Valtonen 2024: Miksi keminsaame kuoli?
Lähetetty: 10 Touko 2025 13:43Valtonen, Taarna 2024: Miksi keminsaame kuoli?
https://journal.fi/susa/article/view/140998/104849
Artikkelin alkuosa on erinomainen tietopaketti, joka selvittää, mitä todella tiedämme Kemin Lapin väestön kielellisestä lähimenneisyydestä. Artikkelin loppuosa keskittyy inarinsaamen ja keminsaamen sosiolingvististen tilanteiden vertailuun.
”Vastausta kysymykseen, miksi keminsaame kuoli, pitää etsiä erilaisista kieliyhteisöihin kohdistuneista kulttuurisista stressitekijöistä ja rasituksesta, joka on heikentänyt yhteisön demografista, sosiaalista ja kulttuurista tilannetta. Vaikka inarinsaameen kohdistui samanlaisia stressitekijöitä ja rasitusta, se jäi eloon. Pyrin seuraavaksi kuvaamaan, mitkä olivat ne tärkeimmät tekijät, jotka johtivat näiden kielten osalta erilaiseen kehityskulkuun.”
”Keminsaamen kuolemalle löytyy monia selityksiä Kemin Lapin saamelaisten kieliyhteisöjen historiasta, erityisesti suomalaisen uudisasutuksen ja sen mukanaan tuomien vaikutusten virrasta, joka ulottui joka seudulle. Tämä muuttoliike teki Kemin Lapin saamelaisista, lopulta myös inarinsaamelaisista vähemmistön omilla maillaan. Uudisasutuksen mukanaan tuomat elinkeinot ja väestömäärän nopea kasvu mullistivat keminsaamen puhujien aikaisemman elämänmuodon täydellisesti suurimmalla osalla alueista jo 1700-luvun aikana. Uudisasutus lisäsi merkittävästi
erikielisten yhteisöjen välisiä kontakteja, ja suomen kieli alkoi tunkeutua elämän joka osa-alueelle. Maatalouselinkeinot ja suurentunut asutusmäärä vaikuttivat myös ympäristöön sekä kala- ja eläinkantoihin negatiivisesti, mikä pakotti saamelaiset siirtymään uudisasukkaiksi tai muuttamaan pois.”
”Jotta keminsaame olisi voinut elää pidempään, olisi kieliyhteisöjen sisällä pitänyt syntyä samanlainen omaehtoinen tahto ylläpitää omaa kieltä ja kyky säilyttää kieliryhmien väliset rajat, kuten inarinsaamen osalta tapahtui. Tähän ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta koko 1600- ja 1700-lukujen läpi jatkuneessa äärimmäisessä tilanteessa, jossa kaikki elämän perusteet muuttuivat ja koko olemassaolo, ei vain kieli, oli uhattuna. Tällaisessa tilanteessa kielen ja kulttuurin vaihtaminen sekä kielen periytymisen katkaiseminen on vaikuttanut järkevältä vaihtoehdolta, joka on mahdollistanut paremman elämänlaadun.”
https://journal.fi/susa/article/view/140998/104849
Artikkelin alkuosa on erinomainen tietopaketti, joka selvittää, mitä todella tiedämme Kemin Lapin väestön kielellisestä lähimenneisyydestä. Artikkelin loppuosa keskittyy inarinsaamen ja keminsaamen sosiolingvististen tilanteiden vertailuun.
”Vastausta kysymykseen, miksi keminsaame kuoli, pitää etsiä erilaisista kieliyhteisöihin kohdistuneista kulttuurisista stressitekijöistä ja rasituksesta, joka on heikentänyt yhteisön demografista, sosiaalista ja kulttuurista tilannetta. Vaikka inarinsaameen kohdistui samanlaisia stressitekijöitä ja rasitusta, se jäi eloon. Pyrin seuraavaksi kuvaamaan, mitkä olivat ne tärkeimmät tekijät, jotka johtivat näiden kielten osalta erilaiseen kehityskulkuun.”
”Keminsaamen kuolemalle löytyy monia selityksiä Kemin Lapin saamelaisten kieliyhteisöjen historiasta, erityisesti suomalaisen uudisasutuksen ja sen mukanaan tuomien vaikutusten virrasta, joka ulottui joka seudulle. Tämä muuttoliike teki Kemin Lapin saamelaisista, lopulta myös inarinsaamelaisista vähemmistön omilla maillaan. Uudisasutuksen mukanaan tuomat elinkeinot ja väestömäärän nopea kasvu mullistivat keminsaamen puhujien aikaisemman elämänmuodon täydellisesti suurimmalla osalla alueista jo 1700-luvun aikana. Uudisasutus lisäsi merkittävästi
erikielisten yhteisöjen välisiä kontakteja, ja suomen kieli alkoi tunkeutua elämän joka osa-alueelle. Maatalouselinkeinot ja suurentunut asutusmäärä vaikuttivat myös ympäristöön sekä kala- ja eläinkantoihin negatiivisesti, mikä pakotti saamelaiset siirtymään uudisasukkaiksi tai muuttamaan pois.”
”Jotta keminsaame olisi voinut elää pidempään, olisi kieliyhteisöjen sisällä pitänyt syntyä samanlainen omaehtoinen tahto ylläpitää omaa kieltä ja kyky säilyttää kieliryhmien väliset rajat, kuten inarinsaamen osalta tapahtui. Tähän ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta koko 1600- ja 1700-lukujen läpi jatkuneessa äärimmäisessä tilanteessa, jossa kaikki elämän perusteet muuttuivat ja koko olemassaolo, ei vain kieli, oli uhattuna. Tällaisessa tilanteessa kielen ja kulttuurin vaihtaminen sekä kielen periytymisen katkaiseminen on vaikuttanut järkevältä vaihtoehdolta, joka on mahdollistanut paremman elämänlaadun.”