JuhoP kirjoitti:Jaska kirjoitti:Despite substantive differentiation in allele frequencies, the two populations sport unexpectedly many segments of long shared allele intervals dating roughly to around 5th/6th century AD.
Upeaa! Tuohan on juuri oikea aikasyvyys pohjoiskantasuomen tuojille. Esimerkiksi N-isälinjoista on todella vaikea löytää mitään siihen sopivaa vähänkään yleisempää alahaploryhmää.
Olenkohan ymmärtänyt jotain väärin, kun käsittääkseni yleisesti hyväksytyn ajoituksen mukaan ensimmäiset suomenkieliset tulivat Varsinais-Suomeen jo pronssikauden lopussa tai rautakauden alussa, ja levittyivät Pirkanmaalle ja Kanta-Hämeeseen jo 300-400-luvuilla?
Hyvä kysymys, koska tämä on mutkikas ja hankalasti ymmärtyvä aihe.
Ensimmäiset keskikantasuomen puhujat ovat tosiaan tulleet jo suunnilleen noin varhain, ja kielellistä jatkuvuutta on oletettava sellaisten germaanisperäisten paikannimien perusteella, jotka ovat kantaskandinaavin aikaa vanhempia. Avainkriteerinä on se, että germaanin *h on varhemmin korvattu saamessa ja itämerensuomessa (keskikantasuomessa) *k:lla, ja vasta kantaskandinaavisissa lainasanoissa ja -nimissä myöhäiskantasuomesta alkaen *h:lla (ja saamessa aluksi katoedustuksella, ja vasta erillisissä kantamurteissa *h:lla).
Samaan aikaan tuon kielellisen jatkuvuuden kanssa pätee kuitenkin se, että suomen kielen erilliskehitys on alkanut vasta paljon rautakauden alkua myöhemmin. Myöhäiskantasuomi on alkanut hajota suunnilleen juuri kantaskandinaavin kauden alussa, noin 200 jaa. tienoilla. Pohjoiskantasuomi (> muinaislänsisuomi, muinaiskarjala ja muinaisvepsä) on sitäkin nuorempi. Eli tänne pohjoiseen kieli on päivittynyt etelästä vielä myöhään - ja mahdollisesti kaikkina keski- ja pohjoiskantasuomen väliin jäävinäkin tasoina, vaikka siitä onkin vaikea löytää todisteita.
Tuo kalmistojen leviäminen Kokemäenjokea sisämaahan 300-400-luvuilta jaa. alkaen on voinut jo liittyä itämerensuomalaisiin, mutta se saattaa olla liian varhainen vaihe vielä pohjoiskantasuomelle. Mutta ei ole syytä olettaa, että arkeologiset kulttuurit ja kielialueet vastaisivat toisiaan yksi yhteen, ja lisäksi on otettava huomioon mahdollisten lähisukuisten murteiden toistuvat päivittymiset - tämä voi tapahtua nopeasti ja "arkeologisesti näkymättömästi."
Viimeistään länsirannikon kulttuurikuvan 500-600-luvuilla jaa. yhtenäistänyt maantasaisten polttokenttäkalmistojen kulttuuri liittyy suurella todennäköisyydellä pohjoiskantasuomalaisiin. Sitä edeltävissä vuosisadoissa on paljon epävarmuuksia ja laajasti tulkinnanvaraa suuntaan ja toiseen.
