Mitä sanotte viisaammat näytteen GOS003 isälinjasta K? Voiko olla niin, että sitä ei ole saatu kovin tarkasti määritettyä, koska vainajan jäänteet olivat heikosti säilyneet? ("A rectangular burial pit contained poorly preserved skeletal remains of a male individual of about 30 years old ...") Voisiko tarkempi määritys vielä muuttaa isälinjan joksikin K:n alaryhmäksi, joita ovat esimerkiksi N, Q ja R?
Näyte GOS003 on ajoitettu 1090±41 calCE ja sijoitettu VolgaOka_MA2-ryhmään, joka on autosomaalisesti paljon lähempänä slaaveja kuin uralilaisia. Slaaveilta voisi siis olettaa periytyneen enemmän isälinjoja tälle ryhmälle kuin uralilaisilta. Toisaalta isälinjaa K on löydetty Baikalin alueen muinais-dna:sta usealta eri hautausmaalta, joten se voisi periaatteessa olla periytynyt myös sieltä suunnalta. Esimerkiksi Moussa et al. (2018) löysivät isälinjaa K seuraavilta hautausmailta: Lokomotiv ja Shamanka II (early Neolithic) sekä Ust'-Ida (late Neolithic, early Bronze Age).
"Haplogroup K-M9 is represented in both EN cemeteries (57.1%, n=4/7 in Lokomotiv and 100%, n = 9/9 in Shamanka II), but with low frequency in the LN-EBA cemetery Ust'-Ida (7.1%, n=1/14) and absent in EBA Kurma XI. It is believed that the origin of haplogroup K-M9 is from Southwest Asia. K-M9 is found with high frequency in the south Siberian populations, for example, in the Tuvans and Mongolians and is also found in one central Asian population (Uigur). K-M9 is an ancient haplogroup with an estimated age of 40,000–53,900 years. Haplogroup K with its designated M9 mutation is considered the ancestral haplogroup that defines each of L, M, NO, P, S and T haplogroups."
EDIT: Isälinja K on erittäin vanha ja laajalle levinnyt, joten tarvittaisiin tarkempia tietoja, jotta voitaisiin arvioida, mistä päin se on Volga-Okalle tullut. Esimerkiksi Kivisild (2017) toteaa, että isälinjaa K on löydetty kahdesta erittäin vanhasta muinaisnäytteestä, jotka ovat siperialainen Ust'Ishimin mies ja itäeurooppalainen Oasen mies. Molemmat elivät kymmeniä tuhansia vuosia sitten, ja pelkästään näiden kahden näytteen löytöpaikkojen väliin jää suuri alue, jossa on voinut elää myös monia muita isälinjan K kantajia.
Kivisild, T. (2017). The study of human Y chromosome variation through ancient DNA. Human Genetics, 136(5), 529-546.
https://link.springer.com/article/10.10 ... 017-1773-zMoussa, N. M., Bazaliiskii, V. I., Goriunova, O. I., Bamforth, F., & Weber, A. W. (2018). Y-chromosomal DNA analyzed for four prehistoric cemeteries from Cis-Baikal, Siberia. Journal of Archaeological Science: Reports, 17, 932-942.
https://baikalproject.artsrn.ualberta.c ... osomal.pdf