Suomalainen ruokakulttuuri

[Sigfrid]

Mikäli on mediaa uskominen, esimerkiksi tunnettua TV1:n Ruotsi on suomalainen -ohjelmaa, niin sellaista ei ole. Närkästyneenä tämä ohjelman monista asiattomuuksista avaan tämä ketjun. Suomalainen ruokakulttuuri kun on tuntematon suomalaisille suomalaisen ruoan tuntijoille, oli sitten ruokalaji alkuperältään suomalaista, venäläistä, ruotsalaista tai persialaista!

Aloitetaanpa asiantuntijoille tuntemattomista ja spesiaaleista syötävistä Pohjanmaalta.

- limppikeitto, joka on omana ilmentymänään pohjalainen, ei hämäläinen, kuten eräs kaapin päällä seisova kokki ohjelmassa väitti. On niin helppo paljastaa täydellisen tietämättömyytensä televisiossa.
- setsuuri, hapanimelä limppu, joka on ruotsista, mutta paikoin yleisin leipä rannikolla. Tuntematon suomalaisille asiantuntijoille
- laskiaisirieska, sodan jälkeen ämerikansilavalla. Pohjalainen pizza.
- rössöpotut, aivan tuntematon asiantuntijoille
- kuppiperunat, ei saa Välimäen raflasta
- uunijuusto
- leipäjuusto, se nariseva jota kainuulaiseksi nykyään sanotaan
- herakeitto
- tuppipotut
- kropsu

[Taavetti]

- laskiaisirieska, sodan jälkeen ämerikansilavalla. Pohjalainen pizza.
- rössöpotut, aivan tuntematon asiantuntijoille
- kuppiperunat, ei saa Välimäen raflasta
- uunijuusto
- leipäjuusto, se nariseva jota kainuulaiseksi nykyään sanotaan

Poimin luettelosta itselleni tuttuja ruokia kommentoidakseni hiukan. En tiedä minkä verran ja missä muualla nämä ovat tunnettuja, mutta täällä Keski-Suomen pohjoisessa kolkassa olen näistä kuullut eri suunnista, mutta itsekin olen niitä saanut suuhuni purra ja niellä.
Laskiaisrieska tunnetaan täälläkin perinneruokana, ehkä sentään paremmin rasvarieska nimisenä.

Rössypotut ovat nimenä vaimoni tuntema ja opettama, lähinnä Koillismaalta ja miksei Oulustakin. Ehkä lähelle sitä taipuu täkäläinen verileipä ja verileipäkeitto, vaikka ovatkin jossakin määrin erilaisia. Siihen ryhmään sijoittaisin teurastuspäivien herkun, tappaiskeiton, joka on perinneruokaa näissä maisemissa.

Kuppiperunat on minulle uusi ilmaisu, lähinnä se tuo mieleeni nopposet, liekö kyse samanlaisesta vai erilaisesta keitettyjen perunoiden muodosta.

Uunijuusto tuli meille Karjalan evakoiden tuomana, sieltä tulivat myös piiraat eli karjalanpiirakat, jotka täytettiin perunapuurolla tai ohraryynipuurolla, mutta jotka ovat vaihtuneet vierasperäiseen riisipuuroon. Mieluummin söisin niitä perinteisiä, mutta tuskin saa kuin itse valmistaen. Kartan riisipuurotäytteisiä, että pystyisin edes kohteliaisuuspiirakat juhlissa syömään.

Leipäjuustoja tehdään ainakin Keski-Pohjanmaalla, isäni äiti opetti niiden valmistuksen äidilleni, joka ei ollut sitä oppia Kivijärvellä saanut. Koillismaalta tullut vaimoni valmisti aikanaan leipäjuustoja myyntiinkin, osaisi varmaan vielä, jos jaksaisi ja jos olisi paistamiseen sopiva tulisija.

[Sigfrid]

Rössöpotut olivat kansakouluaikaan inhokkini, mutta jos keittiömestarin toinen tarjous on ruotsalaiset hapansilakat, niin ei ole epäilystäkään kumpi vaihtoehdoista häviää äänen suuntaan

[Taavetti]

Hapansilakoista olen vain kuullut, koskaan en ole nähnyt saati maistanut. Ilmeisesti näkemisen veroinen kokemus on naapurikylältä, kyseessä olivat muikut. Vaikka suolakalat, myös suolamuikut ovat suomalaista perinneruokaa, oli äitini pikkuserkulle tullut yllätys josta täti kertoi. "Suolattiin muikkuja ja pantiin lyökkiä sekkaan ja lyökki märkän."

Niitä sipulin sekaisia happamia muikkuja he panivat melkein joka ilta perunakattilaan kiehumaan ja lievästi sanottuna haju keittiössä oli kuvottava. Sitä hajua jouduin sietämään niiden muutaman viikon ajan, jotka heidän metsässään tein työtä.

Muutenhan suolakalat ovat mieleistäni perinneruokaa, jolla talvisia aterioita on jatkettu mukavasti. Meidän järvestämme ei saanut lohta, joka kalana oli vuosikaudet minulle tuntematon. Pidin suolalahnoja mieleisimpänä herkkunani erityisesti kuoriperunoiden eli nopposten ja voileipien kanssa syötyinä. Olivat hyvää syötävää kesäisen heinätyön välissä, mutta myös talvisin pakkasten aikana. Monesta arkisesta perinneruoasta ovat muutamat keittiömestarit loihtineet hienoja menuja jopa hienompiinkin yhteyksiin.

[Sigfrid]

Hieman makeampaa perinteistä suomalaista suuhun pantavaa olivat kompiaiset. Kompiainen merkitsee vielä tänäkin päivänä meänkielessä karamellia. Kompiaisia ja muita kotitekoisia karamelleja on tehty Pohjanmaalla satoja vuosia. Perinteen alkuperä lienee jossakin Keski-Euroopassa, siellä mistä sokerikin tuli Suomeen. Tv1:n propagandistit yrittävät väkisin hävittää suomalaisten monimuotoiset perinteet, mutta aika ei vielä ole kypsä. Vasta 50 vuoden päästä pitsa ja hämpurker ovat muuttunut suomalaiseksi muinaisperinteeksi ja propagandistit ovat tyytyväisiä. Niissä tulevan Suomen, TV1:n propagandistien ja Välimäen hernekeitto ja lihapullat

http://edu.raahe.fi/yhdistykset/matkail ... ainen.html
http://edu.raahe.fi/yhdistykset/matkail ... inen2.html

[Taavetti]

Kompiainen nimenä on tuttu täälläkin, en tosin ole tiennyt mistä se on peräisin. Yleinen makeisten nimi se ei ole, mutta kun joku vanhempi henkilö on houkutellut lapsia juttusille, olen kuullut hänen sanovan, että tule niin saat kompiaisia. Itse en ole sanaa käyttänyt, mutta makeisiksi olen ymmärtänyt.

[Sigfrid]

Pohjalaiseen rieskaan liittyen oleellinen peruskäsite. Pohjalainen rieska on nostattamattomaan ohrataikinaan tehty ohut tuoreleipä. Tässä on aiheuttanut sekaannusta savolaisten Oulun seudulle tuoma paksu savolainen rieska, jota monet savolaisen identiteettinsä muuten menettäneet oululaiset pitävät pohjalaisena. Savolaista rieskaa ei ole tehty Pohjanmaan rannikolla muualla kuin Oulussa, jossa tehdään molempia malleja. Kaupoissa rieskana myydään monenlaisia leipätuotteita.

[Sigfrid]

Kompiainen nimenä on tuttu täälläkin, en tosin ole tiennyt mistä se on peräisin. Yleinen makeisten nimi se ei ole, mutta kun joku vanhempi henkilö on houkutellut lapsia juttusille, olen kuullut hänen sanovan, että tule niin saat kompiaisia. Itse en ole sanaa käyttänyt, mutta makeisiksi olen ymmärtänyt.

Kompiaisia ei enää osaa kukaan tehdä, koska valmistusprosessi on liian monimutkainen uudelleenopittavaksi. Moni on kokeillut ja todennut ettei onnistu. Valmistus onnistui vain vanhassa oppisuhteessa saadun opin kautta.

[putkonen]

Lapskoussi. Sitä syötiin mm. meidän häissämme. Se on kuulemma tullut alunperin merimiesten mukana Pohjois-Saksasta Raumalle.

Klimppisoppaa teki äitee hyvin usein. Samalta paikkakunnalta kotoisin oleva, mutta länsi-satakuntalaiset sukujuuret omaava isäni ei suostunut syömään "soppaa" yhdessä "puuron" kanssa.

[Sigfrid]

Lapskoussi. Sitä syötiin mm. meidän häissämme. Se on kuulemma tullut alunperin merimiesten mukana Pohjois-Saksasta Raumalle.

.

Mitähän tämä lienee? Lapskoussi?

.

Klimppisoppaa teki äitee hyvin usein. Samalta paikkakunnalta kotoisin oleva, mutta länsi-satakuntalaiset sukujuuret omaava isäni ei suostunut syömään "soppaa" yhdessä "puuron" kanssa.

Klimppisoppa on siis vanhempi ja laajemmin tunnettu herkku kuin ajattelin.

[putkonen]

http://www.marions-kochbuch.de/rezept/0244.htm

"...Labskaus ist ein altes einfaches Hamburger Seefahrergericht, das seine typische rötliche Farbe durch rote Beete erhält. Kartoffeln als Salzkartoffeln gar kochen. Das restliche Kochwasser abgießen. Milch und Fleischbrühe erwärmen, zu den Kartoffeln gießen und mit einem Kartoffelstampfer zu einem lockeren Kartoffelbrei zerdrücken. Die Zwiebel in kleine Würfel schneiden und in Butter glasig dünsten. Zwiebeln unter den Kartoffelbrei mischen. Corned Beef in kleine Würfel schneiden und mit dem Kartoffelbrei mischen. Rote Beete möglichst fein hacken, unter das Labskaus heben und mit Rote Beete Saft einfärben, wie oben auf dem Bild zu sehen. Labskaus mit Pfeffer aus der Mühle und etwas Meersalz würzen. Labskaus auf vorgewärmte Teller füllen, Rollmöpse, Gewürzgurken und rote Beete darauf anrichten. In einer beschichteten Pfanne Margarine erhitzen, Spiegeleier darin braten, mit etwas Meersalz würzen und auf das Labskaus legen..."

Tässä taitaa olla se ihan ehta alkuperäinen hampurilainen merimiesten resepti. Mössätään keitetyt perunat ja lisätään kuullotettu sipuli. Naudanliha säilykepurkista leikataan pieniksi kuutioiksi, lisätään joukkoon. Hienoksi hakatut punajuuret, suolaa ja pippuria joukkoon. Syödään etikassa säilöttyjen silakoiden (Rollmöpse), maustekurkkujen ja etikkapunajuurten kanssa. Paistettu muna ja vielä vähän merisuolaa päälle . Voi itku, nyt tuli nälkä! Arvatkaa, mitä meillä tänään syödään?

Nyt voisi avata genetiikka-osastolle oman klimppisoppaketjun. Mistä lienee äitini klimppisopan perinyt? Äiti oli lavialainen, jonne perimätiedon mukaan oli asutusta aikoinaan tullut Pohjanmaan suunnalta, mutta Lavia oli ollut Mouhijärven kappeliseurakunta ja asutettu suurelta osin sieltä ja Karkusta käsin. Äidin äidin äiti oli Mouhijärveltä ja jos oletetaan, että ruokareseptit kulkevat äidiltä tyttärelle, niin klimppisoppa lipsuu uhkaavasti Hämeen suuntaan. Mummu oli kyllä piikonut 8-vuotiaasta asti poissa kotoa ja oppinut "maailmalla" uusia ruokia, mm. mummu osasi tehdä, uskokaa tai älkää, myöskin lihapullia! Nämä eivät kuuluneet rahvaan ruokaan vielä 1900-luvun alussa.

P.S. Lihapullat on muistaakseni alunperin turkkilainen ruoka

[Sigfrid]

Onko Ruotsi nyt turkkilainen? Ehkä Ruotsin kansallinen TV-kanava jatkaa tästä.

[aikalainen]

P.S. Lihapullat on muistaakseni alunperin turkkilainen ruoka

Juuri tuli telkkarista "suomi on ruotsalainen" -ohjelma ja siinä ihan selvästi sanottiin, että lihapullat on keksitty ruotsissa ja sieltä ne on kehitysapuna meille opetettu. Tosin wikipediayrittää hämätä, ja väittää että jo muinaiset roomalaiset söivät lihapullia. Ja nyt ne tulee Turkista. Mutta ehkä suomalaisten ikioma keksintö onkin superherkulliset kaupan halpis-lihapullat - tuoteselosteen mukaan niiden merkittävin aines-osa on kanannahka. (Voi toki sisältää myös hevosennahkaa.)

Klimppisoppa on siis vanhempi ja laajemmin tunnettu herkku kuin ajattelin.

Ei sillä että olisin mitenkään ennakkoluuloinen, mutta ihan nimen perusteella uskallan väittää, että tuo ruokalaji ei ole herkku, vaan "herkku".

[putkonen]

Onko Ruotsi nyt turkkilainen?

Ikeasta tuli täällä Konfederaatiolassa dokumenttiohjelma ja muistaakseni juuri siinä ohjelmassa valistettiin amerikkalaisia sillä, että heidän ruotsalaisiksi luulemansa kötbullat ovatkin alkujaan Turkista lähtöisin.

Turkkilaiset jättivät 1683 tappionsa jälkeen Wieniin tällaisen "paikallisena" pidetyn puolikuunmuotoisen herkun:





Kipferl

Der Legende nach begann der Siegeszug des Gebäcks in Österreich mit einer Niederlage: Als die Türken 1683 nach der vergeblichen Belagerung Wiens in die Flucht geschlagen wurden, ließen sie nicht nur Zelte und Waffen zurück, sondern auch "Brötchen" in Form des türkischen Halbmondes. Liebevoll "Kipferl" getauft und gern in den ebenfalls von den Osmanen mitgebrachten Kaffee getunkt, wurde das wohlschmeckende Geschenk bald zum fixen Bestandteil heimischer Kaffeehauskultur.

Kahvikin tuli tämän mukaan juuri Turkista Eurooppaan. Nyt meni toinenkin Suomen kansallisylpeys.

[Make]

Kaikentietävä Wikipedia kertoo klimppisopan olevan eteläpohjalainen ja satakuntalainen perinneruoka!
Minä pruukasin valkata pekät vehnäjauhoklimpit, joiden päälle ripottelin sokeria...

Kylän isossa talossa oli tehty kanssa klimppisoppaa ja kun se oli vielä
kuumaa, niin mukuloita neuvottiin viemään lautasellinen jäähtymään ulko-
rapulle. Nuorimmainen ilmoitti hetken kuluttua äidilleen ettei hän syö
klimmpisoppaa kun "ökkäreillä on silmät"!
Sammakko oli hypännyt lautaselle

[Kinaporin kalifi]

Onko Ruotsi nyt turkkilainen? Ehkä Ruotsin kansallinen TV-kanava jatkaa tästä.

Näin tilanne on tosiaan nähtävä. Myös kåldomar eli kaalikääryleet kopioitiin samaan aikaan, esikuvana olivat kai viininlehtikääryleet.

[Kinaporin kalifi]

Onko Ruotsi nyt turkkilainen? Ehkä Ruotsin kansallinen TV-kanava jatkaa tästä.

Näin tilanne on tosiaan nähtävä. Myös kåldomar eli kaalikääryleet kopioitiin samaan aikaan, esikuvana olivat kai viininlehtikääryleet.

[putkonen]

Minä pruukasin valkata pekät vehnäjauhoklimpit, joiden päälle ripottelin sokeria...

Sinä se aikas böömi olet! Böömistä on aikoinaan kulkeutunut Itävaltaan Knödel- eli suomalaisittain Klimppikulttuuri. Böömiläiset heittävät klimppitaikinaan hiivaakin, jolloin se paisuu vedessä keittäessä ja sen sisällä on luumuhilloa. Valmiin klimpin päälle kaadetaan vielä voisulaa ja sen päälle tomusokeria! Klimppiaineita: jauhoja, vettä ja munia löytyy joka huushollista, siksi niitä tehdään niin paljon. Klimpin sisään voi pistää aprikoosejakin ja niitä voi tehdä ilman hiivaa ja kierittää lopuksi kuumassa pannussa korppujauhojen ja voin sekoituksessa tai taikinan sekaan voi lisätä sämpyläkuutioita. Silloin sitä syödään usein liharuuan+soosin kera. Tirolilaiset pistävät klimppitaikinaan pekonikuutioita, kuullotettua sipulia ja persiljaa. Lihatäytekin niissä voi olla. Klimppi voi siis olla lihan särpimenä pääruoassa, suomalaisittain liha/vihannessopan joukossa tai jälkiruokana kuten Maken variaatiossa!

[Pystynen]

Suomalaisen ruokakulttuurin paikallisten innovaatioiden harvinaisuutta olen kuullut selitettävän ravintolakulttuurin puuttumisella. Siis ei yläluokan hienostoravintoloiden (joihin poimittiin suoraan keskieurooppalaisia ruokalajeja), vaan kansankulttuuristen tavernojen, pubien yms.

[Sigfrid]

Suomalaisen ruokakulttuurin paikallisten innovaatioiden harvinaisuutta olen kuullut selitettävän ravintolakulttuurin puuttumisella. Siis ei yläluokan hienostoravintoloiden (joihin poimittiin suoraan keskieurooppalaisia ruokalajeja), vaan kansankulttuuristen tavernojen, pubien yms.

Majataloja ja merimieskapakoita varmaankin oli, mutta tiedämmekö mitä niissä syötiin 200 vuotta sitten? Kansainväliset roskaruokamarkkinat ovat ainakin osasyyllinen kulttuurin häviämiseen. Nuo pubiruoat ja pizzat.