Muinainen Suomi

Marin ja permiläisten kielten välittömiin kantakieliin, kantamariin ja kantapermiin, palautuu edelleen satoja alkuperältään tuntemattomia sanoja, ja monet tutkimuskirjallisuudessa vanhastaan esiintyvät alkuperän selityksetkin ovat puutteelisia tai suorastaan virheellisiä. Tästä huolimatta näihin kieliin kohdistunut etymologinen perustutkimus on ollut viime vuosina varsin olematonta. Pyrin tutkimuksessani esittämään uuden etymologiset arviointikriteerit – äänneasun, merkityksen ja levikin – täyttävän alkuperän selityksen sanoille, joille ei vanhastaan ole joko ollenkaan esitetty alkuperän selitystä tai jonka aikaisemman etymologian olen katsonut virheelliseksi. Tutkimuksessani kokoan yhteen marin ja permiläisten kielten perintösanaston ja esitän kielten päivitetyn äännehistorian. Perintösanaston ja siinä havaittavan äännekehityksen kokoava tarkasteleminen on oleellista myös tutkittaessa kielikunnan sisäistä lainautumista, sillä ehdotettuja lainoja arvioidaan nimenomaan perintösanastoa vasten.

Pystynen kirjoitti:Mainio väitöstilaisuus on nyt takana päin ja kuten vastaväittäjä A. Aikiokin totesi, tutkielmassa esitetään poikkeuksellisen laaja, varmaan kolminumeroinen määrä uusia etymologioita. Ihan jo uusia kantauralilaisia sanueita on toista tusinaa. (Eräs jännittävä idea on esim. että saamen 'joikua'-verbi, siis pohj. juoigat jne., vastaisi marin sanaa *jo 'loitsu'.)