Fatyanovon eli itäisen nuorakeramiikan geenit selvillä
Eilen on asetettu vertaisarvioitavaksi Fatyanovon eli itäisen nuorakeramiikan genetiikkaa koskeva tutkimus:
Genetic ancestry changes in Stone to Bronze Age transition in the East European plain
https://www.biorxiv.org/content/10.1101 ... y-material
Geneettisesti itäiset nuorakeraamikot muistuttavat keskieurooppalaisia nuorakeraamikkoja ja kantavat hieman maanviljelijäperimää yamnaya-tyyppisen perimän lisäksi. Tällä perusteella heidän oletetaan saapuneen Ukrainan suunnalta luoteesta, eikä heidän oleteta olleen yamnaya-kulttuurin suoria jatkajia. Isälinjoiltaan kaikki nuorakeraamikot ovat R1a-Z93-linjaa tai sen yläpuolella. Fatyanovon väestö (2900-2200 ekr) kantaa siis samaa R1a1-päälinjaa kuin nykypäivän iranilaiset ja intialaiset. Kyseessä ei ole kuitenkaan intialaisille ominainen alatyyppi L657.
Tutimuksessa on analysoitu myös kolme vanhempaa metsästäjänäytettä. Vanhin edustaa veretye-kulttuuria, 10785–10626 ekr. Veretyen kulttuuri luetaan Kunda-Maglemose -tyypin kulttuureihin ja sen tyypillinen esiintymisalue on Äänisen ympäristö. Tämä näyte on Peschanitsasta, Äänisestä kaakkoon sijaitsevalta alueelta. Veretyen kulttuuri on ensimmäisiä jääkauden jälkeisiä kulttuureja Koillis-Euroopassa. Autosomaalisesti tämä näyte on melko tavanomainen EHG-genomi.
Toinen mielenkiintoinen näyte on Volosovon/Lyalovon keraamista kulttuuria edustava näyte Berendeyevostä läheltä nykyistä Moskovaa. Miehen isälinja on Q1-L54. Autosomaalisesti keraamisen ajan väestö ei näyttäisi poikkeavan aikaisemmasta esikeraamisesta väestöstä.
Uralilaisille kansoille tyyppillistä N-isälinjaa ei siis löydy tästäkään tutkimuksesta.
Volgan mutka sijaitsee jonkin verran itään tässä tutkituista alueista, joten tämä tutkimus ei siis suoraan paljasta, millaista väestöä oli Volgan mutkassa noin 2500 ekr.
Genetic ancestry changes in Stone to Bronze Age transition in the East European plain
https://www.biorxiv.org/content/10.1101 ... y-material
Geneettisesti itäiset nuorakeraamikot muistuttavat keskieurooppalaisia nuorakeraamikkoja ja kantavat hieman maanviljelijäperimää yamnaya-tyyppisen perimän lisäksi. Tällä perusteella heidän oletetaan saapuneen Ukrainan suunnalta luoteesta, eikä heidän oleteta olleen yamnaya-kulttuurin suoria jatkajia. Isälinjoiltaan kaikki nuorakeraamikot ovat R1a-Z93-linjaa tai sen yläpuolella. Fatyanovon väestö (2900-2200 ekr) kantaa siis samaa R1a1-päälinjaa kuin nykypäivän iranilaiset ja intialaiset. Kyseessä ei ole kuitenkaan intialaisille ominainen alatyyppi L657.
Tutimuksessa on analysoitu myös kolme vanhempaa metsästäjänäytettä. Vanhin edustaa veretye-kulttuuria, 10785–10626 ekr. Veretyen kulttuuri luetaan Kunda-Maglemose -tyypin kulttuureihin ja sen tyypillinen esiintymisalue on Äänisen ympäristö. Tämä näyte on Peschanitsasta, Äänisestä kaakkoon sijaitsevalta alueelta. Veretyen kulttuuri on ensimmäisiä jääkauden jälkeisiä kulttuureja Koillis-Euroopassa. Autosomaalisesti tämä näyte on melko tavanomainen EHG-genomi.
Toinen mielenkiintoinen näyte on Volosovon/Lyalovon keraamista kulttuuria edustava näyte Berendeyevostä läheltä nykyistä Moskovaa. Miehen isälinja on Q1-L54. Autosomaalisesti keraamisen ajan väestö ei näyttäisi poikkeavan aikaisemmasta esikeraamisesta väestöstä.
Uralilaisille kansoille tyyppillistä N-isälinjaa ei siis löydy tästäkään tutkimuksesta.
Volgan mutka sijaitsee jonkin verran itään tässä tutkituista alueista, joten tämä tutkimus ei siis suoraan paljasta, millaista väestöä oli Volgan mutkassa noin 2500 ekr.