Kukko kirjoitti:Etymologia tarkoittaa minun käsittääkseni sanan alkuperää eli sitä mitä se on alunperin merkinnyt. Tekninen linja ei vastaa kysymykseen, mitä sana on merkinnyt, vaan keskittyy tekniseen tietoon miten mahdollisesti sana on muuttunut aikojen saatossa uskoen sen tavallaan aina merkinneen samaa ymmärtämättä symbolisia tai mytologisia ulottuvuuksia eri maailmankatsomuksissa.
Kyllä ihan normaalisti semantiikka tulee ottaa huomioon etymologioita kehiteltäessä, ja merkitykset voivat kehittyä monella tavalla. Ei ole mikään lähtöoletus, että merkitykset olisivat pysyneet samana, mutta usein eteenkin johtamattomien perussanojen merkitysten voi sukukielten vastineisiin vertailemalla nähdä pysyneen melko pitkälti samana.
Oleellinen ero merkitysten vertailun ja äänteiden vertailun välillä sitten on, että äänteiden kehitystä voi ennustaa (ja näiden ennusteiden avulla voi jopa löytää sanoille uusia vastineita sukukielistä) merkitysten ei. Mitä pitkälle menevämpi merkityksenmuutos oletetaan, sitä heikompi etymologia on pääsääntöisesti kyseessä. Suurikaan määrä äänteenmuutoksia ei välttämättä heikennä etymologiaa, jos ne vain sopivat yhteen aiemmin selvitettyjen tapausten kanssa. Tämän takia äännehistorialle annetaan normaalisti isompi painoarvo kuin semantiikalle.
Tai yleisemmin ottaen: kuten Occamin partaveitsi sanoo, teorian sisältämät oletukset on syytä minimoida. Jos jokin oletus selittää monta sanarinnastusta kerralla (esim. äännelait), niin tällöin pääsee vaikkapa 20 monimutkaisuusyksikön mallista 11 yksikköön (= 10 kantasanaa ja 1 äännelaki). Jos jokin oletus selittää vain yhden sanarinnastuksen, niin ei ole vielä saanut mitään aikaan: 1 kantasana ja 1 merkityskehitys on edelleen 2 oletusta, siinä missä 2 erillistä sanaakin.
(Tämä on kyllä yksinkertaistus: yksittäinen sana, yksittäinen äännelaki, yksittäinen merkityksenmuutos jne. eivät välttämättä sisällä samaa määrää informaatiota.)
Kukko kirjoitti:Minä olen tarjonnut selkeät perusteet, enkä heitellyt mielivaltaisesti ja kritiikittömästi samanlaisia sanoja läjään.
Vaan pystyvätkö nämä "selkeät perusteesi" todella ennustamaan mitään? Eli jos esität yhteyden (mytologisen tai muutenvain) käsitteiden A ja B välille, niin löytyykö näitä tarkoittavia samanlaisia sanoja useampikin kuin yksi pari? Sanarinnastuksia, joissa merkitys eroaa, saa muokattua vakuuttavammiksi juuri tällä tavalla.
Esimerkki: Jorma Koivulehdon mukaan joukko tulee vanhasta indoeurooppalaisesta sanasta *jougjo, josta tulevat myös "vetojuhtaa" tarkoittavat sanskritin yogya ja ruotsin ök (vanhassa ruotsissa nimenomaan "härkäpari"). Merkityssuhde ei ole mitenkään ilmeinen, mutta hänpä esittää koko joukon rinnakkaistapauksia:
Englannin team on paitsi "tiimi" yleensä, vanhastaan nimenomaan "vetojuhtapari".
Hollannin koppel tarkoittaa sekä "vetoeläinparia" että "joukkoa".
Ersän kiĺďima tarkoittaa sekä "hevosta" että "karjaa".
Sveitsin saksassa Gespann tarkoittaa "paria" tai "joukkoa", mutta kirjakielessä "valjakkoa".
Sanskritin yuga tarkoittaa sekä "valjakkoa" että "sukukuntaa".
Venäjän troika tarkoittaa "kolmivaljakkoa", mutta suomeen se on lainattu merkityksessä "työporukka" (roikka).
Kolme ensimmäistä jakavat itse joukon kanssa myös sen piirteen, että ne ovat alunperin johdoksia, jotka tarkoittavat "liitettyä".
Jos saat kasaan tämänvahvuista merkitysaineistoa jonkin merkityssuhteen tueksi, niin sitten alat olla jo selvemmillä vesillä.
(Saattaisit muuten olla kiinnostunut tutustumaan sanskritiin lähemmin? Kyse on juuri sellaisesta muinaiskielestä, jossa sanojen "mytologiset" sivumerkitykset ovat edelleen tallella, ja lisäksi sieltä voi löytää monia vanhoja suomen lainasanoja usein aika samannäköisessäkin asussa.)
---
Huomaan sitten myös esittämissäsi selityksissä kuten "Tampere" eräänlaisen toistuvan kaavan: listaat monta erilaista selitysvaihtoehtoa, ja tämän jälkeen esität että ne ovat kaikki osia siitä kokonaisesta, todellisestä selityksestä. Tämä "todellinen selitys" kuitenkin jää kokonaisuudessaan esittämättä ja jonkinlaiseksi mysteeriksi. Eli mikä oikeastaan oli sanan alkuperäinen merkitys ja missä kielessä? Mikä oli merkitys niihin aikoihin, kun Tammerkoskea asutettiin? Mitä muuta mahtoi vuosisatojen myötä tapahtua? Myös äännehistorian pitäisi kai olla yksi osa kokonaisselitystä, mutta monet rinnastuksesi eivät sovi tunnettuihin äännehistorian kuvioihin, joten tältäkin osin kokonaiskuva jää saavuttamatta. Esim. milloin ja miten germaaniset sanueet "pato" (*dammaz) ja "lempeä" (*tamaz) eriytyivät eri asuihin?
Fiilis jää hieman hartaaksi: syystä tai toisesta uskot, että mytologia huomioiden saadaan aikaan entistä parempi kokonaiskuva, vaikka et näköjään osaa sitä itse koostaakaan.
Onko tämä muuten edes oma ideasi vai oletko saanut tähän kimmokkeen jostain?