Janne Saarikivi arvioi Valter Langin kirjaa:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/han ... 25RTRRvzLETässä mielenkiintoisia poimintoja:
1. "Hieman epäselväksi jääkin, miksi tulisi olettaa, että keramiikkatyyppien korrelaatio kielen kanssa olisi itämerensuomalaisella historiallisella kulttuurialueella ja pronssikaudella vahvempi kuin esimerkiksi 1900-luvun Kongossa tai Papualla. Tähän kysymykseen ei Langkaan tarjoa vastausta."
2. "Vaikka tunnemme kielen historian, emme oikeastaan tunne sitä puhuneen yhteisön historiaa siinä mielessä, että tuntisimme sosiaaliset voimat, jotka ovat saaneet ihmiset jatkamaan uralilaisen kielimuodon käyttöä uusien kulttuurivaikutteiden paineessa. On hyvin mahdollista, että osa varhaisesta keskikantasuomalaisesta yhteisöstä on assimiloitunut toisiin kieliyhteisöihin ja uralilainen kielimuoto säilynyt vain pienessä osassa aikaisempaa yhteisöä. Kun arkeologisessa aineistossa on laajalla alueella eriasteisia vaikutuksia niin idästä kuin lännestä, ei ole helppoa tai ehkä mahdollistakaan identifioida yhtä kompaktia arkeologisesti määrittyvää kontaktialuetta. Kielen näkökulmasta on täysin mahdollista, että eri-ikäiset kontaktit esim. germaanisiin kieliin ovat tapahtuneet eri alueilla."
3. "Lang olettaa, että itämerensuomen “toinen tuleminen” rautakaudella on pyyhkinyt altaan ensimmäisen tulemisen jäljet. Mutta jos näin on, mikä silloin on kielellinen todiste ensimmäisestä tulemisesta? - - Epäselväksi jää sekin, miten paleogermaaniset sanat olisivat säilyneet kun oletettu kielenvaihto “ensimmäisen tulemisen” uralilaisesta kielestä “toisen tulemisen” kieleen on tapahtunut. Langin itsensäkin mukaan ensimmäisen ja toisen tulemisen kielten ero on todennäköisesti ymmärryskynnyksen ylittävä - mikä siis selittäisi sanaston säilymisen uuden kielellisen ekspansion pyyhkiessä altaan aiemman uralilaistumisen jäljet?"
4. "Langin “käänteentekevä” malli on aikaisempia malleja paremmin perusteltu, mutta sitä voi yhä kuvata jatkuvuusteoreettiseksi. Jatkuvuuden alkuvaihetta on tosin siirretty ja aluetta pienennetty. Kivikauden sijasta uralilainen kielellinen jatkuvuus ulottuu nyt vain pronssikaudesta nykyaikaan, eikä se enää koske Suomenlahden molempia rantoja vaan ainoastaan etelärantaa.
- -
Lang pyrkii ratkaisemaan areaalilingvistiikka- ja germaanikontaktiongelmat olettamalla erillisiä uralilaistumisen aaltoja nyky-Viron alueella. Kielitieteilijä kysyy kuitenkin, mikä nyky-Viron alueella todistaa pronssikautisesta kielellisestä uralilaistumisesta? Mahdollinen todistusaineisto on lähinnä hiljaisuutta: Viron alueella ei ole jälkiä muunkielisestä substraatista ainakaan paikannimistössä, toisin kuin Suomessa. Alueen täytyy siis olla itämerensuomalaistunut paljon varhemmin kuin Suomen. Silti substraatin puute tarkoittaa myös sitä, että emme osaa sanoa (toistaiseksi?) juuri mitään Viron kielitilanteesta ennen alueen itämerensuomalaistumista, emmekä kielitieteen näkökulmasta myöskään itämerensuomalaistumisen
kronologiasta. Vastaavia ongelmia liittyy Itämeren länsirannikon germaanistumiseen."