Jaska kirjoitti: On mahdollista, että eläinaiheiset nimet olisivat ikivanhoja, mutta sitä on vaikea todistaa. Ne saattavat hyvin olla myös vasta keskiaikaisia karjalaisnimiä; savolaiset sitten lisäsivät -nen-päätteen sukunimiinsä.
Permiläiset ja obinugrilaiset ovat tietääkseni suomensukuisia kansoja. Heidän eläinaiheinen muinaistaiteensa päättyi kristinuskon tuloon 1300-luvulla.
Arkeologissa kaivauksissa on löytynyt huikea määrä eläinaiheisia pronssikoruja 6. vuosisadalta alkaen. Kuuluu olevan paikallismuseoissa nähtävillä, joitakin myös Eremitaasissa. Joitakin on tuotu Suomeen Kansallismuseoonkin.
Löydöt viittaavat siihen, että niitä on käytetty pukineissa. Joitakin henkilökohtaiseksi katsottavia on löytynyt naisten haudoista.
Ihminen kantoi korua, missä oli esimerkiksi karhu, majava, soopeli tai haukka. Useissa valuissa tuo eläin oli yhdistetty ihmishahmoon. Hautaan ei ole kuitenkaan pantu esim. hirvi-ihmistä.
Tietäjien haudoissa on ollut mahtavia eläinhahmoja. Samantapaisia hahmoja on kalliomaalauksissa. Maalausten ikäys sijoittaa ne uralilaista vanhempaan eli ural-altailaiseen kauteen. Samoin on löytynyt myös eläinaiheisia esineitä 3.-2. vuosituhannelta e.Kr. Samat aiheet ovat jatkuneet siis vuosituhansia.
Permiläiset ovat suhtautuneet etenkin haudoista löytyneisiin aarteisiin pelonsekaisella kunnioituksella. Se kertoo siitä, että esineet ovat liittyneet uskontoon, totemismiin. Oletus on, että kannettiin oman suvun/ klaanin /fratrian tunnuseläimen merkkiä. Koruun saattoi liittyä myös fratrian syntytarina, myytti.
(Gribova on näitä tutkinut ja julkaissut 1972, 1984 )
Karhu oli koruna erittäin suosittu. Sen uskottiin olevan oman fratrian esi-isä tai esiäiti. Esi-isä oli karhu ja -äiti ihminen.
Sukujen keskeisillä liitoilla on selitetty sitä, että joissakin koruissa on yhdistetty kaksi eläintä. Hirvi-suvusta eriytyneen Joutsen-suvun korussa on kumpikin. Mitä suuremmaksi fratria kasvoi, sitä enemmän yksityiskohtia koruun tuli.
Shamaanien koruissa saattoi olla useitakin eläinhahmoja yhdistettynä... Nämä eivät enää selity yksinkertaisella totemismilla, toteaa Gribova.
Entäs Suomessa? Onko eläinaiheisten sukunimien takana totemismi? Entä kalliomaalaukset? Ovatko eläinaiheiset sukunimet lähtöisin ikivanhasta suvun hahmotuksesta?
Ajatuksia herättävä kirja:
Eero Autio: Kotkat, Hirvet, Karhut. Permiläistä pronssitaidetta, Atena 2000.