Suomen kirjakieli

[EsaJii]

Wikipedian artikkelissa kielestämme kerrotaan kirjoitetun kielen kaudesta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kielen_historia

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ki ... n_historia
Varhaisnykysuomen kausi (1820–1870) näyttää laatineen kieliopin säännöt. Osasivatko lukutaidottomat ymmärtää, jos joku luki kirjakieltä lehdestä tai kirjasta?

Nykysuomen kaudella oikeinkirjoitukseen tai kielioppiin ei ole juuri tullut muutoksia, koska ne vakiintuivat jo varhaisnykysuomen kaudella. Muutoksia on tapahtunut lähinnä yksityiskohdissa. Yleensä on pyritty tiiviyteen ja lyhyyteen: esimerkiksi yleinen katsaus > yleiskatsaus, eroavaisuus > eroavuus, teknillinen > tekninen. Taipumus lyhenemiseen näkyy myös siinä, että yksikön 3. persoonan pi-pääte on jäänyt pois (saapi > saa) ja 3. persoonan omistusliitteessä on yleistynyt lyhyempi variantti: pojallansa > pojallaan. Partikkelien käyttö on täsmentynyt, niin että esimerkiksi kun ja kuin sekä vaan ja vain erotetaan toisistaan.

Tuli tämä mieleen tuolla polkiessani 5km tihkusateessa.

[Jaska]

Wikipedian artikkelissa kielestämme kerrotaan kirjoitetun kielen kaudesta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kielen_historia

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ki ... n_historia
Varhaisnykysuomen kausi (1820–1870) näyttää laatineen kieliopin säännöt. Osasivatko lukutaidottomat ymmärtää, jos joku luki kirjakieltä lehdestä tai kirjasta?

Varmaan ihan yhtä hyvin kuin myöhemmätkin polvet. Ehkä se vaati hetken verran korvan totuttelua, jos kirjakieleen ei ollut kasvanut lapsesta saakka vaan oli lukutaidoton aikuinen. Luultavasti ne, jotka olivat kuulleet erilaisia murteita, saivat helpommin otteen kirjakielenkin ilmaisutavasta. Kun kuitenkin sanat ja suurin osa pääteaineksista oli tuttuja, niin ymmärrettävyys ei kärsinyt.

[EsaJii]

Tietenkin mutamassa sadassa vuodessa ei suuria muutoksia ollut peruskäsitteissä. Lauset muodostetiin normaaliin tapaan. Kuulija ymmärsi subjektin ja objektin, vaikka sanasto saattoi oll jonkin verran outo. Olen joskus selnnut Agricolan aikojen tekstejä, ja niistä jäi jonkin verran kankea käsite puheesta. Miten sen ajan ihmiset oikeasti puhuivat? Agricola tapaili jonkunlaista runollista mittaa, olihan Raamattu siten muillakin kielillä.

[EsaJii]

Suurin muutos kileen lienee ollut sivistyssanat. Niitä tuli lähinnä ruotsista. Kirjakieltä käyttävät 1800-luvun lopussa osasivat yleensä ruotsia ja suomea. Osa sisvistyssanoista sitten seuraavan vuosisadan aikana sai paikkansa arikikielessä.

Nykyisestä sivistyssananastosta tunnista vain englannista tulleet helposti.