Häkkinen & Piha 2023 Eteläkantasaamen äänteenmuutoksista
Lähetetty: 30 Marras 2023 21:57Häkkinen, Jaakko & Piha, Minerva 2023:
Kantasaamesta eteläkantasaameen, osa 2. Äännehistorian todisteita eteläsaamen varhaisesta eriytymisestä.
https://journal.fi/sananjalka/article/v ... tCookies=1
Kartta: https://www.alkuperasivusto.fi/Etelasaame.png
(Itse artikkeli on vapaasti luettavissa vasta vuoden kuluttua, joten tiivistän keskeiset tulokset tähän alle.)
MUOX: täällä käsikirjoitusversio: https://www.alkuperasivusto.fi/Kantasaa ... meen_2.pdf
Kolme vuotta sitten ilmestyneessä ensimmäisessä osassa tarkastelimme eteläsaamen skandinaavisia lainasanoja ja esitimme, että lainasanoissa näkyvien äännekorvausten perusteella eteläsaameen johtava linja olisi eronnut ensimmäisenä myöhäiskantasaamesta. Lainasanojen avulla sidoimme myöhäiskantasaamen hajoamisen germaanisten kielentasojen ajoituksiin ja ajoitimme sen suunnilleen 200-luvulle jaa. (https://journal.fi/sananjalka/article/view/95727).
Tässä uudessa artikkelissa keskitymme yhtenäisen myöhäiskantasaamen jälkeiseen
äännehistoriaan. Esitämme yhteensä kahdeksan äänteenmuutosta, jotka johtavat eteläkantasaameen eli eteläsaamen, uumajansaamen ja gävlensaamen yhteiseen kantamuotoon. Esitämme lisäksi neljä äänteenmuutosta, jotka ovat tapahtuneet kaikkien muiden saamelaiskielten yhteisessä kantamuodossa. Lisäksi perustelemme, etteivät satunnaiset eteläisiä ja luoteisia saamelaiskieliä yhdistävät äänteenmuutokset riitä todistamaan näiden ryhmien polveutumista yhteisestä kantamuodosta, koska näiden muutosten levinneisyys vaihtelee eteläisissä kielimuodoissa.
Gävlensaame on kuollut saamelaiskieli, jota on vasta äskettäin alettu tutkia. Kieltä puhuttiin Ruotsin rannikolla Gävlen seudulla, kaukana nykyisten saamelaiskielten eteläpuolella. Luonnontieteilijä Per Holmberger keräsi 1700-luvun lopulla noin 1600:n sanan sanalistan tästä kielestä, ja Lars-Gunnar Larsson julkaisi vuonna 2018 siitä laajan analyysin kirjassaan ”Per Holmberger och sockenlapparnas språk” (https://www.diva-portal.org/smash/recor ... swid=-3358).
Otimme gävlensaamen mukaan äännehistorialliseen tarkasteluumme, koska jo sijaintinsa ja silmämääräisten äänne-edustusten perusteella se näytti liittyvän eteläisten saamelaiskielten kehityslinjaan. Myöhäiskantasaamesta tytärkieliin periytyvän sanaston tarkempi äännehistoriallinen tutkimus osoittaakin, ettei gävlensaame kuulu eteläsaamen eikä uumajansaamen piiriin vaan edustaa niille rinnakkaista kolmatta kehityslinjaa, joka polveutuu niiden tavoin eteläkantasaamesta. Monelta osin gävlensaamen edustus on myös erittäin tärkeässä roolissa eteläkantasaamen rekonstruoimisessa.
Alustavan kartoituksen perusteella gävlensaamessa näyttää lisäksi olevan sellaisia vanhoja muinais- tai jopa kantaskandinaavisia lainasanoja, joita ei muissa saamelaiskielissä ole tai jotka on lainattu niihin erikseen. Vanhat skandinaaveilta lainatut nimitykset tammelle, vaahteralle ja pähkinäpensaalle osoittavat, että gävlensaamea on puhuttu etelässä jo hyvin pitkään, vähintään tuhatkunta vuotta. Tämä vahvistaa saman, minkä äännehistoria jo todisti: gävlensaame ei edusta vasta äskettäin rannikolle saapuneita eteläsaamen puhujia vaan paljon vanhempaa paikallista saamelaisasutusta – mahdollisesti jopa jäännettä ikivanhasta yhtenäisestä, paljon nykyistä laajemmasta eteläkantasaamelaisesta puhuma-alueesta.
Lopuksi esitämme vielä ajoitusmallin, jossa eteläkantasaamen äänteenmuutoksissa havaittavat ankkuriäänteet suhteutetaan ykkösosassa käsittelemiimme lainasanoissa näkyviin äännekorvauksiin. Näiden perusteella käsittelemämme eteläkantasaamelaiset äänteenmuutokset olisivat tapahtuneet suunnilleen aikavälillä 200–500 jaa. Tämän jälkeen muutokset eivät enää koskeneet kattavasti kaikkia kolmea eteläistä kieltä vaan olivat levinneisyydeltään suppeampia.
Kun tulostemme perusteella eteläkantasaamelainen puhuma-alue onkin ulottunut oletettua kauemmas etelään jo hyvin varhain ja kun eteläkantasaame on eronnut ensimmäisenä myöhäiskantasaamesta, ei ole enää perusteita kierrättää eteläistä kantamurretta Suomen Lapin kautta. Suora reitti Etelä-Suomesta meren yli eteläisen Norlannin rannikolle vaikuttaa aiempaa todennäköisemmältä.
Kantasaamesta eteläkantasaameen, osa 2. Äännehistorian todisteita eteläsaamen varhaisesta eriytymisestä.
https://journal.fi/sananjalka/article/v ... tCookies=1
Kartta: https://www.alkuperasivusto.fi/Etelasaame.png
(Itse artikkeli on vapaasti luettavissa vasta vuoden kuluttua, joten tiivistän keskeiset tulokset tähän alle.)
MUOX: täällä käsikirjoitusversio: https://www.alkuperasivusto.fi/Kantasaa ... meen_2.pdf
Kolme vuotta sitten ilmestyneessä ensimmäisessä osassa tarkastelimme eteläsaamen skandinaavisia lainasanoja ja esitimme, että lainasanoissa näkyvien äännekorvausten perusteella eteläsaameen johtava linja olisi eronnut ensimmäisenä myöhäiskantasaamesta. Lainasanojen avulla sidoimme myöhäiskantasaamen hajoamisen germaanisten kielentasojen ajoituksiin ja ajoitimme sen suunnilleen 200-luvulle jaa. (https://journal.fi/sananjalka/article/view/95727).
Tässä uudessa artikkelissa keskitymme yhtenäisen myöhäiskantasaamen jälkeiseen
äännehistoriaan. Esitämme yhteensä kahdeksan äänteenmuutosta, jotka johtavat eteläkantasaameen eli eteläsaamen, uumajansaamen ja gävlensaamen yhteiseen kantamuotoon. Esitämme lisäksi neljä äänteenmuutosta, jotka ovat tapahtuneet kaikkien muiden saamelaiskielten yhteisessä kantamuodossa. Lisäksi perustelemme, etteivät satunnaiset eteläisiä ja luoteisia saamelaiskieliä yhdistävät äänteenmuutokset riitä todistamaan näiden ryhmien polveutumista yhteisestä kantamuodosta, koska näiden muutosten levinneisyys vaihtelee eteläisissä kielimuodoissa.
Gävlensaame on kuollut saamelaiskieli, jota on vasta äskettäin alettu tutkia. Kieltä puhuttiin Ruotsin rannikolla Gävlen seudulla, kaukana nykyisten saamelaiskielten eteläpuolella. Luonnontieteilijä Per Holmberger keräsi 1700-luvun lopulla noin 1600:n sanan sanalistan tästä kielestä, ja Lars-Gunnar Larsson julkaisi vuonna 2018 siitä laajan analyysin kirjassaan ”Per Holmberger och sockenlapparnas språk” (https://www.diva-portal.org/smash/recor ... swid=-3358).
Otimme gävlensaamen mukaan äännehistorialliseen tarkasteluumme, koska jo sijaintinsa ja silmämääräisten äänne-edustusten perusteella se näytti liittyvän eteläisten saamelaiskielten kehityslinjaan. Myöhäiskantasaamesta tytärkieliin periytyvän sanaston tarkempi äännehistoriallinen tutkimus osoittaakin, ettei gävlensaame kuulu eteläsaamen eikä uumajansaamen piiriin vaan edustaa niille rinnakkaista kolmatta kehityslinjaa, joka polveutuu niiden tavoin eteläkantasaamesta. Monelta osin gävlensaamen edustus on myös erittäin tärkeässä roolissa eteläkantasaamen rekonstruoimisessa.
Alustavan kartoituksen perusteella gävlensaamessa näyttää lisäksi olevan sellaisia vanhoja muinais- tai jopa kantaskandinaavisia lainasanoja, joita ei muissa saamelaiskielissä ole tai jotka on lainattu niihin erikseen. Vanhat skandinaaveilta lainatut nimitykset tammelle, vaahteralle ja pähkinäpensaalle osoittavat, että gävlensaamea on puhuttu etelässä jo hyvin pitkään, vähintään tuhatkunta vuotta. Tämä vahvistaa saman, minkä äännehistoria jo todisti: gävlensaame ei edusta vasta äskettäin rannikolle saapuneita eteläsaamen puhujia vaan paljon vanhempaa paikallista saamelaisasutusta – mahdollisesti jopa jäännettä ikivanhasta yhtenäisestä, paljon nykyistä laajemmasta eteläkantasaamelaisesta puhuma-alueesta.
Lopuksi esitämme vielä ajoitusmallin, jossa eteläkantasaamen äänteenmuutoksissa havaittavat ankkuriäänteet suhteutetaan ykkösosassa käsittelemiimme lainasanoissa näkyviin äännekorvauksiin. Näiden perusteella käsittelemämme eteläkantasaamelaiset äänteenmuutokset olisivat tapahtuneet suunnilleen aikavälillä 200–500 jaa. Tämän jälkeen muutokset eivät enää koskeneet kattavasti kaikkia kolmea eteläistä kieltä vaan olivat levinneisyydeltään suppeampia.
Kun tulostemme perusteella eteläkantasaamelainen puhuma-alue onkin ulottunut oletettua kauemmas etelään jo hyvin varhain ja kun eteläkantasaame on eronnut ensimmäisenä myöhäiskantasaamesta, ei ole enää perusteita kierrättää eteläistä kantamurretta Suomen Lapin kautta. Suora reitti Etelä-Suomesta meren yli eteläisen Norlannin rannikolle vaikuttaa aiempaa todennäköisemmältä.