Muinainen Suomi

Tutkijaryhmä selittää uudella tavalla Suomen murrealueet – Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät puhetavat

"ELINKEINOT tavallaan sulkivat itä-, länsi- ja pohjoismurteiden puhujat omiin kupliinsa. Elinkeino on tutkijoiden mukaan kulttuurinen sopeutuma, joka muistuttaa eläinlajien sopeutumista omaan ympäristöönsä."

"Erot ympäristössä ja kulttuurissa selittivät yli puolet vaihtelusta murrealueiden välillä. Maantieteellisellä etäisyydellä taas ei ollut paljonkaan painoa."
https://www.hs.fi/tiede/art-20000058326 ... dc46f5be87

Tuon artikkelin kommenttiosassa Sofia Hopiavuori kommentoi etelä-pohjanmaan murteesta, josta mieleeni juolahti havaintoja Kauhavan murteesta. Vaikutelmani on, että vanhemmat henkilöt käyttävät lyhyempiä muotoja esim. tulla => tulhan, tulthin, käydä=>käyrhän, käythin, mennä => menhän, menthin, kun taas nuoremmat vastaavasti tullahan, tultihin, käyrähän, käytihin, mennähän, mentihin. Mikähän tämän havainnon selittää? Mitä tuohon artikkeliin tuleen, niin selittävätkö erot elinkeinossa kunnan sisäiset erot murteessa, kuten vaikka Simossa?

Kiitoksia Jaska HS:n linkistä jonka sainkin heti jo Facebookin ryhmästä "Evijärven Historiaa ja hieman muutakin". HS jutussa kerrotaan tutkijaryhmän käyttämästä lähdemateriaalista lainauksella, kuten "Evijärvellä savolaisuuden paljastaa se, että sikäläiset sanovat pijän ja kuvon, kun he pitävät tai kutovat. Jos he eivät ehdi tehdä jotain, he sanovat em minä jouva."

Jo tuossa Facebook ryhmässä tyrmättiin heti koko lause. Evijärvellä kyllä sanotaan "piän", "kuon" ja "jouan". Lisään, että myös sanotaan, että "em mää joua". Näiden murretutkijoiden ei olisi tarvinnut enää lähteä reppunsa kanssa vaivaloisille patikkamatkoille Evijärvelle, vain etsimällä puhelinluettelosta yhden paikallisen, kuten maanviljelijän tai eläkeläisen ja soittamalla lähemateriaali olisi varmasti korjaantunut. Mutta on pienoisia eroja Järviseudun kuntien välisissä murteissa Vimpelin, Lappajärven ja Alajärven välillä, mutta lähdeviitteen sanoja en tunnista tältä alueelta. Eikä noin puhuttu vanhoissa vanhojen äänitteissäkään, vaikka murteetkin muuttuvat kokoajan myös äänenpainoineen. Siinä tutkijat ovat oikeassa, että luonnonolot synnyttävät kulttuurikuplat. Se selviää viimeistään, kun suorittaa Etelä-Pohjanmaan Kauhavan rajalta virtuaali patkikkamatkan ilman yhtään nykytietä käyttämättä vaikkapa Keski-Pohjanmaan Vetelin kuntaan tuolloisia märkiä nevoja pitkin, joita ei voi matkalla välttää.

Kirjoitin vuosi sitten aiheesta sivun, kun tuli uutta tukimustietoa http://www.tompansuku.net/index.php?Page=Murteista

Tomppa kirjoitti:Kiitoksia Jaska HS:n linkistä jonka sainkin heti jo Facebookin ryhmästä "Evijärven Historiaa ja hieman muutakin". HS jutussa kerrotaan tutkijaryhmän käyttämästä lähdemateriaalista lainauksella, kuten "Evijärvellä savolaisuuden paljastaa se, että sikäläiset sanovat pijän ja kuvon, kun he pitävät tai kutovat. Jos he eivät ehdi tehdä jotain, he sanovat em minä jouva."

Jo tuossa Facebook ryhmässä tyrmättiin heti koko lause. Evijärvellä kyllä sanotaan "piän", "kuon" ja "jouan". Lisään, että myös sanotaan, että "em mää joua". Näiden murretutkijoiden ei olisi tarvinnut enää lähteä reppunsa kanssa vaivaloisille patikkamatkoille Evijärvelle, vain etsimällä puhelinluettelosta yhden paikallisen, kuten maanviljelijän tai eläkeläisen ja soittamalla lähemateriaali olisi varmasti korjaantunut. Mutta on pienoisia eroja Järviseudun kuntien välisissä murteissa Vimpelin, Lappajärven ja Alajärven välillä, mutta lähdeviitteen sanoja en tunnista tältä alueelta. Eikä noin puhuttu vanhoissa vanhojen äänitteissäkään, vaikka murteetkin muuttuvat kokoajan myös äänenpainoineen.

Sekä HS:n artikkelissa että itse tutkimuksessa (kohdassa Methods/Datasets täällä: https://bmcevolbiol.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12862-018-1238-6#Sec5) mainitaankin, että tutkimuksen kielitieteellinen aineisto perustuu Lauri Kettusen 1920- ja 1930-luvuilla keräämään aineistoon (Kettunen L. Suomen murteet. 3 A, murrekartasto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura; 1940.)...

Johannes kirjoitti:Sekä HS:n artikkelissa että itse tutkimuksessa (kohdassa Methods/Datasets täällä: https://bmcevolbiol.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12862-018-1238-6#Sec5) mainitaankin, että tutkimuksen kielitieteellinen aineisto perustuu Lauri Kettusen 1920- ja 1930-luvuilla keräämään aineistoon (Kettunen L. Suomen murteet. 3 A, murrekartasto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura; 1940.)...

Hyvä, HS jutussa kun ei ollut mitään lähdettä. En sitten edes yrittänyt googlettaa HS jutun tutkimusartikkelia, kun en ollut varma, löytyykö se vielä netistä ja millä hakusanoilla ja virhe oli päivän selvä. Nyt vilkaisin artikkelia, kiitoksia ja pitää lukea se vielä tarkemmin. Eli on käytetty 1920 luvun vanhaa ja rohkenen sanoa osittain virheellistä lähdeaineistoa. Näinhän se tutkimustyö edistyy, kun tieto ja asiat tarkentuvat.

"Em minä jouva" haiskahtaa korvaan (korvan hajuaistiin) virheeltä. "Emmä joua" olisi oikea lausemuoto ännän muunnokselle ämmäksi. Kielikorvani sanoo, että minä-muoto on liian pitkä sanojen yhdistymiseen, joka on edellytys kaksoisämmän muodostumiselle. Ei kukaan sano "em..(lepo)..mää joua/jouva, koska kaksi peräkkäistä ämmää erikseen lausuttuna olisi epätaloudellista. N muuttuukin m:ksi taloudellisista syistä, koska suuvärkki on jo valmiina toisen ämmän lausumiseen.

Sigfrid kirjoitti:"Em minä jouva" haiskahtaa korvaan (korvan hajuaistiin) virheeltä. "Emmä joua" olisi oikea lausemuoto ännän muunnokselle ämmäksi.

Aivan oikeen ja minun olisi pitänyt kirjoittaa yhteen "emmää joua" miten se oikeasti sanotaan. Kirjoitin erikseen "em mää joua", kun tuntui pöhlöltä yhdistää yhteen "En" ja "minä" sanaa kirjoittaessa. Mutta sanassa "emmää" on lausuttaessa tässä murteessa kyllä pitkä "ä".

https://www.hs.fi/tiede/art-2000005832668.html?share=f4b419580e90a1bac37de7dc46f5be87

Tutkimuksen tulkinnat ovat oikeilla jäljillä, mutta vielä hiukkasen pielessä, ainakin artikkelin kirjoittaneen toimittajan tulkitsemina.

Artikkeli: "On esitetty, että tuhat vuotta sitten esisuomenkieliset asutukset sijaitsivat Turun seudulla Varsinais-Suomessa, Kokemäenjoen ja Hämeen järvialueella, Mikkelin seudulla ja Laatokan rannalla. Muualla puhuttiin saamelaiskieliä. ... Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin."

Murteet ovat tietysti syntyneet edellä mainittujen asutussirpaleiden (Varsinais-Suomi, Häme, Laatokka, jne.) murteiden kulkiessa omiin suuntiinsa. Se selittyy ihan luonnostaan näiden alueiden sijainnista etäällä toisistaan. Viljelytekniikan sotkeminen tähän asiaan on täysin turhaa. (Eikä se edes ollut erilainen ennen 1500-luvun huuhtakaskeamista.)

Viljelytekniikka tulee kuvaan vasta siinä kohtaa, kun huuhtakaskeajat muuttavat muualle, kuten sinne Pohjanmaan savolaiskiilaan. Sen artikkeli selittää uskottavasti.

Kun taas selitys sille, että savolaiskiila ei ole sulautunut naapurien eli eteläpohjanmaan tai keskipohjanmaan murteisiin, ei selity huuhtakaskeamisella, vaan kontaktiverkoston suunnalla. Kulkeminen on mennyt ennen kaikkea suurpitäjän kirkkoon ja rannikon markkinapaikoille, jonne taas on menty joko Ähtävänjoen vesistön vesireittejä pitkin tai niiden varrelle keskittyneen asutuksen kylästä kylään rakentamia tietä pitkin. Kirkko ja markkinapaikka sijaitsivat Pietarsaaressa.

Elinkeinoerot kyllä käyvät kelpo selityksestä. Esim. rannikon kalastajien ja maanviljelijöiden välille voi hyvinkin rakentua suurehko kommunikaatiokuilu, samoin viljelijöiden, paimenten ja metsästäjien välille aivan kuten kylien kauppiaiden ja käsityöläisten ja muiden väleille … ja mitä nyt vielä voi kuvitellakaan. Edes perheen kotona puhuma kieli ei välttämättä ollut sama kuin 'kylillä'. Keskiajalla Turussakin väestöä on 'väitetty monikieliseksi'. Kaikki toimii kunhan keskinäinen ymmärrys syntyy silloin kun sitä kaivataan. Ummikko pärjää maailmalla kunhan osaa 'huitomakieltä' ja esittää riittävän määrän 'oravannahkoja' tarpeen tullen. Kuinka monta kulttuuria kävi Pohjolan perukoilla markkinoilla jo muinaisina aikoina ja kauppa sujui vuodesta toiseen.