Eläinaiheiset sukunimet

Kielitiede tutkii menneisyyttä kielten kautta.

Re: Eläinaiheiset sukunimet

ViestiKirjoittaja E. Sofia » 26 Helmi 2013 23:43

Jaska kirjoitti: On mahdollista, että eläinaiheiset nimet olisivat ikivanhoja, mutta sitä on vaikea todistaa. Ne saattavat hyvin olla myös vasta keskiaikaisia karjalaisnimiä; savolaiset sitten lisäsivät -nen-päätteen sukunimiinsä.

Permiläiset ja obinugrilaiset ovat tietääkseni suomensukuisia kansoja. Heidän eläinaiheinen muinaistaiteensa päättyi kristinuskon tuloon 1300-luvulla.
Arkeologissa kaivauksissa on löytynyt huikea määrä eläinaiheisia pronssikoruja 6. vuosisadalta alkaen. Kuuluu olevan paikallismuseoissa nähtävillä, joitakin myös Eremitaasissa. Joitakin on tuotu Suomeen Kansallismuseoonkin.
Löydöt viittaavat siihen, että niitä on käytetty pukineissa. Joitakin henkilökohtaiseksi katsottavia on löytynyt naisten haudoista.
Ihminen kantoi korua, missä oli esimerkiksi karhu, majava, soopeli tai haukka. Useissa valuissa tuo eläin oli yhdistetty ihmishahmoon. Hautaan ei ole kuitenkaan pantu esim. hirvi-ihmistä.

Tietäjien haudoissa on ollut mahtavia eläinhahmoja. Samantapaisia hahmoja on kalliomaalauksissa. Maalausten ikäys sijoittaa ne uralilaista vanhempaan eli ural-altailaiseen kauteen. Samoin on löytynyt myös eläinaiheisia esineitä 3.-2. vuosituhannelta e.Kr. Samat aiheet ovat jatkuneet siis vuosituhansia.

Permiläiset ovat suhtautuneet etenkin haudoista löytyneisiin aarteisiin pelonsekaisella kunnioituksella. Se kertoo siitä, että esineet ovat liittyneet uskontoon, totemismiin. Oletus on, että kannettiin oman suvun/ klaanin /fratrian tunnuseläimen merkkiä. Koruun saattoi liittyä myös fratrian syntytarina, myytti.
(Gribova on näitä tutkinut ja julkaissut 1972, 1984 )
Karhu oli koruna erittäin suosittu. Sen uskottiin olevan oman fratrian esi-isä tai esiäiti. Esi-isä oli karhu ja -äiti ihminen.

Sukujen keskeisillä liitoilla on selitetty sitä, että joissakin koruissa on yhdistetty kaksi eläintä. Hirvi-suvusta eriytyneen Joutsen-suvun korussa on kumpikin. Mitä suuremmaksi fratria kasvoi, sitä enemmän yksityiskohtia koruun tuli.
Shamaanien koruissa saattoi olla useitakin eläinhahmoja yhdistettynä... Nämä eivät enää selity yksinkertaisella totemismilla, toteaa Gribova.

Entäs Suomessa? Onko eläinaiheisten sukunimien takana totemismi? Entä kalliomaalaukset? Ovatko eläinaiheiset sukunimet lähtöisin ikivanhasta suvun hahmotuksesta?

Ajatuksia herättävä kirja:
Eero Autio: Kotkat, Hirvet, Karhut. Permiläistä pronssitaidetta, Atena 2000.
N1c1a1a & X2c1
Avatar
E. Sofia
Turiseva turkulainen
Turiseva turkulainen
 
Viestit: 261
Liittynyt: 16 Heinä 2012 23:33

ViestiKirjoittaja E. Sofia » 02 Maalis 2013 21:03

Kevennystä: Karjalassa on hauskoja sukunimiä: Salakka, Mäyrä, Hiiri, Peura, Myyrä, Orava...
Ystäväni oli ollut naisten illassa Savitaipaleella. Saunan lauteilla kuultua: "Niihin häihin on pakko mennä. Täytyy nähdä kun Karhu nai Kärpäsen!"
N1c1a1a & X2c1
Avatar
E. Sofia
Turiseva turkulainen
Turiseva turkulainen
 
Viestit: 261
Liittynyt: 16 Heinä 2012 23:33

ViestiKirjoittaja E. Sofia » 06 Maalis 2013 03:41

Loue kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:Suvun suojeluseläin kuulostaa kovin keinotekoiselta selitykseltä.


Onhan se vähän kaukaa haettu tosiaan. Ajatuksena oli, että jos eläinnmikäytäntöä löytyisi muilta SU-kansoilta, voisi sen ehkä jotenkin kytkeä shamanismiin. Mutta menee tosiaan ehkä vähän liikaa hippimeiningiksi.
<<<
Nimenomaan: tässä on se ero lännen ja idän välillä. Itäsuomalaisen kokemusmaailmassa sukunimi on aina ollut sukunimi, ei talonnimi. Poika on -nen, tytär on -tar, orja on -kka ja talo -la. Tällainen loru on tallennettu Jääsken kihlakunnan historiaan.

Aivan, itäsuomalaisen maailmassa sukunimi kertoo jotakin suvun jäsenen taustasta. Ajatus suvun suojeluseläimestä voi olla kaukainen, mutta kaukaisuus ei tee sitä merkityksettömäksi.
Suomalaisille oli tärkeää tietää ns. synty. Väinämöinen tuntuu kovin myyttiseltä hahmolta, mutta kun veistohommissa teräspuukko lipsahtaa ja veri alkaa vuotaa, tämä sankari tekee niinkuin Elias Lönnrothin aikana muutkin tekivät: Piti selvittää vaivan aiheuttajan "synty". Toisaalta ihmisten kanssa toimiakseen pitää tuntea jotakin vastapuolen sosiaalisesta arvomaailmasta.
Sukunimi ilmaisee julkisen puolen jonkun ihmisen "synnystä".

Suojeluseläin on ollut tärkeä esimerkiksi joillakin intiaaniheimoilla. Nuorten aikuistumisriittiin on kuulunut ikioman suojeluseläimen tai voimaeläimen löytäminen. Toteemieläin oli hyvin henkilökohtainen.

Australian alkuperäiskansoilla oli myös vastaavanlaista. Emile Durkheim sanoi, että kun suku kasvaa vähän isommaksi eli klaaniksi, väkeä on niin paljon, ettei jokaista mitenkään voi tuntea. Siksi joka klaanilla oli oma tunnuseläimensä - joskus se oli tunnuskasvi. Tuo tunnus voitiin ilmaista eri tavoin, se voitiin piirtääkin vaikka kallioihin. Jos jossain näki samaa tunnusta, tiedettiin että tuohon toiseen voi luottaa. Pelataan samoilla säännöillä. Durkheim on sitä mieltä, ettei klaania oikeastaan edes voi olla olemassa ilman yhteistä tunnusta.

Aatelissukujen vaakunat kertovat samantapaisesta. Suvulla on tunnus. Ritarien lähtiessä taisteluun, he ottivat suojakseen suvun tunnuksella varustetun kilpensä. Samalla tavoin on partiolaisilla omat vaakunansa.

Eläinaiheisia sukunimiä lienee kaikkialla maailmassa. Väitetään, että ne ovat usein hyvin vanhoja.

Suomensukuisilla kansoilla (kuten monilla muillakin kansoilla)tavataan eläinhahmoja sukuyhteisöjen tunnuksina. Metallisia eläinaiheisia koruja on löytynyt erittäin runsaasti etenkin permiläisten esikristillisistä haudoista. Ne näyttävät olevan suoraa jatketta ikivanhalle totemismille. Kristinuskon tultua totemi korvautui kristillisillä tunnuksilla. Entisistä totemeista tuli sukuyhteisön tunnuksia.
Ikivanhat hahmot jatkoivat elämäänsä naisten kansanomaisten käsitöiden koristeaiheissa.
Ikivanhat suojeluseläimet saivat uuden merkityksen. Ei niitä enää ajateltu suojeluseläiminä vaan symboleina ja tunnuksina. Monet niistä jatkavat elämäänsä pyhimysten attribuuteissa. Niitä näkyy ikoneissa ja keskiajan kirkkojen seinämaalauksissa. Ne antavat monille paikannimille ja sukunimille huikean syvän aikaulottuvuuden.
N1c1a1a & X2c1
Avatar
E. Sofia
Turiseva turkulainen
Turiseva turkulainen
 
Viestit: 261
Liittynyt: 16 Heinä 2012 23:33

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 06 Maalis 2013 12:11

Hieno kuvaus E.Sofia.

Sukunimi ja klaanit olivat käytössä myös Länsi-Suomessa ennen kristinuskon tuloa. Nimet saattoivat olla nen-loppuisia tai muuten henkilöä kuvaavia. Muinaisklaanien tunnuseläimiä näkee vaakunoissa.
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

ViestiKirjoittaja aikalainen » 06 Maalis 2013 18:24

Sigfrid kirjoitti:Hieno kuvaus E.Sofia.

Sukunimi ja klaanit olivat käytössä myös Länsi-Suomessa ennen kristinuskon tuloa.

Lähdeviite, pliis!
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 06 Maalis 2013 19:35

aikalainen kirjoitti:
Sigfrid kirjoitti:Hieno kuvaus E.Sofia.

Sukunimi ja klaanit olivat käytössä myös Länsi-Suomessa ennen kristinuskon tuloa.

Lähdeviite, pliis!


No, nettihän on vain sekava sepustus totta ja valetta. Asiaa löytyy historiankirjoista, esimerkiksi Satakunnan osalta Seppo Suvannon tuotannosta.

Yleisiä länsi-Suomessa olivat ennen kristinuskon tuloa liikanimet, sellaiset kuin vääräleuka, kompurajalka, kaukokatse jne... Mutta nen-pääte oli myös yleisessä käytössä. Nopea haku netistä löytää "Suomalaiset sukunimet" kirjan auktoriteetin tekstin. Useasti netistä ei löydy mitään tai pelkkää soopaa. Se löytyykö netistä tai ei on lähes merkityksetöntä. Neuvonkin sinne kirjaston suuntaan.

Vanhimmissä läntisissä kylän- ja talonnimissä la-johtimen sijasta on käytetty -nen-johdinta.


http://www.genealogia.fi/nimet/nimi17s.htm

Voidaan tietenkin keskustella olivatko nämä nimet henkilönimiä vai talon nimiä. Tältä osin en allekirjoita Paikkalan väitettä talon nimistä, vaan talon nimi on keskiajalla johdettu henkilö- tai klaaninimestä. Vrt (Matti) Kurki. Lopullisen kuoliniskun tälle vanhalle tavalle anoivat voudit ja papit ruotsalaisine merkintöineen.

Pohjalaisesta Hirvi-klaanista on kirjoitettu pohjalaisten sukututkijoiden toimesta.

edit.

No, toinen saman kirjan auktoriteetti valaiseekin tätä muinaisten länstisten nimien henkilötaustaa.

Yleinen käsitys on, että Länsi-Suomessa on nuoria la-loppuisia sukunimiä ja Itä-Suomessa vanhoja nen-loppuisia. Asiakirjat osoittavat kuitenkin, että Länsi-Suomessakin on keskiajalla ollut nen-ninimiä, esim. Loimaalla 1506 Lauri Leykinen, Pälkäneellä 1506 Lauris Hampaynen; Kangasalla 1540-luvulta alkaen sukunimi Vatiainen, Oriveden Ruokosessa Ruokonen, Messukylässä talon ja sukunimet Kirjavainen, Turtonen ja Vaininen. Läntisiä nen-nimiä on säilynyt varsinkin kylien ja pitäjien niminä, kuten Ahlainen, Askainen, Hiittinen, Ikaalinen, Nousiainen jne. Kustaa Vilkuna on 1965 kiinnittänyt huomiota (Virittäjä 69, s. 107) näiden taivutukseen: Ahlaisissa, Askaisissa, Hiittisissä jne. Tämä taivutus osoitti Vllkunan mielestä sen, että kyseessä ovat vanhat sukunimet paikannimenä tällaista nimeä on käytettävä monikollisena "koska nimen omistajia samassakin talossa on useita". Alkuaan henkilönniminä useimpia

näistä onkin syytä pitää, onhan yleisesti tunnettua, että vanhimmat talot ja kylät on useimmiten nimetty, perustajiensa mukaan. Eri asia on, voiko näitä nimiä sanoa sukunimiksi. Näiden perusteella joka tapauksessa on päätelty, että kaikilla muinaissuomalaisilla alueilla on ollut sukunimiä, mutta ruotsalainen hallinto on sitten hävittänyt ne Länsi-Suomesta. Uskottavalta tuntuu Kiviniemen kanta (1982), että läntiset nen-nimet ovat olleet periytymättönilä lisänimiä. Eiväthän itäisetkään nen-nimet alkuaan olleet periytyviä.


http://www.genealogia.fi/nimet/nimi36rs.htm
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

ViestiKirjoittaja aikalainen » 07 Maalis 2013 00:08

Sigfrid kirjoitti: [klip]

Tuossa tuli paljon mielenkiintoistakin tietoa.

Todisteet läntisistä sukunimistä jäivät olemattomiksi. Auktoriteetin ohimennen mainitsema Vilkunan lennokas ajatuksen kulku muutaman kylän nimen perusteella tehdystä päätelmästä ei vakuuta.

Klaaneista ihmettelen, että mitä se käsite Suomen oloissa ylipäätään edes tarkoittaa. Ilmeisesti se ei ole ainakaan sama asia kuin suku, kylä, pitäjä tai heimo, koska sillä on eri nimi. Vaan mitä se on? Asuivatko klaanilaiset hajallaan muiden suomalaisten seassa, kuten romanit tai jehovalaiset nykyisin? Miten klaani kytkeytyy siihen isä-poika-ketjuun, joka kantaa nk. sukunimenään klaanin palvoman tunnuseläimen nimeä?

Jenkeissä sen sijaan asia on selvempi. Siellähän on se Ku-klux-klaani. Sen jäsenet eivät ole kaikki sukua keskenään. Eläimen sijaan heitä yhdistää eräs ihmisrotu, jota he eivät kuitenkaan palvo.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 07 Maalis 2013 00:46

aikalainen kirjoitti:
Sigfrid kirjoitti: [klip]

Tuossa tuli paljon mielenkiintoistakin tietoa.

Todisteet läntisistä sukunimistä jäivät olemattomiksi. Auktoriteetin ohimennen mainitsema Vilkunan lennokas ajatuksen kulku muutaman kylän nimen perusteella tehdystä päätelmästä ei vakuuta.



Eihän ne todisteet voi olemattomia olla, kun ne perustuvat alkuperäisiin historiallisiin dokumentteihin, joita ovat historioitsijat tutkineet. Sinulla on kovat vaatimukset :)


Klaaneista ihmettelen, että mitä se käsite Suomen oloissa ylipäätään edes tarkoittaa. Ilmeisesti se ei ole ainakaan sama asia kuin suku, kylä, pitäjä tai heimo, koska sillä on eri nimi. Vaan mitä se on? Asuivatko klaanilaiset hajallaan muiden suomalaisten seassa, kuten romanit tai jehovalaiset nykyisin? Miten klaani kytkeytyy siihen isä-poika-ketjuun, joka kantaa nk. sukunimenään klaanin palvoman tunnuseläimen nimeä?



Menehän nyt sinne kirjastoon ja kerää metrin pino tavaraa kasseihisi. Klaanit olivat organisaatio, jossa ihmiset elivät ennen valtioiden muodostusta. Ei ollut olemassa lakeja, jotka olisivat suojelleet vieraita muiden joukossa. Turvallisuus ja toimentulo perustui klaanin tapoihin ja omiin lakeihin. Romanit ja jehovat nyky-Suomessa eivät mitenkään ole verrattavissa tähän.

Jenkeissä sen sijaan asia on selvempi. Siellähän on se Ku-klux-klaani. Sen jäsenet eivät ole kaikki sukua keskenään. Eläimen sijaan heitä yhdistää eräs ihmisrotu, jota he eivät kuitenkaan palvo.


Voi hyvänen aika :) Kuulutko kuoliaaksinaurattajien klaaniin? 8-)
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

ViestiKirjoittaja aikalainen » 07 Maalis 2013 20:14

Sigfrid kirjoitti:
aikalainen kirjoitti:
Sigfrid kirjoitti: [klip]
Tuossa tuli paljon mielenkiintoistakin tietoa.
Todisteet läntisistä sukunimistä jäivät olemattomiksi. Auktoriteetin ohimennen mainitsema Vilkunan lennokas ajatuksen kulku muutaman kylän nimen perusteella tehdystä päätelmästä ei vakuuta.
Eihän ne todisteet voi olemattomia olla, kun ne perustuvat alkuperäisiin historiallisiin dokumentteihin, joita ovat historioitsijat tutkineet. Sinulla on kovat vaatimukset :)

Sitä vaan meinaan, että lainaamassasi tekstissä "järein" puolto läntisille sukunimille oli näinkin hatara:

Kustaa Vilkuna on 1965 kiinnittänyt huomiota (Virittäjä 69, s. 107) näiden taivutukseen: Ahlaisissa, Askaisissa, Hiittisissä jne. Tämä taivutus osoitti Vllkunan mielestä sen, että kyseessä ovat vanhat sukunimet paikannimenä tällaista nimeä on käytettävä monikollisena "koska nimen omistajia samassakin talossa on useita".

Sigfrid kirjoitti: Klaanit olivat organisaatio, jossa ihmiset elivät ennen valtioiden muodostusta. Ei ollut olemassa lakeja, jotka olisivat suojelleet vieraita muiden joukossa. Turvallisuus ja toimentulo perustui klaanin tapoihin ja omiin lakeihin.

Tietääkseni maataloutta harjoittava suomalaisväestö asui maatiloilla, joita oli paikoitellen taajassa ryppäässä ja paljolti hajallaan siellä täällä. Tällaiset maatilat muodostivat kyläkuntia ja pitäjiä. Rautakautisista linnoituksista on arveltu, että lisäksi on saattanut olla jonkin tasoinen heimovaltio, joka on organisoinut puolustusta ja kenties muutakin hallintoa. Kylien, pitäjien ja maakuntien asukkaat ovat noudattaneet joitain keskinäisiä periaatteita, kutsuttakoon niitä vaikka nykyaikaisella sanalla laki, jonka mukaan keskinäiset pelisäännöt on määritelty, ja joiden rikkomuksia on käräjäkivillä puitu.

Edelleen on avoimena, että mihin rakoon tässä yhteisörakennelmassa pitäisi sovittaa ne klaanit?
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 07 Maalis 2013 21:06

Ei suinkaan tuo Vilkunan kommentti ollut järeä, se oli vain pohdintaa. Järeää olivat nen-loppuiset nimiesimerkit alkuperäisiltä dokumenteilta keskiajalta.

Suomessa ei ollut pitäjiä varhaiskeskiajalla ja rautakaudella, vaan kyläyhteisöjä. Kyläyhteisöt muodostivat laajempia yhteisöjä, jotka yhteistoiminnassa hoitivat suurempia asioita, kuten sotia ja sopimukset maan käytöstä. Maatilojakaan ei ollut ruotsinvallan aikaisessa käsityksessä.

Mene nyt vain sinne kirjastoon ja tunnusta, että tietosi Suomen historiasta ovat heikot :)
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

ViestiKirjoittaja E. Sofia » 07 Maalis 2013 21:44

Klaani-käsite kuulunee Euroopan osalta jo menneeseen maailmaan ennen kirjoitustaidon ja kirjallisten dokumenttien aikaa. Nykyisin niitä on enää niiden kansojen keskuudessa, missä yhä eletään ikivanhojen perinteiden mukaan.

Klaani on sukuyhteisö, joka on laajempi kuin suku mutta suppeampi kuin heimo. Suvun jäsenten yhteiset esivanhemmat tiedetään (ainakin periaatteessa; tavallisia ihmisiä olivat!) - mutta klaanin jäseniä yhdistää se, että he uskovat polveutuvansa jostakin esihistoriallisesta kantavanhemmasta, yleensä isälinjoja pitkin (patrilineaarinen klaani).

Klaanin kantavanhempi saattaa olla myös myyttinen olento, esimerkiksi jumalantapainen sankari tai tarueläin.

Heimon ja klaanin jäseniä sitovat samat tavat ja säännöt.
Klaanit olivat tärkeitä puolison valinnassa : Jos klaani on eksogaaminen, saman klaanin jäsenet eivät saaneet mennä keskenään naimisiin. Endogaamisten klaanien parissa, esim. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän arabikansojen keskuudessa vaimo valitaan samasta yhteisöstä.

Suomensukuisten ja eurooppalaisten heimojen klaanit olivat eksogaamisia. Niinpä miehet noutivat vaimon jostain muusta klaanista, jopa kaukaisestakin heimosta. (Kalevalassakin käydään kilvan kosimassa etäisen Pohjolan tyttäriä. Ellei syntynyt sovinnolla naimakauppaa, niin ryöstämällä.) Eksogaamisesta tavasta seuraa, että Suomessa ns. äitilinjat (mitokondriaaliset dna-linjat) ovat monipuolisia ja paljolti samoja kuin muuallakin Euroopassa, mutta mieslinjoissa (Y-dna) on vain harvoja haplotyyppejä.

Klaaniin kuului yleensä useita rinnakkaisia linjasukuja, joiden välillä saattaa vallita arvojärjestys. Oliko kyse todellisista sukuhaaroista, se varmaan selviäisi dna-testeillä.
Tarkemmin täällä:
www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/s ... luku5.html
N1c1a1a & X2c1
Avatar
E. Sofia
Turiseva turkulainen
Turiseva turkulainen
 
Viestit: 261
Liittynyt: 16 Heinä 2012 23:33

ViestiKirjoittaja aikalainen » 07 Maalis 2013 21:52

Sigfrid kirjoitti:Ei suinkaan tuo Vilkunan kommentti ollut järeä, se oli vain pohdintaa.

Ainakin yhdestä asiasta olemme samaa mieltä.

Sigfrid kirjoitti: Järeää olivat nen-loppuiset nimiesimerkit alkuperäisiltä dokumenteilta keskiajalta.

Noissa nen-loppuisissa nimiesimerkeissä ei ollut mitään sellaista, mistä pystyisi päättelemään että ne olisivat sukunimiä.

Sigfrid kirjoitti:Suomessa ei ollut pitäjiä varhaiskeskiajalla ja rautakaudella, vaan kyläyhteisöjä. Kyläyhteisöt muodostivat laajempia yhteisöjä, jotka yhteistoiminnassa hoitivat suurempia asioita, kuten sotia ja sopimukset maan käytöstä. Maatilojakaan ei ollut ruotsinvallan aikaisessa käsityksessä.

Mutta edelleen jäi auki, mihin väliin tuossa yhteisöhierarkiassa aiot saada tungettua ne klaanit.

Sigfrid kirjoitti: Mene nyt vain sinne kirjastoon ja tunnusta, että tietosi Suomen historiasta ovat heikot :)

Olisi siinä kirjaston tädeillä ihmettelemistä, kun tuollaisen tunnustuksen menisin tekemään. :)
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 07 Maalis 2013 22:10

Olisi siinä kirjaston tädeillä ihmettelemistä, kun tuollaisen tunnustuksen menisin tekemään
.

Uskoakseni heillä olisi sinulle annettavaa.

Klaani oli miessukulaisuuteen perustuva luottamusyhteisö, jossa tosin naiset olivat Suomessa hyvin tasa-arvoisia ja joskus johtajiakin. Yhteisöön kuului myös orjia. Epämiellyttävä henkilö tai vieras saatettiin ottaa orjaksi tai myydä eteenpäin. Eikös se Kullervo myyty orjaksi?
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

ViestiKirjoittaja aikalainen » 07 Maalis 2013 23:22

Sigfrid kirjoitti:
Olisi siinä kirjaston tädeillä ihmettelemistä, kun tuollaisen tunnustuksen menisin tekemään
.
Klaani oli miessukulaisuuteen perustuva luottamusyhteisö, jossa tosin naiset olivat Suomessa hyvin tasa-arvoisia ja joskus johtajiakin. Yhteisöön kuului myös orjia. Epämiellyttävä henkilö tai vieras saatettiin ottaa orjaksi tai myydä eteenpäin. Eikös se Kullervo myyty orjaksi?

Vieläkään ei selkiytynyt, miten se tiettyä eläintä palvova klaani suhtautuu eri tasoisiin alueellisiin yhteisöihin (talo - kylä - kyläliitto - maakunta). Siirrytään konkreettisemman esimerkin pariin.

Otetaan esimerkiksi vaikka jokin Keski-Pohjanmaan jokilaakso, jonka varrella on ollut maatalousasutusta jo 1000 vuotta sitten. Mikä seuraavista olisi todennäköisin ilmenemismuoto silloiselle klaanille.
- Olivatko jokilaakson kaikki asukkaat yhtä klaania?
- Vai oliko jokilaakso jaettu pienempiin ruutuihin niin että jokaisella klaanilla oli oma alueensa?
- Vai oliko eri klaanien väki aivan sikin sokin toistensa lomassa?
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 08 Maalis 2013 00:01

Taktiikkasi on epäonnistunut. Haluatko tietää vai vain kääntää ja vääntää? Sinun pitäisi lukea mitä tiede sanoo asioista, eikä kysellä netissä tiedostaen, että vastaus ei kuitenkaan kelpaa.
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

ViestiKirjoittaja aikalainen » 08 Maalis 2013 00:56

Sigfrid kirjoitti:Taktiikkasi on epäonnistunut. Haluatko tietää vai vain kääntää ja vääntää? Sinun pitäisi lukea mitä tiede sanoo asioista, eikä kysellä netissä tiedostaen, että vastaus ei kuitenkaan kelpaa.

Ilmeisesti et siis osannut vastata edelliseen kysymykseeni. Eiköhän laiteta nämä höttöiseltä vaikuttavat klaanihypoteesit syrjään siksi aikaa, että kysymykseeni löytyy vastaus.
aikalainen
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 2103
Liittynyt: 27 Maalis 2011 13:22

ViestiKirjoittaja E. Sofia » 08 Maalis 2013 01:26

Jo senkin takia, että klaanin säännöt kielsivät naimasta saman klaanin tai suvun parista, klaanit - ja suvut - tarvitsivat selkeän nimen ja tunnuksen. Myyttisen esivanhemman kuva joko ihoon tatuoituna tai koruna toimi sellaisena. Klaaniyhteisön kuvallista tunnusta kutsutaan totemiksi. Tuota tunnusta käytettiin myös metsästysmagiaan liittyvissä menoissa. Sen avulla kerrottiin keitä tässä nyt on ja minkä lain mukaan toimitaan.

(Nykyisissäkin laivoissa liehuu lippu. Siitä tiedetään, minkä lipun alla laiva purjehtii; minkä maan sääntöjä siellä noudatetaan.)

Totemi on klaanin lippu, vaakuna, näkyvä nimi, merkki, jonka perusteella se tunnistetaan toisista klaaneista. Eikä se ole pelkkä merkki, vaan yhteisö uskoo saavansa sen kuvaamalta esi-isältään voimaa ja suojelusta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Toteemi

Samat kuvat esiintyvät muinaislöydöissä monessa muodossa: Niitä on henkilön käyttämissä pronssikoruissa ja niitä on arvokkaissa esineissä. Veneen keulassa ollut hirvenpää saattoi olla venekunnan omistajien klaanitunnus. Tunnuksia piirrettiin tai maalattiin kallioihin, missä pidettiin yhteisön tärkeitä seremonioita.

Useamman klaanin yhteisissä suurissa kokoontumisissa voitiin sopia keskinäisistä naimakaupoistakin. Ne olivat koko heimon juhlia. Tosin vain miesväki sai osallistua uhritoimituksiin.

Näytiksi olevissa kuvissa on esimerkkejä koruista, jotka ovat mahdollisesti olleet suvun tai klaanin tunnuksia. Valitsin hevosaiheisia riipuksia.
Hevonen oli yksi pyhistä eläimistä mm. mordvalaisilla. Ennenkuin sen lihaa voitiin nauttia, piti suorittaa aikamoiset seremoniat. (Kuvaus Julius Krohnin kirjassa 1894.) Kaksi koruista on Mikkelin läheltä: Tuukkalasta 1886 löydetty hevosriipus ja 1993 Moision kalmistosta löydetty kaksoishevonen. Permistä hevosriipus 6.-9. vuosisadalta. Hyvin samantapaisia on löydetty myös Räisälästä.

Tiedä vaikka Mikkelissä/ Savilahdessa aikoinaan asunut hirvikansa olisi kihlannut vaimoja mielellään juuri hevosklaaneista. :?

Kuva
Kuva
Kuva
N1c1a1a & X2c1
Avatar
E. Sofia
Turiseva turkulainen
Turiseva turkulainen
 
Viestit: 261
Liittynyt: 16 Heinä 2012 23:33

ViestiKirjoittaja E. Sofia » 08 Maalis 2013 01:42

Otetaan esimerkiksi vaikka jokin Keski-Pohjanmaan jokilaakso, jonka varrella on ollut maatalousasutusta jo 1000 vuotta sitten. Mikä seuraavista olisi todennäköisin ilmenemismuoto silloiselle klaanille.
- Olivatko jokilaakson kaikki asukkaat yhtä klaania?
- Vai oliko jokilaakso jaettu pienempiin ruutuihin niin että jokaisella klaanilla oli oma alueensa?
- Vai oliko eri klaanien väki aivan sikin sokin toistensa lomassa?

Todennäköisesti siellä Pohjanmaallakin on ollut useita klaaneja edustavia perheyhteisöjä. Liekö joku tullut lännestäkin. Hyvin, hyvin kauan sitten - reilusti enemmän kuin tuhat vuotta sitten - ne ovat pitäneet yhteiset uhrijuhlat, joissa on sovittu kiistanalaisista asioista, esimerkiksi mihin joen osaan on kukin saanut virittää kalanpyydyksiään.
Juhliin tarvittiin juhlajuomaa. Joku toi juomaksi kaskimaansa ohrasta valmistetun kaljan. Muutama muu suku toi uhrieläimiä.
Naisia ei tuollaisiin juhliin osallistunut. Heillä oli muuta tekemistä.
N1c1a1a & X2c1
Avatar
E. Sofia
Turiseva turkulainen
Turiseva turkulainen
 
Viestit: 261
Liittynyt: 16 Heinä 2012 23:33

ViestiKirjoittaja Sigfrid » 08 Maalis 2013 09:39

E. Sofia kirjoitti:
Otetaan esimerkiksi vaikka jokin Keski-Pohjanmaan jokilaakso, jonka varrella on ollut maatalousasutusta jo 1000 vuotta sitten. Mikä seuraavista olisi todennäköisin ilmenemismuoto silloiselle klaanille.
- Olivatko jokilaakson kaikki asukkaat yhtä klaania?
- Vai oliko jokilaakso jaettu pienempiin ruutuihin niin että jokaisella klaanilla oli oma alueensa?
- Vai oliko eri klaanien väki aivan sikin sokin toistensa lomassa?

Todennäköisesti siellä Pohjanmaallakin on ollut useita klaaneja edustavia perheyhteisöjä. Liekö joku tullut lännestäkin. Hyvin, hyvin kauan sitten - reilusti enemmän kuin tuhat vuotta sitten - ne ovat pitäneet yhteiset uhrijuhlat, joissa on sovittu kiistanalaisista asioista, esimerkiksi mihin joen osaan on kukin saanut virittää kalanpyydyksiään.
Juhliin tarvittiin juhlajuomaa. Joku toi juomaksi kaskimaansa ohrasta valmistetun kaljan. Muutama muu suku toi uhrieläimiä.
Naisia ei tuollaisiin juhliin osallistunut. Heillä oli muuta tekemistä.


Keski-Pohjanmaa oli myöhäiskeskiajalla ilmeisesti (=perustuen niihin harvoihin säilyneisiin aikalaisdokumentteihin) lounaisuomalaisten erämaita. Jako alueella oli tehty lounaissuomalaisten, alasatakuntalaisten ja hämäläisten kesken. Alueella oli todennäköisesti vähäistä paikallisasutusta, joka ehkä kävi kauppaa etelän kausiasukkaiden kanssa. Paikallisasitukseen viittaavat rautakautiset löydöt aina 12. Vuosisadalle asti. Rautakauden tarina pohjautuu kuitenkin harvoihin löytöihin, eikä anna varmaa kuvaa asutuksen luonteesta tai asukkaiden alkuperästä.

Korkeassa asemassa olleiden naisten asema on minulle epäselvä. Hautalöytöjen perusteella heitä oli. Ehkä asema perustui sukupuolten roolijakoon. Todennäköisesti naisilla oli vahva asema talon hoidossa ja rikkaan talon emäntä omasi valtaa koko kylässä, joskaan ei virallisissa kylä- tai klaanikokouksissa.
Sigfrid
SuuBaltti
SuuBaltti
 
Viestit: 6532
Liittynyt: 16 Helmi 2011 12:09

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Maalis 2013 10:37

KuvaKuva

Tässä kaksi kuvaa muutama vuosi sitten tehdyltä retkeltä nykyisen Reisjärven kunnan eteläreunassa sijaitsevan, 1500 -luvun jämsänkoskelaisen talon erätilalle. Jämsänkoskihan on perinteistä Hämettä, Reisjärvi puolestaan on katsottu kuuluvan Keski-Pohjanmaahan, vaikka nykyisin onkin Pohjois-Pohjanmaata. Sekä Jämsänkoskella sijaitsevan talon omistajat, että Reisjärvellä sijainneen erätilan asujat selviävät Jämsänkosken vanhoista asiakirjoista.

http://taavetti.nettisivu.org/retkimaas ... rven-alue/

Kotajärven itäpäässä on vanha, Ryssä-Matin majana tunnettu vanha rakennelma. Se on alkuaan Jämsänkoskella sijaitsevan Ylämellan tilan erätila, Kerakangas nimeltään. Erätilan vieressä on kolmisen hehtaarin laajuinen, muinaisen kaskiviljelmän alue.
Arvosta ja tutki vanhaa, niin voit ymmärtää uuttakin.
Avatar
Taavetti
Sutki savolainen
Sutki savolainen
 
Viestit: 645
Liittynyt: 16 Helmi 2011 14:42
Paikkakunta: puttaalainen

EdellinenSeuraava

Paluu Kielitiede

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa