Gyuris et al. 2024: The Southern Urals as primary source...

[merimaa]

Excel-taulukossa Table S1B kerrotaan, mitkä näytteet ovat mukana IBD-vertailussa, ja taulukossa Table S1C näkyy, mitkä näytteet jakavat keskenään IBD-jaksoja. Tulosten perusteella esimerkiksi Maklasheevkan näyte I32628 näyttää aika eristyneeltä, koska se jakaa vain 10,7 senttimorganin IBD-jakson länsimongolialaisen näytteen I6362 kanssa, vaikka vertailussa on mukana myös myöhempiä näytteitä Uralilta, neljä rautakauden virolaista ja yksi keskiajan virolainen. Samalla täytyy kuitenkin todeta, että Maklasheevkan näyte on vertailussa kaikkein vanhin, eikä sitä edeltäviä pronssikauden näytteitä ole ollenkaan mukana, joten niistä ei voi tulla IBD-osumia. Ainoa osuma länsimongolialaisen näytteen kanssa voisi selittyä ehkä yhteisellä Jakutia_LNBA- tai Steppe_MLBA-tyyppisellä perimällä.

Tässä on taas kyseisen näytteen metatiedot:
Mongolia LBA CenterWest Khovd Bulgan sum 1015-911 calBCE I6362 D4b1, nainen

Näyttää siltä, että I32628 ja I6362 ovat hyvin samalta aikakaudelta.

Davidskin mallin mukaan hänen perimäjakauma on tällainen:
Yamnaya_RUS_Samara: 57.85 %
Nganassan: 15.37 %
Han: 12.63 %
TUR_Barcin_N: 7.53 %
BRA_LapaDoSanto_9600BP: 3.38 %
IRN_Shahr_I_Sokhta_BA2_I8728: 2.67 %
IRN_Ganj_Dareh_N: 0.57 %

Samalta sivulta näkee hyvin myös näytteen löytöpaikan eli se on hyvin lähellä Xinjiangin rajaa.
https://www.exploreyourdna.com/sample/m ... /i6362.htm

Juuri äsken julkaistiin uusi tutkimus Mongolian muinais-DNA:sta ja siinä on mukana näyte I6362. Sen löytöpaikka on tosiaan lähellä Xinjiangin rajaa ja tutkimuksessa kerrotaan, että siihen liittyvä hautaus kuuluu kulttuuriin nimeltä Deer Stone Khirgisuur Complex (DSKC) ja näytteen geeniperimä on Altai_MLBA-tyyppinen (Supplementary Data 5).

Altai_MLBA-ryhmän näytteet sijoittuvat tutkimuksen PCA-kuvassa länsi- ja itäeuraasialaisten keskivaiheille. Niiden qpAdm-tulokset kertovat, että Altai_MLBA-perimä on puoliksi Steppe_MLBA-perimää ja puoliksi Mongolian myöhäisen pronssikauden Khovsgol_LBA tai Mongolia_LBA_DSKC-perimää. Tarkemmin sanottuna Steppe_MLBA-perimä voi olla joko Krasnoyarsk_MLBA tai Sintashta_MLBA-tyyppistä (Supplementary Data 15).

For Bronze Age populations living in far western Mongolia whose ancestry has been described as Altai_MLBA, we recapitulate the plausible proximal model for their ancestry as a mixture of Khovsgol_LBA and Krasnoyarsk_MLBA reported in our previous study. In our modeling, Altai_MLBA (n = 9) was well explained as a two-way mixture of 50.0 ± 0.7% of Mongolia_LBA_DSKC and 50.0 ± 0.7% of Krasnoyarsk_MLBA, which serves as a proxy for Western Steppe ancestry (p = 0.139) (Fig. 4A and Supplementary Data 15).

Mongolia_LBA_DSKC-ryhmän näytteet ovat qpAdm-tulosten perusteella sekoitus kolmea eri perimää. Suurimman osan kattaa Baikal_LNBA, toiseksi suurimman eastMongolia_preBA ja pienimmän joko Afanasievo tai Chemurchek (Khemtseg). Mongolia_LBA_DSKC-näytteiden perimä ei kuitenkaan enää uuden tutkimuksen perusteella sisällä Steppe_MLBA-tyyppistä perimää, vaikka sitä on pidetty aikaisemman tutkimuksen perusteella mahdollisena.

Mongolia_LBA_DSKC was adequately modeled as a mixture of 66.6 ± 4.9% Baikal_LNBA, 10.5 ± 0.8% Afanasievo, and 22.9 ± 4.4% eastMongolia_preBA (p = 0.144) or 56.2 ± 6.0% Baikal_LNBA, 14.8 ± 1.2% Khemtseg, and 29.0 ± 5.1% eastMongolia_preBA (p = 0.108). Notably, these three-way admixture models remained robust even when Sintashta_MLBA or Krasnoyarsk_MLBA was added to the outgroup set, supporting no discernible contribution from the MBA Andronovo herders (p > 0.103). [...] These findings indicate that the Eneolithic/EBA Afanasievo, the first herders in the eastern Eurasian Steppe, and the later EBA Khemtseg, who partially descend from the Afanasievo, made important genetic contributions to subsequent LBA DSKC herder populations (Fig. 4A and Supplementary Data 15).

Jakutialaisella perimällä ei toisin sanoen ole välttämättä suoraa yhteyttä Mongolian myöhäisen pronssikauden DSKC-perimään. Siten Altai_MLBA-ryhmään kuuluvan näytteen I6362 ja Maklasheevkan näytteen I32628 välinen yhteys IBD-vertailussa näyttäisi muodostuvan todennäköisemmin jonkin läntisen väestön kautta kuin itäisen (Jakutian) väestön kautta. Kaikkein todennäköisin väestö voisi olla Sintashta_MLBA, joka on läheistä sukua idempänä vaikuttaneelle Krasnoyarsk_MLBA:lle.

[merimaa]

Laitan tähän alle vastaavat tiedot pohjoisesta Objoelta:
I19095, 131-336 calAD (5) Karayakupovo horizon, Nizhneobskaya culture, Kuchiminskaya phase, Barsov-Gorodok, burial 235, Ob_Nizhneobskaya
äitilinja U4a2, N1a1a1a1a2a1c1-L1034
I19096, 261-535 calAD (5) Karayakupovo horizon, Nizhneobskaya culture, Kuchiminskaya phase, Barsov-Gorodok, burial 236, Ob_Nizhneobskaya
äitilinja U4d2

Russia_Samara_EBA_Yamnaya 37% 42%
Turkey_N 0% 0%
Lithuania_EMN_Narva 0% 0%
Russia_Baikal_N 0% 0%
Russia_Altai_N 3% 8%
Russia_Yakutia_LNBA 52% 46%
Russia_WSHG 4% 4%
Russia_EHG 3% 0%

Voi sanoa, että perimä kapenee huomattavasti pohjoisen syrjäseudulle mentäessä. Alkuperäinen perimä on selvästi Jakutia-perimää, koska jamnajan täytyy olla peräisin etelästä aron keskusalueelta. Pienet määrät Altaita, WSHG:tä ja EHG:tä ovat myös ymmärrettäviä, koska ne olivat viereisten alueiden hallitsevia perimiä neoliittisella kaudella.

Barsov-Gorodokin näyte I19095 jakaa melko monta IBD-jaksoa sellaisten näytteiden kanssa, jotka ovat sukua muinaisille unkarilaisille. Lisäksi mukana on yksi IBD-jakso, joka yhdistää Barsov-Gorodokin näytteen Irtyshillä vaikuttaneen Ust-Ishim-kulttuurin näytteeseen I19089, mikä voisi selittyä sillä, että Barsov-Gorodok sijaitsee Ust-Ishimin-kulttuurin pohjoispuolella.

I19096 Ob Nizhneobskaya Barsov-Gorodok 261-535 calCE U4d2
I19089 Mid-Irtysh Ust-Ishim Ivanov Mys 356-57 calBCE J1b1a1 N-VL67
I19075 Hungary Balatonújlak 800-1000 CE U5a1a1
I25538 Cis-Urals Karayakupovo 664-1016 CE U5a1g1 N-Y24361
I25537 Cis-Urals Karayakupovo 664-1016 CE H6a1b2 N-L1442
I19077 Hungary Harta-Freifelt 800-1000 CE A12a
I19106 Low Kama Karayakupovo 850-950 CE D4g1b R-Y3
I19081 Low Kama Chiyalik 1010-1160 calCE N1a1a1a1a N-Y24361
I19116 Trans-Urals Karayakupovo 772-1152 CE C4a1a6 N-Y24361
I19109 Low Kama Karayakupovo 850-950 CE Z1a1a R-Y3

In the Ob_Nizhneobskaya group, we analyzed two individuals from Barsov-Gorodok (n=2). Both had sufficient coverage for downstream population genetic modeling (>100,000 SNPs) and were suitable for IBD-sharing analysis (>600,000 SNPs). No close relatedness was detected among these individuals, and the female-to-male ratio was 1:1. The samples presented the highest level of Yakutia_LNBA ancestry in the entire analyzed dataset. One sample clustered within the Urals-Carpathian EMA. The high level of Yakutia_LNBA ancestry, combined with the connection to the Urals-Carpathian cluster, suggests that there may have been a connection or common ancestry between the Karayakupovo Horizon individuals and the Migration Period forest zone groups from Western Siberia.

[In the MidIrtysh_Ust-Ishim group,] we analyzed eight individuals from the sites of Ivanov Mys-1 (n=5) and Panovo (n=3). All eight had sufficient coverage for downstream population genetic modeling (>100,000 SNPs), and six were suitable for IBD-sharing analysis (>600,000 SNPs). [...] The samples displayed a genetic composition similar to the MidIrtysh_Sargatka group. The supervised ADMIXTURE analysis revealed elevated levels of Samara_EBA_Yamnaya and Yakutia_LNBA ancestries. The MidIrtysh_Ust-Ishim samples are clustered within the Urals-Carpathian EMA cluster, but in a distinct positioning.

[Jaska]

Maklasheevkan N-miehellä ei ole lainkaan neoliittista Baikalia, kuten ei Ananjinon näytteilläkään! Ylipäänsä Ananjino-kauden näytteet eivät osoita minkäänlaista väestöliikettä Altain suunnalta. Jakutia-perimä kuitenkin ilmiselvästi kasvaa ananjino-kaudella. Lisäksi huomiota kiinnittää se, että Maklasheevkan N-miehellä on 11 prosenttia farmaria ja 12 prosenttia ilmeisesti Liettuan kampakeramiikkaa.

Nuo luvut perustuvat Admixture-menetelmään. Valitettavasti näitä varhaisia näytteitä ei ole mukana qpAdm-analyysissä.

Baikal-perimää ei Maklashejevkalla ole, mutta on kuitenkin jonkin verran Jakutia-, Altai- ja Länsi-Siperia-perimää. Myöhemmillä Ananjino-näytteillä sitten on reippaasti Jakutia-perimää ja yhdellä myös vähän Länsi-Siperian perimää. (Täydennystaulukko S1D.)

Admixturen perusteella siis Volgan mutkassa Jakutia-perimä olisi kasvanut 8 %:sta (n. 1000 eaa.) 23-29 %:iin (n. 500 eaa.) vasta hyvin myöhään. Jos Maklashejevkan näyte edustaa paikallista väestöjatkumoa, se viittaisi siihen, että varhaisilla uralilaisilla ei vielä ollut juurikaan Jakutia-perimää.

qpAdm-tulosten puuttuessa mahdolliset Global25-tulokset voisivat tuoda lisävaloa näihin varhaisimpiin näytteisiin:

I32628 Maklasheevka 1200-900 BCE
I32630 Ananyino 550-450 BCE
I32632 Ananyino 900-550 BCE

[Kristiina]

Kun kirjoitit GenArchivistissa, että on kolmenlaisia manseja: hantin kaltaisia, marien kaltaisia ja läntisempiä manseja, haluaisin jatkaa ajatusta vielä niin, että siperia-perimä lisääntyy Obille mentäessä niin nykyään kuin neljä tuhatta vuotta sitten. Tiedämme, että Obin alkupään suunnalla Tatarka Hillissä oli väestöä, jolla oli sataprosenttisesti uralilaista siperiaa. Lännempänä Rostovkan N-mies kuuluu samaan ryhmään. Pohjoisella Uralilla Satygan R1a-miehelläkin tätä perimää taisi olla melkein puolet, ja näillä uusilla Obin näytteillä samaa luokkaa. Minun mielestäni kaikki viittaa siihen, että Jakutia, Objoki ja pohjoinen Urali oli täynnä N-miehiä, jotka olivat vielä Uralilla suurimmaksi osaksi tätä uralilaista siperiaa. Vielä nykypäivänäkin hantit ja mansit Obilla kantavat suuria määriä tätä samaa perimää, vielä pohjoisemmista samojedeista puhumattakaan. Mansit, joita asui Uralin länsipuolella, olivat varmasti näitä läntisiä manseja. Samalla, kun paine keskusalueella kasvoi ensin turkkilaisten, sitten mongolien ja myöhemmin venäläisten myötä, olen ymmärtänyt, että manseja on vetäytynyt idemmäksi.

Koska en itse ole sitä mieltä, että uralilainen kieli olisi levinnyt pohjoisesta etelään, pidän selvänä, että kantakielen puhujien siperia-perimä oli lähempänä Maklasheevkan I32628-näytteen siperia-perimää kuin Ymjahtahin ynnä muiden N-linjoja kantaneiden pohjoisten väestöjen siperia-perimää. Pidän näitä paleoväestöinä, joiden kielet kuuluivat pikemminkin eskimo- ja jukagiiriläiskielten tai kadonneiden kielten piiriin.

Niiden, jotka haluavat pitää kantauralin puhujia sataprosenttisesti kra001-siperialaisina, olisi lähdettävä siitä, että kantaurali levisi harvaan asutetulta subarktiselta alueelta kohti etelää. Kuitenkin olettamus siitä, että näinkin iso kieliperhe olisi levinnyt periferiasta keskusalueelle ilman, että sen puhujilla olisi oikeastaan ollut kädessään minkäänlaisia valttikortteja on minusta varsin epätodennäköinen, kuten tietysti kaikkien muidenkin mielestä, jotka täällä argumentoivat.

[merimaa]

Tiedämme, että Obin alkupään suunnalla Tatarka Hillissä oli väestöä, jolla oli sataprosenttisesti uralilaista siperiaa. Lännempänä Rostovkan N-mies kuuluu samaan ryhmään. Pohjoisella Uralilla Satygan R1a-miehelläkin tätä perimää taisi olla melkein puolet, ja näillä uusilla Obin näytteillä samaa luokkaa. Minun mielestäni kaikki viittaa siihen, että Jakutia, Objoki ja pohjoinen Urali oli täynnä N-miehiä, jotka olivat vielä Uralilla suurimmaksi osaksi tätä uralilaista siperiaa. Vielä nykypäivänäkin hantit ja mansit Obilla kantavat suuria määriä tätä samaa perimää, vielä pohjoisemmista samojedeista puhumattakaan.

Koska en itse ole sitä mieltä, että uralilainen kieli olisi levinnyt pohjoisesta etelään, pidän selvänä, että kantakielen puhujien siperia-perimä oli lähempänä Maklasheevkan I32628-näytteen siperia-perimää kuin Ymjahtahin ynnä muiden N-linjoja kantaneiden pohjoisten väestöjen siperia-perimää. Pidän näitä paleoväestöinä, joiden kielet kuuluivat pikemminkin eskimo- ja jukagiiriläiskielten tai kadonneiden kielten piiriin.

Viime aikoina Bedlan-ryhmän tutkijoidenkin suunnasta on alkanut tulla sellaisia signaaleja, että jakutialainen perimä ei liittyisi alun perin uralilaisiin kieliin. Outi Vesakoski on näköjään jopa spekuloinut huhtikuussa Tukholmassa, että siperialainen geeniperimä olisi voinut levitä pohjoisilla alueilla ennen uralilaisia kieliä ja se olisi silloin liittynyt todennäköisemmin paleosiperialaisiin kieliin. Hänen esitelmänsä on ilmestynyt nettiin ruotsalaisella sivulla, josta pääsee esitelmään, kun klikkaa linkkiä "go to presentation online".

Sivulla 35: "[There is] gene-language correlation but... [it is] likely [that] the Siberian-like genetic landscape [was] in the north earlier than the Uralic languages."

Sivulla 40: "[The] 'Siberian-like' ancestry from Yakutia [spread] to [the] Sayan area... when? [Did this ancestry] spread with [the] ST [network] and [the] Uralic languages OR more likely... [did it] spread with paleo-Siberian languages in the northern taiga and tundra but in the south admixed with other local ancestry components?"

[Kinaporin kalifi]

Hyvä esitelmä, mutta sivuhuomiona totean taas että nämä "Hypothetical X-language 4000 yrs ago”-jorinat ovat kyllä ajoituksen osalta aika hataralla pohjalla. Jaskan tuoretta paperia lainaten:

"Moreover, the presence of unknown Uralic languages in the west before Saami and Finnic seems improbable, because in these branches there are loanwords from non-Uralic Paleo-European languages which they replaced during their advancement. Even the random placenames from the Meryanic x-language in Finland Rahkonen 2013) do not need to precede the Saami expansion – they could just as well represent a later expansion. We have no reason to assume that the Meryanic sound changes occurred earlier than the sound changes in the other Uralic branches or that the Meryanic expansion was earlier than other Uralic expansions."

Helpompi selitys on esim. se, että merjalaistyypin sanastoa lainautui varhaiseen karjalaan noin 700-900 luvun vaiheilla, perustuen ilmeisesti myös väestön sekoittumiseen. Näistä kontakteista ovat ilmeisesti merkkinä mm. N-VL62 linjaston venäläiset alahaarat tyyppiä N-BY126891 ja venäläisten arkeologien esille tuomat, Suomenlahden pohjukan ja Laatokan ryhmiin viittavat jäljet Kostroman ympäristössä.

[Kristiina]

Sivulla 40: "[The] 'Siberian-like' ancestry from Yakutia [spread] to [the] Sayan area... when? [Did this ancestry] spread with [the] ST [network] and [the] Uralic languages OR more likely... [did it] spread with paleo-Siberian languages in the northern taiga and tundra but in the south admixed with other local ancestry components?"

Olen hakenut vastausta tuohon 'milloin'-kysymykseen ketjussa:

https://muinainensuomi.foorumi.eu/viewt ... 961#p66553

Ei tuolla itäisellä Sajanilla paljon N-haploja näy aikakaudella 3000 - 2000 eaa ja Jakutia-perimääkin hyvin satunnaisesti.

Elunin-kulttuuri näyttäisi olevan läntisellä Sajanilla (Teleutskiy Vzvoz, Firsovo, Tuzovskie Bugry). Aikakaudelta 2500 1000 eaa sieltä löytyy ANE-tyyppisiä näytteitä, joilla on myös yhä enemmän aroa, ja lähinnä Q-, C- ja R-haploja ja ilmeisesti hieman N2-haploja (kuten Unkarin Ir1). Niin, ja Okunevo (Itkol’ II, Uybat, Ulus, Verhni Askiz) on siinä läntisellä Sajanilla, mutta se on geneettisesti samantapainen kuin Elunin, ja sieltä on löytynyt ilmeisesti turkkilaista hakassien N-linjaa R- ja Q-haplojen joukosta.

Eli jos taas kerran pitää olettaa, että Ymjahtah-mies kra001 puhui kantauralia ja samojedikielet ovat siitä lähtien olleet Sajanin alueella, kunnes vetäytyivät pohjoiseen, kovin heikolta näyttää jakutia-perimä ja samojedien isälinjat Sajanilla aikakaudella 2500-1000 eaa. Pitäisi jälleen kerran olettaa, että he asustelivat alueella geneettisesti, arkeologisesti ja isälinjojen puolesta näkymättömästi.

Tiestysti asian voisi kääntää toisinpäin ja väittää, että ANE-tyypiset R- ja Q-miehet Altailla puhuivat uralilaista kieltä ja toivat sen Seima-Turbinon mukana Uralille. Tässä tapauksessa N-haplojen ja Jakutia-perimän täytyy tulla kuvaan vasta Uralilla ja edustaa paikallista substraattia. Toisaalta nämä tänä vuonna julkaistut näytteet Kamalta ja Volgan mutkasta (mukaan lukien N-näytteet) eivät osoita mitään suurempaa geenivirtaa Altailta, eikä se koske ainakaan alueen N-haploja.

[merimaa]

Tiestysti asian voisi kääntää toisinpäin ja väittää, että ANE-tyypiset R- ja Q-miehet Altailla puhuivat uralilaista kieltä ja toivat sen Seima-Turbinon mukana Uralille. Tässä tapauksessa N-haplojen ja Jakutia-perimän täytyy tulla kuvaan vasta Uralilla ja edustaa paikallista substraattia. Toisaalta nämä tänä vuonna julkaistut näytteet Kamalta ja Volgan mutkasta (mukaan lukien N-näytteet) eivät osoita mitään suurempaa geenivirtaa Altailta, eikä se koske ainakaan alueen N-haploja.

Uralille näyttää tulleen ihmisiä ainakin Länsi-Siperiasta, mutta tällä hetkellä varmoja todisteita on vain kahdesta muuttajasta (Kuptsova & Khalyapin 2023). Heidät on haudattu eteläisen Uralin länsipuolelle hautausmaalle, jonka nimi on Berezovaya Gora tai Bulanovo. Siellä on yhteensä neljä hautausta, joissa on havaittu Seima-Turbinon vaikutteita, ja kahden vainajan isotooppitutkimukset viittaavat siihen, että he ovat tulleet alueelle Länsi-Siperiasta. Lisäksi toisen vainajan antropologiset mittaustulokset viittavat länsisiperialaiseen alkuperään.

Länsisiperialaisen näköinen vainaja on saanut muinais-DNA-tutkimuksissa tunnisteen RISE387, mutta mitään tietoja vainajan geeniperimästä ei ole vielä julkaistu. Geeniperimä on joka tapauksessa varmasti mielenkiintoinen, vaikka vainaja ei välttämättä edusta aivan ensimmäisiä Seima-Turbinon muuttajia, koska hänet on haudattu radiohiiliajoituksen perusteella vasta 2026-1943 cal BCE (1σ).

Keskisen Uralin länsipuolella on toinen paikka, johon on haudattu vainajia, jotka muistuttavat antropologisten mittausten perusteella Berezovaya Goran (ja Rostovkan) yksilöitä (Solodovnikov et al. 2016). Paikka on Kama-joen alajuoksulla sijaitseva hautausmaa Zuevy Kluchi II. Sieltä ei ole tähän mennessä julkaistu tarkempia tietoja, mutta hautausmaalla pitäisi olla 25 pronssikaudelle ajoittuvaa hautausta ja niiden lisäksi myöhempiä hautauksia, joista Gyuris et al. (2025) ovat jo ottaneet muinais-DNA-näytteitä tätä unkarilaisten alkuperää käsittelevää tutkimusta varten (oheismateriaali Data S1, sivu 61).

Samalta alueelta keskisen Uralin länsipuolelta on saatu myös arkeologisia todisteita Seima-Turbino-ilmiöstä, koska Kama- ja Belaya-jokien yhtymäkohdasta on löydetty Seima-Turbino-esineiden valmistuspaikka Igimskiy Bor I ja sen läheltä keramiikkaesineitä, jotka viittaavat Länsi-Siperian kulttuureihin, kuten Krotovoon (Lyganov et al. 2022). Lisäksi suunnilleen samalta korkeudelta keskisen Uralin itäpuolelta tunnetaan Karasyeozeron keramiikkaa, joka ei ole paikallista alkuperää, vaan muistuttaa Tashkovon ja Krotovon kulttuurien valmistamia esineitä (Korochkova 2023).

Jos kielitieteessä saataisiin vielä enemmän todisteita esitokaarin ja varhaisen kantauralin (tai parauralin) välisistä yhteyksistä, voisi olettaa, että varhaista kantauralia olisi puhuttu jossain Altain lähettyvillä ja sen puhujilla olisi voinut olla R-, Q- tai C-isälinjoja. Sieltä kielen olisi tarvinnut siirtyä vain Irtyshille asti alkuperäisten puhujien matkassa ja sen jälkeen olisi voinut tapahtua vaikka Outi Vesakosken olettamia kielenvaihtoja, koska hän on muutenkin sanonut, että Seima-Turbino ilmiöön ei olisi liittynyt suuria väestöliikkeitä, mutta vuorovaikutus verkoston eri osapuolten välillä olisi lisääntynyt.

Jos varhaisessa kantauralissa täytyy olla sana, joka merkitsee siperiansembraa (Pinus sibirica), kannattaa ottaa huomioon, että Etelä-Siperiassakin on metsiä, joita kutsutaan englanniksi nimellä "Ribbon forest". Wikipedian englanninkielinen sivu kertoo, että sellaisissa metsissä kasvaa siperiansembraa, ja venäjänkielinen sivu kertoo, että nauhamaisia metsiä on muun muassa Altailla ja Länsi-Siperian eteläosassa Tobol-, Irtysh- ja Ob-jokien varsilla.

[Kinaporin kalifi]

Tiestysti asian voisi kääntää toisinpäin ja väittää, että ANE-tyypiset R- ja Q-miehet Altailla puhuivat uralilaista kieltä ja toivat sen Seima-Turbinon mukana Uralille. Tässä tapauksessa N-haplojen ja Jakutia-perimän täytyy tulla kuvaan vasta Uralilla ja edustaa paikallista substraattia.

Zeng et al qdAdm-mallinnus Fig 3 C osoittaa, että ryhmä LBA-IA nomads voidaan 14/21 tapauksessa mallintaa käyttämällä itäisenä lähteenä VAIN Yakutia_LNBA perimää. Fig A osoittaa, että uralilaiset ryhmät, joilla toisaalla "At a given proportion of East Asian ancestry, ancient and present-day Uralic-speaking populations shift in PC2 in the direction suggesting disproportionate Yakutia_LNBA-relatedness, toisaalta lähtevät rakentumaan LBA-IA Nomads ryhmän kyljestä, turkin ja tunguusin puhujien välistä. Useimmilla uralilaisilla ryhmillä malli silti vaatii Yakutia_LNBA perimää YHDEKSI itäisistä lähteistä. Joten, se itäinen ryhmä joka muodosti osan kantauralin puhujista ei ole siperiansa osalta erityisen eksoottinen, vaikka sen paleoinkkariperimä erottaa sitä muista amurin alueen ryhmien jatkajista. Edelleen, Lenan valuma-alue ulottuu lähes Angaralle, jonka takana on jo itäinen Sajan sekä mm. Kanskin metsäaro, joka oli huomattava pronssituotannon keskus.

Arktinen ymjahtah on edelleen mahdollisesti uralilaisiin johtavan ekspansion sisarilmiö, ei juuri. Arktiseen ekspansioon liittyviä jälkiä näyttäisi edelleen löytyvän vain BOO-näytteistä, sen sijaan em. FIg 3 C tuo esille uralilaisiin ryhmiin liittyvää EHG-perimää, joka voisi hyvin perustua substraattiin Keski-Uralilla. Varhaisinta uralia olisivat siis mahdollisesti puhuneet siellä R-miehet. Puhuivatko sitten Keski-Uralille ehkäpä juuri Kanskin alueelta muuttavat N-miesten ryhmät turkkia tai tunguusia jäänee arvoitukseksi, jos Jaska ei nyt sitten satu löytämään kielestä jotain jälkiä.

Vaikka nomadeja voidaan mallintaa Yakutia_LNBA:n pohjalta, ehkä uralilaisiin liittyvä ekspansio, kohti Keski-Uralia ja vaikka nyt sitten Kanskin alueelta perustui veneen rakentamisen kehittymiseen, liittyen pronssityökaluihin.

[merimaa]

Tiedämme, että jakutialainen geeniperimä levisi idästä Uralin yli, mutta emme oikeastaan tiedä, oliko Altain suunnalta muuttoliikettä Irtyshin metsäarolle tai Irtyshiltä suuremmassa määrin Uralille.

Yksi vaihtoehto olisi, että Seima-Turbino-esineet ja niiden valmistukseen tarvittavat taidot liikkuivat "vaeltavien" metalliseppien mukana ja heitä olisi voinut olla suhteellisen vähänlukuinen määrä. Siitä pitäisi olla kuitenkin jotain todisteita. Ensimmäinen yritys siihen suuntaan näyttäisi olevan viime vuonna julkaistu tutkimus (Epimakhov et al. 2024, maksumuurin takana), jonka tuloksista kerrotaan venäläisen yliopiston nettisivuilla. Tulokset ovat silti vielä hyvin vaatimattomia, koska ne osoittavat, että eräs seppä vaihtoi asuinpaikkaa Uralilla vain noin sadan kilometrin päähän todennäköisestä lähtöalueestaan.

[merimaa]

Länsi-Siperian metsävyöhykkeellä on viitteitä siitä, että tietynlainen rakennuskulttuuri leviää Uralilta itään 2500 eaa. jälkeen. Kyse on linnoitetuista asuinpaikoista, jollaisia on rakennettu Uralin itäpuolella, Konda-joella jo aiemmin.

Dubovtseva, E.N., Piezonka, H. & Schreiber, T. (2023).
New data on the chronology of fortified settlements of hunters, fishermen and gatherers in the taiga zone of Western Siberia.
http://uralhist.uran.ru/en/pdf/Dubovtseva_dr.pdf

A new stage of defensive architecture dates back to the first half of the Bronze Age according to local periodization. In the second half of the 3rd millennium BCE to the first third of the 2nd millennium BCE, large (up to 580 square meters) Kulyogan-type dwellings appeared in the taiga zone, surrounded by a massive fortification system of one or more ramparts and ditches. The area of ​​these settlements, including the fortification system, could reach 1,250 square meters. To date, approximately 10 such dwellings are known, located on cape-shaped protrusions of the Ob channels or small rivers in the Surgut Ob region. These structures continue the tradition of large Eneolithic fortified dwellings in the Konda River basin.

The increase in the number of fortifications is likely related to the development of metallurgy. Traces of metal smelting, such as nozzles, crucibles, and metal splashes, have been discovered at Kulyogan-type settlements. According to radiocarbon dates, the spread of Kulyogan-type fortified dwellings dates back to the end of the 3rd millennium and the first third of the 2nd millennium BCE. We obtained nine radiocarbon dates (Table 4) from unfortified settlements Barsova Gora II/24, II/33, and II/42. Charcoal was collected from dwellings and storage pits containing Kulyogan-type ceramics. At the Barsov Gorodok II/14 settlement, a fragment of Kulyogan-type ceramics was found during the clearing of the defensive rampart in the lower part of the profile. All dates date back to the second half of the 3rd millennium and the turn of the 3rd and 2nd millennia BCE and coincide with the dates obtained for the Kulyogan sites of Barsova Gora II/22, II/19 and Chernorechenskoye I, Savkinskaya Rechka, and Balinskoye I.

Linnoitettuja asuinpaikkoja kutsutaan Kulyogan-tyyppisiksi ja niistä on löydetty idempänä keramiikkaa, joka muistuttaa Konda-joella valmistettuja astioita. Siten sekä rakennuskulttuuri että keramiikka viittavat siihen, että Uralilta olisi voinut olla jonkinlaista muuttoliikettä itään metsävyöhykkeellä 2500 eaa. jälkeen.

Chemyakin, Ju.P. (2021).
O kulyoganskom tipe pamyatnikov.
https://www.spsl.nsc.ru/FullText/konfe/%D0%90%D1%80%D1%85%D0%B5%D0%BE%D0%A1%D0%B5%D0%A6%D0%B5%D0%BD%D1%82%D1%80%D0%90%D0%B72020.pdf (sivu 194)

Perhaps the greatest similarity is between the Kulyogan and late Polymyat ceramics of the Konda basin (the settlements of Pashkin Bor-1, Volvoncha-1, and others) (Stefanova, Koksharov, 1988, figs. 4, 5; Koksharov, 1991, figs. 2.-10–18), as well as Bolshelar'yak ceramics of the Vakha basin (Posrednikov, 1978, figs. 1.-6). Apparently, these complexes are synchronous. Until recently, they were dated to the middle to third quarter (or second third) of the 2nd millennium BCE. (Koksharov, 1991, pp. 96–98; Vasiliev, 1978; 2005). Today, a trend has emerged toward their ancientization, based primarily on radiocarbon dates (Koksharov, Baranov, 2017, pp. 46–47). However, the wide range of available dates, including those for a single site, as well as the wide range of acceptable values, require their careful use.

Seima-Turbinon hautapaikka Satyga sijaitsee juuri Konda-joen varrella ja siellä alueen alkuperäistä geeniperimää edustaa ilmeisesti Länsi-Siperian metsästäjä-keräilijöiden perimä, jota on muinais-DNA-näytteissä Uralin itäpuolella myös Tobol-joen alueella. Tämä perimä on Satygassa sekoittunut lännestä tulleeseen aroperimään ja idästä tulleeseen jakutialaiseen perimään, mutta olisiko se voinut sekoittua tai törmätä jakutialaiseen perimään myös idempänä Länsi-Siperian metsävyöhykkeellä ja siihen kehitykseen liittyisi myös linnoitettujen asuinpaikkojen rakentaminen?

[merimaa]

Satygan arkeologisessa raportissa mainitaan sivuilla 56-57 luusta tehtyjä esineitä, jotka saattavat kertoa idän ja lännen välisistä yhteyksistä Länsi-Siperian metsävyöhykkeellä. Ne ovat kapeita ja pitkulaisia luuesineitä, joihin on porattu reikiä, mutta niiden käyttötarkoitusta ei tunneta. Sellaisia esineitä on joka tapauksessa löydetty lännessä Satygan kalmistosta ja Kaninskayan luolasta pohjoisella Uralilla, keskisellä Ob-joella Saigatinon kulttipaikalta, ja idässä Podkamennaya Tunguska -joelta Krasnoyarsk Krain pohjoisosassa sekä Minunsinskin alueelta Altai-Sajanilla.

Raportin kirjoittajat yhdistävät luuesineet Seima-Turbino-ilmiöön, mutta ei ole selvää, miten jotkut raportissa mainitut paikat liittyvät siihen. Etenkin Podkamennaya Tunguska -joki on mysteeri, enkä ole tähän mennessä koskaan kuullutkaan Sartakin kätköstä Minusinskin alueella. Se on raportin mukaan yhdistetty kulttuuriin, jonka nimi on joko Lugavskaya tai Lugavsky.

Despite the paucity and extreme fragmentation of the bone (antler) artifacts from Satyga XVI, it is noteworthy that they contain at least two types of artifacts specific to the Seima-Turbino complexes: plate armor and narrow, oblong objects with holes through them. [...]

Of particular interest are artifacts on long, narrow plates with holes drilled through them along the centerline (Fig. 4.6 - 13-15, 19, 20). [...] Three similar "oblong objects with holes through them" (Figs. 5.13-8, 9, 10) were discovered during excavations of the Kaninskaya Cave (Kanivets, 1964: 56-57). [...] The purpose of these objects seemed mysterious to V.I. Kanivets, and it remains so to us (perhaps they are related to quiver paraphernalia: narrow bone plates with holes were used to attach birch bark quivers. See, for example: Ovchinnikova, 1990: 76). [...] Besides Kaninskaya Cave, similar objects (Fig. 5.18 - 3, 4, 5, 6, 7) – in a highly fragmented
state and, like those at Satyga XVI, calcified – were found at the Saigatino VI site in the Surgut Ob region (Koksharov & Chemyakin, 1991: 48-49; Korochkova, 2004: 322).

Bone artifacts, perhaps more closely related to the complete Kaninskaya artifacts than to those from Satyga and Saigatino, are known far east of Konda — at the mouth of the Podkamennaya Tunguska (Andreev & Fomin, 1968). During the clearing of the cultural layer of a Late Bronze Age settlement, fragments of bone artifacts "in the form of flattened rods, tapering toward one end and ending in a specially designed fork" were discovered there. These fragments had numerous holes on their wide surfaces. "Along one of the narrow edges runs a shallow scratched groove or its outline" (Andreev & Fomin, 1968: 49; See Fig. 5.14 in this work). The question of the practical use of perforated artifacts was not addressed by researchers at Saigatino and the settlement at the mouth of the Podkamennaya Tunguska River.

The Sartak hoard (Minusinsk Basin), which N.L. Chlenova classified as a monument of the Lugavskaya culture, included, along with many other objects, fragments of three narrow rectangular bone rods with round holes along the centerline (Chlenova, 1972: 116, 122-123, 202; pl. 36-69-71). [...] Curiously, the Sartak collection contains six short bronze "nails" (Chlenova, 1972: 202; pl. 36-68; See Fig. 5.14 in this work), but whether they fit into the holes of the bone rods and whether they are connected to the latter is unknown.

Lugavskaya tai Lugavsky on Minusinskin alueen arkeologinen kulttuuri, joka ajoittuu myöhäiselle pronssikaudelle (Zeng et al. 2025: oheismateriaalin sivut 166-168). Se vaikuttaa olleen alun perin erillinen kulttuuri, joka sulautui myöhemmin yhteen Karasuk-kulttuurin kanssa ja korvasi sen.

A.V. Polyakov (2022) [...] subdivided the Late Bronze Age period in the Minusinsk basin into several stages (calendar dates are approximate):
LBA-I (Karasuk) with substages A and B - 1450–1250 BCE;
LBA-II (Karasuk-Lugavskaya) - 1300–1075 BCE;
LBA-III (Lugavskaya) with substages A, B, and C - 1025–825 BCE;
LBA-IV (Bainov) with substages A and B - 850–750 BCE.

Polyakov and Lazaretov (2008) assume the gradual replacement of the Karasuk population by newcomers. In their model, the formation of the Karasuk assemblage of the LBA-I stage was a result of influence (or migration) of the Andronovo Alakul/Fedorovka population. The homogeneous "classic" Karasuk material culture of the LBA-I stage experienced external influences starting from the LBA-II period. Those influences are reflected in the dispersal of "non-typical" pottery, grave pits instead of stone boxes, and some categories of artifacts. In the LBA-III period, the innovations completely replaced the initial Karasuk tradition, transforming it into the Lugavskaya cultural assemblage. Polyakov calls the changes in material culture "barbarisation" because of the disappearance of advanced bronze casting technologies, but notices the increase in the number of sites. He considered the reasons for cultural transitions in migration processes, resulting in the first continuous cohabitance of groups of different origins and after that a gradual replacement of the Karasuk population with the newcomers.

The origin area of the migration that could lead to the formation of the Lugavskaya culture is under discussion. Polyakov assumes an infiltration of a new group of the population that bore Late Kazakhstan Andronovo traits in pottery and Central Asian bronzes across West Sayan. Earlier investigators found some parallels of the Lugavskaya pottery in the southern taiga zone of the Middle Yenisei (Chlenova 1972). At the moment, archaeological data lacks evidence for the robust reconstruction of the routes of migrations that influenced the material culture in the Minusinsk Basin during the LBA.

Karasuk-kulttuurin muutos Lugavskaya-kulttuuriksi näkyy myös muinais-DNA-näytteiden geeniperimässä, koska Zeng et al. (2025: oheismateriaalin sivut 167-168) mainitsevat kolme näytettä, jotka edustavat heidän mielestään muutoksen eri vaiheita. Ensimmäisessä vaiheessa (LBA-I) Karasuk-kulttuurin väestön perimä on pitkälti Steppe-MLBA-tyyppistä, mutta toisessa ja kolmannessa vaiheessa (LBA-II ja LBA-III) Cisbaikal_LNBA-tyyppisen perimän osuus kasvaa huomattavasti.

The published archaeogenetic data on the Minusinsk LBA populations (Allentoft et al. 2015) is mostly derived from the “classic” Karasuk sites of the LBA-I stage. Besides, some samples from the Arban-1 site were collected from the graves attributed to the Lugavskaya cultural assemblage (Savinov and Polyakov 2007, Polyakov 2019). We list them below with their radiocarbon dates and their ADMIXTURE results for the Steppe_MLBA and Cisbaikal_LNBA components at K=18 (Supplementary Information section 11.2, Extended Data Figures 10, 12).

RISE496 - burial 6 - 1416–1260 calBCE (3070±28 BP, OxA-31213): Steppe_MLBA 75%, Cisbaikal_LNBA 4%
This individual was attributed to the "classic" Karasuk context dating to the LBA-I stage.

RISE495 - burial 27 – undated: Steppe_MLBA 44%, Cisbaikal_LNBA 36%
This burial, according to Polyakov (2007, 2022) belongs to a small group of "atypical" burials with specific pottery ("cordoned ware") which started to appear at the very end of the LBA-I-B stage and later shaped the material culture in the transitional (Karasuk->Lugavskaya) LBA-II period.

RISE497 - burial 55 – undated: Steppe_MLBA 0%, Cisbaikal_LNBA 83%
This burial belongs to the latest, LBA-III-A (Lugavskaya) stage of the Arban-1 site. The burials of this stage are placed aside from the earlier group of burials on the site.

The presence of the Cisbaikal_LNBA ancestry component was not observed in other individuals attributed to the Karasuk population. Their archaeological context relates them to the cultural transformations in the Minusinsk Basin LBA, which resulted in the replacement of the Karasuk culture with the Lugavskaya one. This observation supports the archaeological reconstructions that consider the migration-driven changes in burial rites and artifactual assemblage. The Cisbaikal_LNBA ancestry may have participated in that migration as at least one of the population groups.

Unfortunately, due to the poor state of the records, we were unable to locate archaeological documentation for the other Cisbaikal_LNBA-rich outlier, the previously-published individual labeled RISE554. However, the radiocarbon date and location data provided in the previous publication indicate that this individual is likely to represent part of the same phenomenon as described in this section.

[Kinaporin kalifi]

Satygan arkeologisessa raportissa mainitaan sivuilla 56-57 luusta tehtyjä esineitä, jotka saattavat kertoa idän ja lännen välisistä yhteyksistä Länsi-Siperian metsävyöhykkeellä. Ne ovat kapeita ja pitkulaisia luuesineitä, joihin on porattu reikiä, mutta niiden käyttötarkoitusta ei tunneta.

Sivun 178 kuvan perusteella arvailisin, että myös pitkät reikäiset luuesineet, samoin kuin luulevyt, kuuluvat luupanssariin, ehkä käsivarsien tai jalkojen suojaukseen ja pronssinaula on niitti, joka liittyy panssariin. Kuvassa tsuktsien rintapanssari Kunstkamerasta, jos oikein muistan.

[Jaska]

"A.V. Polyakov (2022) [...] subdivided the Late Bronze Age period in the Minusinsk basin into several stages (calendar dates are approximate):
LBA-I (Karasuk) with substages A and B - 1450–1250 BCE;
LBA-II (Karasuk-Lugavskaya) - 1300–1075 BCE;
LBA-III (Lugavskaya) with substages A, B, and C - 1025–825 BCE;
LBA-IV (Bainov) with substages A and B - 850–750 BCE.

Polyakov and Lazaretov (2008) assume the gradual replacement of the Karasuk population by newcomers. In their model, the formation of the Karasuk assemblage of the LBA-I stage was a result of influence (or migration) of the Andronovo Alakul/Fedorovka population."

Mielenkiintoisesti aika, paikka ja suunta sopisivat yhteen itäuralilaisten kanssa. Alakul-kulttuurihan ulottui Iset-joelle saakka pohjoisessa - eli joelle, joka kuului nähdäkseni uralilaiseen alkukotiin ja jota pitkin Seima-Turbino-verkosto siirtyi Euroopan puolelle Keski-Uralin käytävän kautta.

Moni varmaan hämääntyy sellaisista sanoista kuin "aroperimä" ja "andronoidit kulttuurit" ja siksi heti olettaa, että kyseessä täytyy olla indoiranilaisten. DNA:sta tai kulttuurista ei kuitenkaan mitenkään voi päätellä kieltä. Nykyisissä ugrilaiskielissä ja -kulttuureissa on selvä ja vahva vaikutus arokulttuureista, ja saman arkeologisen kulttuurin piirissä on voitu puhua erilaisia kieliä.

Siksi tällainen mahdollinen Alakul-vaikutus Keski-Uralin itärinteiltä kauas Etelä-Siperiaan on aivan mahdollinen kantaja itäuralilaiselle kielelle. Siinä tapauksessa Lugavskaya-vaihe voisi liittyä esikantasamojediin. Kuten sanottu, ainakin aika, paikka ja suunta ovat oikeat.

[merimaa]

A.V. Polyakovin väitöskirja, johon Zeng et al. viittaavat, löytyy academia.edu-sivustolta (vaatii kirjautumisen). Sen sivuilla 310-312 on yhteenveto Minusinskin alueen arkeologisesta kehityksestä myöhäisellä pronssikaudella. Yhteenvedosta käy ilmi, että Minusinskin alueelle tuli uusia vaikutteita oletettavasti useammasta suunnasta eri aikoina. Ensimmäiset vaikutteet tulivat lännestä, mahdollisesti Alakul-kulttuurin piiristä, ja korvasivat alueella aiemmin vaikuttaneen Andronovo-kulttuurin. Myöhemmät vaikutteet tulivat etelästä, mahdollisesti Mongolian puolelta ja jopa Pohjois-Kiinasta.

The Late Bronze Age of the Minusinsk Basin began in the late 15th century BCE, when a new population group arrived from the western Kazakhstan steppes on the Yenisei River. Their origins date back to the Andronovo cultural-historical community, but their roots are likely linked to the Alakul culture. At this time, the Middle Yenisei was experiencing an ongoing conflict between the Andronovo population, which had seized the northern regions, and the local inhabitants, likely descendants of the Okunevo culture, who held the southern part of the Minusinsk Basin.

Judging by available indirect evidence, the Andronovo tribes allowed the new "wave" of migrants to pass through their lands and ceded them the border zone, retreating inland. Thus, at the initial stage (chronological horizon LBA-I-A), the "Karasuk" tribes found themselves trapped in a small area of ​​the Chulym-Yenisei and Syda-Yerba basins. To the north, they bordered the Andronovo tribes, who retained the Nazarovo Basin and, probably, further western territories. Further south, in the Minusinsk Basin proper and along the subtaiga periphery, local inhabitants, heirs to the Okunevo traditions, presumably held the line.

The Karasuk tribes were quite numerous, even compared to the Andronovo population. They were possibly more warlike and better armed. The small border territories they found themselves in were completely unsatisfactory, and they began a gradual southward expansion. This period belongs to chronological horizon LBA-I-B. It was at this point that new cemeteries appeared in the southern Minusinsk Basins, probably located at outposts advanced into hostile territory. During this chronological horizon, the last local inhabitants were completely displaced or exterminated. It was precisely this southward advance that predetermined the development of the next, Karasuk-Lugavsky stage (LBA-II) in the life of the Late Bronze Age population. Probably, as a result of this movement and the removal of existing obstacles, new routes opened up, connecting the "Karasuk" population through the Upper Yenisei region with the steppe expanses of Mongolia. As a result, objects and artifacts previously uncharacteristic of "Karasuk" sites began to appear in the monuments. Primarily, these are elements of a completely new female costume and bronze knives. Moreover, these objects represent a fusion of Andronovo (in the broad sense of the term) and Central Asian traditions. Moreover, isolated groups of graves of foreigners, with their own traditions and grave goods, began to appear within the cemeteries.

From this point on, all innovations, not having prototypes in the preceding monuments of the first stage, began their advance from the south. They first appear in southern burials, and then gradually move northward into the Minusinsk Basins, where the sites preserve the "Karasuk" traditions of the first stage for the longest period. Based on these observations, it can be assumed that new cultural elements penetrated the Middle Yenisei from the south from the territory of modern Mongolia via the Upper Yenisei. They were likely carried by small, isolated populations that penetrated into the Minusinsk Basins. It seems that these people were not simply bearers of the Andronovo traditions, but were possibly their descendants. They likely formed part of a larger group of Andronovo people who moved southeast along the southern slopes of the Sayan-Altai Mountains. Traces of their presence are now being recorded in abundance in Xinjiang. It was perhaps there that they absorbed some cultural elements from the populations of Mongolia and Northern China and, continuing their movement around the Sayan-Altai, advanced northward and reached first the Upper and then the Middle Yenisei. It is to them that the majority of "Karasuk" bronzes, which were completely unknown in the monuments of the first chronological horizon (paw pendants, rings with two cones, bracelets, earrings, "studs," tiered plaques, and much more), belong, in fact. The most striking are the solid-cast bronze knives, which have almost complete analogies in the monuments of Northern China, where they are dated to the Shang-Yin period. Based on their comparison, the second chronological stage can be dated to the 13th (12th)–11th centuries BCE.

The next, III (Lugavian) chronological stage stands out most clearly and distinctly against the background of the earlier tradition. It was these sites that M.P. Gryaznov grouped into the Kammenozhian stage, and N.L. Chlenova called the Lugavian culture. There is no doubt that during the transition from stage LBA-II to stage LBA-III, a partial population change occurred. All aspects of the culture changed, from burial structures, rituals, and grave goods to the organization of cemeteries. While stages LBA-I and LBA-II were characterized by a few large burial fields containing hundreds and thousands of burials, stage LBA-III was distinguished by a multitude of small cemeteries, comprising at best several dozen kurgans. This apparently reflects a fundamental change in the economic structure. The huge, dense settlements characteristic of the Andronovo and post-Andronovo traditions were replaced by very small, mobile communities, spreading far more widely, not only geographically, but also occupying different natural and climatic zones.

Probably, the main impetus for such changes was the development of the tradition of harnessing the horse as a means of transport, which radically altered population mobility and the organization of livestock farming. Such a dramatic transition is simply impossible without a partial population shift, and, as mapping shows, all these changes have a clearly defined vector of movement from south to north. That is, the penetration of these new communities also occurred from the regions of Mongolia and Northern China. This is confirmed by a significant series of objects with analogies in Western Zhou materials (knives, PNN, earrings), which allows us to date the third stage to the 11th–9th centuries BCE.

Finally, the fourth (Bainov) chronological stage, which includes monuments of the Bainov type, which were previously attributed to the beginning of Scythian culture, represents the development of existing traditions under external influence. Probably, at the beginning of this period, new population groups penetrated the territory of the Minusinsk Basins, bringing their own new cultural traditions. New types of fence structures appeared, as well as previously unrecorded types of bronze artifacts: bladed knives without pommels or with ring-shaped pommels, or "arches on a bracket," and belt crosspieces. It can be cautiously assumed that, closer to the end of the Bronze Age, these monuments reflect the partial coexistence of the Bronze Age population and the new migrants who brought Scythian culture to the Middle Yenisei. On the one hand, they retain all the main existing lines of development of accompanying artifacts; on the other, new elements with no local roots are also observed.

Thus, the end of the Bronze Age on the Middle Yenisei represents a very active period, which cannot be considered a single culture. At least four distinct population groups, each with its own traditions, can be identified within it, each of which consistently introduced significant changes to the cultural processes occurring at that time. All of this requires careful and detailed study, utilizing the most modern natural scientific methods. It can be expected that over time, this picture will become even clearer and will allow us to identify not only the vectors of migration, but also their starting points.

Polyakov kertoo väitöskirjansa sivuilla 285-296 tarkemmin, että myöhäisen pronssikauden ensimmäisessä vaiheessa (LBA-I) Minusinskin alueelle saapuneet uudet vaikutteet tulivat oletettavasti luoteen suunnasta metsäarolta. Siitä huolimatta hän olettaa, että nämä Alakul-kulttuuriin yhdistetyt vaikutteet olisivat alun perin lähtöisin Kazakhstanin alueelta.

Presumably, a new "wave" of migrants penetrated the Yenisei from the northwest along the forest-steppe corridor, bypassing the Andronovo population located there. Due to the peculiarities of their economic model, these migrants moved exclusively through steppe or forest-steppe areas.

The territory of Kazakhstan, where the full spectrum of innovations distinguishing the early (Karasuk) sites of the Late Bronze Age is represented, could hypothetically be considered as the starting point of this migration.

Settlements and burial grounds of this culture are known beyond Kazakhstan, in the Irtysh basin (Sotnikova, 1988a; 1988b). Alakul jewelry and individual decorative elements on pottery have been discovered in a number of Andronovo complexes in the Upper Ob, which, according to researchers, allows us to model the presence of two migration waves in this region. The first was purely Fyodorovo, and the second was a mixed Fyodorovo-Alakul wave (Kiryushin, 1988: 63; Khabarova, 1994: 64–66). Alakul elements can also be traced in Late Bronze Age sites of the Ob-Irtysh interfluve. (Fedoruk, 2008: 207). It is possible that one of the population groups participating in this movement and preserving predominantly Alakul pottery skills could have advanced to the Yenisei, participating in the formation of the complexes of the first stage of the Late Bronze Age.

Myöhäisen pronssikauden toisessa ja kolmannessa vaiheessa (LBA-II ja LBA-III) Minusinskin alueelle saapuvat vaikutteet sopivat ajallisesti yhteen sen kanssa, että Cisbaikal_LNBA-tyyppisen geeniperimän osuus kasvaa Lugavskaya-kulttuurin muinais-DNA-näytteissä. Silloin RISE495 ja RISE497 vaikuttivat Minusinskin alueen eteläosassa ja RISE554 vaikutti alueen pohjoisreunalla, nykyisen Krasnoyarskin kaupungin paikkeilla. Koska vaikutteet kuitenkin saapuivat Minusinskin alueelle etelästä, kahden edellisen näytteen eteläinen sijainti sopii niiden kanssa paremmin yhteen kuin jälkimmäisen näytteen sijainti pohjoisessa. Siksi RISE554 voisi periaatteessa olla myös jäänne pohjoisen alueen aiemmasta väestöstä, koska Polyakov kertoo, että myöhäisen pronssikauden ensimmäisessä vaiheessa (LBA-I) Okunevo-kulttuurin perilliset asuttivat Minusinskin alueen etelä- ja pohjoisosia, samalla kun Androvo-kulttuurin väestö asutti alueen keskiosaa. RISE554-näytteen geeniperimä on joka tapauksessa admixture-mallin perusteella enimmäkseen Cisbaikal_LNBA-tyyppinen.

Lugavskaya-kulttuurin mukana Minusinskin alueelle olisi voinut levitä myös uusi kieli, koska kulttuurin ja geeniperimän muutos sopii ajan ja paikan osalta yhteen sen kanssa, että jeniseiläistä kantakieltä olisi puhuttu Jenisein, Obin ja Irtyshin yläjuoksujen alueella 2500-3000 vuotta sitten (Hill et al. 2024: konferenssiesitelmän tiivistelmä sivulla 77).

Proto-Yeniseian [...] may have been spoken some 2500-3000 years ago (cf. e.g., Werner 2005: 15, Fortescue & Vajda 2022: 238-240, 277) somewhere near the headwaters of the Yenisey, the Ob or the Irtyš rivers (to judge by toponymic data, see Dul’zon 1959a,b; Maloletko 1992).

Hieman myöhemmin, 300-100-luvuilla ennen ajanlaskun alkua, Jenisei- ja Angara-jokien yhtymäkohdan liepeillä vaikutti Tsepan-kulttuuri, jonka väestön geeniperimä yhdistyy Daniel Tabinin julkaisemassa konferenssiesitelmässä jeniseiläiskielten puhujiin ("Yeniseian source"). Samassa esitelmässä Altain turkinkielisillä väestöillä on nykyään eniten sellaista perimäkomponenttia, joka kattaa yli puolet Tsepan-kulttuurin väestön perimästä ("Siberian"). Siten ainakin osa Altain turkinkielisistä väestöistä voisi olla periaatteessa kielenvaihtajia, jotka olisivat puhuneet aiemmin jeniseiläisiä kieliä, ja Tsepan-kulttuurin väestö edustaisi jeniseiläiskielten puhujien varhaista leviämistä pohjoiseen Angara-joelle.

Daniel Tabinin konferenssiesitelmässä xiongnuilla ja Don-joen hunneilla ei ole kuitenkaan juuri ollenkaan samaa siperialaista perimäkomponenttia kuin Tsepan-kulttuurin väestöllä ja Altain turkinkielisillä väestöillä, vaikka saksalainen tutkimusryhmä julkaisi aiemmin tänä vuonna tutkimuksen, jonka mukaan xiongnut ja hunnit olisivat puhuneet arin-nimistä jeniseiläiskieltä. Sen sijaan xiongnuilla ja hunneilla on Mongolian neoliittista perimäkomponenttia, jota on myös Tsepan-kulttuurin väestöllä, mutta ei Altain turkinkielisillä väestöillä, ja lisäksi xianbei-perimäkomponenttia, jota on Altain turkinkielisillä väestöillä, mutta ei juuri ollenkaan Tsepan-kulttuurin väestöllä. Siten ainakin minulle on epäselvää, mikä yhdistää Tsepan-kulttuurin oletettuja jeniseiläiskielten puhujia, xiongnuita, hunneja ja nykyisiä Altain turkinkielisiä väestöjä.

Jeniseiläinen kantakieli olisi myös periaatteessa voinut olla tekemisissä samojedien kantakielen kanssa, jos niitä olisi puhuttu samaan aikaan läheisillä alueilla. Silti jeniseiläisestä kantakielestä ei taideta tuntea yhtään uralilaista lainasanaa, eikä samojedien kantakielestä yhtään jeniseiläistä lainasanaa? Se ei toki välttämättä tarkoita, että sellaisia sanoja ei voisi löytyä, mutta ehkä niitä ei ole edes juuri tutkittu, koska jeniseiläisen kantakielen rekonstruktio on ollut aika heikoissa kantimissa.

Toinen kysymys on, oliko jeniseiläisen kantakielen puhujilla sanaa, joka tarkoitti hevosta? Saksalaisen tutkimusryhmän mukaan kaikissa tunnetuissa jeniseiläiskielissä esiintyy sana, joka tarkoittaa joko lehmää tai hevosta, mutta heidän artikkelinsa taulukon 2 perusteella näyttää siltä, että sanan alkuperäinen merkitys olisi ollut lehmä (”cow”), ellei se sitten ole tarkoittanut karjaa, johon on voinut kuulua monenlaisia eläimiä. Sanaa hevoselle olisi kuitenkin tarvittu, jos jeniseiläisen kantakielen puhujat edustivat sitä kulttuurista vaikutusta, joka tuli myöhäisen pronssikauden kolmannessa vaiheessa (LBA-III) Minunsinskin alueelle etelästä, koska Polyakov olettaa, että Lugavskaya-kulttuurin aikana väestö liikkui paikasta toiseen hevosilla.

[Jaska]

Kiitos, merimaa!

[Kristiina]

Lugavskaya tai Lugavsky on Minusinskin alueen arkeologinen kulttuuri, joka ajoittuu myöhäiselle pronssikaudelle (Zeng et al. 2025: oheismateriaalin sivut 166-168). Se vaikuttaa olleen alun perin erillinen kulttuuri, joka sulautui myöhemmin yhteen Karasuk-kulttuurin kanssa ja korvasi sen.

A.V. Polyakov (2022) [...] subdivided the Late Bronze Age period in the Minusinsk basin into several stages (calendar dates are approximate):
LBA-I (Karasuk) with substages A and B - 1450–1250 BCE;
LBA-II (Karasuk-Lugavskaya) - 1300–1075 BCE;
LBA-III (Lugavskaya) with substages A, B, and C - 1025–825 BCE;
LBA-IV (Bainov) with substages A and B - 850–750 BCE.

Polyakov and Lazaretov (2008) assume the gradual replacement of the Karasuk population by newcomers. In their model, the formation of the Karasuk assemblage of the LBA-I stage was a result of influence (or migration) of the Andronovo Alakul/Fedorovka population. The homogeneous "classic" Karasuk material culture of the LBA-I stage experienced external influences starting from the LBA-II period. Those influences are reflected in the dispersal of "non-typical" pottery, grave pits instead of stone boxes, and some categories of artifacts. In the LBA-III period, the innovations completely replaced the initial Karasuk tradition, transforming it into the Lugavskaya cultural assemblage. Polyakov calls the changes in material culture "barbarisation" because of the disappearance of advanced bronze casting technologies, but notices the increase in the number of sites. He considered the reasons for cultural transitions in migration processes, resulting in the first continuous cohabitance of groups of different origins and after that a gradual replacement of the Karasuk population with the newcomers.

The origin area of the migration that could lead to the formation of the Lugavskaya culture is under discussion. Polyakov assumes an infiltration of a new group of the population that bore Late Kazakhstan Andronovo traits in pottery and Central Asian bronzes across West Sayan. Earlier investigators found some parallels of the Lugavskaya pottery in the southern taiga zone of the Middle Yenisei (Chlenova 1972). At the moment, archaeological data lacks evidence for the robust reconstruction of the routes of migrations that influenced the material culture in the Minusinsk Basin during the LBA.

Nykyiset Karasuk-näytteet ovat nämä:
Karasuk Sabinka 2 Russia RISE493 1518-1427 BCE C4a1c/C4a1a3* (yfull) Q1a1b1-L712 (M25); Q1a2a*-YP832 (yfull) 31% MiddleDon_7500BP + 27% SteppeC_8300BP_7000BP + 24% Caucasus_13000BP_10000BP + 8% SiberiaNE_9800BP + 5% Boncuklu_10000BP + 5% Amur_7500BP
Karasuk Sabinka 2 RISE494 1531-1268 BCE I4a1 R1a1a1b-V3726/Z650/CTS9754/PF6206 55% MiddleDon_7500BP + 1% SteppeC_8300BP_7000BP + 28% Caucasus_13000BP_10000BP + 16% Boncuklu_10000BP
Karasuk Bystrovka RISE502 1496-1406 BC U5a1d1
Karasuk Arban I RISE496 1416-1260 BCE U5a1a2a
Karasuk Arban I Russia RISE495 1400-900 BCE D4j1/D4j1c2a (yfull) R1a1a1b2a2a3a*-Y73758 (yfull)
Karasuk Bystrovka RISE499 1400-900 BCE H5a1
Karasuk Bogratsky burial I Khakassia S19 U4
Karasuk Oust-Abakansty kurgan IV Khakassia S18 U5a


Sen lisäksi löytyy tämä hieman myöhäisempi näyte, joka on ilmeisesti N-mies: LBA Krasnoyarsk Bazaiha 802 calBC with midpoint rescorr NEO070* /CGG_2_011861 F1b1b N2b-Y147969 (yfull)
SR-8461; Dating of the human tooth SR-8461 around 2.9 kya BP, corresponding to the Karasuk culture, Late Bronze Age in the Siberian chronology. The sample was personally found by I.T. Savenkov. The material has not been published before. One sample was analysed successfully, NEO070, SR-8461, individual 4, dated to the Late Bronze Age. 38% SteppeC_8300BP_7000BP + 24% SiberiaNE_9800BP + 31% Amur_7500BP

Itse asiassa Afontova Goran rautakautiset näytteet liittyvät varmaan samaan vaiheeseen ja N-linja on sama kuin Unkarin Ir1:llä:
Afontova Gora LBA 2869 BP RISE553 F1b1b R1a1a1
Afontova Gora LBA 2928 BP RISE554 F1b1b N2-Y6503 (N-P189.2); N2b-MF36295 (Pribislav); N2b2-F21025 (theytree)

Sitten on vielä nämäkin Altain rautakautiset näytteet:
Verh Uimon 2500 BP RISE600 K2a5 Q1a2-M25
Verh Uimon 2500 BP RISE601 M8a1 Q1a2-M143 (M25); Q1a2a1a-YP844 (yfull) (ISOGG 2019)
Sabinka2 393-207 calBCE RISE492 D4b1a2a2 R1a1a1b2a2a-Y431 (under Z2123)
Sary Bel 1000-1 BCE RISE602 J2a2a1a1a*-BY114993 (yfull) (under J2a2a1a1a-PH1795)
Kytmanovo 709-888 calCE RISE504 C4a1a4a (yfull) J2a2a1a1a*-Y164969 (under J2a2a1a1a-PH1795 (ISOGG 2019) (Principe on AG)

Karasuk-kulttuurin muutos Lugavskaya-kulttuuriksi näkyy myös muinais-DNA-näytteiden geeniperimässä, koska Zeng et al. (2025: oheismateriaalin sivut 167-168) mainitsevat kolme näytettä, jotka edustavat heidän mielestään muutoksen eri vaiheita. Ensimmäisessä vaiheessa (LBA-I) Karasuk-kulttuurin väestön perimä on pitkälti Steppe-MLBA-tyyppistä, mutta toisessa ja kolmannessa vaiheessa (LBA-II ja LBA-III) Cisbaikal_LNBA-tyyppisen perimän osuus kasvaa huomattavasti.

The published archaeogenetic data on the Minusinsk LBA populations (Allentoft et al. 2015) is mostly derived from the “classic” Karasuk sites of the LBA-I stage. Besides, some samples from the Arban-1 site were collected from the graves attributed to the Lugavskaya cultural assemblage (Savinov and Polyakov 2007, Polyakov 2019). We list them below with their radiocarbon dates and their ADMIXTURE results for the Steppe_MLBA and Cisbaikal_LNBA components at K=18 (Supplementary Information section 11.2, Extended Data Figures 10, 12).

RISE496 - burial 6 - 1416–1260 calBCE (3070±28 BP, OxA-31213): Steppe_MLBA 75%, Cisbaikal_LNBA 4%
This individual was attributed to the "classic" Karasuk context dating to the LBA-I stage.

RISE495 - burial 27 – undated: Steppe_MLBA 44%, Cisbaikal_LNBA 36%
This burial, according to Polyakov (2007, 2022) belongs to a small group of "atypical" burials with specific pottery ("cordoned ware") which started to appear at the very end of the LBA-I-B stage and later shaped the material culture in the transitional (Karasuk->Lugavskaya) LBA-II period.

RISE497 - burial 55 – undated: Steppe_MLBA 0%, Cisbaikal_LNBA 83%
This burial belongs to the latest, LBA-III-A (Lugavskaya) stage of the Arban-1 site. The burials of this stage are placed aside from the earlier group of burials on the site.

The presence of the Cisbaikal_LNBA ancestry component was not observed in other individuals attributed to the Karasuk population. Their archaeological context relates them to the cultural transformations in the Minusinsk Basin LBA, which resulted in the replacement of the Karasuk culture with the Lugavskaya one. This observation supports the archaeological reconstructions that consider the migration-driven changes in burial rites and artifactual assemblage. The Cisbaikal_LNBA ancestry may have participated in that migration as at least one of the population groups.

Unfortunately, due to the poor state of the records, we were unable to locate archaeological documentation for the other Cisbaikal_LNBA-rich outlier, the previously-published individual labeled RISE554. However, the radiocarbon date and location data provided in the previous publication indicate that this individual is likely to represent part of the same phenomenon as described in this section.

Mikähän Tagar-kulttuurin suhde on tähän Lugavskaya-vaiheeseen?

Tagar-kaudelta on erittäin paljon näytteitä, mutta ne ovat ilmeisesti aika vanhoja, joten näytteistä on selvillä pääasiassa äitilinjoja. Vain muutamasta näytteestä tiedetään kumpikin (https://www.podgorski.com/main/assets/d ... r_2009.pdf):

Tagar Iron Age Grishkin Log 1 Khakassia DA9 F1b1b,
Tagar Iron Age Grishkin Log 1 Khakassia DA8 817 BC U2e1h1a6 (yfull)
Tagar Iron Age Grishkin Log 1 Khakassia DA6 U2e2,
Tagar Iron Age Grishkin Log 1 Khakassia DA7 A8a1
Tagar Iron Age Grishkin Log 1 Khakassia DA3 N9a9
Tagar Iron Age Grishkin Log 1 Khakassia DA2/ ERS2374286 817 BC N1a1a1a1* (yfull) R1a1a1b2a2-Z2124 (yfull)
Tagar Iron Age Grishkin Log 1 Khakassia DA5 W1c
Tagar Iron Age Grishkin Log 1 Khakassia DA4 H5a1+152 Q1b2b1a-L933,
Tagar Iron Age Chernogorsk Khakassia 800 BC–100 AD S24 I4 R1a1-Z93
Tagar Iron Age Bogratsky region Khakassia kurgan 133 burial 3 S28 F1b (172) R1a1-Z93
Early Tagar Podgornovo group Barsuchiha-6 Khakassia TG33 900-600 BC F1b1b (179T),
Early Tagar Podgornovo Perevozinskij Khakassia TG123 900-600 BC D
Early Tagar Podgornovo group Perevozinskij Khakassia TG108 900-600 BC H (304C),
Early Tagar Podgornovo group Tepsej-8 Khakassia TG11 900-600 BC T1 (126 163 186 189 294),
Early Tagar Podgornovo group Podgornoe ozero Khakassia TG62 900-600 BC T1 (126 163 186 189 294),
Early Tagar Podgornovo group Podgornoe ozero Khakassia TG73 900-600 BC U* (rCRS),
Early Tagar Podgornovo group Podgornoe ozero Khakassia TG70 900-600 BC U2e (+092C 260T),
Early Tagar Podgornovo group Podgornoe ozero Khakassia TG59 900-600 BC K1b1a
Early Tagar Podgornovo group Podgornoe ozero Khakassia TG54 900-600 BC K1c2 (320T),
Early Tagar Podgornovo group Podgornoe ozero Khakassia TG57 900-600 BC U4 (134 356),
Early Tagar Podgornovo group Podgornoe ozero Khakassia TG56 + TG71 900-600 BC G2a
Early Tagar Podgornovo Podgornoe ozero Khakassia TG60 900-600 BC A8
Early Tagar Podgornovo Podgornoe ozero Khakassia TG106 + TG120 900-600 BC A8
Early Tagar Podgornovo group Podgornoe ozero Khakassia TG61 900-600 BC H (256T),
Early Tagar Podgornovo group Kichik-Kyuzyur Khakassia TG94 + TG116 900-600 BC T1 (126 163 186 189 294),
Early Tagar Podgornovo group Kichik-Kyuzyur Khakassia TG83 900-600 BC U4a3 (356 362)
Early Tagar Podgornovo group Kichik-Kyuzyur Khakassia TG97 900-600 BC U4
Early Tagar Podgornovo group Kichik-Kyuzyur Khakassia TG99 900-600 BC U5a
Early Tagar Podgornovo group Kichik-Kyuzyur Khakassia TG76 900-500 BC C5
Early Tagar Podgornovo Kichik-Kyuzyur Khakassia TG77 900-600 BC A8
Early Tagar Podgornovo group Kichik-Kyuzyur Khakassia TG74 + TG80 900-600 BC I4a1
Early Tagar Podgornovo group Tepsej-9 Khakassia TG14 + TG26 900-600 BC T2f7,
Early Tagar Podgornovo group Tepsej-9 Khakassia TG17 900-600 BC U4a3 (356 362)
Early Tagar Podgornovo group Tepsej-8 Khakassia TG12 900-600 BC K
Early Tagar Podgornovo Tepsej-8 Khakassia TG1 900-600 BC A8
Early Tagar Podgornovo group Tepsej-9 Khakassia TG18 + TG23 900-600 BC H
Early Tagar Podgornovo group Tepsej-9 Khakassia TG29 900-600 BC F1b
Early Tagar Podgornovo group Novaya chernaya-1 Khakassia TG49 900-600 BC T2f7
Early Tagar Podgornovo group Novaya chernaya-1 Khakassia TG41 900-600 BC U* (rCRS),
Early Tagar Podgornovo group Novaya chernaya-1 Khakassia TG39 900-600 BC U2e
Early Tagar Podgornovo group Novaya chernaya-1 Khakassia TG42 900-600 BC G2a
Early Tagar Podgornovo group Novaya chernaya-1 Khakassia TG46 900-500 BC C4a2a1
Early Tagar Podgornovo Novaya chernaya-1 Khakassia TG38 900-600 BC A
Early Tagar Podgornovo group Podgornoe ozero Khakassia TG69 900-600 BC HV6
Early Tagar Bidjinski group Kichik-Kyuzyur Khakassia TG19 700-500 BC T1 (126 163 186 189 294),
Early Tagar Bidjinski group Ulug-Kyuzyur Khakassia TG66 700-500 BC K1b1a
Early Tagar Bidjinski group Barsuchiha-6 Khakassia TG30 700-500 BC U5a1h (+239)
Early Tagar Bainovo group Sovetskaya Khakassia TG24 900-600 BC D
Early Tagar Tepsej-8 Saragash group Khakassia TG2 600-300 BC C4a2a1
Middle Tagar Tepsej-8 Saragash group Khakassia TG2 600-300 BC C4a2a1
Middle Tagar Barsuchiha-7 Saragash group Khakassia TG112 600-300 BC D
Middle Tagar Barsuchiha-1 Saragash group Khakassia TG96 600-300 BC T1 (126 163 186 189 294),
Middle Tagar Barsuchiha-7 Saragash group Khakassia TG109 + TG115 600-300 BC T1 (126 163 186 189 294),
Middle Tagar Barsuchiha-1 Saragash group Khakassia TG101 600-300 BC T1 (126 163 186 189 269 294 362)
Middle Tagar Barsuchiha-7 Saragash group Khakassia TG113 600-300 BC T2c (126 189 292 294)
Middle Tagar Barsuchiha-1 Saragash group Khakassia TG92 + TG93 600-300 BC U2e
Middle Tagar Barsuchiha-6 Saragash group Khakassia TG121 600-300 BC D
Middle Tagar Barsuchiha-7 Saragash group Khakassia TG34 + TG91 + TG100 600-300 BC D
Middle Tagar Barsuchiha-7 Saragash group Khakassia TG37 600-300 BC C (93 129 223 298 327),
Middle Tagar Barsuchiha-7 Saragash group Khakassia TG110 600-300 BC C (93 129 223 298 327)
Middle Tagar Barsuchiha-6 Saragash group Khakassia TG122 600-300 BC A8
Middle Tagar Barsuchiha-6 Saragash group Khakassia TG102 600-300 BC A8
Middle Tagar Barsuchiha-7 Saragash group Khakassia TG111 600-300 BC HV
Middle Tagar Saragash group Ulug-Kyuzyur Khakassia TG72 600-300 BC U4a3 (356 362),
Middle Tagar Saragash group Kichik-Kyuzyur Khakassia TG117 600-300 BC U4a3 (356 362),
Middle Tagar Saragash group Kichik-Kyuzyur Khakassia TG75 600-300 BC U2e
Middle Tagar Saragash group Ulug-Kyuzyur Khakassia TG67 600-300 BC U5a1
Middle Tagar Tepsej-8 Saragash group Khakassia TG3 600-300 BC C4a2a
Late Tagar Tepsej-3 Tes’ group Khakassia TG6 + TG9 600-300 BC U4a3 (356 362),
Late Tagar Barsuchiha-1 Tes’ group Khakassia TG85 200-0 BC C (93 129 223 298 327)
Late Tagar Tes’ group Barsuchiha-1 Khakassia TG89 900-600 BC I
Late Tagar Tepsej-3 Tes’ group Khakassia TG10 200-0 BC HV6,
Late Tagar Dolgij Kurgan Tes’ group Khakassia TG84 200-0 BC HV6
Tagar late Podgornovo Kichik-Kyuzyur Bidj Khakassia TG21 700-600 BC A8 (+129A)
Iron Age Tagar Novosselovsky region Anach S21 + S22 T2c (126 189 292 294)

Tachtyk LIA Abakano-Pérévoz I bur 4 Bogratsky region Khakassia S34 100–400 AD HV/ HV6 R1a1-Z93

Myöhäinen Tagar-vaihe sekoittuu ns. skyyttisiperialaisten kanssa. Alla on tämän nimekkeen alla julkaistuja näytteitä:
Scytho Siberian Khakassia Tagar 700-0 BC Beysky region burial 3 700-0 BC S26 C5b1 R1a1-Z93
Scytho Siberian Khakassia Tagar 700-0 BC Oust-Abakabsty S25 G2a / Tagar Iron Age Oust-Abakansty Khakassia G2a R1a1-Z93
Scytho Siberian Khakassia Tagar 700-0 BC Bogratsky region kurgan 133 burial 3 S29 H/U R1a1-Z93
Scytho Siberian Khakassia Tagar 700-0 BC Bogratsky region S32 H5 / Tagar Iron Age Bogratsky region Abakano-Pérévoz Khakassia H5
Scytho Siberian Khakassia Tagar 700-0 BC Bogratsky region S29 H/U (CRS)
Scytho Siberian Khakassia Tagar 700-0 BC Chernogorsk S23 T2c1/ Iron Age Tagar Tchernogorsk burial 1 Khakassia S23 T3 (126 189 292 294 296),
Scytho Siberian Khakassia Tagar 700-0 BC Chernogorsk S24 M25
Scytho Siberian Khakassia Tagar 700-0 BC Anach S21 T2b2b,
Scytho Siberian Khakassia Tagar 700-0 BC Anach S22 T2b2b,
Scytho Siberian Khakassia Tagar 400 BC Barsucij Log BL_2 U5a1
Scytho Siberian Khakassia Tagar 400 BC Barsucij Log BL_5 U2e2
Scytho Siberian Khakassia Tagar 400 BC Barsucij Log BL_1 C5
Scytho Siberian Khakassia Tagar 400 BC Barsucij Log BL_3 C5 (093),
Scytho Siberian Khakassia Tagar 400 BC Barsucij Log BL_4 C5 (093),
Scytho Siberian Khakassia Tagar 400 BC Barsucij Log BL_6 A*

Sitten on skyyttisiperialaisia, joilla ei ole yhteyttä Tagariin:
Iron Age ScythoSiberians Eki-Ottug2 Tuva Altai ARZ-T1 H14b2 R1a1a1b2-Z93
Iron Age ScythoSiberians Eki-Ottug2 Tuva Altai ARZ-T2 D4j7 R1a
Iron Age ScythoSiberians Eki-Ottug2 Tuva Altai ARZ-T6 D4j7 R1a
Iron Age ScythoSiberians Eki-Ottug2 Tuva Altai ARZ-T7 D4j7 R1a
Iron Age ScythoSiberians Eki-Ottug2 Tuva Altai ARZ-T9 F1b1b R1a
Iron Age ScythoSiberians Eki-Ottug2 Tuva Altai ARZ-T12 HV6 R1a
Iron Age ScythoSiberians Eki-Ottug2 Tuva Altai ARZ-T13 HV6 R1a
Iron Age ScythoSiberians Eki-Ottug1 Tuva Altai ARZ-T18 T2d2 Q1b1a3-L330
Iron Age ScythoSiberians Eki-Ottug1 Tuva Altai ARZ-T19 T2d2 Q1b1a3-L330
Iron Age ScythoSiberians Eki-Ottug1 Tuva Altai ARZ-T20 H6a1a1 Q1b1a3-L330
Iron Age ScythoSiberians Eki-Ottug1 Tuva Altai ARZ-T21 C4a1a3 Q1b1a3-L330
Iron Age ScythoSiberians Eki-Ottug1 Tuva Altai ARZ-T23 G2a1g Q1b1a3-L330
Iron Age ScythoSiberians Eerbek2 Tuva Altai ARZ-T15 HV14a N
Iron Age ScythoSiberians Tuva Altai ARZ-T24 C4d R1a
Iron Age ScythoSiberians Tuva Altai ARZ-T25 U4a1a Q1b1a3-L330
Iron Age ScythoSiberians Tuva Altai Bai-Dag8 ARZ-T28 U5a1f1 R1a
IA Scytho Siberian Arzhan AldyBel_IA I0577 900 BCE - 700 BCE A R1a1a1b2a2-YP1456* (under Z2125)
IA Scytho Siberian Zevakino Chilikta IS2 700 BC HV Q1b1a3a1-L332

Altai Ayrmyrlyg/ Aymyrlyg Tuva 2234 calBP CGG021495 A8a1/ A8a1f* (yfull) R1b1a1b-M269; R1b1a1a2-M269 (yfull)
Altai Ayrmyrlyg/ Aymyrlyg Tuva 2230 calBP CGG021500 J2a2a* (yfull) R1a1a1b2a1a2b1-Y2392 (under L657)


Sen lisäksi on julkaistu Pazyryk-näytteitä, ja niiden joukossa on samojedeille tyypillinen P43-linja tai tarkemmin ottaen sen itäinen alalinja VL73:
Kazakhstan Altai Berel necropolis 21 BC-67 calAD BRE005.A0101 J2b1a2a Q1b1a3b-Y11938/YP1102
Kazakhstan Altai Berel necropolis 354-182 calBC BRE002.A0101 D4m2 Q1b1a3-L330 (ISOGG 2019) (Pazyryk_Berel_o)
Pazyryk Ak-Alakha-3 Gorny Altai skelet 1 and skelet 2 2x N-VL73
Pazyryk Kazakh Altai Berel’ Be_11/ I0563 C4a1a R1a1a1b2a2-S23201* (under Z2125)

Tagaria on kai joskus (esim. Parpola?) yhdistettty uralilaisiin kieliin.
N-linjojahan Altailla ei ole kovin paljon rautakaudellakaan. Suurin osa on R1a1a1b2-Z93 ja Q-linjoja.
Itäinen perimä lisääntyy koko ajan pronssikaudelta rautakaudelle ja keskiaikaan siirryttäessä. Itäisen perimän lisääntymisellä ei mielestäni ole korrelaatiota uralilaisten kielten kanssa vaan se liittyy Silkkitiehen sekä ensin xiongnujen ja turkkilaisten ja sen jälkeen mongolien liikkeisiin.

[Kristiina]

Täydellisyyden vuoksi laitan tähän vielä nykyiset miespuoliset Andronovo-näytteet Altailta tai sen läheisyydestä:
Tatarka cemetery Charypovsky region burial 64 S07 1800–1400 BC U4 C-M130
Mitjurino Kazakhstan 1610-1416 calBCE DA231/Andronovo U2e1’2’3 (yfull) C2b1a4-Y11990
Solenoozernaïa IV Krasnoyarsk 1800–1400 BC S10 U2e2 R1a1-Z93
Kytmanovo outlier Altai Krai 1446-1298 calBCE RISE512 U2e1 R1a1a1b2a2-Z2121/S3410

Krasnoyarsk MLBA Minusinsk Potroshilovo II I1853 R
Krasnoyarsk MLBA Minusinsk Potroshilovo II 1612-1501 calBCE I1821 R1a1a1b2a2a-Z2125
Krasnoyarsk MLBA Minusinsk Basin Ust-Bir IV 1607-1450 calBCE I1851 R1a1a1b-PF6162
Krasnoyarsk MLBA Orak Ulus village I3389 R1a1a1b-PF6162; R1a1a1b2-Z93 (Martiniano 2020), R1a1a1b2a2a3*-YP1558* (yfull) (ISOGG 2019)
Krasnoyarsk MLBA Orak Ulus village I3392 R1a1a1b-PF6162; R1a1a1b2a2a3-S23592 (yfull) (ISOGG 2019)
Krasnoyarsk MLBA Orak Ulus village I6718 R1a1a1b-PF6162; R1a1a1b2a2a3*-YP1558* (yfull) (ISOGG 2019)
Krasnoyarsk MLBA Orak Ulus village I3396 R1a1a1b1a2b1-P278.2; R1a1a1b2a2a3*-YP1558* (yfull) (ISOGG 2019)
Krasnoyarsk MLBA Orak Ulus village I3391 R1a1a1b2-Z93
Krasnoyarsk MLBA Orak Ulus village I3394 R1a1a1b2a-Z94; R1a1a1b2a2a3*-YP1558* (yfull) (ISOGG 2019)
Krasnoyarsk MLBA Orak Ulus village I3393 R1a1a1b-PF6162
Krasnoyarsk MLBA Orak Ulus village I6717 Q1a2-M25; Q1b2b-L940* (ISOGG 2019) (by Pribislav), Q1a2b-L940 (ISOGG 2016); Q1b2b1a-F2019 (yfull) (ISOGG 2019)

Orak Ulus -näytteet 1900-1400 BCE

Yhtään N-haploahan sieltä ei ole vielä löytynyt. Kuten huomaatte, on olemassa yksi Andronovo-kauden näyte Tatarkasta ja se on C-haploa kantava mies.

Krasnoyarskin Andronovo-näytteet ovat varsin läntisiä ja lähinnä steppeMLBA:ta. Yamnayaa on noin 70 %, Anatolia farmeria noin 15 %, WHG:tä 10 % ja Nganasania noin 2 %. Altai Krain Kytmanovo outlier on pari sataa vuotta myöhäisempi ja sillä on nganasania 10,5 % ja Anatolia farmer puuttuu.

[Kinaporin kalifi]

Uralilaisen etnogeneesin tutkimisen kannalta jokien verkosto, joka alkaa Vitimin ja Ylä-Angaran jakavalta ylängöltä jatkuen Baikalin toisella puolella läntisen Angaran kautta Jenisein valuma-alueelle jne. jne. voi olla Altain aluetta lupaavampi vaihtoehto, mistä päästäänkin BOO-hautojen kontekstiin:

Most of the bodies had been buried in wooden, boat-shaped, lidded caskets, which looked like small boats or traditional Sámi sledges (Ru. kerezhka). It seems that the boards of the boats were made of thin wooden planks and were probably tarred. Also the joints between the boards and lids were caulked with tar.
Unquestionable elements of the inner frame of a boat (frames and beams) were recorded only in burial 15. Based on a fragment of tar sealant, found in burial 9-4, the thickness of the bottom planks was at least 1.6 cm and the width at least 6 cm. In three cases, some elements, which could be interpreted as remnants of a stem, were recorded – these protruded forwards at least 18 cm. The stems may have been somehow decorated, as a worked long bone was found on the stem of one of the boats. The sterns of the boats were straight like in the traditional Sámi kerezhkas. Cross-sections of the boats were oval and the bows pointed, apart from one case, which had a straight, non-narrowing hull (Fig. 4). It seems that small boat- (or sledge-) shaped caskets had been specially made for two child burials, although it is also possible that ordinary wooden cradles were used. Intensive caulking of joints between the boards and lids and meticulous sealing of hulls and knotholes on the bottom of the boat all suggest that funeral boats (or sledges) were used for transportation over the water. Such caulking is necessary only for sailing, and, on the other hand, moving (dragging) boats on dry land would damage the tarring. Therefore, it is very likely that the ‘coffins’ were first moved on dry land to the shore, after which they were carefully sealed with tar, and then rafted in tow across the bay to the burial place on the island."

https://journal.fi/iskos/article/view/99574

Hautaveneet (EDIT tai poropulkan kaltaiset pulkat, mikä on rakennusteknisesti sama asia) on tehty liitoksin puusta ja nimenomaan laudoista. Veneet eivät siis olleet kolottuja ruuhia tai nahkaveneitä. Veneet on tervattu. Niissä on kaaria ja piittoja, keula ja perä ovat kehittyneitä ja muodoltaan poikkeavia. "Knotholes" voisi ehkä viitata siihen, että ne on ommeltu? Tämä viittaa huomattavan edistyneeseen veneiden rakennustekniikkaan ja työkaluihin jo 1500 eaa vaiheilla. On nimittäin vaikea kuvitella, että lautoja ja liitoksia olisi tehty kivityökaluilla. Asiaa sivuaa sanasto, esim. sana tuhto "veneen istuin", vrt. esim. selkup tati "veneen poikkipuu, istuin" ja unkari tat "veneen perä (-istuin?). Ottamatta kantaa BOO:n kieleen, myös uralilainen ekspansio olisi ehkäpä ainakin osin muistuttanut myöhäisempää viikinki- ja ushkuinik-aktiviteettia Venäjän jokiverkostossa. BOO ei näyttäisi ainakaan jatkuvan nykyuralilaisissa (?), mutta ajoituksen osalta BOO voisi silti ehkä edustaa Koptyakin vaiheessa eronnutta ryhmää, joissa Jakutia_LNBA/EHG olisi sittemmin myös saanut arktisia/muinaislänsisiperialaisia sävyjä? BOO:n hautaveneiden tekniikka ja rakennusaineena käytetty puu eivät kuitenkaan vaikuta edustavan Jäämeren rantaa, vaan liittyvät eteläisempiin alueisiin, mikä sitten lieneekin suunta.

[Jaska]

Hautaveneet (EDIT tai poropulkan kaltaiset pulkat, mikä on rakennusteknisesti sama asia) on tehty liitoksin puusta ja nimenomaan laudoista. Veneet eivät siis olleet kolottuja ruuhia tai nahkaveneitä. Veneet on tervattu. Niissä on kaaria ja piittoja, keula ja perä ovat kehittyneitä ja muodoltaan poikkeavia. "Knotholes" voisi ehkä viitata siihen, että ne on ommeltu? Tämä viittaa huomattavan edistyneeseen veneiden rakennustekniikkaan ja työkaluihin jo 1500 eaa vaiheilla. On nimittäin vaikea kuvitella, että lautoja ja liitoksia olisi tehty kivityökaluilla. Asiaa sivuaa sanasto, esim. sana tuhto "veneen istuin", vrt. esim. selkup tati "veneen poikkipuu, istuin" ja unkari tat "veneen perä (-istuin?).

Tässä on hyvä pointti, jota en ole tullut ajatelleeksi! Aikio rekonstruoi kantauraliin sanan *tukta 'veneen istuin', eli se on äänteellisesti riittävän säännöllinen ja merkitykseltään yhtenevä kautta kielikunnan. Arkeologisten kulttuurien veneteknologian levinneisyyden kartoittaminen voisi siis auttaa rajaamaan pois myös alkukotihypoteesejä.

Tarkemmin ajatellen: voidaanko sulkea pois sitä, ettei koverrettuun ruuheenkin olisi laitettu istuinta?