiirien itsensä toimesta.
Jaska kirjoitti:Onko sinulla tieteellisiä perusteluja näkemyksillesi?
Missä lähteessä roomalaiset kutsuivat itseään kuurilaisiksi?
jemi kirjoitti:Juontuukohan "tieto" "tiestä" kuten käsittäminen käsittelemisestä ja ymmärtäminen ympärikulkemisesta? Kiinalaisten "tao" tai "dao" taitaa tarkoittaa tietä ja toisaalta tietoakin, tietääkseni.
jemi kirjoitti:(OT, Off Tellus:) Tulee melkein mieleen Marija Gimbutasin Kurgan-hypoteesi 1950-luvulta. Jos on niin, että on ollut jokin neolittinen "Old Europe", rauhanomainen aloillaan pysyväinen ja ehkä feminiininenkin aikakausi, jota on pronssikaudella seurannut tämä rauhattomampi kurkoilu kärryineen ja peleineen, niin millähän nimellä tämä kausi jää aikakirjoihin? Olettaen, ettei aika ole harhaa Tietokausi?
Juontuukohan "tieto" "tiestä" kuten käsittäminen käsittelemisestä ja ymmärtäminen ympärikulkemisesta? Kiinalaisten "tao" tai "dao" taitaa tarkoittaa tietä ja toisaalta tietoakin, tietääkseni.
Kukko kirjoitti:Uskon että tieto johtuu tien tietämisestä eli tiedosta miten päästään jonnekin. Suomalaisessa mytologiassa tieto on syntysanojen osaamista, joiden löytämiseen kuuluu kiinteänä osana löytäminen oikeaan paikkaan niitä hakemaan.
aikalainen kirjoitti:Kukko kirjoitti:Uskon että tieto johtuu tien tietämisestä eli tiedosta miten päästään jonnekin. Suomalaisessa mytologiassa tieto on syntysanojen osaamista, joiden löytämiseen kuuluu kiinteänä osana löytäminen oikeaan paikkaan niitä hakemaan.
Osaaminen taas sopisi olemaan samaa kantaa kuin osuminen. Eli tavallaan kohteen tai määränpään tavoittamista sekin.
Taavetti kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Osaaminen taas sopisi olemaan samaa kantaa kuin osuminen. Eli tavallaan kohteen tai määränpään tavoittamista sekin.
Muistelenpa kuulleeni vuosikymmeniä sitten jonkin kaverini puhuneen osaamisesta tarkoittaessaan osumista. Vahingoksi en muista, miltä suunnalta kyseinen lapsi oli kotoisin, enkä tietenkään tiennyt, puhuiko hän todellista murrettaan vaiko vain leikkijuttua.
Muuten asia tuntuu luonnolliselta, jos lähden jonnekin minne osaan, melkoisella varmuudella osun sinne. Ennen tiedä reittiä, on osuminen kyseenalaista.
Tässä malliksi kaksi osumisen muotoa.
Kukko kirjoitti:Sanoina osaaminen ja osuminen ovat niin samankaltaisia, että tämä yhteys varmastikin on ollut.
Kukko kirjoitti:Osuminen liittyy pitkälti aseen käyttöön, joten osaaminen näyttäisi olevan osumista, sillä voidaan olettaa muinoin uskotun nuolessa tai keihäässä itsessään olleen jumalallinen kyky osata perille kohteeseensa.
aikalainen kirjoitti:Nuolella ei koskaan ole ollut jumalaista kykyä osumiseen, vaan kyllä jousiampujat ovat ankarasti harjoitelleet sitä osumista. Muinoin harjoittelu alkoi jo lapsena. Silti on aina välillä tullut vähemmän jumalaisia ohi ampumisia ja nuolen etsintää mättäiköstä. Jousiampujalle ei ole voinut olla epäselvää, että nuoli on ammus eikä ohjus.
Kukko kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Nuolella ei koskaan ole ollut jumalaista kykyä osumiseen, vaan kyllä jousiampujat ovat ankarasti harjoitelleet sitä osumista. Muinoin harjoittelu alkoi jo lapsena. Silti on aina välillä tullut vähemmän jumalaisia ohi ampumisia ja nuolen etsintää mättäiköstä. Jousiampujalle ei ole voinut olla epäselvää, että nuoli on ammus eikä ohjus.
Varmasti kovasti on myös harjoiteltu, mutta taikauskoisessa maailmassa uskottiin esineeseen sisältyvän taian, joka teki esineestä itsestään jotenkin kyvykkkään. Samalla tavoin nykyaikanakin esim. uhkapelurit uskovat johonkin esineeseen sisältyvän taianomaisen kyvyn, vaikka tuollaiselle ei ole mitään järjellisiä perusteita. Taitaapa monet urheilijatkin uskoa jonkin esineen tai tavan esim. määrättyjen pelihousujen käytön tuovan voton. Jouseen ja nuoleen sisältyi siis tälläinen taika.
aikalainen kirjoitti:Taikaesineitä ja taikakeinoja on ollut ja on. Siitä ei kuitenkaan voi päätellä, että iltapuhteena väsätyn nuolikasan nuolilla olisi uskottu olevan jumalainen kyky itse ohjautua kohteeseensa.
Kukko kirjoitti:Nykyään annetaan kohtuuttoman suuri painoarvo vokaaleille, jolloin eri vokaalistukset samasta sanasta jaetaan eri lähteestä oleviksi sanoiksi. Esimerkiksi toisessa ketjussa käsitellyt konsonanteiltaan yhteiset sanat kuolema, kalma, kalmo, kylmä, kelmeä, kulma ja kolme ovat etymologialtaankin yhteisiä, mutta vokaalistamalla jakautuneet eri sanoiksi osoittamaan jotain erityistä näkökulmaa samaan asiaan.
Kukko kirjoitti:Minulla on mielikuva, en tiedä onko miten totuudenmukainen, että tälläiset näkökulmat näyttävät historian tiedepiireissä vaarallisilta ajatuksilta, koska se näyttäisi kokonaiskuvan kannalta ymmärrettän selityksen antavana romuttavan niiden oman tieteellisen tutkimuslinjansa uskottavuuden suuren yleisön silmissä.
Pystynen kirjoitti:"Vokaalistamisen" käsite kaivannisi jonkinlaista selvistystä siitä, mistä sanojen vokaalit (ja kielten vokaalisysteemit) mahtavat täsmälleen ottaen tulla, jos eivät etymologisista kantasanoista siinä missä konsonantitkin? Ihan arkikäytössähän niitä ei tousta noun väyn ruvitu veohtylymoon almun uttö kyäkke köölujit minavät tätääleson sukuisön. Joten ei niitä nyt ihan mielivaltaisiksi voi mennä väittämään ainakaan.
(Ensimmäiset kolme sanaa kyllä ovat samaa juurta, mutta ainakin kylmä, kolme, kulma ovat kukin olleet ensinmainitusta ryppäästä sekä toisistaan erillään jo kantauralista asti, minkä näkee jos vertailee sukukieliin.)
Uskoakseni holistiset "vallankumoukset" useimmiten näyttävät tiedepiireissä lähinnä riittämättömästi perustelluilta. Ihan jo niinkin "pieni" ala kuin etymologia on silti ihan tarpeeksi iso, jotta sitä ei todellakaan saa pohjalta lähtien uusiksi kirjoitettua ihan vuodessa tai parissa. Suuntaviivoiksi jäävä teoria ja useampikymmentäkään esimerkkisanaa ei oikein pärjää, jos perinteisellä "teknisellä" metodilla pystyy kursimaan kokoon useamman hyllymetrin verran selityksiä sanojen muodoille.
Kukko kirjoitti:En olekaan esittänyt aika-arvioita milloin sanoihin on tulleet nuo erilaiset vokaalistukset. Enkä sitäkään missä järjstyksessä. Osahan on tullut vasta kirjakieltä luodessa, mutta osa ties milloin.
Kukko kirjoitti:Konsonanteillla on eri säännöt niin puhutussa kuin kirjoitetuissakin kielissä kautta aikojen.
Kukko kirjoitti:Eihän vokaaleja aina edes kirjoitettu, konsonantit ainoastaan.
Kukko kirjoitti:Hyllymetrien määrä ei todista teorian oikeellisuutta.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 35 vierailijaa