Kukko kirjoitti:Jotain aivan olennaista ei pystytä nykyisin selittämään ja tämä ohitetaan aivan liian kevyesti.
Asioiden selittäminen sattumaksi ei välttämättä ole sama asia kuin asioiden selittämättömäksi jättäminen. Meillä on nykyään olemassa tilastotiede jonka avulla voi hyvinkin määrittää, oliko jokin hahmo sattumaa vai ei. (Samoin psykologia joka osaa selittää ihmisen kyvyn nähdä kuvioita sellaisissakin paikoissa missä niitä ei oikeastaan ole.)
Mitä Parpoloihin ja Hakoloihin tulee, Jaskahan nimenomaan on ottanut osaltaan hommakseen kielitieteilijänä tsekata kyseisen kaltaisia ideoita ja katsoa, oliko niissä jotain meriittiä; ei niitä katsomatta ole hylätty, vaan ihan kritiikin kanssa.
ja sitten hieman keskustelussa taaksepäin
Kukko kirjoitti:Olen tullut siihen tulokseen, että kielestä kiinnostuu ja kielentutkijaksi hakeutuu luultavimmin auditiivinen ihminen (Oppimistyylit visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen eli VAK). Auditiivinen ihminenhän "makustelee" luonnostaankin äänne-eroja, sävelkorkeuksia, välimatkoja, aikaeroja ja yleensäkin pystyy arvioimaan erilaisia vaihteluita. Auditiivinen omaksuu asioita helpoimmin lukemalla, eikä esim. kaavioista ja malleista. Minä olen visuaalinen ja symboliikka on minun helppo omaksua. () Lisäksi sanallinen ilmaisu on minulla jotenkin repalaista ja se käsitetään toisella tapaa kuin mitä tarkoitan.
Kommunikaatio voi olla vaikeaa juu, mutta arvauksesi ei silti mene ihan oikeaan. Olen itse matemaattis-luonnontieteilijä ja aika pershanan hyvä visuaalisen hahmotuskyvyn kanssa vaikka itse sanonkin. Erityisesti historiallinen kielitiede minusta myös tarjoaa suuren määrän systemaattista, "ei-niin-humanistista" ja oikein hyvin kaavioiksi taipuvaa tietoa. (Fonologia ja syntaksi ovat myös tässä hyviä, noin ohimainiten.)
Kukko kirjoitti:Yleensäkin lähestymistapa on meillä hyvin erilainen. Minä tarvitsen kokonaiskuvan, jossa on selkeä suhteellinen järjestys, kun teille taas tärkeämpää on toisiinsa liittyvät yksityiskohdat. Tai näin minä ainakin koen asian. Tämä selittää myös sen miksi te ette ole kovinkaan huolissanne teorianne muodostaman kokonaiskuvan palojen puuttumisesta. Tiedän kyllä, että te sanotte ettei siitä niitä puutu, mutta minun maailmassani puuttuu.
Ei sentään. Etymologian luonteeseen kuuluu, että homma on aina kesken. Avoimia kysymyksiä täytyy sietää. Joukkoon mahtuu kyllä jos rakentaa sääntöjen mukaan eikä ala latoa tiiliä hirsikerran päälle tai päinvastoin.
Keskustelu minun nähdäkseni menee yksityiskohtiin, koska jokainen yhteys jonka esität esimerkkinä vaikuttaa olevan jollain tavalla pielessä. Yritän silti hakea, mistä periaatteellisesta erimielisyyksistä tämä johtuu. Yksi tälläinen erimielisyys ainakin vaikuttaa olevan siinä, mitä valtavirran kielitiede itse asiassa sanoo. Tietosi tästä vaikuttavat monelta kohdin jotenkin aukkoiselta tai vääristyneeltä.
Kukko kirjoitti:Samalla tavoin sanotte, että minun maailmassani ne palat puuttuvat, sillä minä en ole taas kovin huolissani, jos en jonkin sanan tarkkaa reittiä tiedäkään. Ne eivät ole minun maailmassani kokonaiskuvaa, mutta uskon että teille ne on.
Jos kokonaiskuvasta halutaan puhua, niin minusta yksittäisiä sanoja ei tarvitsisi edes käsitellä. Sanat menevät sinne sun tänne, katoilevat ja mutatoituvat, mutta yleiskuvaa on se, missä kielet ovat milloinkin olleet (kielten historia), mikä on ollut niiden rakenne missäkin vaiheessa (varsinainen kielitiede), ja minkälaisia ovat niitä muuttavat voimat (kielten evoluutio).
Ensimmäisestä ja toisesta on nykyään aika hyvä käsitys, kolmosessa riittää enemmän työsarkaa, mutta se vaatiikin edellisistä olevan tuloksia. Ennen kuin voi pohtia, miksi jotain tapahtuu, täytyy tietää mitä itse asiassa tapahtuu.