E. Sofia kirjoitti:...Näytiksi olevissa kuvissa on esimerkkejä koruista, jotka ovat mahdollisesti olleet suvun tai klaanin tunnuksia. Valitsin hevosaiheisia riipuksia. Hevonen oli yksi pyhistä eläimistä mm. mordvalaisilla. Ennenkuin sen lihaa voitiin nauttia, piti suorittaa aikamoiset seremoniat. (Kuvaus Julius Krohnin kirjassa 1894.) Kaksi koruista on Mikkelin läheltä: Tuukkalasta 1886 löydetty hevosriipus ja 1993 Moision kalmistosta löydetty kaksoishevonen. Permistä hevosriipus 6.-9. vuosisadalta. Hyvin samantapaisia on löydetty myös Räisälästä.
Tiedä vaikka Mikkelissä/ Savilahdessa aikoinaan asunut hirvikansa olisi kihlannut vaimoja mielellään juuri hevosklaaneista.
Kiitos tiedosta. En ole perehtynyt Keski-Pohjanmaan asutushistoriaan, joten tämä selventää asiaa.Sigfrid kirjoitti: Keski-Pohjanmaa oli myöhäiskeskiajalla ilmeisesti (=perustuen niihin harvoihin säilyneisiin aikalaisdokumentteihin) lounaisuomalaisten erämaita. Jako alueella oli tehty lounaissuomalaisten, alasatakuntalaisten ja hämäläisten kesken. Alueella oli todennäköisesti vähäistä paikallisasutusta, joka ehkä kävi kauppaa etelän kausiasukkaiden kanssa. Paikallisasitukseen viittaavat rautakautiset löydöt aina 12. Vuosisadalle asti. Rautakauden tarina pohjautuu kuitenkin harvoihin löytöihin, eikä anna varmaa kuvaa asutuksen luonteesta tai asukkaiden alkuperästä.
Korkeassa asemassa olleiden naisten asema on minulle epäselvä. Hautalöytöjen perusteella heitä oli. Ehkä asema perustui sukupuolten roolijakoon. Todennäköisesti naisilla oli vahva asema talon hoidossa ja rikkaan talon emäntä omasi valtaa koko kylässä, joskaan ei virallisissa kylä- tai klaanikokouksissa.
... vanhastaan vallitsevasta kunnioituksesta esi-isiä kohtaan. Nämähän ovat jättäneet sinne kallioihin merkkinsä...
>> vaan millaisia ne vaakunat ja kilvet olivat, joita vanhat gööttiläiset ja svealaiset kantoivat... voidaan nähdä tähän piirretyistä merkeistä. Niinpä muinoin oli gööteillä ja nytkin heidän maassaan asuvilla vaakunassaan kruunattu leijona...
Methodius kuitenkin väittää, että heillä oli lipussaan naaraskarhu.
>> näitä gootteja esi-isinään pitävät ja heistä polveutuvat kansat erotettiin toisistaan sotamerkkiensä vaihtelevuuden mukaan: kimbrit härästä, slaavit lohikäärmeestä, gepidit veneestä, alaanit, burgundit ja sveevit sotamerkissään olevasta kissasta, kuten Plutarkhos toteaa.>>
mikä tahansa elollinen olento ensiksi näkyy aamunkoitteessa taivaalla, maassa tai vedessä, sitä palvotaan sen päivän...
E. Sofia kirjoitti:Otetaan esimerkiksi vaikka jokin Keski-Pohjanmaan jokilaakso, jonka varrella on ollut maatalousasutusta jo 1000 vuotta sitten. Mikä seuraavista olisi todennäköisin ilmenemismuoto silloiselle klaanille.
- Olivatko jokilaakson kaikki asukkaat yhtä klaania?
- Vai oliko jokilaakso jaettu pienempiin ruutuihin niin että jokaisella klaanilla oli oma alueensa?
- Vai oliko eri klaanien väki aivan sikin sokin toistensa lomassa?
Todennäköisesti siellä Pohjanmaallakin on ollut useita klaaneja edustavia perheyhteisöjä. Liekö joku tullut lännestäkin.
E. Sofia kirjoitti:Hyvin, hyvin kauan sitten - reilusti enemmän kuin tuhat vuotta sitten - ne ovat pitäneet yhteiset uhrijuhlat, joissa on sovittu kiistanalaisista asioista, esimerkiksi mihin joen osaan on kukin saanut virittää kalanpyydyksiään.
Juhliin tarvittiin juhlajuomaa. Joku toi juomaksi kaskimaansa ohrasta valmistetun kaljan. Muutama muu suku toi uhrieläimiä.
Naisia ei tuollaisiin juhliin osallistunut. Heillä oli muuta tekemistä.
Savonlinnan päällikkö Klemetti Henrikinpoika selittää 1542 veroja näin:
Savonlinnan läänissä ei ole vuotuisia tai pysyviä viljapeltoja kuten Hämeessä tai muualla Suomessa, vaan useimmat viljelevät metsää ja hakkaavat kaskia, joita he voivat käyttää korkeintaan 6-8 vuotta.
Sitten heidän täytyy taas katsoa itselleen muita peltoja ja kylvömaita. Ja kun sellaiset kasket on otettu viljelykseen, lähetetään sinne katselmusmiehiä, joiden tulee valallisesti arvostella ja arvioida, kuinka monen veronahan arvoisia sellaiset kasket voivat olla.
<< Savolaissukujen tutkijalla on kuitenkin jotakin, mikä muualta puuttuu: Ikivanhat sukunimet. Niiden avulla väestön liikkeitä on mahdollista seurata, jopa tehdä sukujuontojakin. << Sukunimistö esiintyy varsin vakiintuneena 1500-luvulle tultaessa.
Sigfrid kirjoitti:Muinaissuomalainen paikallinen maanomistus ja viljely eivät perustuneet perhekuntiin, vaan kyläkuntiin. Sato jaettiin satokauden jälkeen kyläläisten kesken. Vasta ruotsalainen verotuskäytäntö toi nykyisenkaltaisen maanomistuksen ja talokohtaisen satomittauksen.
aikalainen kirjoitti:Sigfrid kirjoitti:Muinaissuomalainen paikallinen maanomistus ja viljely eivät perustuneet perhekuntiin, vaan kyläkuntiin. Sato jaettiin satokauden jälkeen kyläläisten kesken. Vasta ruotsalainen verotuskäytäntö toi nykyisenkaltaisen maanomistuksen ja talokohtaisen satomittauksen.
Ai, sinulla on tietoa Ruotsin valtaa edeltäneen ajan käytännöistä. Oletko löytänyt joitain tuohikirjoituksia?
E. Sofia kirjoitti:Savonlinnan päällikkö Klemetti Henrikinpoika selittää 1542 veroja näin:
Savonlinnan läänissä ei ole vuotuisia tai pysyviä viljapeltoja kuten Hämeessä tai muualla Suomessa, vaan useimmat viljelevät metsää ja hakkaavat kaskia, joita he voivat käyttää korkeintaan 6-8 vuotta. Sitten heidän täytyy taas katsoa itselleen muita peltoja ja kylvömaita. Ja kun sellaiset kasket on otettu viljelykseen, lähetetään sinne katselmusmiehiä, joiden tulee valallisesti arvostella ja arvioida, kuinka monen veronahan arvoisia sellaiset kasket voivat olla.
E. Sofia kirjoitti:Posti toi naistenpäivän iloksi tuotteen, missä on vastauksia Aikalaisen ihmettelyyn:
Genos 1/2013 Savo. Jens Nilssonin artikkeli "Sukututkijan Savo" kertoo:
E. Sofia kirjoitti:Väki on ryhmitelty seutu- eli alue tai huutokylittäin. Usein ne kantavat myöhemmän maakirjakylän nimeä. Ne olivat kuitenkin alueeltaan laajempia ja rajoiltaan epämääräisempiä. Kylällä ei ollut paikallisidentiteettiä muokkaavaa merkitystä.
E. Sofia kirjoitti: Verotus oli oikeastaan henkilön työn verotusta eikä sen perusteena ollut maa-ala vaan "veronahka".
E. Sofia kirjoitti:Uudistiloilla talonpojat järjestäytyivät kaskiyhtiöiksi. Yhtiön osakkaat eivät eläneet yhteistaloudessa - eivät yhteisellä tilallakaan - eivätkä välttämättä olleet sukulaisia.
Sanonta ei ollut omani, vaan käytin kirjoituksessa ollutta sanamuotoa. Suosittelen Genos-lehteä 1/2013. Siitä selviää.wejoja kirjoitti:E. Sofia kirjoitti: Kylällä ei ollut paikallisidentiteettiä muokkaavaa merkitystä.
Useissa erittäin ansiokkaissa antropologisissa ja mikrohistoriallisissa kylätutkimuksissa alkaen 1970-luvulta 2010-luvulle on viitattu juuri kyläyhteisön merkitykseen paikallisidentiteetin rakentajana. Voitko siis hiukan tarkentaa, mitä lauseella tarkkaan ottaen tarkoitat?
aikalainen kirjoitti:Arvaillaanpas: Tämä voisi liittyä siihen, että Ruotsissa maatilan veromääränä oli manttaali, mutta Savon perhekaskitilojen tuotto ei mahdollisesti yltänyt lähellekään sitä veronmaksukykyä. Niinpä läänin hallinto olisi voinut keksiä tälläisen yhteenliittymän, joka pääsee lähemmäs verottajan toivomaa suunnilleen manttaalin arvoista kiintiöveroa. Tämä olisi verottajallekin parempi vaihtoehto, kuin kieltää yksittäiset vähätuottoiset tilat liian pieninä, koska silloin verotuottokin jäisi kokonaan saamatta.
E. Sofia kirjoitti:wejoja kirjoitti:Sanonta ei ollut omani, vaan käytin kirjoituksessa ollutta sanamuotoa. Suosittelen Genos-lehteä 1/2013. Siitä selviää.E. Sofia kirjoitti: Kylällä ei ollut paikallisidentiteettiä muokkaavaa merkitystä.
Vasta sitten kun kruunu sai savolaiset asumaan paikoillaan, alkoi syntyä "meidän kylä". Muissa maakunnissa elettiin kylissä jo kauan aikaisemmin.
Kinaporin kalifi kirjoitti:aikalainen kirjoitti:Arvaillaanpas: Tämä voisi liittyä siihen, että Ruotsissa maatilan veromääränä oli manttaali, mutta Savon perhekaskitilojen tuotto ei mahdollisesti yltänyt lähellekään sitä veronmaksukykyä. Niinpä läänin hallinto olisi voinut keksiä tälläisen yhteenliittymän, joka pääsee lähemmäs verottajan toivomaa suunnilleen manttaalin arvoista kiintiöveroa. Tämä olisi verottajallekin parempi vaihtoehto, kuin kieltää yksittäiset vähätuottoiset tilat liian pieninä, koska silloin verotuottokin jäisi kokonaan saamatta.
Arvaillaan lisää: kaskiraivion teko, poltto, karhiminen, aidan rakentaminen, sadon korjaus jne. vaati paljon työtä, eikä siis pelkästään ajan kuluessa vaan myös käsiä, samanaikaisesti. Pienemmät perhekunnat jne. liittyivät siksi yhteen ja toimivat yhtöinä, ihan ilman verottajan ohjaustakin. Kasken tuotto oli parhaillaan huomattavan hyvä verrattuna peltoviljelyyn.
Kinaporin kalifi kirjoitti:Kasken tuotto oli parhaillaan huomattavan hyvä verrattuna peltoviljelyyn.
Loue kirjoitti: Itäsuomalaisissa sukunimissä eläinten nimeen perustuvat sukunimet ovat iso ryhmä. Niitä esiintyy Karjalassa ja Savossa, mutta yleisesti niitä pidetään alun perin karjalaisina. Eri puolilla maailmaa esiintyy ilmiötä, jossa tietty suku on käsitetty jonkun eläimen jälkeläiseksi. Niinpä voisi ajatella, että kyse on jostain suvun "toteemieläimen" tyyppisestä. <<
Kuinkahan vanhoja eläimeen perustuvat sukunimet mahtavat olla? Esiintyykö niitä muilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 vierailijaa