Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen

Kielitiede tutkii menneisyyttä kielten kautta.

Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen

ViestiKirjoittaja Kukko » 30 Tammi 2013 19:35

Pystynen kirjoitti:Eli karkeasti ottaen voit hyväksyä vokaalien pysyneen suurimman osan tunnetusta historiastaan paikoillaan, mutta oletat joskus tuntemattomassa esihistoriassa niiden vaihdelleen keskenään?


En todellakaan, juurihan sanoin päinvastaista puhuessani kirjakielen luomista vokaalistuksista, joita ei ole puhutussa kielessä. Esim.: raevoominen > raivoaminen/raivaaminen.

Hyvä sana on myös ryssä/russian/rassan/rossija-sanue, jonka rs-kantasanan kaikki vokaalistukset ei ole kovin vanhoja.

EDIT: OK... luin uudestaan. Tunnetusta historiasta eli siis muutama sata vuotta, niin kyllä suurimmaksi osaksi näin on vokaalien kohdalla.
Kukko
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 63
Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51

Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen

ViestiKirjoittaja Pystynen » 30 Tammi 2013 20:08

Kukko kirjoitti:juurihan sanoin päinvastaista puhuessani kirjakielen luomista vokaalistuksista, joita ei ole puhutussa kielessä. Esim.: raevoominen > raivoaminen/raivaaminen.

Suomessa on aika paljonkin murteita, en tiedä miksi valitset tässä yhden ainoan murreasun lähtökohdaksi? Kirjakieltähän varten on päinvastoin pitänyt aika paljon moninaisuutta tasoittaa yhteen standardiin.

Murteista myös voi löytää "raivota" ja "raivata" erillisinä sanoina, ei näiden eroa kirjakieleen ole keksitty. Harvassa ovat ne kirjakielen sanat mitkä olisi ihan tarkoituksella "halkaistu" yhdestä lähtökohdasta ja näitäkin vähiä löytyy konsonanteistakin: esim. vitsa/vihta, muudan/muuan. Kyse ei siis tässäkään ole mistään vokaalien erityisominaisuudesta.

Kukko kirjoitti:Hyvä sana on myös ryssä/russian/rassan/rossija-sanue, jonka rs-kantasanan kaikki vokaalistukset ei ole kovin vanhoja.

Mitä tarkoitat? Kukin noista on vähän eri kieltä, eli kyse on kunkin kielen kehittymisestä omaan suuntaansa. (Juu, vokaalit muuttuvat ajan mittaan, sitä ei kukaan kiistä.) Laskisitko "eri vokaalistukseksi" esim. sen, että nykyään englannissa äännetään [raə] vaikka kirjoitetaan Russia? (Ja jos näin, sitten kai myös pitäisi -- laskea "eri konsonantistukseksi"?)
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen

ViestiKirjoittaja Kukko » 30 Tammi 2013 20:21

Pystynen kirjoitti:Suomessa on aika paljonkin murteita, en tiedä miksi valitset tässä yhden ainoan murreasun lähtökohdaksi? Kirjakieltähän varten on päinvastoin pitänyt aika paljon moninaisuutta tasoittaa yhteen standardiin.

Murteista myös voi löytää "raivota" ja "raivata" erillisinä sanoina, ei näiden eroa kirjakieleen ole keksitty. Harvassa ovat ne kirjakielen sanat mitkä olisi ihan tarkoituksella "halkaistu" yhdestä lähtökohdasta ja näitäkin vähiä löytyy konsonanteistakin: esim. vitsa/vihta, muudan/muuan. Kyse ei siis tässäkään ole mistään vokaalien erityisominaisuudesta.

Mitä tarkoitat? Kukin noista on vähän eri kieltä, eli kyse on kunkin kielen kehittymisestä omaan suuntaansa. (Juu, vokaalit muuttuvat ajan mittaan, sitä ei kukaan kiistä.) Laskisitko "eri vokaalistukseksi" esim. sen, että nykyään englannissa äännetään [raə] vaikka kirjoitetaan Russia? (Ja jos näin, sitten kai myös pitäisi -- laskea "eri konsonantistukseksi"?)


Tuo raevoominen liittyy savolaiseen kulttuuriin, joten siksi valitsin sen. Kyseessä on raivoavaa tulta merkitsevä sana, joka oli samalla pellon raivaamista savolaisessa kulttuurissa. Savolaisilla ei ole raivoamiselle ja raivaamiselle omaa sanaansa, vaan raevoomisella tarkoitetaan kumpaakin.

Esitit varteenotettavan tavan, jolla mahdollisesti osa noista vokaalistuksista on syntynyt lainautumallla kielien välillä käyttäen tuota tapaa ääntää ja kirjoittaa eri tavalla.

S:n tapauksessa ei ole kyse "eri konsonantistuksesta", vaan pienistä vokaaleissakin esiintyvästä tavasta ääntää eri tavalla sama vokaali.
Kukko
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 63
Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51

Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen

ViestiKirjoittaja Pystynen » 30 Tammi 2013 22:25

Kukko kirjoitti:Tuo raevoominen liittyy savolaiseen kulttuuriin, joten siksi valitsin sen. Kyseessä on raivoavaa tulta merkitsevä sana, joka oli samalla pellon raivaamista savolaisessa kulttuurissa. Savolaisilla ei ole raivoamiselle ja raivaamiselle omaa sanaansa, vaan raevoomisella tarkoitetaan kumpaakin.

On ihan normaalia että kaksi erilähtöistä sanaa voi kehittyä samaan asuun. Jos havaitsee rakuunaa ja kuminaa, niin tämä on ihan eri asia riippuen siitä maisteleeko lihakastiketta vai odottaako vihollista taistelukentälle. :)

Merkitysten samaistumisen väittäisin pääsääntöisesti olevan äänneasun samaistumisen seuraus eikä syy. Jos kaksi sanaa jonkinlaisen historian myötä on päätynyt toisiaan muistuttavaan (tai peräti samaan) asuun, niin tällöinhän ne tosiaankin mielessä assosioituvat toisiinsa ja niille voi siis alkaa kasvaa lähentäviä sivumerkityksiä.

Eräs esimerkki: surra, suru. Tämä on aluksi tarkoittanut "kuolemista" (kuten viron surema edelleen), mutta kun ruotsista on lainattu hyvin samanmuotoinen ja merkitykseltään ei turhan kaukainen substantiivi sorgsurku, tämä on sitten vetänyt vanhan perintösanan uuteen merkitykseen (joka on helposti onnistunutkin, kun entistä merkitystä saattoi jatkaa synonyymi "kuolla").

Monia muitakin vastaavalla tavalla varmistettavia esimerkkejä voisi esittää. Tämä selitysmalli sille, miksi on olemassa paljon jossain määrin mutta ei systemaattisesti äänneasultaan ja merkitykseltään toisiaan muistuttavia sanoja, sopii minun nähdäkseni paremmin yhteen "perinteisen" etymologian näkökulmaan. Tällöin ei tarvita mitään hankalasti määriteltävää ilmiötä "vokaalistaminen".

Kukko kirjoitti:S:n tapauksessa ei ole kyse "eri konsonantistuksesta", vaan pienistä vokaaleissakin esiintyvästä tavasta ääntää eri tavalla sama vokaali.

Joskaan ei ole olemassa mitään virallista yleispätevää äännekarttaa, josta voisi tsekata olivatko kaksi äännettä "eri" vai "sama". Englannissa [s] ja [] ovat eri äänteitä, monessa kielessä taas eivät. Tai suomessa [u] ja [y] ovat eri vokaaleita, englannissa, venäjässä tms. eivät.

Jos taas tarkoitat vain ko. konsonanttien ko. sanoissa olevan samaa etymologista alkuperää, niin silloinkin sama pätee yhtä lailla vokaaleihinkin.
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen

ViestiKirjoittaja Kukko » 30 Tammi 2013 23:47

Pystynen kirjoitti:On ihan normaalia että kaksi erilähtöistä sanaa voi kehittyä samaan asuun. Jos havaitsee rakuunaa ja kuminaa, niin tämä on ihan eri asia riippuen siitä maisteleeko lihakastiketta vai odottaako vihollista taistelukentälle. :)

Merkitysten samaistumisen väittäisin pääsääntöisesti olevan äänneasun samaistumisen seuraus eikä syy. Jos kaksi sanaa jonkinlaisen historian myötä on päätynyt toisiaan muistuttavaan (tai peräti samaan) asuun, niin tällöinhän ne tosiaankin mielessä assosioituvat toisiinsa ja niille voi siis alkaa kasvaa lähentäviä sivumerkityksiä.

Eräs esimerkki: surra, suru. Tämä on aluksi tarkoittanut "kuolemista" (kuten viron surema edelleen), mutta kun ruotsista on lainattu hyvin samanmuotoinen ja merkitykseltään ei turhan kaukainen substantiivi sorgsurku, tämä on sitten vetänyt vanhan perintösanan uuteen merkitykseen (joka on helposti onnistunutkin, kun entistä merkitystä saattoi jatkaa synonyymi "kuolla").


Toki on samankaltaisia sanoja, jotka eivät ole etymologialtaan yhteisiä, mutta on jonkinlainen pääsääntö, että näin on.

Nuo suru ja sorg (sorrow = surewa) ovat alkujaankin samaa sanuetta, sillä suru ja kuoleminenhan ovat symbolisesti samaa merkitseviä. Vai meinaatko että kolmas sanueeseen kuuluva kaksi eri vokaalistusta ja sekä kuolemaa että surua sisältävä surmaaminen/sureminen ovat lainautuneet ehkä slaavilaisilta ja tullut osaksi samaa sanuetta, muttei ole alunperin samasta sur-lähteestä? Todennäköisyyslaskija saattaisi polttaa sinut roviolla. Esitithän muuten itsekin vokaalistuksen tapahtuneen sanassa sorg > surku, joten miksi kritisoit sitä? Suru, surku, surma, surema ja sureva -sanoilla on sur-kantasana, johon on tullut lisäksi päätteitä (ehkä eri kielien kautta), mutta kaikki ovat alkujaan samasta lähteestä. Samaa merkitsevät sanat kyllä voivat lainautua edestakaisinkin, jolloin voi tulla päätteitä, mutta kantasana pysyy (yleensä) samana.

Minusta vaikuttaa, että ajattelet suomen kielen sanaston kehittyneen omissa oloissaan, eikä suomalaisilla olisi ollut mitään kosketusta esim. mykeneläiseen ja minolaiseen kulttuuriin. Koko Euroopan sanastohan on pitkälti yhteistä maailmanlaajuista sanastoa sumerien ja heettiläistenkin kanssa. Kantasanat ovat varsin usein kaikilla samat.
Kukko
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 63
Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51

Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen

ViestiKirjoittaja Pystynen » 31 Tammi 2013 02:44

Kukko kirjoitti:Toki on samankaltaisia sanoja, jotka eivät ole etymologialtaan yhteisiä, mutta on jonkinlainen pääsääntö, että näin on.

Riippuu ihan siitä, mitä vertaillaan. Suomi ja vepsä ovat läheisiä sukukieliä, joten samankaltaiset sanat molemmissa todennäköisesti ovat samaa kantaa. Suomi ja ruotsi ovat naapurikieliä, joten samankaltaiset sanat molemmissa todennäköisesti ovat samaa kantaa. Suomella ja sumerilla (tai tuktilla tai ketualla) ei tiedetä olevan mitään historiallista tekemistä keskenään, joten samankaltaiset sanat ovat todennäköisesti sattumaa.

Oleellinen taustatieto tässä on, että koska sanoihin kertyy ajan mittaa kaikenlaisia muutoksia (vokaaleihin, konsonantteihin ja myös merkityksiin), ei ole uskottavaa että juuri mikään samankaltaisuus voisi periytyä jo useiden kymmenien tuhansien vuosien takaa kun yksi paleoliittinen heimo päätti lähteä yhteen suuntaan ja toinen toiseen.

Kukko kirjoitti:Nuo suru ja sorg (sorrow = surewa) ovat alkujaankin samaa sanuetta, sillä suru ja kuoleminenhan ovat symbolisesti samaa merkitseviä.

Voidaan spekuloida, että indoeurooppalainen "surra"-verbi ja uralilainen "kuolla"-verbi ehkä ovat jotain ikimuinaista sukua, mutta tämä on eri asia kuin nykyinen tai viime aikojen tilanne. Virossa vartalo sure- ei tarkoita suremista vaan ainoastaan kuolemista. Virossa tai muissakaan sukukielissä ei myöskään ole olemassa k-päätteellistä versiota surku. Ruotsissa yms. germaanisissa kielissä tälläinen on. Se ei tarkoita kuolemista vaan pelkästään surua.

Levikin ja merkityseron nojalla takia voi todeta että suomen "surku" on lainasana, eikä se siis voi osoittaa mitään siitä, mikä on ollut surra-verbin merkitys joskus menneisyydessä. Edelleen koska itämerensuomalainen *sure- ja germaaninen *surgu- ovat olleet kahden eri kielen sanoja, ei niiden merkitysten mahdollinen symbolinen yhdistettävyys merkitse mitään.

Kukko kirjoitti:Vai meinaatko että kolmas sanueeseen kuuluva kaksi eri vokaalistusta sisältävä surmaaminen/sureminen ovat lainautuneet ehkä slaavilaisilta ja tullut osaksi samaa sanuetta, muttei ole alunperin samasta sur-lähteestä?

En väitä. Tämä on ihan siististi selitettävissä uralilaista alkuperää olevana. (Niin, onko slaavilaisilla jokin samantapainen sana vai heitikö lonkalta?) Sureminen pitäisi myös pystä näkemään olevan täysin säännöllinen suomen kieliopin mukainen muodoste: sitä ei ole syytä pitää "erillisenä" sanana. Purra > pureminen, juosta > juokseminen, suolata > suolaaminen, spreijata > spreijaaminen, tumpuloida > tumpuloiminen.

Kukko kirjoitti:Esitithän muuten itsekin vokaalistuksen tapahtuneen sanassa sorg > surku, joten miksi kritisoit sitä?

En edelleenkään tiedä miten määrittelet "vokaalistuksen" mutta ei tämä rinnastus sitä edellytä, että suomalaiset ovat mielivaltaisesti lisänneet u-vokaalin sanaan. Se mitä tässä tiedetään tapahtuneen, on että muinoin sanalla on ollut olemassa u:llinen taivutusmuoto tyyliin *surgu-, ja tämä on se asu jonka suomalaiset ovat lainanneet. Muita esimerkkejä samanlaisesta lainaamisesta on roppakaupalla, esim. kanna = kannu, gäck = jekku, panna = pannu, lykta = lyhty, läxa = läksy, säng = sänky.

Kukko kirjoitti:Suru, surku ja surma, surema -sanoilla on sur-kantasana, johon on tullut lisäksi päätteitä (ehkä eri kielien kautta), mutta kaikki ovat alkujaan samasta lähteestä. Samaa merkitsevät sanat kyllä voivat lainautua edestakaisinkin, jolloin voi tulla päätteitä, mutta kantasana pysyy (yleensä) samana.

Kantasanat voivat muuttua kovastikin. Ei ole olemassa mitään voimaa joka pakottaisi niitä pysymään samana. Muutama sana suomen sukukielistä näin esimerkiksi, joita kaikkia tuskin ensinäkemältä tunnistaisi:
härkä = vatjan ärtä
aivot = pohjoissaamen vuoigŋaat
soutaa = saamen suhkat
jauhaa = marin joŋəa
tuomi = komin ĺöm
kusi = unkarin húgy
syli = etelähantin tet
joki = selkupin
vesi = nenetsin jī'

Tälläiset voidaan varmentaa samakantaisiksi sanoiksi ei pelkän merkityksensä nojalla, eikä todellakaan samankaltaisuuden nojalla, mutta kylläkin äännehistorian.

Kukko kirjoitti:Minusta vaikuttaa, että ajattelet suomen kielen sanaston kehittyneen omissa oloissaan, eikä suomalaisilla olisi ollut mitään kosketusta esim. mykeneläiseen ja minolaiseen kulttuuriin.

Ihan jo maantieteestäkin näkee, ettei mitään kummempia kosketuksia noin kauas ole voinut olla. Kansat ovat aina (tai no ennen purjelaivojen jne kautta) olleet ennen muuta yhteydessä naapureihinsa, eivät kokonaisen mantereen taa ilman pätevää syytä.

Perustuuko oma näkemyksesi (jonka toivoakseni tunnistat olevan valtavirran käsityksestä poikkeava) suomalais-mykeneläisistä kosketuksista muuhunkin kuin joihinkin samankaltaisuuksiin sanoissa? Esimerkiksi arkeologiaan?

Kukko kirjoitti:Koko Euroopan sanastohan on pitkälti yhteistä maailmanlaajuista sanastoa sumerien ja heettiläistenkin kanssa. Kantasanat ovat varsin usein kaikilla samat.

Ei ole "maailmanlaajuista". Heetti ja liki kaikki Euroopan kielet (+ useimmat Persian ja pohjois-Intian) mutta suomi poislukien ovat samaa, indoeurooppalaista kielikuntaa, joten ei ole kummakaan jos niistä löytyy kovasti yhteistä sanastoa (ja kielioppia). Eteläisemmät ja itäisemmät kielet kuuluvat sen sijaan eri kielikuntiin joilla on omat kantasanansa, ja kielikuntien välille samankaltaisuuksia löytyy enää lähinnä sattumanvaraisesti.

Lainasanoja on voinut kulkea milloin mihinkin suuntaan, mutta perussanastosta ja kieliopista saa silti yleensä selvitettyä usein helpostikin, mikä kieli on mitäkin sukujuurta. Otetaan vaikka numerot 1-5 parissa kielessä:

albaani një, dy, tre, katër, pesë
cebuano usa, duha, tulu, upat, lima
espanja uno, dos, tres, cuatro, cinco
jakuutti biir, ikki, ys, tyört, bies
jupikki atasiq, malʀuk, pingajut, sitamat, talïmat
kannada ondu, eraḍu, muuru, naaku, aidu
mantu emu, uwe, ilan, duin, suna
oroti omo, duu, ila, dii, tʊnga
samoa tasi, lua, tolu, fa, lima
suomi yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi
tataari ber, ike, öč, dyrt, bi
udmurtti odïg, kïk, kuiń, ńïĺ, viť

Osaat kenties arvata mitkä näistä kuuluvat samaan kielikuntaan keskenään?
Avatar
Pystynen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 1302
Liittynyt: 22 Helmi 2011 22:45
Paikkakunta: Vandaalia

Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen

ViestiKirjoittaja Kukko » 31 Tammi 2013 08:26

Pystynen kirjoitti:Oleellinen taustatieto tässä on, että koska sanoihin kertyy ajan mittaa kaikenlaisia muutoksia (vokaaleihin, konsonantteihin ja myös merkityksiin), ei ole uskottavaa että juuri mikään samankaltaisuus voisi periytyä jo useiden kymmenien tuhansien vuosien takaa kun yksi paleoliittinen heimo päätti lähteä yhteen suuntaan ja toinen toiseen.

En väitä. Tämä on ihan siististi selitettävissä uralilaista alkuperää olevana. (Niin, onko slaavilaisilla jokin samantapainen sana vai heitikö lonkalta?) Sureminen pitäisi myös pystä näkemään olevan täysin säännöllinen suomen kieliopin mukainen muodoste: sitä ei ole syytä pitää "erillisenä" sanana. Purra > pureminen, juosta > juokseminen, suolata > suolaaminen, spreijata > spreijaaminen, tumpuloida > tumpuloiminen.

Tälläiset voidaan varmentaa samakantaisiksi sanoiksi ei pelkän merkityksensä nojalla, eikä todellakaan samankaltaisuuden nojalla, mutta kylläkin äännehistorian.

Ihan jo maantieteestäkin näkee, ettei mitään kummempia kosketuksia noin kauas ole voinut olla. Kansat ovat aina (tai no ennen purjelaivojen jne kautta) olleet ennen muuta yhteydessä naapureihinsa, eivät kokonaisen mantereen taa ilman pätevää syytä.

Perustuuko oma näkemyksesi (jonka toivoakseni tunnistat olevan valtavirran käsityksestä poikkeava) suomalais-mykeneläisistä kosketuksista muuhunkin kuin joihinkin samankaltaisuuksiin sanoissa? Esimerkiksi arkeologiaan?


Joo, tuo surma > sureminen on arveluttava, mutta otin mukaan koska kalma-kuolema on vähän samanlainen vokaalistus. Lonkalta heitin tuon slaavilaisuuden, mutta yhteys mykeneläiseen/minolaiseen kulttuuriin perustuu arkeologisiin löytöihin. Meripihka oli nimittäin Itämereltä ja kun ajatellaan Itämeren suomalaisten ikivanhoja asuinalueita juuri Balttiassa meripihka-alueella, niin yhteyttä voidaan pitää varmana. Tämä selittää monet yhteneväisyydet tuonne Egeanmerelle ja tällä myös olen perustellut miksi carialaisuus tuli heimon nimeksi myös suomalaisille. On esitetty, tosin vain arvioita, että sumerin abarumma, ´meripihkarannikko´ olisi ollut täällä.

Useiden kymmenientuhansien vuosien yhteyksistä en ole koskaan puhunutkaan, vaan nimenomaan teroittanut, että kulttuurit ovat olleet uskottua läheisemmässä yhteydessä toisiinsa.

Sanotaanko että meillä on omat mielipiteemme, enkä ole edelleenkään vakuuttunut nykyisestä kielitieteen selitysmallista, joten minä jatkan tutkimuksia omalla suunnallani. Jotain ideoita tämäkin kyllä avasi.

EDIT: Lukuarvoihin liittyen eka tarkoittaa ensimmäistä, mutta samaan aikaan eka tarkoittaa tammea. Joku voisi sanoa että samassa sanamuodossa kyse on sattumasta, mutta niin ei ole. Tämäkin on selitettävissä mytologian kautta. Seemiläinen Tammus-kuukausi ja suomalainen Tammikuu ovat nekin samaa mytologista juurta, mutta jälleen kerran epäilen, en siis tiedä, tyrmää kielitiede näiden samankaltaisten sanojen liittyvän tammen merkitykseen. Tammi merkitsi ensimmäistä, elämän puun, maailman puun, Pohjolan maailman pylvään kokkolintua, jota palvoivat assyrialaiset (Ansur = taivaan akseli), kelttiläiset, unkarlaiset ja suomalaisetkin kokkolintuineen (Pohjantähti). Kyse on jälleen kerran varsin laajalle levinneestä uskomuksesta.

Teoriasta, joka selittää kielen etymologiaa pelkällä tekniselllä kaavalla, ottamatta huomioon ihmisen tarvetta löytää itsensä olemassaololle ja kaikelle muullekin tarkoitus ja merkitys tulee mieleeni tulee DDR:n betonibunkkerit ja NL:n kolhoosit. Teorian tasolla ne toimivat, mutta ne eivät ottaneet lainkaan huomioon ihmistä itseään. Pelkkä tekninen kaava on aivan liian kapea-alainen näkemys antamaan kokonaiskuvaa sanojen synnystä ja selittämään miksi samankaltaiset sanat omaavat yhteisen etymologian.
Kukko
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 63
Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51

Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen

ViestiKirjoittaja Jaska » 31 Tammi 2013 16:20

Kukko kirjoitti:Sanotaanko että meillä on omat mielipiteemme, enkä ole edelleenkään vakuuttunut nykyisestä kielitieteen selitysmallista, joten minä jatkan tutkimuksia omalla suunnallani. Jotain ideoita tämäkin kyllä avasi.

Pystynen vastasi erinomaisesti nykykäsityksen puolesta. Meidän näkökulmastamme näyttää siltä, että sinulla on hieman aukkoja ihan peruskäsitteissäkin - olet ilmeisesti ymmärtänyt väärin (tai jättänyt kokonaan ymmärtämättä) sen, mihin tieteellinen etymologia perustuu. Siksi et osaa myöskään perustella, mitä siinä olisi korjattavaa ja miksi oma menetelmäsi olisi parempi.


Kukko kirjoitti:EDIT: Lukuarvoihin liittyen eka tarkoittaa ensimmäistä, mutta samaan aikaan eka tarkoittaa tammea. Joku voisi sanoa että samassa sanamuodossa kyse on sattumasta, mutta niin ei ole.

Tämä on menetelmäsi eräs suurimpia ongelmia: sekoitat eri kielten sanoja täysin mielivaltaisesti yhteen vain koska ne näyttävät samoilta. Ohitat sekä merkitystason (symbolisten aasinsiltojen avulla) että äännehistoriallisen tietämyksen.

Sinun menetelmäsi on niin kritiikitön, että sillä voidaan liittää kaikki maailman sanat toisiinsa. Eihän sellaisessa ole paljonkaan mieltä, vai mitä? Johonkin on vedettävä raja, eikä se saa tapahtua mielivaltaisesti, eli niin että hyväksyt jonkin yhteyden vain koska tulit ensin ajatelleeksi juuri sitä. Miksi esimerkiksi yhdistät suomen eka-sanan germaaniseen 'tammi'-sanaan etkä esimerkiksi germaaniseen 'kananmuna'-sanaan (engl. egg)? Merkitysaasinsiltojen kautta maailman kaikki samannäköiset sanat voidaan yhdistää toisiinsa, ja on täysin mielivaltaista vain päättää mitä yhdistät mihinkin, kun menetelmässä itsessään ei ole mitään keinoa tehdä eroa eri näkemysten välille.

Tiede (kuten etymologia) ei ole mielivaltaa vaan perustuu menetelmiin joilla voidaan objektiivisesti arvioida eri yhteyksien uskottavuutta. Sinulla ei tällaista menetelmää ole.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen

ViestiKirjoittaja Kukko » 31 Tammi 2013 19:32

Jaska kirjoitti:Tämä on menetelmäsi eräs suurimpia ongelmia: sekoitat eri kielten sanoja täysin mielivaltaisesti yhteen vain koska ne näyttävät samoilta. Ohitat sekä merkitystason (symbolisten aasinsiltojen avulla) että äännehistoriallisen tietämyksen.

Sinun menetelmäsi on niin kritiikitön, että sillä voidaan liittää kaikki maailman sanat toisiinsa. Eihän sellaisessa ole paljonkaan mieltä, vai mitä? Johonkin on vedettävä raja, eikä se saa tapahtua mielivaltaisesti, eli niin että hyväksyt jonkin yhteyden vain koska tulit ensin ajatelleeksi juuri sitä. Miksi esimerkiksi yhdistät suomen eka-sanan germaaniseen 'tammi'-sanaan etkä esimerkiksi germaaniseen 'kananmuna'-sanaan (engl. egg)? Merkitysaasinsiltojen kautta maailman kaikki samannäköiset sanat voidaan yhdistää toisiinsa, ja on täysin mielivaltaista vain päättää mitä yhdistät mihinkin, kun menetelmässä itsessään ei ole mitään keinoa tehdä eroa eri näkemysten välille.

Tiede (kuten etymologia) ei ole mielivaltaa vaan perustuu menetelmiin joilla voidaan objektiivisesti arvioida eri yhteyksien uskottavuutta. Sinulla ei tällaista menetelmää ole.


Etymologia tarkoittaa minun käsittääkseni sanan alkuperää eli sitä mitä se on alunperin merkinnyt. Tekninen linja ei vastaa kysymykseen, mitä sana on merkinnyt, vaan keskittyy tekniseen tietoon miten mahdollisesti sana on muuttunut aikojen saatossa uskoen sen tavallaan aina merkinneen samaa ymmärtämättä symbolisia tai mytologisia ulottuvuuksia eri maailmankatsomuksissa. Minä olen tarjonnut selkeät perusteet, enkä heitellyt mielivaltaisesti ja kritiikittömästi samanlaisia sanoja läjään. Olen tarjonnut siihen mytologisen taustan ja selkeän kauppareittien tarjoaman yhteyden, joka on mahdollistanut sanojen lainautumisen.

Esimerkiksi tammella (puulla) on ollut symbolinen ´ensimmäinen´ merkitys. Olen esittänyt siis kaksi eri sanaa tammi ja eka, joissa kummassakin toteutuu mytologinen ensimmäisen merkitys, mutta samaan aikaan ne kumpikin ovat merkinneet tammea. Se näkyy kauppareitin kummassakin päässä tammi/tammus-kuukauden nimenä eli ensimmäisen kuukauden nimeän. Tammus oli Lemminkäistä vastaava jumaluus ja Lemminkäinen oli kantaisä, Ukko ylijumala eli ensimmäinen. Jumala korkeimmalla taivaalla maailman puun latvassa eli tammen latvassa. Samoin myös sana eka löytyy Mitannista (kuten jotkut muutkin lainautuneet ie-lukusanat), mutta myöskin täällä Pohjolassa ensimmäisen merkityksessään, Sen lisäksi esim. ekaveneet olivat tammiveneitä. Ei ole kovin vaikea arvata mistä tulee englannin oak. Jos kielentutkija ei tunne mytologiaa, miten ihmeessä hän voisi ymmärtää sanojen merkityksiä? Miten selitätte Kalevalan ja Gilgames-eepoksen symbolisen yhteneväisyyden? Syntyivätkö nekin sattumalta samanlaisiksi? Eräs asia tähän liittyen mikä on muuttunut katolilaisuuden kitkettyä vanhan arvopohjan, on juuri sanojen merkityksien katoaminen. Tämäkin vaikuttaa monella tapaa sanojen muuttumiseen, jota nykyinen linja ei ota huomioon lainkaan.

Olen ehkä liikaa myös painottanut asiaani mytologian ja kulttuurien levinneisyyttä koskien, jota nykyinen kielentutkimus ei käsittääkseni tunne juurikaan. Uskon todellakin sanojen muuttuvan nykymaailmassa kielitieteilijöiden esittämän kaavan mukaan (suureksi osaksi), mutta tämä tekninen tietämys ei anna vastauksia kokonaiskuvaa koskien. Se on puutteellinen näkemys kielestä.

Mutta, mutta, on ilmeisesti turha vääntää, koska meillä on selvästi eroavat näkemykset.
Kukko
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 63
Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51

Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen

ViestiKirjoittaja Bertarido » 31 Tammi 2013 20:40

Kukko kirjoitti:
Jaska kirjoitti:Tämä on menetelmäsi eräs suurimpia ongelmia: sekoitat eri kielten sanoja täysin mielivaltaisesti yhteen vain koska ne näyttävät samoilta. Ohitat sekä merkitystason (symbolisten aasinsiltojen avulla) että äännehistoriallisen tietämyksen.

Sinun menetelmäsi on niin kritiikitön, että sillä voidaan liittää kaikki maailman sanat toisiinsa. Eihän sellaisessa ole paljonkaan mieltä, vai mitä? Johonkin on vedettävä raja, eikä se saa tapahtua mielivaltaisesti, eli niin että hyväksyt jonkin yhteyden vain koska tulit ensin ajatelleeksi juuri sitä. Miksi esimerkiksi yhdistät suomen eka-sanan germaaniseen 'tammi'-sanaan etkä esimerkiksi germaaniseen 'kananmuna'-sanaan (engl. egg)? Merkitysaasinsiltojen kautta maailman kaikki samannäköiset sanat voidaan yhdistää toisiinsa, ja on täysin mielivaltaista vain päättää mitä yhdistät mihinkin, kun menetelmässä itsessään ei ole mitään keinoa tehdä eroa eri näkemysten välille.

Tiede (kuten etymologia) ei ole mielivaltaa vaan perustuu menetelmiin joilla voidaan objektiivisesti arvioida eri yhteyksien uskottavuutta. Sinulla ei tällaista menetelmää ole.


Etymologia tarkoittaa minun käsittääkseni sanan alkuperää eli sitä mitä se on alunperin merkinnyt. Tekninen linja ei vastaa kysymykseen, mitä sana on merkinnyt, vaan keskittyy tekniseen tietoon miten mahdollisesti sana on muuttunut aikojen saatossa uskoen sen tavallaan aina merkinneen samaa ymmärtämättä symbolisia tai mytologisia ulottuvuuksia eri maailmankatsomuksissa. Minä olen tarjonnut selkeät perusteet, enkä heitellyt mielivaltaisesti ja kritiikittömästi samanlaisia sanoja läjään. Olen tarjonnut siihen mytologisen taustan ja selkeän kauppareittien tarjoaman yhteyden, joka on mahdollistanut sanojen lainautumisen.

Esimerkiksi tammella (puulla) on ollut symbolinen ´ensimmäinen´ merkitys. Olen esittänyt siis kaksi eri sanaa tammi ja eka, joissa kummassakin toteutuu mytologinen ensimmäisen merkitys, mutta samaan aikaan ne kumpikin ovat merkinneet tammea. Se näkyy kauppareitin kummassakin päässä tammi/tammus-kuukauden nimenä eli ensimmäisen kuukauden nimeän. Tammus oli Lemminkäistä vastaava jumaluus ja Lemminkäinen oli kantaisä, Ukko ylijumala eli ensimmäinen. Jumala korkeimmalla taivaalla maailman puun latvassa eli tammen latvassa. Samoin myös sana eka löytyy Mitannista (kuten jotkut muutkin lainautuneet ie-lukusanat), mutta myöskin täällä Pohjolassa ensimmäisen merkityksessään, Sen lisäksi esim. ekaveneet olivat tammiveneitä. Ei ole kovin vaikea arvata mistä tulee englannin oak. Jos kielentutkija ei tunne mytologiaa, miten ihmeessä hän voisi ymmärtää sanojen merkityksiä? Miten selitätte Kalevalan ja Gilgames-eepoksen symbolisen yhteneväisyyden? Syntyivätkö nekin sattumalta samanlaisiksi? Eräs asia tähän liittyen mikä on muuttunut katolilaisuuden kitkettyä vanhan arvopohjan, on juuri sanojen merkityksien katoaminen. Tämäkin vaikuttaa monella tapaa sanojen muuttumiseen, jota nykyinen linja ei ota huomioon lainkaan.

Olen ehkä liikaa myös painottanut asiaani mytologian ja kulttuurien levinneisyyttä koskien, jota nykyinen kielentutkimus ei käsittääkseni tunne juurikaan. Uskon todellakin sanojen muuttuvan nykymaailmassa kielitieteilijöiden esittämän kaavan mukaan (suureksi osaksi), mutta tämä tekninen tietämys ei anna vastauksia kokonaiskuvaa koskien. Se on puutteellinen näkemys kielestä.

Mutta, mutta, on ilmeisesti turha vääntää, koska meillä on selvästi eroavat näkemykset.


Kukko, olet aika groteskilla tavalla ymmärtänyt väärin, mitä mahdollisuuksia vertailevalla mytologialla voi olla vertailevalle kielitieteelle ja toisin päin; Pystynen ja Jaska ovat yrittäneet sitä sinulle hyvässä hengessä selittää.

Lukemalla muutaman mytologiateoksen käännöksiä tai esittämällä satunnaisia sanavertailuja tai vetoamalla "ihmiseen" et pääse puusta pitkään .

Suosittelisin, että luet Calvert Watkinsin teoksen How to Kill a Dragon, jossa hän käy läpi vertailevan indoeurooppalaisen mytologian ja kielitieteen metodologisia yhtymäkohtia ja miten em. teemat suhtautuvat filologiaan; Watkins on paitsi vertailevan indoeurooppalaisen mytologian niin myös vertailevan kielentutkimuksen parhaita eksperttejä.
Bertarido
Pohtiva pohjalainen
Pohtiva pohjalainen
 
Viestit: 143
Liittynyt: 28 Touko 2012 21:24

Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen

ViestiKirjoittaja PatrickO » 31 Tammi 2013 21:08

Kukko kirjoitti: Se näkyy kauppareitin kummassakin päässä tammi/tammus-kuukauden nimenä eli ensimmäisen kuukauden nimeän.


Tammikuu ei ole ollut ensimmäinen kuukausi vanhalla kansalla. Vanhan kansan vuosi vaihtui joko syksyllä maatalouskalenterin mukaisesti, tai tuomaanpäivänä, riippuen paikkakunnasta. Juliaanis-gregoriaaninen systeemi tuli kirkon mukana, ja vakiintui kansan keskuuteen vasta teollistumisen myötä.
PatrickO
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 28
Liittynyt: 28 Syys 2011 10:16
Paikkakunta: Tartu, Eestimaa

Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen

ViestiKirjoittaja Kukko » 31 Tammi 2013 22:09

PatrickO kirjoitti:
Kukko kirjoitti: Se näkyy kauppareitin kummassakin päässä tammi/tammus-kuukauden nimenä eli ensimmäisen kuukauden nimeän.


Tammikuu ei ole ollut ensimmäinen kuukausi vanhalla kansalla. Vanhan kansan vuosi vaihtui joko syksyllä maatalouskalenterin mukaisesti, tai tuomaanpäivänä, riippuen paikkakunnasta. Juliaanis-gregoriaaninen systeemi tuli kirkon mukana, ja vakiintui kansan keskuuteen vasta teollistumisen myötä.


"Sana "tammi" on tarkoittanut esimerkiksi hämäläismurteissa sydäntä tai ydintä (sydänpuu) ja toisaalta napaa tai akselia." (Wikipedia) Nämä kaikki tammen merkitykset tulevat taivaan akselista, maailman puusta, joka oli Pohjantähteen kíinnittyvä elämän puu. Se oli sydänpuu eli kaiken keskellä oleva napa. Tätä kautta Tammikuu on voinut olla nimenä jo ennen kirkon ohjeistusta kuvaten sydäntalvea.

Tätä kuvaten Babyloniassa nykyinen Joulu oli Tammuksen syntymäpäivä. Toisaalta vuoden toisena napapäivänä oli hedelmällisyyden juhla Juhannus eli juuri päivä milloin muistetaan tuota maailman puuta ja jolloin alkoi Tammus-kuukausi. Suomessa nimettiin myös kirkon kalenterin ensimmäinen kuu tätä tammea kuvaten tammikuuksi. Siitä miten ennen ristiretkiä kuukaudet ovat Suomessa nimetty, minulla ei ole tietoa.
Kukko
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 63
Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51

ViestiKirjoittaja Taavetti » 31 Tammi 2013 22:11

Meille opettaja kertoi kansakoulun neljännellä, vuonna 1951 tai -52, että tammikuun nimen peruste olisi tammi eli pato. Kun virtaavat vedet jäätyvät, muodostuu patoja joita ainakin täällä kutsuttiin myös tammiksi. Nyt haluan tarkistaa, pitääkö siloisen opettajan turkulainen käsitys paikkansa nykyaikanakin.
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

ViestiKirjoittaja Kukko » 31 Tammi 2013 22:27

Taavetti kirjoitti:Meille opettaja kertoi kansakoulun neljännellä, vuonna 1951 tai -52, että tammikuun nimen peruste olisi tammi eli pato. Kun virtaavat vedet jäätyvät, muodostuu patoja joita ainakin täällä kutsuttiin myös tammiksi. Nyt haluan tarkistaa, pitääkö siloisen opettajan turkulainen käsitys paikkansa nykyaikanakin.


Opettajasi on ollut aivan oikeassa, sillä eräissä mytologioissa tuo maailmanpuu kaadetaan tuonelan virran yli vieväksi sillaksi. Näin valmistuu tie vainajalle uuteen elämään. Kuoleman virta tammetaan tällä tavalla. Tammi kaadettin myös Kalevalassa ja tämä kaadettu tammi siltana täyttää tuonelan lautturin tehtävän, sillä sen avulla tuo kuoleman virta ylitetään. Kun virta tammetaan kaatamalla tammi virran poikki kuoleman valta voitetaan ja uusi elämä koittaa. Päivä pääsee taas paistamaan ja lempi leiskumaan. Germaaninen sana tamber tarkoittaa lauhkeaa eli lempeää (Lemmitty) ja tästä on arveltu Tampereen nimen tulevan. Tavallaan tämäkin on oikein. Tampereen nimen on arveltu tulevan tammesta. Tavallaan tämäkin on oikein. Tampereen on arveltu tulevan tammeamisesta. Tavallaan tämäkin on oikein. Mutta vasta nämä kaikki selitykset yhdessä on se todella oikea selitys. Lempäälä ja Tampere ovatkin uskonnollisia synonyymejä, sillä lempiminen on uuden elämän hedelmöittämisen symboli.

Tampereen nimen etymologiaa ei ole koskaan pystytty selittämään teknisen kielitieteen metodeilla riittävän tyhjentävästi, mutta kuten huomaatte, vasta kun mytologia otetaan mukaan kaikille osittain oikeaan osuneille avioille löytyy yhteinen nimittäjä. Mytologia luo etymologian.
Kukko
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 63
Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51

ViestiKirjoittaja PatrickO » 01 Helmi 2013 13:42

Ei kyllä se Tampereen nimen etymologia on saanut aika vakuuttavan selityksen. Pauli Rahkonen käsittelee aihetta Virittäjä-lehdessä: http://ojs.tsv.fi/index.php/virittaja/a ... /4280/3995

Myös Mikko Heikkilä käsittelee aihetta Virittäjä-lehden numerossa 1/2012, mutta sitä en saanut linkitettyä tähän.
PatrickO
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 28
Liittynyt: 28 Syys 2011 10:16
Paikkakunta: Tartu, Eestimaa

ViestiKirjoittaja Kukko » 01 Helmi 2013 14:17

PatrickO kirjoitti:Ei kyllä se Tampereen nimen etymologia on saanut aika vakuuttavan selityksen. Pauli Rahkonen käsittelee aihetta Virittäjä-lehdessä: http://ojs.tsv.fi/index.php/virittaja/a ... /4280/3995

Myös Mikko Heikkilä käsittelee aihetta Virittäjä-lehden numerossa 1/2012, mutta sitä en saanut linkitettyä tähän.


Tuo tutkimus tukee osaltaan esittämäni selityksen kokonaiskuvaa, ollen yksi osa sitä. Tampereen nimi liittyy kuoleman virran patoamiseen ja virran voiman voittamiseen. Mytologisen maailmankuvan antaman uskomuksen perusteella myös niiden fyysisiä ilmentymiä luonnossa kunnioitettiin ja nimettiin. Niillä oli symbolinen arvo.

Kun virta padotaan, sen voima voitetaan, eli virta kesytetään ja siitä tulee lauhkea eli lempeä. Samalla tavoin hirmuinen kuoleman voima padottiin mytologiassa tammeamalla kuoleman virta eli se kesytettiin ja siitä tuli lauhkea. Tässä on germaanisen kesyä ja lauhkeaa tarkoittavan sanan tamber etymologia. Samalla se selittää miksi damber on toisaalta germaanikielissä patoamista. Lempeys merkitsee taas hedelmällisyyttä, lempeä, jota hiljainen virran osa suvantokin kuvaa.

Suomalaiset olivat luonnonuskoisia, jotka uskoivat kaikella luonnossa olevalla olevan takanaan jokin jumalallinen voima. Näin kaikelle, mitä he näkivät, he pyrkivät löytämään heidän maailmankuvaansa sopivan merkityksen.
Kukko
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 63
Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51

ViestiKirjoittaja aikalainen » 01 Helmi 2013 21:27

Kukko kirjoitti:Opettajasi on ollut aivan oikeassa, sillä eräissä mytologioissa tuo maailmanpuu kaadetaan tuonelan virran yli vieväksi sillaksi. Näin valmistuu tie vainajalle uuteen elämään. Kuoleman virta tammetaan tällä tavalla.
Tammi kaadettin myös Kalevalassa ja tämä kaadettu tammi siltana täyttää tuonelan lautturin tehtävän, sillä sen avulla tuo kuoleman virta ylitetään. Kun virta tammetaan kaatamalla tammi virran poikki kuoleman valta voitetaan ja uusi elämä koittaa.

Aika villisti samaistat käsitteet silta ja pato.

Kukko kirjoitti:mutta kuten huomaatte, vasta kun mytologia otetaan mukaan kaikille osittain oikeaan osuneille avioille löytyy yhteinen nimittäjä.

Aika villisti oletat, että huomaamme.

Kukko kirjoitti:Tuo tutkimus tukee osaltaan esittämäni selityksen kokonaiskuvaa, ollen yksi osa sitä. Tampereen nimi liittyy kuoleman virran patoamiseen ja virran voiman voittamiseen.

Jos viittaat Tammerkosken patoamiseen, niin se on tapahtunut vasta nimen ollessa jo ties montako tuhatta vuotta vanha.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen

ViestiKirjoittaja Jaska » 01 Helmi 2013 22:54

Kukko kirjoitti:Etymologia tarkoittaa minun käsittääkseni sanan alkuperää eli sitä mitä se on alunperin merkinnyt.

Etymologia on sekä sanan alkuperä että sen tutkiminen, eikä merkitys ole kuin yksi taso sanassa. Et voi ohittaa kaikkea äännehistoriallista ja lainasanatutkimuksen tietämystä ja mielivaltaisesti väittää että suomen sana "eka" 'ensimmäinen' liittyisi germaaniseen "ek"-sanueeseen merkityksessä 'tammi'. Merkitysten 'ensimmäinen' ja 'tammi' välillä ei ole mitään todellista yhteyttä, pelkkä aasinsilta. Aasinsilta merkitsee sitä, että mitkä tahansa kaksi irrallista merkitystä kytketään kolmannen tahon, esimerkiksi "symbolistisen", kautta.

Esimerkiksi kielikuntien etävertailijat sortuvat hyvin usein kyseiseen menetelmävirheeseen - esittelen asiaa täällä:
http://www.elisanet.fi/alkupera/Hakola.html

Mikä tahansa merkitys voidaan jopa vähäisellä mielikuvituksella kytkeä johonkin täysin yleiseen merkitykseen kuten 'ala' tai 'ensimmäinen', ja lähes yhtä helposti aivan mikä tahansa merkitys voidaan kytkeä mihin tahansa toiseen merkitykseen. Mielikuvitus ei kuitenkaan ole tieteellinen menetelmä, koska sillä ei saada uskottavia vaan keskenään ristiriitaisia tuloksia.


Kukko kirjoitti:Esimerkiksi tammella (puulla) on ollut symbolinen ´ensimmäinen´ merkitys.

Ei pidä paikkaansa. Sekoitat nyt toisiinsa assosiaation ja merkityksen. Suomen sanan "tammi" ja ruotsin sanan "ek" merkitys on 'tammi', piste. Suomen sanan "eka" ja ruotsin sanan "först" merkitys on 'ensimmäinen', piste. Vain nämä ovat merkitykset. Tammi-sanalla ei siis ole missään koskaan ollut merkitystä 'ensimmäinen', eikä eka-sanalla ole missään koskaan ollut merkitystä 'tammi'.

Sen sijaan on aivan toinen asia, että tammi-sanaan - aivan kuten mihin tahansa sanaan - voidaan assosiaatioiden ja aasinsiltojen kautta liittää aivan mitä tahansa merkityksiä. Tällaisten liitännäismerkitysten todistusarvo on kuitenkin täysi nolla, koska kaikki merkitykset voidaan assosioida aivan kaikkiin muihin merkityksiin, sen kuin vain käytetään mielikuvitusta:

Hiiri vipeltää maassa, joten assosioidaan sanat hiiri ja maa; hiiri syö juustoa, joten assosioidaan hiiri ja juusto; ja hiiren kautta assosioidaan vielä maa ja juusto. Sinun mytologiset selityksesi ovat pelkkää assosiointia, eikä sellaisella ole sanan etymologian kannalta mitään todistusarvoa. Sanat hiiri, maa ja juusto ovat kaikki aivan eri alkuperää. Aivan samoin suomen sanalla "eka" 'ensimmäinen' ja ruotsin sanalla "ek" 'tammi' on täysin eri alkuperät - niiden assosioiminen mytologian tai vaikka hammaslääketieteen sanaston kautta ei mitenkään voi muuttaa asiaa.
~ "Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin" ~

Y-DNA: N1c1-YP1143 (Olavi Häkkinen 1620 Kuhmo? >> Juhani Häkkinen 1816 Eno)
mtDNA: H5a1e (Elina Mäkilä 1757 Kittilä >> Riitta Sassali 1843 Sodankylä)
Avatar
Jaska
Ylihärmiö
Ylihärmiö
 
Viestit: 10974
Liittynyt: 14 Helmi 2011 04:02

ViestiKirjoittaja Taavetti » 02 Helmi 2013 00:07

aikalainen kirjoitti:
Aika villisti samaistat käsitteet silta ja pato.
.

Niinpä, padosta ja sillasta pääsee kyllä joen yli, joki pääsee sillan ali, mutta ei voi ohittaa eikä alittaa patoa.

Näitä en edes ajatellut, kun kerroin ainakin täällä ennen käytetyn tammi ja pato sanaa samassa merkityksessä sen lisäksi että tammi on myös lehtipuu. En ajatellut sitäkään, että tammi tarkoittaisi ensimmäistä, vaan että pakkaset muodostavat patoja jokiin viimeistään tammikuussa.

Kuukausien nimistä saattaisi olla hyvä keskustella joskus enemmänkin.
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

Re: Etymologian tutkimusmetodien kehittäminen

ViestiKirjoittaja Kukko » 02 Helmi 2013 11:34

Jaska kirjoitti:Etymologia on sekä sanan alkuperä että sen tutkiminen, eikä merkitys ole kuin yksi taso sanassa.


OK... Minä olen kiinnittänyt huomioni tuohon alkuperäiseen merkitykseen. Eka tulee tammea merkitsevästä sanasta oak (ehkä kuitenkaan ei tule tätä linjaa, mutta on kuitenkin samaa alkuperää). ja koska pienet veneet tehtiin alunperin tammesta, pieniä puuveneitä kutsuttiin ruotsalaisella nimellä eka (vrt. ek, ´tammi´, dam, ´tammi´). Onko ikä ja aika mielestäsi millään tavalla etymologisesti yhteydessä toisiinsa, siis onko ika ja aika sanoina mielestäsi samasta lähteestä vaiko eri lähteestä ja vain sattumalta samankaltaisia? Jos on samasta, niin on onko lisäksi yhteydessä tammen merkitykseen?

Luulen että on meidän on viisaampi esittää kukin oma näkemyksensä oman teoriansa pohjalta ja vertailla tuloksia mihin kukin on päätynyt, eikä riidellä teorioista. Ainahan myös toiset näkemykset antavat jotain uutta. Tämä tapa voisi olla hedelmällisempi keskustelun kannalta, sillä uskon että kumpikin puoli pysyy vankkumattomasti kannassaan. Tämä on tietenkin sinun foorumisi, joten en tiedä olenko edes menetellyt oikein tullessani tänne esittelemään foorumin linjasta poikkeavia näkemyksiä.
Kukko
Hiljainen hämäläinen
Hiljainen hämäläinen
 
Viestit: 63
Liittynyt: 13 Joulu 2012 21:51

EdellinenSeuraava

Paluu Kielitiede

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Google [Bot] ja 12 vierailijaa

cron